Pyhät kirjoitukset
Eter 15


Luku 15

Miljoonat jerediläiset saavat surmansa taistelussa. Sis ja Koriantumr kokoavat kaiken kansan taistelemaan kuolemaansa asti. Herran Henki lakkaa kiistelemästä heidän kanssaan. Jerediläisten kansakunta tuhoutuu täysin. Vain Koriantumr jää jäljelle.

1 Ja tapahtui, että kun Koriantumr oli toipunut haavoistaan, hän alkoi muistaa sanoja, jotka Eter oli puhunut hänelle.

2 Hän näki, että jo lähes kaksi miljoonaa hänen kansastaan oli saanut surmansa miekasta, ja hän alkoi murehtia sydämessään; niin, kaksi miljoonaa väkevää miestä sekä heidän vaimonsa ja lapsensa oli surmattu.

3 Hän alkoi katua sitä pahaa, mitä hän oli tehnyt; hän alkoi muistaa sanoja, jotka oli puhuttu kaikkien profeettojen suulla, ja hän näki niiden toteutuneen siihen asti, jokaisen rahdunkin; ja hänen sielunsa suri eikä huolinut lohdutuksesta.

4 Ja tapahtui, että hän kirjoitti Sisille kirjeen pyytäen häntä säästämään kansan, niin hän luopuisi kuninkuudesta ihmisten hengen tähden.

5 Ja tapahtui, että kun Sis oli saanut hänen kirjeensä, hän kirjoitti Koriantumrille kirjeen, että jos hän antautuisi, niin että hän voisi surmata hänet omalla miekallaan, niin hän säästäisi ihmisten hengen.

6 Ja tapahtui, että kansa ei tehnyt parannusta pahuudestaan; ja Koriantumrin väki yltyi vihaan Sisin väkeä vastaan, ja Sisin väki yltyi vihaan Koriantumrin väkeä vastaan; niinpä Sisin väki ryhtyi taisteluun Koriantumrin väkeä vastaan.

7 Ja kun Koriantumr näki, että hän oli kukistumaisillaan, hän pakeni jälleen Sisin väen edeltä.

8 Ja tapahtui, että hän tuli Ripliankumin vesille, mikä käännettynä on suuri tai kaiken ylittävä; kun he siis tulivat näiden vesien äärelle, he pystyttivät telttansa; ja Sis pystytti myös telttansa heidän lähelleen, ja niinpä he seuraavana päivänä tulivat taistelemaan.

9 Ja tapahtui, että he taistelivat tavattoman ankaran taistelun, jossa Koriantumr haavoittui jälleen, ja hän taintui verenhukasta.

10 Ja tapahtui, että Koriantumrin sotajoukot ahdistivat Sisin sotajoukkoja, niin että ne löivät ne ja saivat ne pakenemaan edellään; ja ne pakenivat etelään päin ja pystyttivät telttansa paikkaan, jota kutsuttiin Ogatiksi.

11 Ja tapahtui, että Koriantumrin sotajoukko pystytti telttansa Raman kukkulan luo; ja se oli sama kukkula, johon minun isäni Mormon kätki Herran huomaan aikakirjat, jotka olivat pyhiä.

12 Ja tapahtui, että he kokosivat yhteen koko maan kaikki ihmiset, jotka eivät olleet saaneet surmaansa, Eteriä lukuun ottamatta.

13 Ja tapahtui, että Eter näki kaikki ihmisten tekemiset, ja hän näki, että Koriantumrin puolella olevat ihmiset koottiin yhteen Koriantumrin sotajoukkoon, ja Sisin puolella olevat ihmiset koottiin yhteen Sisin sotajoukkoon.

14 Ja nyt, neljän vuoden ajan he kokosivat väkeä yhteen saadakseen kaikki, jotka olivat maan päällä, ja saadakseen kaiken sen voiman, mikä heidän oli mahdollista saada.

15 Ja tapahtui, että kun he olivat kaikki kokoontuneet yhteen, jokainen haluamaansa sotajoukkoon, vaimoineen ja lapsineen – niin miehet, naiset kuin lapsetkin oli aseistettu sota-asein, kilvin ja rintakilvin ja pääkilvin ja puettu sodan tapaan – he marssivat toisiaan vastaan taisteluun; ja he taistelivat koko sen päivän, eivätkä voittaneet.

