Erityisen vaalittava lahja
Vaikka meillä onkin nykyajan mukanaan tuomat siunaukset, älkäämme luopuko niistä asioista, jotka edistävät Pyhän Hengen vaikutusta.
Muistan yhä elävästi jouluaamun vuonna 1959, vaikka siitä on kulunut yli 50 vuotta. Lapsenomaisella innolla toivoin hartaasti uutta polkupyörää. Isoveljelläni ja isosiskollani ja minulla oli yhteinen polkupyörä, 24 tuuman antiikkikapistus, jota me jokainen olimme käyttäneet opetellessamme ajamaan. Se oli jo kauan ollut kaikkea muuta kuin tyylikäs, ja olin pyydellyt vanhemmiltani uutta polkupyörää. Kun muistelen tätä, minua hieman nolottaa se, etten paremmin ymmärtänyt, miten paljon sellainen lahja maksaisi suhteessa perheen rajallisiin tuloihin.
Jouluaamu koitti, ja minä loikin alakerran makuuhuoneestamme portaat ylös. Juostessani olohuoneeseen etsin turhaan katseellani polkupyörää. Mielialani laski, kun huomasin joulusukkani alla pienen paketin, ja yritin hillitä pettymystäni.
Kun koko perhe istuimme olohuoneessa, isä pyysi minua hakemaan viereisestä keittiöstä veitsen, jotta saisimme auki paketin, jossa oli lahja veljelleni. Astelin pieneen keittiöön ja hapuilin valokatkaisijaa, jotta näkisin eteeni. Kun valo valaisi huoneen, innostukseni nousi kattoon. Aivan edessäni oli kaunis musta 26 tuuman polkupyörä! Ajoin sillä pyörällä monet vuodet, pidin sen kunnossa, huolehdin siitä, ja siitä tuli ystäväni – lahja, jota arvostin ja vaalin kauan.
Suurempi lahja
Vain kolme kuukautta ennen sitä joulua minulle oli annettu toinenkin lahja, joka on paljon tärkeämpi ja merkittävämpi kuin polkupyörä. Minut oli kastettu ja minulle oli annettu Pyhän Hengen lahja. Niinä varhaisina vuosina ja kenties liian usein sen jälkeisinäkin monina vuosina olin kuten ne lamanilaiset, joista Vapahtaja sanoi, että heidät ”kastettiin tulella ja Pyhällä Hengellä, eivätkä he sitä tienneet” (3. Nefi 9:20).
Jeesus tähdensi kasteen ja Pyhän Hengen lahjan mittaamatonta arvoa: ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan” (Joh. 3:5). Ja kun Vapahtaja oli julistanut opetuslapsilleen, että Hän lähtisi pian pois heidän luotaan, Hän helpotti vaikeaa tilannetta lupaamalla tämän taivaallisen lahjan: ”Minä lähetän hänet [Puolustajan] luoksenne” (Joh. 16:7).
Tämän lahjan voima on valtava. Pyhät kirjoitukset opettavat meille, mitä tämä lahja tuo niille, jotka ottavat sen innokkaasti vastaan: ”[Pyhä Henki] – – todistaa Isästä ja Pojasta” (OL 20:27; ks. myös 1. Kor. 12:3; 3. Nefi 28:11; OL 42:17). Pyhä Henki opettaa meille kaiken ja palauttaa mieleemme kaiken (ks. Joh. 14:26). Hän johtaa meidät tuntemaan totuuden ja ilmoittaa meille, mitä on tuleva (ks. Joh. 16:13). Hän valaisee mielemme ja täyttää sielumme ilolla (ks. OL 11:13). Pyhän Hengen voimalla me voimme tietää totuuden kaikesta (ks. Moroni 10:5). Hän paljastaa meille Jumalan salaisuudet (ks. 1. Nefi 10:19).
