Luku 1Jobia, joka on oikeamielinen kunnon mies, siunataan suurilla rikkauksilla. Saatana saa Herralta luvan kiusata ja koetella Jobia. Jobin omaisuus ja lapset tuhoutuvat, ja silti hän ylistää ja siunaa Herraa. Luku 2Saatana saa Herralta luvan ahdistaa Jobia fyysisesti. Jobia runnellaan paiseilla. Elifas, Bildad ja Sofar tulevat lohduttamaan häntä. Luku 3Job kiroaa syntymänsä olosuhteet. Hän kysyy: Miksi en syntynyt kuolleena? Luku 4Elifas nuhtelee Jobia kysyen esimerkiksi: Milloin on oikeamielinen hukkunut? Voiko ihminen olla puhdas Luojansa silmissä? Luku 5Elifas neuvoo Jobia: Ihminen on syntynyt vaivaan, vetoa Jumalaan, ja hyvä on sen osa, jota Jumala ojentaa. Luku 6Job valittaa murhettaan. Hän rukoilee, että Jumala kuulisi hänen pyyntönsä. Niitä, jotka ovat ahdingossa, pitäisi sääliä. Rehti puhe ei ketään vahingoita. Luku 7Job kysyy: Onko ihmisen osana maan päällä työ ja vaiva? Mikä on ihminen, kun pidät häntä noin tärkeänä? Miksi et anna anteeksi, mitä olen rikkonut? Luku 8Bildad kysyy: Antaisiko Jumala väärän tuomion? Bildad sanoo: Päivämme maan päällä ovat kuin varjo, ja Jumala ei hylkää viatonta. Luku 9Job tunnustaa Jumalan oikeudenmukaisuuden ja suuruuden ja päättelee, ettei ihminen voi väittää Häntä vastaan. Luku 10Job on väsynyt elämään. Hän keskustelee Jumalan kanssa ahdingoistaan. Hän kysyy: Miksi vedit minut ulos äidinkohdusta? Luku 11Sofar kysyy: Tavoitatko sinä Jumalan syvyydet? Sofar sanoo, että jumalattomien toivo hiipuu ikään kuin olisi kuollut. Luku 12Job sanoo: Kaikki mikä elää on Herran käsissä, vanhuksilla on viisaus, ja Herra hallitsee kaikkea. Luku 13Job todistaa luottavansa Herraan ja sanoo: Olen valmis, vaikka hän surmaisi minut, ja hän on myös minun pelastukseni. Luku 14Job todistaa elämän lyhyydestä, kuoleman varmuudesta ja ylösnousemuksen ehdottomuudesta. Hän kysyy: Voiko ihminen herätä eloon, kun hän on kuollut? Job vastaa, että hän odottaa Herran kutsua nousta haudasta. Luku 15Elifas tuo esiin jumalattomien ihmisten levottomuuden. He eivät usko palaavansa pimeydestä ja nousevansa kuolleista. Luku 16Job puhuu jumalattomia vastaan, jotka vastustavat häntä. Vaikka jopa hänen ystävänsä pilkkaavat häntä, hän todistaa, että hänellä on taivaassa todistaja, joka on hänen puolustajansa korkeudessa. Luku 17Job puhuu kuoleman murheesta ja haudasta sinä päivänä, jolloin ruumis palaa tomuun. Luku 18Bildad puhuu niiden jumalattomien tuomitusta tilasta, jotka eivät tunne Jumalaa. Luku 19Job kertoo häntä kohdanneista onnettomuuksista ja todistaa sitten: Minä tiedän, että lunastajani elää. Job profetoi, että hän nousee ylös kuolleista ja että lihassaan hän näkee Jumalan. Luku 20Sofar näyttää jumalattomien tilan. Hän sanoo: Jumalattoman ilo kestää vain hetken, ja rienaajan onni on pian ohi. Luku 21Job myöntää, että toisinaan jumalattomat menestyvät tässä elämässä. Sitten hän todistaa, että heidän tuomionsa tulee myöhemmin vihan ja tuhon päivänä. Luku 22Elifas syyttää Jobia useista synneistä ja