Luku 18

Kunniallinen, onnellinen, onnistunut avioliitto

Avioparit saavat nauttia sopusointuisesta ja iankaikkisesta suhteesta, kun he pysyvät uskollisina Herralle ja toisilleen.

Spencer W. Kimballin elämänvaiheita

Ennen kutsumistaan kahdentoista apostolin koorumiin Spencer W. Kimball oli osaomistajana eräässä vakuutus- ja kiinteistöyhtiössä Saffordissa Arizonassa. Yksi hänen työntekijöistään, Carmen Richardson Smith, on muistellut Spencer ja Camilla Kimballin uskollisuutta, kun heidän poikansa Edward sairastui polioon 1930-luvun alussa.

”Ihailin hyvin paljon veli Kimballin ja hänen vaimonsa välistä suhdetta. Kun Eddie oli Kaliforniassa saamassa pitkäaikaista hoitoa, sisar Kimball pysyi hänen luonaan ja presidentti Kimball matkusti sinne kriittisinä aikoina. Kun veli Kimball Eddien leikkauksia seuranneiden toipumiskausien aikana palasi kotiin huolehtimaan muusta perheestä, hänen vaimonsa jäi Eddien luokse.

Uskoakseni hän kirjoitti vaimolleen joka ainoa päivä. Eikä suinkaan mitään lyhyttä 50 sanan kirjettä. Joskus kun hänen aikansa oli erityisen tiukalla, hän saneli kirjeen minulle, ja minä muistan, miltä minusta tuntui: se oli miltei pyhä kunnia.

Heillä oli hyvä, onnellinen avioliitto, ja he näyttivät pitävän toisiaan suuressa arvossa. Näytti siltä, että heidän maailmansa pyörivät hyvin paljon toistensa ympärillä.”¹

Spencer ja Camilla Kimballin rakkaus toisiaan kohtaan, joka oli niin ilmeinen, kun he olivat nuoria, vahvistui ja syveni heidän vanhetessaan. Presidentti Kimball ilmaisi usein kiitollisuutta hänen ja hänen vaimonsa välisestä suhteesta: ”Camilla on ollut rinnallani joka kokemuksessa. Olemme haudanneet vanhempamme ja muita rakkaitamme ja olemme luopuneet omista pienistä lapsistamme, jotka ovat syntyneet ennenaikaisesti. Olemme olleet syvyyksissä ja liitäneet korkeuksiin. – – Olemme itkeneet yhdessä ja olemme nauraneet yhdessä. – – Elämämme on ollut täynnä hauskuutta kaikesta murheellisesta ja vakavasta huolimatta. Olemme tanssineet, olemme laulaneet, olemme viihdyttäneet vieraita, olemme rakastaneet ja saaneet vastarakkautta. Camilla Eyringin kaltaisen vaimon kanssa elämästä tulee sisällöksekästä, täyttä ja yltäkylläistä.²

Elettyään pitkän ja onnellisen avioliiton hän huomautti: ”Tarvitsemme hyväntahtoisen kumppanin, joka ei laske ryppyjämme, ei muista typeryyksiämme eikä pidä mielessä heikkouksiamme. – – Tarvitsemme rakastavan kumppanin, jonka kanssa olemme kärsineet ja itkeneet ja rukoilleet ja palvelleet Jumalaa, sellaisen, jonka kanssa olemme kärsineet murhetta ja pettymyksiä, sellaisen, joka rakastaa meitä sellaisena kuin olemme tai jollaiseksi aiomme tulla, eikä sellaisena miltä näytämme kullatussa ulkokuoressamme.”³

Spencer W. Kimballin opetuksia

Avioliitto on Jumalan säätämä, ja perhe on keskeisellä sijalla taivaallisen Isän suunnitelmassa meitä varten.