Hän näyttää meille, mitä meidän pitäisi tehdä (ks. 1. Nefi 4:6; OL 8:2). Hän innoittaa niitä, joita opetamme (ks. 2. Nefi 33:1). Mikä vieläkin tärkeämpää, syntien anteeksianto tulee sovituksen ansiosta ”kasteen kautta ja tulen, niin, nimittäin Pyhän Hengen kautta” (OL 19:31; ks. myös 2. Nefi 31:17), niin että voimme lopulta pyhittyä tämän lahjan kautta ja voimme seisoa tahrattomina Kristuksen edessä viimeisenä päivänä (ks. 3. Nefi 27:20).
Tämä Pyhän Hengen jatkuvan toveruuden lahja on tarjolla vain niille, jotka on kastettu ja konfirmoitu Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseniksi.1 Pyhä Henki voi aika ajoin vaikuttaa kaikkiin totuuden etsijöihin, mutta Pyhän Hengen lahja on varattu täyteydessään niille, jotka ovat ottaneet päällensä palautetun evankeliumin liitot.2 Tämä lahja on todellinen. Se on ylimaallinen siunaus kirkon jäsenille.
Pyhä Henki ei ole lahja, joka on varattu vain muutamille – patriarkalle, omistautuneelle kotikäyntiopettajalle, innoitetulle ystävälle – vaan se luvataan meille kaikille, jos uutterasti etsimme tietä takaisin taivaalliseen kotiimme. Presidentti Wilford Woodruff (1807–1898) tähdensi sitä, kuinka jokainen pyhä tarvitsee Pyhää Henkeä: ”Tehkäämme työtä saadaksemme Pyhän Hengen. – – Se on Henki, joka meillä on oltava toteuttaaksemme Jumalan tarkoitukset maan päällä. Me tarvitsemme sitä enemmän kuin mitään muuta lahjaa. – – Meidän tulee rukoilla Herraa, kunnes me saamme Puolustajan. Meille luvataan se, kun meidät kastetaan. Se on valon, totuuden ja ilmoituksen Henki, ja se voi olla meidän kaikkien kanssa samaan aikaan.”3
Tarve saada henkilökohtaista innoitusta
Me elämme aikaa, jolloin liikenne, viestintä ja tiedonsaanti ovat kaikki ylivertaisia menneeseen verrattuna. Mutta moraaliin liittyviä asioita, kuten rehellisyys, siveys, lepopäivän pyhittäminen, perheen vastuulliset tehtävät ja jopa elämän pyhyys – asioita, joista maailma ja myöhempien aikojen pyhät ovat kauan olleet yhtä mieltä – tulkitaan nykyään kaikin tavoin ja niistä väitellään avoimesti (ks. OL 1:16).
Tekniikan ja viestinnän edistysaskelien tyrkyttäessä meille koko ajan nykypäivän maailmaa oleminen maailmassa olematta maailmasta edellyttää sitä, että teemme jatkuvasti valintoja ja päätöksiä (ks. Joh. 17:14). Hengellisen erottamisen kyky on tärkeintä. Kristuksen opetuslapsina meidän täytyy tehdä Pyhän Hengen lahjasta tietoinen, päivittäinen, rukouksentäyteinen osa elämäämme. Presidentti Boyd K. Packer, kahdentoista apostolin koorumin presidentti, on sanonut: ”Kukaan ei voi selviytyä tämän päivän maailmassa – saati sitten siinä maailmassa, mikä siitä pian tulee – ilman henkilökohtaista innoitusta.”4
Kuinka voimme käyttää tätä taivaallista lahjaa elintärkeänä suunnannäyttäjänä päivittäisissä toimissamme? Meidän täytyy uskoa, että se hiljainen vieno ääni, jonka tunnemme jopa heikkouksissamme, tulee meidän Isältämme. Meidän tulee rukoilla ja kysyä ja etsiä ja sitten olla pelkäämättä, kun vastauksia tulee sydämeemme ja mieleemme. Uskokaa siihen, että ne ovat Jumalasta. Ne ovat.
