Vain sähköisenä: Nuorten kertomaa
Ennen pelkäsin tyttöjä
Muutama vuosi sitten en puhunut kenenkään muiden kuin perheeni, viiden tai kuuden läheisen ystäväni ja ehkä muutaman tuttavan kanssa. Kukaan ystävistäni ei ollut tyttö, ja ystävät, joita minulla oli, olivat hyvin samanlaisia kuin minä. En puhunut tytöille, koska pelkäsin heitä. En halunnut puhua kenellekään, joka oli erilainen kuin minä. En tiennyt, kuinka käydä keskustelua, jos meillä ei ollut samoja kiinnostuksen kohteita.
Sinä kesänä osallistuin ensimmäiseen FSY-konferenssiini. Kahden ensimmäisen päivän aikana yritin olla puhumatta tiimini tytöille, koska en osannut puhua heille. Mutta viimein he alkoivat jutella kanssani ja olla ystäviäni, ja huomasin, että he olivat mukavia.
Seuraavan kouluvuoden alkaessa ikätoverini painostivat minua menemään ensimmäisiin koulutanssiaisiini. Pyysin seuralaisekseni erästä tyttöä, jonka kanssa olin jollain tapaa jutellut aiemmin luokassa. Hän luultavasti hädin tuskin tunsi minua, mutta hän sanoi lähtevänsä kanssani. Se pakotti minut juttelemaan hänen kanssaan. Itse asiassa pidin ryhmätreffeistä ja ystävystyin seuralaisenani olleen tytön kanssa.
Sen jälkeen tajusin, että tytötkin ovat ihan normaaleja ihmisiä. Jokainen, joka on erilainen kuin minä, on vain ihminen muiden joukossa, kuten minäkin. Me kaikki olemme Jumalan lapsia, joten miksi välttelisin jotakuta hänen erilaisen ulkonäkönsä, persoonallisuutensa tai kiinnostuksen kohteidensa vuoksi?
Nyt jotkut läheisimmistä ystävistäni ovat tyttöjä, ja monet pojat, jotka ovat ystäviäni, ovat täysin erilaisia kuin ne, joiden kanssa vielä kaksi vuotta sitten ajattelin viettäväni aikaa.
Muista, että jokainen on erilainen kuin sinä, ja se on hyvä asia. Älä keskity vain niihin eroihin, vaan yritä olla ystävä ympärilläsi olevien ihmisten kanssa.
Vanhin Spencer Evans, 18, Utah, USA
Pitää laulamisesta, musiikin kuuntelemisesta ja siitä, että saa muut nauramaan.