Siunattuja ovat rauhantekijät
Ensimmäisen presidenttikunnan jouluhartaus 2021
Sunnuntai 5. joulukuuta 2021
Jälleen kerran rakas ensimmäinen presidenttikuntamme on kutsunut meidät yhteen aloittaessamme joulunviettomme. Vaikka meidän perinteemme ja tapamme eri maissa vaihtelevat, me kaikki olemme kiitollisia ja siunattuja siitä, että olemme yhtä – palvellessamme yhdessä Vapahtajaamme Jeesusta Kristusta ja juhliessamme Hänen syntymäänsä yli kaksi vuosituhatta sitten.
Yksi mieluisa perinne Bassettin perheen kodissa – kuten monien teidänkin kodeissanne – on näytellä joulukertomus. Meille Jesajan, Luukkaan, Matteuksen, Nefin ja Mormonin kertomusten lukeminen joululaulujen säestämänä sekä Marian, Joosefin ja Jeesus-vauvan esittämisen elävöittämänä on ollut innoittavaa ja hengellistä – mutta ei aina.
Esimerkiksi yhtenä jouluaattona taaperoiden esittämät lampaat muuttuivat itkeviksi pienokaisiksi. Heidän parkumisensa levisi nopeasti paimeniin ja enkeleihin ja jopa kapaloihin käärittyyn vauvaan. Seuraavana vuonna meillä ei ollut lammaslaumaa. Kukaan ei uskaltanut esittää lammasta, koska pelättiin, että jollakin tavoin lampaat olivat syynä pelottavaan ja kohtalokkaaseen itkuvirteen. Toisena vuotena paimenten sauvoista tuli valomiekkoja, ja yhtenä toisena vuotena kukaan ei halunnut olla tietäjä tai enkeli vaan vaati sen sijaan saada pukeutua dinosauruksen ja delfiinin pukuihin, jotka olivat peräisin Halloweenista. Mutta ehkä mieleenpainuvin näytelmämme on ollut se, kun vastasyntynyt lapsi putosi aivan liian korkealla olleesta ja hyvin epävakaasta seimestään ja syöksyi kohti kivistä tulisijaa, mutta hänet ehdittiin pelastaa vain muutama sentti ennen lattiaa. Otan kunnian itselleni tästä syöksypelastamisesta, vaikkakin pienokaisen putoaminenkin oli kokonaan minun syytäni.
Lapsen herttaisen nukkuessa? Maassa rauha myös ihmisille? Meidän joulunäytelmiämme voisi paremmin kutsua nimellä ”Tuo pienoinen kaaos”. Minun on myönnettävä, että joulun lähestyessä mietin usein, pitäisikö meidän ehkä kokeilla jotakin jouluperinnettä, joka oikeasti edistää rauhaa?
Rauhaa – sitä suloista ja toiveikasta tilaa, jota me kaikki haluamme, ei vain jouluna vaan aina. Tuntuu kuitenkin siltä, että kaikkialla maailmassa nykyään rauhaa on yhä vaikeampi löytää. Kun tänä vuonna opiskelin Oppia ja liittoja, mieleeni muistui ilmoitus, jossa kuvaillaan meidän aikaamme:
”Ja sinä aikana – – koko maa on levottomuuden vallassa, ja ihmisten sydämet pettävät heidät.”1
Mistä löytyy tämä suurempi rauha, jota koko maailma kaipaa nykyajan maallisessa levottomuudessa?
Presidentti Russell M. Nelson on julistanut:
”Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on juuri sitä, mitä tarvitaan tässä hämmentyneessä, kiistelevässä ja uupuneessa maailmassa.
Jokainen Jumalan lapsi ansaitsee tilaisuuden kuulla ja vastaanottaa Jeesuksen Kristuksen parantavan, lunastavan sanoman. Mikään muu sanoma ei ole keskeisempi onnellisuutemme kannalta – nyt ja ikuisesti.”2
Palautuksen sanoma on joulun sanoma. Tähden valo, joka opasti paimenia seimessä makaavan pienokaisen luo, rinnastuu valopatsaaseen, joka laskeutui Josephin ylle – kumpikin ennakoiden suuren ilon ilosanomaa, joka ilmoittaa Kristuksesta maailmalle.
Jesajan sanoma levottomalle maailmallemme on edelleen: ”Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.”3
Vanhin Quentin L. Cook on opettanut: ”Yksi Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen arvostetuimmista nimistä on ’Rauhan Ruhtinas’ [Jes. 9:5]. Lopulta perustetaan Hänen valtakuntansa, johon sisältyvät rauha ja rakkaus.”4
Kun tänä vuonna luemme Luukkaan kertomusta, toivon, että mietitte näitä sanoja, joilla ”suuri taivaallinen sotajoukko – – ylisti Jumalaa sanoen: – Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.”5 Olen pohtinut näitä sanoja ja ajatellut, että meidän saattaisi olla sopivaa pitää tätä julistuksena siitä, että ”maan päällä on nyt rauha”. ”Rauha on tullut!” he ovat saattaneet huudahtaa. Sillä kirjaimellisesti sinä iltana tuossa vaatimattomassa tallissa itse ”Rauhan Ruhtinas” oli tullut maan päälle.