Helmikuussa 1847 profeetta Joseph Smith ilmestyi Brigham Youngille unessa eli näyssä. Presidentti Young kysyi profeetalta, oliko tällä sanoma pyhille. Profeetta sanoi: ”Käske ihmisten olla nöyriä ja uskollisia ja kuuliaisia Herran Hengelle, niin se johtaa heidät oikeaan. Varokaa vaimentamasta hiljaista ääntä; se kertoo heille, mitä tehdä ja minne mennä; se saa aikaan valtakunnan hedelmät. Käske veljiä pitämään sydämensä avoinna vakaumukselle, niin että kun Pyhä Henki tulee heille, heidän sydämensä on valmis ottamaan sen vastaan.”5
Sen uskominen, että ilmoitusta tulee teille samoin kuin muillekin, on sydämenne pitämistä avoinna vakaumukselle.
Pyhän Hengen vaikutus
On lukuisia ja innoittavia esimerkkejä siitä, kuinka Pyhä Henki vaikuttaa päivittäin kirkon jäsenten elämässä. Useimmat ovat hiljaisia ja henkilökohtaisia ja näyttävät dramaattisilta vasta kun jälkeenpäin katsomme niiden aikaansaamia muutoksia. Ajatelkaa omia kokemuksianne samalla kun luette muutamista kokemuksista, joita minulle on kerrottu.
-
Eräs nainen oli miettinyt muutamia työvaihtoehtoja, joita hän voisi hakea, kun hänen lapsensa palasivat kouluun. Kun hän istui sakramenttikokouksessa, vaarnanjohtaja nousi lausumaan todistuksensa. Vaarnanjohtaja luki pyhien kirjoitusten kohdan: ”Älä tavoittele rikkauksia äläkä tämän maailman turhuuksia, sillä katso, et voi viedä niitä mukanasi” (Alma 39:14). Tuo jae painui sinä lepopäivänä syvälle hänen sydämeensä hengellisenä vahvistuksena niistä asioista, joita hänen tulisi tavoitella alkavana vuonna.
-
Kahdeksanvuotias poika kastettiin ja sitten konfirmoitiin kirkon jäseneksi, ja hän sai Pyhän Hengen lahjan isänsä ja isoisänsä käsien alla. Kun hän nousi iloisena lausumaan todistuksensa, hän tunsi yllättäen niin voimakasta tunnetta, että pystyi tuskin puhumaan. Eräs veli kertoi tästä kokemuksesta sanoen: ”Sinä hetkenä tunsin Hengen vaikutuksen hyvin voimakkaana.”
-
Eräs lähetyssaarnaaja ja hänen toverinsa koputtivat erään sellaisen tutkijan oveen, jolle he olivat antaneet Mormonin kirjan. Kun vanhempi nainen avasi oven, lähetyssaarnaaja joutui voimallisen tunteen valtaan. Nainen toivotti lähetyssaarnaajat tervetulleiksi ja selitti lukeneensa ja uskovansa, mitä he olivat opettaneet hänelle. Nuori lähetyssaarnaaja oli niin tuntemansa tunteen vallassa, että hän rukoili: ”Rakas Isä, älä anna minun koskaan unohtaa sitä tunnetta, jota olen tuntenut tänään.”
-
Nuori opiskelija kaukana kotoa oli alkanut tuntea kauheaa yksinäisyyttä. Hän anoi rukouksissaan, että voisi saada apua vaikeassa tilanteessaan. Eräänä aamuna oppitunnilla hän tunsi poikkeuksellista lohdun tunnetta. Hänen mieleensä tuli ajatus: ”Et ole koskaan yksin.” Hänen rukouksiinsa vastattiin, ja hänen tuntemansa koti-ikävä hävisi.
-
Uskollinen isä oli matkalla auttamaan poikaansa, joka oli tehnyt vääriä valintoja ja kärsisi nyt valintojensa seurauksista. Niinä pitkinä hiljaisina tunteina, joita kului ennen kuin isä pääsi poikansa luo, hän rukoili tuntiessaan tuskaa poikansa virheiden vuoksi. Silloin tämän isän mieleen tuli selvänä ja selkeänä tämä ajatus: ”Hän on Minunkin poikani.”