Avioliitto, kunniallinen avioliitto on Jumalan säätämä. Hän sääti, että kodin ja perheen tulee olla yhteiskunnan perusyksikkö, ja meidän tulee olla varuillamme sen suhteen, että tämän päivän valheellinen kulttuuri on kääntämässä selkänsä tälle Jumalan asettamalle suunnitelmalle. – –

Maailman rappeutuneilla alueilla näyttää vahvistuvan suuntaus avioliittoa vastaan ja hyvin voimakas suuntaus kohti lapsetonta avioliittoa. Tämä luonnollisesti herättää kysymyksen: ”Miksi mennä naimisiin?” Ja huomio kohdistuu ”avioliiton vastaiseen vallankumoukseen”. Väitetään, että lapset ovat taakka, kahle, velvollisuus. Monet ovat vakuuttuneita siitä, että koulutus ja rajoitukseton ja velvollisuuksista vapaa elämä on oikeata elämää. Ja valitettavasti tämä pimeä ja tuhoisa ajatus on alkanut saada jalansijaa omassakin joukossamme.⁴

Tiedotusvälineiden sekä elokuvien ja television ja teatterin ja katujen pahojen opetusten vastapainoksi ja kumoamiseksi meidän täytyy opettaa avioliittoa, oikeaa avioliittoa, iankaikkista avioliittoa.⁵

Yksi iankaikkisen avioliiton perussyistä on se, että elämä on iankaikkinen, ja ollakseen sopusoinnussa iankaikkisten tarkoitustensa kanssa avioliiton täytyy kestoltaan olla yhdenmukainen elämän kanssa. Viranomaisten tai kirkon virkailijoiden muualla kuin temppelissä toimittama avioliittoon vihkiminen on vain ajaksi, ”kunnes kuolema teidät erottaa” tai ”niin kauan kuin te kumpikin elätte”. Se päättyy kuolemaan. – – Iankaikkiseen avioliittoon vihkimisen toimittaa Herran profeetta tai yksi niistä hyvin harvoista, joille tämä on antanut valtuuden. Vihkiminen toimitetaan pyhissä temppeleissä, jotka on rakennettu ja vihitty tuota tarkoitusta varten. Vain näin solmittu avioliitto ylittää haudan rajan ja jatkaa aviomiehen ja vaimon sekä vanhempien ja lasten välistä suhdetta iankaikkisuuteen ja koko ikuisuuden.⁶

Kunniallinen, onnellinen ja onnistunut avioliitto on varmasti jokaisen normaalin ihmisen ensisijainen tavoite. Herra on suunnitellut avioliiton voimakkaiden ja onnellisten kotien ja jälkeläisten luomiseksi. Kukaan, joka tarkoituksellisesti välttää avioliittoa, ei ole normaali, ja sen lisäksi hän tekee tyhjäksi oman ohjelmansa.

Puolustan sanaa normaali, koska Herra itse asetti normin saattamalla yhteen Aadamin ja Eevan, ensimmäisen miehen ja ensimmäisen naisen tämän maan päällä, ja toimittamalla pyhän vihkitoimituksen tehden heidät aviomieheksi ja vaimoksi. He olivat rakenteeltaan aivan erilaisia, ja heillä oli suoritettavanaan eri tehtävät. Tuskin Hän oli suorittanut toimituksen, kun Hän sanoi heille: ”Lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne” (1. Moos. 1:28).

On normaalia mennä naimisiin ja on normaalia ja oikein hankkia lapsia. Jokaisen ihmisen tulee haluta ja suunnitella avioliiton solmimista, koska taivaan Jumala suunnitteli sen meitä varten. Niin Hän on sen järjestänyt.⁷

Koko [Herran] suunnitelma laadittiin älykkäästi lasten saattamiseksi maailmaan rakkauden ja lasten ja vanhempien välisen riippuvuussuhteen vallitessa. Jos monien nykyajan kuolevaisten pinnalliset ajatukset olisivat saaneet vallan, maailma, ihmissuku ja kaikki, mikä on oikein, olisivat aikoja sitten päättyneet. – –

Herra on sanonut, että saavuttaakseen korkeimman kolmesta taivaasta eli kirkkauden asteesta selestisessä valtakunnassa ”ihmisen on astuttava tähän pappeuden järjestykseen [mikä tarkoittaa uutta ja ikuista avioliittoa].

Ja ellei hän astu, hän ei voi päästä siihen.” (OL 131:2–3.)

Tämä on oikea tapa.

