Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
Muukalaisen hymy
Tavallisesti olisin vältellyt häntä – nukkavierua miestä, joka pelasi korttia pöydän ääressä paikallisen pikaruokaravintolan leikkipaikalla. Hänen surumielisillä kasvoillaan oli lempeä hymy hänen katsellessaan lasten leikkimistä. ”Hän varmaan lämmittelee itseään, koska ilma on kylmä”, ajattelin, kun kuljin hänen pöytänsä ohi heittääkseni pois tyttäreni puoliksi syödyn aterian. Kun huomasin, ettei hänen pöydällään ollut mitään ruokakääreitä tai paperimukeja, hiljainen, vieno ääni kuiskasi minulle: ”Osta hänelle ruokaa.”
Palasin pöytäni luo, ja taskussani oli vielä hieman rahaa. ”Nolostutan hänet”, sanoin itselleni. Silloin tuli rauhan tunne ja Hengen suloinen kuiskaus vaiensi minut: ”Osta hänelle ruokaa.”
En kertonut lapsilleni, mitä aioin tehdä. Otin vain joitakin roskia ja menin heittämään niitä pois, jotta pääsin lähelle miehen pöytää ilman että ystäväni, joka oli syömässä kanssamme, huomaisi.
Kumarruin miehen puoleen ja kysyin: ”Voinko ostaa sinulle vähän lounasta?”
Hän näytti hämmästyneeltä ja vastasi lempeästi: ”Jos haluat.”
Otin esiin sen vähän käteisen, jota minulle oli jäänyt – juuri tarpeeksi ateriaan ja juomaan – ja annoin rahat miehelle. Palasin omalle paikalleni ympärilläni olevien kiireisten äitien huomaamatta mitään ja katsoin, kun mies nousi ostamaan itselleen aterian.
Kun pakkasin lapsia autoon mennäksemme kotiin, katsoin ikkunasta ja näin miehen kantavan ruokatarjotinta tyhjään pöytäänsä. Hänen aiemmin vakavilla kasvoillaan oli hymy.
Kasvojani vasten puhaltava talvinen viima ei tuntunut aivan niin kylmältä. Iloitsin siitä lämpimästä, riemullisesta Hengestä, joka kylmästä huolimatta täytti minut kiireestä kantapäähän. Muistin Vapahtajan opetuksen:
”’Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. – –’
Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? – –’
Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’” (Matt. 25:35, 37, 40.)
Olen kiitollinen siitä muukalaisen hymystä, joka auttoi minua saamaan rohkeutta tehdä oikein.