16 Ja tapahtui, että kun oli yö, he olivat väsyneitä ja vetäytyivät leireihinsä, ja vetäydyttyään leireihinsä he ryhtyivät vaikeroimaan ja valittamaan väkensä surmattujen menetystä; ja niin suuri oli heidän huutonsa, vaikerruksensa ja valituksensa, että se halkoi ilmaa hirveästi.

17 Ja tapahtui, että seuraavana päivänä he lähtivät jälleen taistelemaan, ja se päivä oli suuri ja kauhea; kuitenkaan he eivät voittaneet, ja kun yö jälleen tuli, ilmaa halkoivat heidän huutonsa ja vaikerruksensa ja valituksensa heidän väkensä surmattujen menetyksen tähden.

18 Ja tapahtui, että Koriantumr kirjoitti jälleen kirjeen Sisille pyytäen, ettei hän enää tulisi taistelemaan vaan että hän ottaisi kuninkuuden ja säästäisi ihmisten hengen.

19 Mutta katso, Herran Henki oli lakannut kiistelemästä heidän kanssaan, ja Saatanalla oli täysi valta ihmisten sydämiin, sillä heidät oli jätetty sydämensä paatumukseen ja mielensä sokeuteen, jotta he tuhoutuisivat; niinpä he menivät jälleen taistelemaan.

20 Ja tapahtui, että he taistelivat koko sen päivän, ja kun yö tuli, he nukkuivat miekkojensa päällä.

21 Ja seuraavana päivänä he taistelivat, kunnes tuli yö.

22 Ja kun yö tuli, he olivat juopuneita vihasta, niin kuin mies, joka on juopunut viinistä; ja he nukkuivat jälleen miekkojensa päällä.

23 Ja seuraavana päivänä he taistelivat jälleen; ja kun yö tuli, he olivat kaikki kaatuneet miekasta, lukuun ottamatta viittäkymmentäkahta Koriantumrin väestä ja kuuttakymmentäyhdeksää Sisin väestä.

24 Ja tapahtui, että he nukkuivat miekkojensa päällä sinä yönä, ja seuraavana päivänä he taistelivat jälleen, ja he kamppailivat kaikin voimin miekoillaan ja kilvillään koko sen päivän.

25 Ja kun yö tuli, Sisin väkeä oli kolmekymmentäkaksi ja Koriantumrin väkeä kaksikymmentäseitsemän.

26 Ja tapahtui, että he söivät ja nukkuivat ja valmistautuivat kuolemaan seuraavana päivänä. Ja he olivat isoja ja väkeviä miehiä, mitä ihmisvoimaan tulee.

27 Ja tapahtui, että he taistelivat kolmen tunnin ajan, ja he taintuivat verenhukasta.

28 Ja tapahtui, että kun Koriantumrin miehet olivat saaneet sen verran voimia, että pystyivät kävelemään, he aikoivat paeta henkensä edestä; mutta katso, Sis nousi, ja myös hänen miehensä, ja hän vannoi vihassaan, että hän surmaisi Koriantumrin tai menehtyisi itse miekasta.

29 Sen vuoksi hän ajoi heitä takaa, ja seuraavana päivänä hän sai heidät kiinni; ja he taistelivat jälleen miekoin. Ja tapahtui, että kun he kaikki olivat kaatuneet miekasta, lukuun ottamatta Koriantumria ja Sisiä, katso, Sis oli taintunut verenhukasta.

30 Ja tapahtui, että kun Koriantumr oli nojannut miekkaansa levähtääkseen vähän, hän iski Sisin pään poikki.

31 Ja tapahtui, että kun hän oli iskenyt Sisin pään poikki, Sis nousi käsiensä varaan ja vaipui maahan; ja ponnisteltuaan vetääkseen henkeä hän kuoli.

32 Ja tapahtui, että Koriantumr kaatui maahan ja kävi aivan kuin elottomaksi.

33 Ja Herra puhui Eterille ja sanoi hänelle: Lähde liikkeelle. Ja hän lähti ja näki, että Herran sanat olivat kaikki toteutuneet; ja hän päätti aikakirjansa (enkä minä ole kirjoittanut sadattakaan osaa), ja hän kätki ne sillä tavalla, että Limhin kansa löysi ne.

34 Nyt viimeiset sanat, jotka Eter kirjoitti, ovat nämä: Tahtooko Herra, että minut muutetaan vai että kärsin Herran tahdon lihassa, sillä ei ole väliä, jos minä pelastun Jumalan valtakuntaan. Aamen.