On miehiä, jotka omasta tahdostaan jäävät naimattomiksi. He riistävät itseään. Saattaa olla myös monia naisia, jotka riistävät itseltään siunauksia. On myös sellaisia, jotka eivät ole koskaan menneet naimisiin, koska heillä ei ole ollut tilaisuutta. Tiedämme tietenkin, että Herra on korvaava sen runsain mitoin ja että ketään ei tulla tuomitsemaan sellaisesta, mille hän ei voinut mitään. – –

Mutta mitä tulee avioliittoon ja miehen ja naisen tehtävään, älköön kukaan uhmatko Jumalaa. – –

Toivon vilpittömästi, että myöhempien aikojen pyhiin kuuluvat tyttäremme ja naisemme, miehemme ja poikamme juovat täysin siemauksin elämän vettä ja mukauttavat elämänsä niihin kauniisiin ja monipuolisiin rooleihin, jotka Herra on heille tarkoittanut.

Toivon, ettemme yritä parannella jo täydellistä suunnitelmaa, vaan että me kaikesta väkevyydestämme, mielestämme ja voimastamme pyrimme saavuttamaan itsellemme täydellisyyden siinä monipuolisessa ohjelmassa, joka on annettu meille. Olisi epäoikeudenmukaista syyttää ohjelmaa siksi, että jotkut meistä ovat epäonnistuneet. Tarkkailkaamme asenteitamme, toimiamme, koko elämäämme, jotta voimme periä meille luvatut runsaat ja lukuisat siunaukset.⁸

Iankaikkinen avioliitto vaatii huolellista valmistautumista.

Avioliittopäätös on kaikista päätöksistä kenties tärkein, ja sillä on kaikkein kauaskantoisimmat seuraukset, sillä se ei vaikuta ainoastaan tämänhetkiseen onneen vaan myös iankaikkisiin iloihin. Sen vaikutus ei ulotu ainoastaan kahteen asianomaiseen, vaan myös heidän sukulaisiinsa ja varsinkin heidän lapsiinsa ja lastensa lapsiin monen sukupolven ajan.

Valittaessa kumppania ajaksi ja iankaikkisuudeksi tulee tietenkin suunnitella, miettiä, rukoilla ja paastota mitä huolellisimmin, jotta voisi olla varma, ettei kaikista päätöksistä ainakaan tämä olisi väärä. Oikeanlaisessa avioliitossa niin ajatusten kuin sydäntenkin välillä täytyy vallita yhteisymmärrys. Päätöksiin eivät saa vaikuttaa yksinomaan tunteet, vaan järki ja sydän vahvistettuna paastolla ja rukouksella ja vakavalla harkinnalla antavat ihmiselle suurimman mahdollisuuden aviolliseen onneen. Se tuo mukanaan uhrautumista, jakamista ja vaatii suurta epäitsekkyyttä. – –

”Sukulaissielut” ovat kuvittelua ja harhakuvaa; ja vaikka jokainen nuori mies ja nuori nainen pyrkiikin kaikella uutteruudella ja rukoillen löytämään kumppanin, jonka kanssa elämä olisi mahdollisimman sopusointuista ja ihanaa, niin on kuitenkin varmaa, että miltei keillä tahansa hyvällä miehellä ja hyvällä naisella voi olla onnea ja onnistunut avioliitto, jos molemmat ovat halukkaita maksamaan hinnan. – –

Vihkialttarille aikovien kahden henkilön on ymmärrettävä, että saavuttaakseen toivomansa onnellisen avioliiton heidän täytyy tietää, ettei avioliitto ole mikään lain tarjoama kaiken kattava suojus, vaan että se merkitsee uhrautumista, jakamista ja jopa joidenkin henkilökohtaisten vapauksien vähenemistä. Se merkitsee pitkällistä ja kovaa säästämistä. Se merkitsee lapsia, jotka tuovat mukanaan taloudellisia taakkoja, palvelun taakkoja ja huolten taakkoja. Mutta se merkitsee myös kaikkein syvimpiä ja suloisimpia tunteita.⁹

Avioliiton solmimisen siirtäminen tuonnemmaksi – – ei ole aivan soveliasta. Kaikkien normaalien ihmisten tulisi suunnitella elämänsä siten, että siihen kuuluisi oikea temppeliavioliitto jo varhain elämässä ja että he lisääntyisivät ja hankkisivat perheen jo varhain kypsyttyään.¹⁰

