Pulassa Limonissa
Christina Wadley, Missouri, USA
Kuvitus Chris WORMELL
Ollessamme eräänä kesänä matkalla katsomaan sukulaisiamme 12 vuotta vanhan, tuhansia kilometrejä taivaltaneen tila-automme moottori sammui ja jätti meidät tielle. Olimme pulassa. Onneksi olimme vain 8 kilometrin päässä pienestä Limonin kaupungista Coloradossa Yhdysvalloissa.
Paikallinen mekaanikko kertoi ikävät uutiset. Vaihteisto oli uusittava, ja meidän olisi odotettava osia ainakin viisi vuorokautta. Meillä ei ollut paljon käteistä rahaa mutta meillä oli teltta ja leirintävarusteet, joten päätimme jäädä paikalliselle leirintäalueelle.
Satojen kilometrien päässä sukulaisista ja ystävistä mietimme, kuinka pääsisimme kauppaan ostamaan ruokatavaroita, joita tarvitsimme pysyäksemme hengissä. Päätimme etsiä käsiimme paikallisen seurakunnanjohtajan siinä toivossa, että saisimme kuljetusapua. Soitimme seurakunnanjohtaja Dawsonille, ja puolen tunnin kuluessa saimme kaksi puhelua pienen seurakunnan Apuyhdistyksen jäseniltä. Saimme iloksemme kuulla, että yksi perhe asui korttelin päässä leirintäalueelta. He tulivat tapaamaan meitä muutaman tunnin kuluessa soitostamme.
Seuraavan viikon aikana siitä Coloradon tuulisilla tasangoilla olevasta pienestä seurakunnasta saamamme rakkaus ja hoiva häkellyttivät meidät. Tuo lähellä asuva perhe kutsui meidät sinä ensimmäisenä päivänä kotiinsa päivälliselle, ja meistä oli todella mukavaa viettää ilta keskustellen vanhempien seurassa lastemme leikkiessä heidän tyttärensä kanssa. Seuraavana aamuna saimme kyydin eräältä toiselta jäseneltä ja kävimme ostamassa ruokaa ja tarvikkeita viipymisemme ajaksi.
Seurakunnan jäsenten avokätisyys ulottui alkuperäistä pyyntöämme edemmäs. He hakivat meidät kirkkoon sunnuntaina. He auttoivat meitä saamaan muistoja kaupungin historiallisesta junamuseosta. Lapsemme saivat suojan heidän kodeissaan hetkelliseltä raekuurolta. Yksi jäsenistä jopa palkkasi mieheni töihin muutamaksi päiväksi auttaakseen meitä maksamaan autonkorjauskulut.
Joka ilta pienen seurakunnan jäsenet ruokkivat meidät ja viihdyttivät lapsiamme kodeissaan. Kun siellä olomme oli lähestymässä loppuaan, eräs perhe vei meidät karjatilalleen, jossa lapsemme oppivat ratsastamaan hevosilla.
Lähtiessämme viikkoa myöhemmin Limonista lähdimme kiittäen rukouksissamme uudesta rakkaiden ystävien ryhmästä, joka otti meidät joukkoonsa ja sai meidät tuntemaan olomme kotoisaksi Limonissa.