kehottaa tätä tekemään parannuksen. Luku 23Job etsii Herraa ja vakuuttaa omaa vanhurskauttaan. Hän sanoo: Koetelkoon Herra minua niin kuin tulessa kultaa – minä kestän. Luku 24Murhaajat, avionrikkojat, ne, jotka sortavat köyhiä, ja jumalattomat yleensä jäävät usein vähäksi aikaa rankaisematta. Luku 25Bildad valittaa ihmisen alhaista tilaa ja luokittelee hänet madoksi. Luku 26Job nuhtelee Bildadia myötätunnon puutteesta. Hän ylistää Herran voimaa, suuruutta ja vahvuutta. Luku 27Job vakuuttaa vanhurskauttaan. Kun jumalattomat surmaa rutto, kauhu tavoittaa heidät. Luku 28Rikkaus tulee maan kamarasta. Viisautta ei voi ostaa. Viisautta on Herran pelko, ymmärrystä se, että karttaa pahaa. Luku 29Job muistelee entistä vaurauttaan ja suuruuttaan. Häntä siunattiin hänen vanhurskautensa, rakkautensa ja hyvien tekojensa tähden. Luku 30Halpamaisten ja alhaisten lapset pilkkaavat Jobia. Ahdistuksessaan hän huutaa Herraa. Job sanoo itkeneensä kovaosaisten kanssa. Luku 31Job pyytää tuomiota, jotta Jumala voisi nähdä hänen nuhteettomuutensa. Jos Job on tehnyt pahaa, hän ottaa vastaan rangaistuksen siitä. Luku 32Elihu vastaa vihaisena Jobille ja tämän kolmelle ystävälle. Elihu sanoo: Henki ihmisen tekee viisaaksi, Kaikkivaltiaan henkäys. Hän sanoo myös: Ei ikä yksin tuo viisautta. Luku 33Elihu sanoo: Jumala on suurempi kuin ihminen, hän puhuu ihmiselle unissa ja näyissä, hän lunastaa hautaan joutuneet, ja hän pelastaa heidän sielunsa ja antaa heille elämän. Luku 34Elihu opettaa: Jumala ei voi tehdä väärin, toimia vastoin oikeutta, vääristää oikeutta tai pitää ihmisiä eriarvoisina. Ihmisen tulee kestää rangaistus ja olla enää tekemättä vääryyttä. Luku 35Elihu vertaa ihmisen heikkoutta Jumalan voimaan. Meidän jumalattomuutemme satuttaa muita ihmisiä, ja meidän vanhurskautemme koituu heidän hyväkseen. Ihmisen tulee luottaa Herraan. Luku 36Elihu sanoo: Ne, jotka ovat vanhurskaita, menestyvät. Jumalattomat hukkuvat ja kuolevat mitään oppimatta. Elihu ylistää Jumalan suuruutta. Luku 37Elihu päättää sanomalla: Herra hallitsee luonnonlakeja. Jumala hallitsee pelottavassa majesteettisuudessa. Luku 38Jumala kysyy Jobilta, missä tämä oli, kun maan perustukset laskettiin, kun aamun tähdet riemuiten karkeloivat ja kun Jumalan pojat huusivat ääneen iloaan. Luonnonilmiöt osoittavat Jumalan suuruuden ja ihmisen heikkouden. Luku 39Ihmisen heikkoutta ja tietämättömyyttä verrataan Jumalan voimatekoihin. Tietääkö ihminen edes, kuinka luonnonlait toimivat? Luku 40Herra haastaa Jobin, ja Job vastaa nöyrästi. Herra puhuu Jobille voimastaan. Hän kysyy: Onko sinun käsivartesi kuin Jumalan käsivarsi? Herra osoittaa voimansa virtahevossa. Hän osoittaa voimansa krokotiilissa. Luku 41Herra puhuu edelleen voimastaan krokotiilissa. Kaikki taivaan alla on Herran. Luku 42Job katuu tomussa ja tuhkassa. Hän näkee Herran silmillään. Herra nuhtelee Jobin ystäviä, hyväksyy Jobin, siunaa häntä ja tekee hänen elämänsä loppuajasta siunatumman kuin sen alkuajoista.