Ne nuoret, jotka ovat kartoittaneet tiensä avioliittoon temppelissä, ovat jo luoneet ajatusrakennelman, joka tekee heistä taipuvaisia keskinäiseen suunnitteluun valitsemansa kumppanin kanssa, kun tämä on löytynyt. Jo ennen kuin heidän avioliittonsa juhlallisesti vahvistetaan pyhässä paikassa, he suunnittelevat elämäänsä yhdessä ja jatkavat suunnittelua morsiamena ja sulhasena, kun he yhdessä ryhtyvät kartoittamaan tietään onnellisen, menestyksellisen ja hengellisen elämän kautta korotukseen Jumalan valtakunnassa.¹¹

Jokainen teistä matkustaisi vaikka maailman ympäri saadakseen sinetöimistoimituksen, jos tietäisitte sen tärkeyden, jos tajuaisitte, kuinka suurenmoinen se on. Mikään välimatka, mikään varojen puute, mikään tilanne ei estäisi teitä solmimasta avioliittoa Herran pyhässä temppelissä.¹²

Siionissa on oleva uusi henki, kun nuoret naiset sanovat poikaystävilleen: ”Jos et voi saada temppelisuositusta, niin en aio sitoa elämääni sinuun edes kuolevaisuuden ajaksi.” Ja nuoret kotiin palanneet lähetyssaarnaajapojat sanovat tyttöystävilleen: ”Olen pahoillani, mutta niin paljon kuin sinua rakastankin, en solmi avioliittoa muualla kuin pyhässä temppelissä.” – –

Ihmettelemme – –, miksi kaikista näistä siunauksista ja lupauksista huolimatta ihmiset eivät solmi avioliittoa oikealla tavalla, vaan tuhlaavat siten elämänsä jäisessä erämaassa, joka ei ehkä koskaan sula. Miksi kukaan nuori koskaan uhraisi ajatustakaan avioliitolle muualla kuin temppelissä ja vaarantaisi siten pääsynsä ulottuvillaan oleviin kirkkauksiin?¹³

Avioparit voivat noudattaa pettämätöntä reseptiä yhteisen onnen löytämiseksi.

Miltei kaikki avioliitot voisivat olla kauniita, sopusointuisia, onnellisia ja iankaikkisia, jos ne kaksi ihmistä, joita asia pääasiallisesti koskee, päättäisivät, että sen pitäisi olla, että sen täytyy olla, että se tulee olemaan sellainen.¹⁴

Pelkkä toimituksen suorittaminen ei tuo onnea eikä onnistunutta avioliittoa. Onni ei tule nappia painamalla kuten sähkövalo; onni on mielentila ja tulee sisältäpäin. Se täytyy ansaita. Sitä ei voi ostaa rahalla, eikä sitä voi ottaa ilmaiseksi.

Jotkut luulevat onnen olevan kiehtovaa elämää huolettomuudessa, ylellisyydessä ja alituisessa hurmassa, mutta oikeanlainen avioliitto rakentuu sitäkin suuremmalle onnelle, joka kumpuaa antamisesta, palvelemisesta, jakamisesta, uhrautumisesta ja epä-itsekkyydestä.

Kaksi ihmistä, joilla kummallakin on erilainen tausta, huomaavat pian vihkimisen jälkeen, että heidän on kohdattava karu todellisuus. Elämä ei ole enää fantasiaa eikä kuvittelua; meidän on laskeuduttava alas pilvistä ja astuttava tukevasti maan kamaralle. Meidän täytyy ottaa vastuuta ja hyväksyä uusia velvollisuuksia. Meidän täytyy luopua jossakin määrin henkilökohtaisesta vapaudestamme ja tehdä monia epäitsekkäitä muutoksia.

Jokainen huomaa hyvin pian avioliiton solmimisen jälkeen, että puolisolla on heikkouksia, jotka eivät aiemmin ole tulleet esiin tai joita hän ei ole huomannut. Ne hyveet, joita seurusteluaikana pidettiin alituisesti niin merkittävinä, käyvät nyt suhteellisen merkityksettömiksi, ja ne heikkoudet, jotka näyttivät seurusteluaikana niin pieniltä ja merkityksettömiltä, kasvavat nyt melkoisiin mittasuhteisiin. On koittanut aika, jolloin tarvitaan ymmärtäväistä sydäntä, itsearviointia sekä tervettä järkeä, ajatusta ja suunnittelua. – –

On olemassa pettämätön resepti, joka takaa jokaiselle avioparille onnellisen ja iankaikkisen avioliiton. Mutta kuten on kaikkien reseptien laita, perusaineksia ei saa jättää pois, niitä ei saa vähentää eikä rajoittaa. Valinnan tekeminen ennen seurustelua ja jatkuva seurustelu avioliiton solmimisen jälkeen ovat yhtä tärkeitä mutta eivät tärkeämpiä kuin itse avioliitto, jonka onnistuminen riippuu kahdesta ihmisestä – ei yhdestä, vaan kahdesta.

