Videopeliähky
Isäni esimerkin ansiosta sain pilkahduksen siitä, kuka Jeesus Kristus on ja mitä Hän on tehnyt hyväkseni.
Valokuvat Alexandre Borges ja Isaac S:n luvalla
Kun Brasiliaan aikoinaan iski koronavirus, aloin pelata tietokonepelejä ystävieni kanssa verkossa pidettyjen oppituntien välissä. Aluksi pelasin tunnin päivässä, mutta lopulta se kasvoi kymmeneksi tunniksi päivässä. Näin jatkui päivien ja kuukausien ajan.
Käytin pelaamiseen isäni työtietokonetta, vaikka siihen sitä ei ollut tarkoitus käyttää. Vanhempani luulivat, että olin oppitunnilla tai opiskelemassa. Vaikka olin verkossa ystävien kanssa, yksin tietokoneen ääressä oleminen sai minut tuntemaan itseni eristetyksi, väsyneeksi ja vähemmän onnelliseksi.
Rysähdys todellisuuteen
Eräänä päivänä eräs luokkatoveri soitti oppitunnin aikana. Tajusimme, että olimme pelanneet kaikki sata peliä, joita minulla oli, ja halusimme jotain uutta. Mutta isäni työtietokoneessa oli rajallisesti muistia. Kun yritin asentaa uutta peliä, tietokone kaatui.
Hätäännyin. Pelkäsin, että vanhempani saisivat tietää. Purin tietokoneen pala palalta, mutta en nähnyt mitään ongelmia, joten laitoin kaiken takaisin paikalleen ja yritin käynnistää sen. Tiesin, että minun oli puhdistettava tietokone, joten käytin tuntikausia siihen, että poistin siltä pelin toisensa jälkeen – mutta mikään ei muuttunut.
Myöhemmin samana päivänä isäni piti tehdä töitä tietokoneellaan. Minua jännitti kamalasti. Jonkin ajan kuluttua hän kutsui minut luokseen. Hänen edessään oli tietokone. Epäkuntoisena.
En pystynyt valehtelemaan enää isälleni. Tunnustin, mitä olin tehnyt.
Seuraavana päivänä isä meni töihin rikkinäisen tietokoneen kanssa. Sen sijaan että olisi syyttänyt minua, hän otti vastuun siitä, mitä minä olin tehnyt. Mikään siitä ei ollut hänen vikaansa, mutta hän päätti menettää uskottavuutensa pomonsa edessä ja ottaa kaiken syyn niskoilleen, vaikken edes pyytänyt sitä häneltä. Ja se särki sydämeni.
Lenkillä Kristuksen luo
Olin niin häpeissäni siitä, mitä olin tehnyt, että minulla alkoi olla mielenterveyden ongelmia. En halunnut herätä. Minulla ei ollut rohkeutta puhua vanhemmilleni.
Mutta sinä lauantaina isä herätti minut noin kello 4.30 ja pyysi minua lähtemään lenkille. Juostessamme hän sanoi pyytäneensä minut mukaansa, jotta voisin oppia jotakin, mitä hän ei koskaan halunnut minun unohtavan: sinnikkyyttä. Hän sanoi minulle, että sinnikkyys on kykyä kestää vaikeuksia tai selvitä niistä nopeasti, ratkaista ongelma ja sen ratkaisemisen jälkeen nousta pystyyn ja jatkaa eteenpäin.
Isäni työssään osoittaman esimerkin ja sen ansiosta, mitä hän opetti minulle sinnikkyydestä, sain pilkahduksen siitä, kuka Jeesus Kristus on ja mitä Hän on tehnyt hyväkseni. Kristus on antanut minulle mahdollisuuden saada syntini anteeksi. Opin, että anteeksianto on lahja ja että Vapahtaja odottaa minulta sitä, että olen sinnikäs vanhurskauden polulla.
Ajattelutavan muutos
Sen juoksulenkin jälkeen aloin muuttaa ajattelutapaani ja tottumuksiani. Tajusin, että elämään kuuluu paljon muutakin kuin pelien pelaaminen kaiken päivää.
Seuraavat kolme vuotta olivat haasteellisia, kun työstin uusia tottumuksiani, mutta vanhempieni avulla aloin vähitellen keskittyä tulevaisuuteeni. Huomasin myös, että olen taitava kommunikoimaan ja nautin muiden auttamisesta.
Sen sijaan että olisin käyttänyt kaiken aikani videopelien pelaamiseen, aloin opetella yrittäjäksi ryhtymistä. Perustin Instagram-kanavan ja YouTube-sivun, ja nyt opetan ihmisille, mitä olen oppinut taloudellisesta menestymisestä ja sijoittamisesta parhaaseen sijoitukseemme – itseemme.
Kaikissa näissä kokemuksissa näin Herran käden vaikutuksen monta kertaa, etenkin kun löysin anteeksiannon Vapahtajani uhrista. Tulee aikoja, jolloin epäonnistun, mutta sinnikkyyden ja Jeesuksen Kristuksen sovituksen avulla minusta voi tulla enemmän Hänen kaltaisensa.
Kirjoittaja asuu São Paulossa Brasiliassa.