Sinä ensimmäisenä joulupäivänä enkelit julistivat, että rauha oli tullut. Ennen heitä Jaakob julisti: ”Sillä tätä tarkoitusta varten me olemme kirjoittaneet nämä asiat, jotta he tietäisivät, että me tiesimme Kristuksesta, ja meillä oli toivo hänen kirkkaudestaan monta sataa vuotta ennen hänen tulemistaan; eikä vain meillä itsellämme ollut toivo hänen kirkkaudestaan, vaan myös kaikilla pyhillä profeetoilla, jotka olivat ennen meitä.”6
Edelleen Jesaja profetoi – nyt meidän ajastamme – kun hän kirjoitti: ”Kuinka ihanat ovat vuorilla ilosanoman tuojan askelet! Hän ilmoittaa rauhan tulon, tuo suuren ilosanoman, hän tuo [rauhan] sanoman.”7
Keitä siis ovat nämä ihanat ihmiset, jotka julistavat rauhaa? Vapahtaja julisti opetuslapsilleen sekä Galileassa että Runsaudenmaassa: ”Siunattuja ovat kaikki rauhantekijät, sillä heitä kutsutaan Jumalan lapsiksi.”8
Lisäksi kuningas Benjamin opetti: ”Ja nyt, sen liiton tähden, jonka olette tehneet, teitä kutsutaan Kristuksen lapsiksi, hänen pojikseen ja hänen tyttärikseen; sillä katso, tänä päivänä hän on hengellisesti synnyttänyt teidät; sillä te sanotte, että teidän sydämenne on muuttunut uskon kautta hänen nimeensä; sen tähden te olette syntyneet hänestä ja olette tulleet hänen pojiksensa ja hänen tyttäriksensä.”9
Te ja minä olemme Jeesuksen Kristuksen liittolapsia, jokainen Hänen lapsiaan. Muistakaa Hänen julistaneen, että rauhantekijöitä tulee kutsua Jumalan lapsiksi. Niinpä meidän – Jumalan lasten – tulee olla rauhantekijöitä. Se on meidän liittovelvollisuutemme. Teillä ja minulla on vaikutusta nykypäivän levottomaan maailmaan, kun pyrimme olemaan rauhantekijöitä – kodissamme, seurakunnassamme, paikkakunnallamme, jopa kaikkialla maailmassa, ystävällisyydellämme, hyvillä teoillamme ja sanoillamme – kasvokkain sekä virtuaalisesti. Julistakaamme uskollisesti rauhaa, kun todistamme Hänestä sanoin ja teoin.
Luukkaan evankeliumista luemme edelleen:
”Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: ’Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti.’
He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä.
Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu.”10
Samalla tavoin menkäämme nyt ja kertokaamme rauhan sanomaa tästä lapsesta. Tämä on sanoma, jota lähetyssaarnaajamme opettavat rakkaillemme ja ystävillemme. Tämä on elävä sanoma, jonka palvelulähetyssaarnaajat kertovat palvellessaan kuten Vapahtaja palvelisi. Tätä sanomaa me julistamme, kun rakastamme, kerromme ja kutsumme lähipiirissämme olevia pääsemään osallisiksi siitä toivosta ja rauhasta, joka sisältyy Jeesuksen Kristuksen hyvään uutiseen.
Palaamme vielä Bassettin perheen joulukuvaelmiin, joita yritämme toteuttaa kaoottisesti joka joulu – miksi me pidämme sinnikkäästi kiinni tästä perinteestä kannustaen lapsiamme ja lastenlapsiamme esittämään meille sen kaikista kauneimman yön tapahtumat, jolloin enkelit tulivat tuomaan suuren ilon ilosanomaa?
Vastaus on yksinkertainen ja riemullinen: ”Me puhumme Kristuksesta, me riemuitsemme Kristuksessa, me saarnaamme Kristuksesta, me profetoimme Kristuksesta ja me kirjoitamme profetioidemme mukaisesti, jotta lapsemme tietäisivät, mistä lähteestä he voivat odottaa syntiensä anteeksiantoa.”11
Kyllä, näemme, että koko maa on levottomuuden vallassa ja ihmisten sydämet pettävät heidät. Haasteista huolimatta, vastustusta kohdatessamme ja levottomuuden keskellä olkaamme sinnikkäitä julistaessamme rauhaa tänä aikana ja aina, kun valmistaudumme itse ja valmistamme kaikkia ympärillämme Rauhan Ruhtinaan, Herran, Vapahtajan ja Lunastajan, Jeesuksen Kristuksen suureen paluuseen. Toistaen presidentti Nelsonin sanat: ”Jokainen Jumalan lapsi ansaitsee tilaisuuden kuulla ja vastaanottaa Jeesuksen Kristuksen parantavan, lunastavan sanoman.”
Julistakaamme rauhaa juhliessamme Vapahtajamme syntymää, elämää ja palvelutyötä tänä joulunaikana ja aina. Tämä on rukoukseni Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.