Ei ole olemassa mitään voimien liittoa, joka voi tuhota avioliiton, johon on astuttu järkevien tasovaatimusten varassa ja joka perustuu niihin, paitsi jommassakummassa tai kummassakin puolisossa itsessään oleva voima; ja heidän on omaksuttava päävastuu. Muilla ihmisillä ja vaikuttavilla tekijöillä voi olla joko hyvä tai huono vaikutus. Taloudellisilla, yhteiskunnallisilla, poliittisilla ja muilla tilanteilla näyttää olevan merkitystä, mutta avioliitto riippuu ensi kädessä ja aina kahdesta puolisosta, jotka voivat aina tehdä avioliitostaan onnistuneen ja onnellisen, jos he ovat päättäväisiä, epäitsekkäitä ja vanhurskaita.

Resepti on yksinkertainen ja aineksia on vähän, vaikkakin jokaiseen niistä sisältyy monia asioita.

Ensiksikin, avioliittoon täytyy suhtautua oikein, mihin kuuluu sellaisen puolison valinta, joka on mahdollisimman lähellä täydellistä kaikissa heille tärkeissä asioissa. Ja sen jälkeen kummankin osapuolen tulee astua temppelin alttarin ääreen ymmärtäen, että heidän on tehtävä lujasti työtä, jotta heidän yhteiselonsa onnistuisi.

Toiseksi, avioliitossa täytyy olla paljon epäitsekkyyttä ja itsensä unohtamista, ja koko perhe-elämää ja kaikkea siihen liittyvää tulee ohjata perheen hyväksi, itsensä unohtaen.

Kolmanneksi, avioliitossa täytyy jatkaa seurustelua sekä osoittaa hellyyttä, ystävällisyyttä ja huomaavaisuutta, jotta rakkaus pysyisi elävänä ja kehittyvänä.

Neljänneksi, aviopuolisoiden täytyy elää täysin Herran käskyjen mukaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumin määrittelemällä tavalla.

Kun nämä ainekset on yhdistetty oikein ja pidetään alati toimivina, on melko mahdotonta, että tulisi murhetta, että väärinymmärrykset jatkuisivat ja välit rikkoutuisivat. Avioeroasianajajien olisi vaihdettava alaa, ja avioerotuomioistuimet sulkisivat ovensa.¹⁵

Epäitsekkyys ja käskyjen noudattaminen johtavat onnistumiseen avioliitossa.

Rakastavaisten tulee ennen avioliittovalojen lausumista käsittää, että kummankin täytyy kirjaimellisesti ja täydellisesti hyväksyä se, että uuden pienen perheen edun täytyy aina olla kummankin puolison edun edellä. Kummankin osapuolen tulee lakata käyttämästä sanoja ”minä” ja ”minun” ja korvata ne sanoilla ”me” ja ”meidän”. Jokaisessa päätöksessä täytyy ottaa huomioon, että se vaikuttaa kahteen tai useampaan. Kun vaimo nyt tekee tärkeitä päätöksiä, hän ottaa huomioon sen vaikutuksen, joka niillä on vanhempiin, lapsiin, kotiin ja heidän hengelliseen elämäänsä. Aviomiehen ammatinvalintaa, seuraelämää, ystäviä ja jokaista harrastusta täytyy nyt harkita siinä valossa, että hän on vain osa perhettä ja että ryhmän kokonaisuus täytyy ottaa huomioon.¹⁶

Jotta kaksi ihmistä saisi avioliittonsa onnistumaan, he tarvitsevat huolellisesti laaditun talousarvion, jonka tekevät sekä aviomies että vaimo, ja sitten heidän pitää noudattaa sitä tarkasti. Monet avioliitot rikkoutuvat ostoskeskuksissa, joissa tehdään ennalta suunnittelemattomia ostoksia. Muistakaa, että avioliitto on kumppanuutta ja että se ei luultavasti onnistu muulla tavalla.¹⁷