-
16-vuotias lehvänsitoja istui pyhäkoululuokassa kuuntelemassa opettajaa. Oli pääsiäisen aika, ja opettaja oli valmistanut oppiaiheen sovituksesta. Puhuessaan Vapahtajan kestämästä kärsimyksestä opettaja kertoi, mitä tarkoitti vuotaa verta joka huokosesta, tulla ruoskituksi ja kärsiä ristillä. Tämä nuori nainen ei ollut koskaan ajatellut sovitusta niin yksityiskohtaisesti. Hänen ajatuksiinsa tuli mielikuva. Yli 25 vuotta myöhemmin hän herkistyi kertoessaan kokemuksesta: ”Sinä päivänä Pyhä Henki todisti minulle, että Jeesus on Kristus.”
Kuuliaisuuden tärkeys
Me elämme aikaa, jolloin meitä ympäröivät pahuuden rappeuttavimmat vaikutukset. Viestintätekniikka, joka tuo elämäämme monia suurenmoisia asioita, työntää yhteiskuntaamme – ja koteihimmekin, ellemme pidä varaamme – myös sellaista, mikä voi nopeasti turruttaa meidät Pyhän Hengen lahjan vaikutukselle. Meidän täytyy tarkata sitä, minkä sallimme vaikuttaa henkeemme.
Jos haluatte selkeämmin ymmärtää ja uskoa hiljaista, vienoa ääntä, ei ole parempaa lääkettä kuin entistä suurempi kuuliaisuus. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua” (Matt. 16:24).
Presidentti James E. Faust (1920–2007), toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, ehdotti yksinkertaista ratkaisua, jonka mukaan valita oikea ääni, jota seurata: ”Kuunnelkaa ja noudattakaa Hengen ääntä. Tämä on ikivanha – jopa iankaikkinen – ratkaisu, eikä se ehkä ole suosittu yhteiskunnassa, joka etsii aina jotakin uutta. Se edellyttää kärsivällisyyttä maailmassa, joka vaatii välitöntä tyydytystä. Tämä ratkaisu on hiljainen, rauhallinen ja vieno maailmassa, joka on ihastunut kaikkeen sellaiseen, mikä on äänekästä, herkeämätöntä, nopeatahtista, räikeää ja raakaa. Tämä ratkaisu vaatii teitä olemaan harkitsevia. – – Tämä ratkaisu vaatii meitä kulkemaan uskossa maailmassa, jota hallitsee näkeminen.”6
Hiljaisia mietiskelyn hetkiä
Olen aika ajoin miettinyt sitä, kuinka erilaista lasteni elämä on verrattuna siihen, kun itse vartuin perheen pienellä maatilalla Etelä-Idahossa 1950- ja 1960-luvuilla. Pitkiä päiviä, jolloin rakensimme aitaa isän kanssa, hiljaisia tunteja, jolloin siirsimme kasteluletkuja perunapelloilla, kodissa yksi televisio, josta näkyi vain kolme kanavaa, ei tietokonetta, ei MP3-soittimia, ei matkapuhelimia, harvoin käyntejä naapurikaupunkeja pidemmällä, tuskin ollenkaan huvituksia ja paljon aikaa perheen kanssa – näistä rakentui perusta monille sukupolveni edustajille.
Nykypäivän maailmassa meidän täytyy tarjota lapsillemme hiljaisia mietiskelyn hetkiä ja opettaa heitä kuuntelemaan hiljaista, vienoa ääntä. Vaikka meillä onkin kaikki nykyajan mukanaan tuomat siunaukset, älkäämme luopuko niistä asioista, jotka edistävät Pyhän Hengen vaikutusta: ajasta olla yksin ja rukoilla, pohtia, mietiskellä ja lukea pyhiä kirjoituksia sekä ajasta perheen kanssa ilman melua, häiriötekijöitä ja liian monia toimintoja.
Hengen ohjaukseen reagoiminen
Kun noudatamme saamiamme tuntemuksia, opimme luottamaan siihen, että ne tosiaan tulevat Isältämme. Me kasvamme (ks. OL 109:15) erottamaan tämän äänen.
Presidentti Thomas S. Monson on neuvonut meitä, ettemme milloinkaan viivyttelisi Hengen kehotusten noudattamista. ”Me valvomme. Me odotamme. Me kuuntelemme tuota hiljaista, vienoa ääntä”, hän sanoi yleiskonferenssissa. ”Kun se puhuu, viisaat miehet ja naiset noudattavat sen kehotuksia. Emme viivyttele Hengen kehotusten noudattamisessa.”
