Goljatiesi voittaminen

”Tänä päivänä Herra jättää sinut minun käsiini. – – Silloin koko maa saa tietää, että Israelilla on Jumala.” (1. Sam. 17:46.)

Me kaikki kohtaamme elämässämme goljateja: koettelemuksia, haasteita, kiusauksia, jotka näyttävät liian suurilta voitettaviksi. Mutta Daavidin tavoin me voimme voittaa ne, jos me turvaamme Jumalaan ja teemme oman osamme. Presidentti Gordon B. Hinckley (1910–2008) opetti: ”Kun tiellenne tulee kiusaus, kutsukaa tuota pöyhkeää ja petollista jättiläistä ’goljatiksi’ ja tehkää sille samoin kuin Daavid teki Gatin filistealaiselle” (”Elämän goljatien voittaminen”, Liahona, helmikuu 2002, s. 5).

Kun luet Ensimmäisen Samuelin kirjan lukua 17, mitä voit oppia Daavidin ja Goljatin välisestä taistelusta? Kuinka luottamus Jumalaan auttoi Daavidia? Miten hän oli valmistautunut tähän taisteluun? Mikä vaikutus yhdellä teini-ikäisellä voi olla Herran valtakunnan rakentamiseen?

Tässä on joitakin tarkempia tietoja täydentämään tämän merkittävän kertomuksen tutkimistasi.

Lingon käyttäjä piti lingon molempia päitä heittokädessään. Joskus hän sitoi lingon toisen pään sormiensa ympärille ja piti toista päätä peukalonsa ja etusormensa välissä. Linkooja ei yleensä pyörittänyt linkoa päänsä yläpuolella vaan heilautti sitä vain kerran ja sitten voimakkaalla heittoliikkeellä (joko ylä- tai alakautta) päästi peukalonsa ja etusormensa välissä olevan pään irti, niin että kivi lähti lentoon.

Entisaikaiset lingot oli yleensä tehty yhdestä pitkästä suikaleesta punottua villaa tai pellavaa, jossa oli keskellä pussi kiveä varten. Mitä pitempi linko, sitä suurempi oli sen kantosäde. Pisimmillä lingoilla saattoi singota kiven yli 250 metrin päähän 100–160 kilometrin tuntinopeudella.

Kivet, joita lingoissa mieluiten käytettiin, olivat pyöreitä ja melko raskaita, koska ne lensivät todennäköisesti suoraan. Lingoissa käytettävät kivet olivat yleensä läpimitaltaan noin 5 cm (suunnilleen golfpallon kokoisia).

Daavid oli luultavasti vasta 16-vuotias taistellessaan Goljatia vastaan, ja häntä kuvataan pyhissä kirjoituksissa soreaksi ja parrattomaksi (nuoreksi pojaksi).

Leijona ja karhu hyökkäsivät Daavidin isän lammaslaumojen kimppuun, ja Daavid karkotti ne ja sai näin varmuutta käydä Goljatia vastaan.

Goljatin suomuhaarniska painoi ”viisituhatta sekeliä”, mikä saattaisi vastata noin 57–90 kiloa.

Goljatin keihään varsi oli ”kuin kangaspuiden tukki” – painoi luultavasti yli 9 kg – ja sen rautakärki painoi ”kuusisataa sekeliä” – noin 7–11 kg.

Filistealaiset olivat luultavasti alunperin lähtöisin Egeanmerta ympäröivältä alueelta. Goljat saattoi polveutua kansasta, jonka sanottiin olevan hyvin kookasta, jopa ”jättiläisiä”. (Ks. 5. Moos. 2:10–11; Joos. 11:22.)

Goljatin pronssikypärä oli luultavasti valmistettu pronssista, kuparista tai raudasta. Se on saattanut olla kiinnitettynä niskakilpeen, jonka ajatellaan suojanneen selkää ja niskaa.