Avioliitto ei ehkä koko ajan ole tasaista eikä välikohtauksetonta, mutta siinä voi vallita suuri rauha. Aviopari voi kokea köyhyyttä, sairautta, pettymyksiä, epäonnistumista ja jopa kuolemaa perheen piirissä, mutta edes tällaiset tapahtumat eivät riistä heiltä heidän rauhaansa. Avioliitto voi onnistua niin kauan kuin itsekkyys ei tule mukaan kuvaan. Huolet ja ongelmat yhdistävät vanhemmat erottamattomasti, jos he ovat täysin epäitsekkäitä. – –

Rakkaus on kuin kukka, ja kuten ruumis, se tarvitsee jatkuvaa ravintoa. Kuolevainen ruumis riutuisi ja kuolisi pian, ellei sitä ravittaisi usein. Herkkä kukkanen kuihtuisi ja kuolisi ilman ravinteita ja vettä. Samoin rakkaudenkaan ei voi odottaa kestävän ikuisesti, ellei sitä ravita jatkuvasti rakkaudella, arvostuksen ja ihailun osoituksilla, kiitollisuuden ilmauksilla ja epäitsekkäällä huomaavaisuudella.

Täydellinen epäitsekkyys on varmasti yksi onnistuneen avioliiton osatekijä. Jos puolisot pyrkivät alati edistämään toinen toisensa etua, iloa ja onnea, niin se rakkaus, joka heidän välilleen seurustellessa syntyi ja joka avioliittoa solmittaessa vahvistui, on kasvava valtaviin mittasuhteisiin. Monet parit antavat avioliittonsa väljähtyä ja rakkautensa jäähtyä vanhan leivän tai kuluneiden vitsien tai kylmän kastikkeen kaltaiseksi. Varmasti kaikkein tärkeintä ravintoa rakkaudelle ovat hienotunteisuus, ystävällisyys, huomaavaisuus, huolenpito, hellyyden osoitukset, arvostavat syleilyt, ihailu, ylpeys, kumppanuus, luottamus, usko, toveruus, tasa-arvo ja keskinäinen riippuvuus.

Jotta ihminen olisi avioliitossa todella onnellinen, hänen täytyy noudattaa jatkuvasti ja uskollisesti Herran käskyjä. Ei yksikään ihminen – ei naimaton eikä naimisissa oleva – ole koskaan ollut täysin onnellinen, ellei hän ole ollut vanhurskas. On olemassa väliaikaista tyydytystä ja teeskenneltyjä hetkellisiä tilanteita, mutta pysyvä, kokonaisvaltainen onni voidaan saavuttaa vain puhtauden ja kelvollisuuden kautta. – –

Jos kaksi ihmistä rakastaa Herraa enemmän kuin omaa elämäänsä ja rakastaa sitten toisiaan enemmän kuin omaa elämäänsä ja tekee työtä yhdessä täyden sopusoinnun vallitessa rakentaen evankeliumin ohjelman perustalle, he saavuttavat varmasti tämän suuren onnen. Kun aviomies ja vaimo käyvät usein yhdessä pyhässä temppelissä, polvistuvat kotona rukoukseen yhdessä perheensä kanssa, kulkevat käsi kädessä hengellisiin kokouksiinsa, pitävät elämänsä täysin puhtaana – henkisesti ja fyysisesti – niin että heidän ajatuksensa ja toiveensa ja rakkautensa kohdistuu vain yhteen olentoon, heidän kumppaniinsa, ja molemmat työskentelevät yhdessä Jumalan valtakunnan rakentamiseksi, niin silloin onni on huipussaan.¹⁸

Avioliitto edellyttää täyttä uskollisuutta.

On avioliitossa olevia ihmisiä, jotka sallivat silmiensä vaellella ja sydämensä harhailla, jotka kuvittelevat, ettei ole sopimatonta hakkailla hieman, jakaa sydäntään sekä tuntea halua jotakuta toista kuin omaa vaimoa tai omaa aviomiestä kohtaan, [mutta] Herra sanoo ehdottomin sanoin: ”Rakasta vaimoasi koko sydämestäsi ja liity häneen äläkä kehenkään muuhun” (OL 42:22).

Ja kun Herra sanoo koko sydämestäsi, se tarkoittaa, että sydäntä ei voi jakaa eikä lohkoa eikä panna viralta. Ja naiselle sanotaan vuorostaan: ”Rakasta miestäsi koko sydämestäsi ja liity häneen äläkä kehenkään muuhun.”