Sitten presidentti Monson kertoi kokemuksen ystävästä nimeltä Stan, joka sairauden takia osittain halvaantui. Parhaimmasta lääketieteellisestä hoidosta sekä perheen ja ystävien rukouksista huolimatta Stan pysyi vuoteenomana ja alkoi vaipua epätoivoon.
”Myöhään eräänä iltapäivänä olin uimassa Deseret Gym -urheilukeskuksessa. Uin selkäuintia hitain vedoin kattoon katsellen”, presidentti Monson muisteli. ”Hiljaa mutta kuitenkin hyvin selvästi tuli mieleeni ajatus: ’Täällä sinä uit vaivattomasti samaan aikaan, kun ystäväsi Stan viruu sairaalavuoteessaan kykenemättä liikkumaan.’ Tunsin kehotuksen: ’Mene sairaalaan ja anna hänelle siunaus.’
Lopetin uimisen, pukeuduin ja riensin sairaalaan Stanin huoneeseen. Hänen vuoteensa oli tyhjä. Eräs hoitajista sanoi, että Stan oli pyörätuolissaan uima-altaalla, valmistautumassa kuntoutukseen. Kiiruhdin paikalle, ja Stan oli siellä yksin altaan syvän puolen reunalla. Tervehdimme toisiamme ja palasimme hänen huoneeseensa, jossa annoin hänelle pappeuden siunauksen.”
Lopulta Stan sai takaisin jalkojensa voiman ja liikuntakyvyn ja oppi jälleen kävelemään. Presidentti Monson jatkoi: ”Joillekuille [Stan] paljastaa ne synkät ja masentuneet ajatukset, jotka täyttivät hänen mielensä sinä iltapäivänä hänen istuessaan pyörätuolissaan altaan reunalla, ilmeisen tuomittuna epätoivoiseen elämään. Hän kertoo, kuinka hän harkitsi vaihtoehtoja. Olisi niin helppoa ohjata tuo vihattu pyörätuoli syvän altaan hiljaiseen veteen. Silloin elämä olisi ohi. Mutta juuri sinä hetkenä hän näki minut, ystävänsä. Sinä päivänä Stan oppi kirjaimellisesti, ettemme kulje yksin. Minäkin opin jotakin sinä päivänä: Älä koskaan, koskaan viivyttele Hengen kehotuksen noudattamisessa.”7
Puhuessaan toisesta tulemisestaan Herra tähdensi sitä, että Pyhän Hengen lahjan tulee olla voimallisesti käytössä Hänen pyhiensä keskuudessa: ”Sillä niitä, jotka ovat viisaita ja ovat ottaneet vastaan totuuden ja ovat ottaneet Pyhän Hengen oppaakseen eivätkä ole eksyneet – totisesti minä sanon teille, ettei heitä kaadeta maahan eikä heitetä tuleen, vaan he kestävät sen päivän” (OL 45:57).
Me elämme suurenmoista mahdollisuuksien, oppimisen ja hyvinvoinnin aikaa. Mutta näiden ihmeiden mukana seuraa myös vastustajan halventavia petoksia, jotka yrittävät työntyä elämämme rakenteisiin ja yrittävät jopa tunkeutua kotimme muodostamaan turvapaikkaan. Jos otamme Pyhän Hengen oppaaksemme ja viisaasti tunnemme tämän lahjan, varjelemme sitä ja rakennamme sen varaan, meitä ei eksytetä. Ja kun pahuus maailmassa lisääntyy, sen vastapainona on Pyhän Hengen lahjan voima vanhurskaille.
Kun pidämme parempaa huolta tästä jumalallisesta lahjasta, me tulemme kestämään ”sen päivän” ja elämään jälleen taivaallisen Isämme luona.
Walter Ranen teos Lahja, kopiointi kielletty
Walter Ranen maalaus
Walter Ranen teos Opeta heitä ymmärtämään, kirkon historian museon luvalla