2010
Ei tarpeeksi aikaa?
Joulukuu 2010


Evankeliumi elämässäni

Ei tarpeeksi aikaa?

Minusta tuntui, ettei minulla ollut aikaa instituuttiin. Henki kuitenkin kehotti minua järjest-ämään aikaa.

Joulukuun lopussa vuonna 2008 istuin Soulin temppelin selestisessä huoneessa Koreassa ajatellen edessä olevaa tulevaa vuotta. Olin pari kuukautta aikaisemmin solminut avioliiton samassa temppelissä, ja viime aikoina päiväni ja viikkoni olivat tuntuneet täyttyvän työhön, kirkon tehtävääni ja vasta perustettuun perheeseeni liittyvillä kiireillä. Olin osallistunut instituuttiluokkiin säännöllisesti, mutta nyt mietin, että ehkä lakkaisin käymästä instituutissa.

Kun rukoilin ohjausta uudelle vuodelle, tunsin selvästi, että minun piti edelleen osallistua instituuttiin. Tunsin myös innoitusta käydä temppelissä useammin. Kun sinä päivänä lähdin temppelistä, minut täytti rauhan ja kiitollisuuden tunne siitä uudesta ohjauksesta, jota Herra oli antanut minulle. Tunsin voimakkaasti, että jos noudattaisin saamaani ohjausta, minua siunattaisiin.

Tammikuusta alkaen aloin palvella temppelityöntekijänä Soulin temppelissä. Tämä edellytti, että tekisin kahdesti viikossa noin tunnin matkan temppeliin huolehtiakseni vuorostani. Sen lisäksi myös vaimoni teki tunnin matkan kahdesti viikossa – kerran viikossa palvellakseen temppelityöntekijänä ja kerran viikossa osallistuakseen kanssani Mormonin kirjan instituuttiluokkaan.

Kun aloitin nämä uudet sitoumukset, minulle kävi pian selväksi, että minun täytyisi vähentää reilusti viikoittaisia työtuntejani. Koska työskentelen myyntialalla, minulle maksetaan sen mukaan, kuinka monta asiakasta pystyn säilyttämään. Käsitin, että työtuntieni vähentäminen saattaisi leikata palkkaani huomattavasti. Muistin kuitenkin saamani vaikutelman ja tiesin, että jos sitoutuisin täysin seuraamaan Herraa, kaikki muu järjestyisi.

Kun kävin instituutissa ja temppelissä säännöllisemmin, elämääni alkoi virrata monia siunauksia. Huomasin joitakin selviä muutoksia. Tunsin Hengen vaikutuksen läheisemmin ja useammin, ja todistukseni palautetusta evankeliumista kasvoi. Vaimoni ja minä hyödyimme suuresti palvelemisesta temppelissä ja osallistumisesta instituuttiluokkaamme. Ja odottamatta sain myös ajallisia siunauksia. Jotenkin huolimatta vähentyneistä työtunneistani pystyin tapaamaan useampia asiakkaita kuin koskaan aikaisemmin. Tuloni eivät vähentyneet. Sen sijaan ne miltei kaksinkertaistuivat.

Tiedän, että nämä suurenmoiset siunaukset tulivat Herralta. Olen kiitollinen siitä, että Hän antoi minulle lohdullisen tiedon siitä, että kun etsimme ”ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä annetaan teille lisäksi” (3. Nefi 13:33).

Kuvitus Scott Greer