Sanat kehenkään muuhun sulkevat pois jokaisen ja kaiken muun. Silloin puoliso tulee tärkeimmälle sijalle aviomiehen tai aviovaimon elämässä, eikä yhteiskunnallinen elämä tai työelämä tai poliittinen elämä tai mikään muu harrastus tai henkilö tai asia tule koskaan astumaan aviokumppania tärkeämmälle sijalle. Joskus tapaamme naisia, jotka omistautuvat lapsille ja häärivät näiden parissa aviomiehen kustannuksella, joskus jopa vieraannuttaen lapset hänestä.

Herra sanoo heille: ”Liity häneen äläkä kehenkään muuhun”.¹⁹

Usein ihmiset liittyvät jatkuvasti äitiinsä ja isäänsä ja ystäviinsä. Joskus äidit eivät tahdo hellittää otetta, joka heillä on ollut lapsistaan, ja niin aviomiehet kuin vaimotkin kääntyvät jälleen äitinsä ja isänsä puoleen neuvoa ja ohjeita saadakseen ja uskoutuakseen, vaikka heidän pitäisi useimmissa asioissa liittyä puolisoonsa, ja kaikki yksityisasiat tulee pitää yksityisinä ja tarkoin salassa muilta.²⁰

Avioliitto edellyttää täyttä uskollisuutta. Kumpikin puoliso ottaa kumppanin sillä mielellä, että hän antaa puolisolleen täydellisesti koko sydämensä, voimansa, uskollisuutensa, kunniansa ja kiintymyksensä kaikella arvokkuudella. Mikä tahansa poikkeama on synti; mikä tahansa sydämen jakaminen on rikkomus. Kuten meillä tulee olla ”silmämääränä vain Jumalan kunnia”, samoin silmämme, korvamme, sydämemme määränä tulee olla avioliitto ja puoliso ja perhe.²¹

Vetoan kaikkiin avioliittovalojen ja -liittojen sitomiin, että he tekevät avioliitostaan pyhän, pitävät sen tuoreena, ilmaisevat kiintymystä merkityksellisellä tavalla ja vilpittömästi ja usein.

Aviomiehet, tulkaa kotiin – ruumis, henki, mieli, uskollisuus ja kiintymys seurassanne – ja rakastakaa kumppanianne pyhässä ja rikkumattomassa suhteessa.

Vaimot, tulkaa kotiin – mukananne kaikki kiinnostuksenne, uskollisuutenne, kaipauksenne ja kiintymyksenne – tehden työtä yhdessä tehdäksenne kodistanne siunatun taivaan. Siten olisitte suuresti mieleen Herrallenne ja Mestarillenne ja takaisitte itsellenne suurimman onnen.²²

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua tai valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta V–IX.

Mikä sinusta osoittaa, että avioliitto on kunniallinen, onnellinen, onnistunut? Mitä näistä merkeistä näet presidentti Kimballin suhteessa vaimoonsa Camillaan? (Ks. s. 203, 205.)
Kertaa osio, joka alkaa sivulta 205. Mitä maailmassa nykyisin ilmeneviä vaikutteita pidät avioliiton vastaisina? Mitä vaikutusta sellaisilla hyökkäyksillä on? Mitä me voimme tehdä niiden ”vastapainoksi ja kumoamiseksi” etenkin kodeissamme?
Mitkä presidentti Kimballin opetukset iankaikkiseen avioliittoon valmistautumisesta tekevät sinuun suurimman vaikutuksen ja miksi? (Ks. s. 207–210.) Mitkä opetukset voisivat olla hyödyksi niille, jotka jo ovat naimisissa?
Presidentti Kimball puhui avioliiton ”pettämättömästä reseptistä” (s. 211–212). Jos jokin aineksista puuttuu, miten se saattaa vaikuttaa avioliittoon?
Presidentti Kimball opetti, että puolisoiden tulee ”liittyä” toisiinsa eikä kehenkään muuhun (s. 213–215). Mitä avioparit voivat tehdä varmistaakseen, etteivät ulkopuoliset sitoumukset ja kiinnostuksen kohteet häiritse heidän uskollisuuttaan toisilleen?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: 1. Moos. 2:18, 21–24; 1. Kor. 11:11; Ef. 5:22–25; OL 132:7–21