Oppi ja liitot 2021
1.–7. marraskuuta. Oppi ja liitot 125–128: ”Ilon äänen eläville ja kuolleille, suuren ilon ilosanoman”


”1.–7. marraskuuta. Oppi ja liitot 125–128: ’Ilon äänen eläville ja kuolleille, suuren ilon ilosanoman’”, Tule ja seuraa minua – sinä ja perheesi: Oppi ja liitot 2021, 2020

”1.–7. marraskuuta. Oppi ja liitot 125–128”, Tule ja seuraa minua – sinä ja perheesi: 2021

Kuva
perhe ja esivanhempia henkimaailmassa

Me heidän kanssaan ja he meidän kanssamme, Caitlin Connolly

1.–7. marraskuuta

Oppi ja liitot 125–128

”Ilon äänen eläville ja kuolleille, suuren ilon ilosanoman”

Muista kirjata muistiin tuntemuksiasi, kun tutkit lukuja OL 125–128, jotta voit pohtia niitä ja kertoa niistä muille.

Kirjoita muistiin saamiasi vaikutelmia

Elokuussa 1840 sureva Jane Neyman kuunteli profeetta Josephin puhuvan tämän ystävän Seymour Brunsonin hautajaisissa. Janen oma teini-ikäinen poika Cyrus oli myös äskettäin kuollut. Janen murhetta lisäsi se seikka, ettei Cyrusta ollut koskaan kastettu, ja Jane oli huolissaan siitä, mitä se merkitsisi Cyrusin iankaikkiselle sielulle. Joseph tiesi, miltä Janesta tuntui. Hän oli miettinyt samaa rakkaan veljensä Alvinin osalta, joka myös kuoli ennen kasteen saamista. Niinpä profeetta päätti kertoa Janelle ja kaikille muille hautajaisissa olleille, mitä Herra oli ilmoittanut hänelle niistä, jotka olivat kuolleet saamatta evankeliumin toimituksia – ja mitä me voimme tehdä auttaaksemme heitä.

Oppi kasteesta kuolleiden puolesta kiehtoi pyhiä. Heidän ajatuksensa kääntyivät välittömästi edesmenneiden vanhempien, isovanhempien ja muiden sukulaisten puoleen. Nyt heille oli toivoa! Joseph riemuitsi heidän kanssaan, ja hän ilmaisi riemullisin, innokkain sanoin, mitä Herra oli opettanut hänelle kuolleiden pelastamisesta: ”Vuoret huutakoot ilosta, ja kaikki te laaksot, huutakaa kovaa; ja kaikki te meret ja kuivat maat, kertokaa iankaikkisen Kuninkaanne ihmeitä!” (OL 128:23.)

Katso Saints, kirja 1, luku 35; ”Letters on Baptism for the Dead”, Revelations in Context, s. 272–276.

Kuva
henkilökohtainen tutkiminen -kuvake

Ideoita pyhien kirjoitusten henkilökohtaiseen tutkimiseen

OL 126

Herra haluaa minun huolehtivan perheestäni.

Palattuaan kotiin viimeisimmältä useista lähetysmatkoista Englantiin Brigham Young sai Herralta toisen tärkeän tehtävän – ”[pitää] erityistä huolta perheestäsi” (jae 3), joka oli kärsinyt hänen poissa ollessaan. Kun pohdit, kuinka tämä ja muut luvun OL 126 neuvot soveltuvat sinuun, mieti näitä Nuorten Naisten aiemman ylijohtajan Bonnie L. Oscarsonin sanoja.

”Muistakaa, että jotkin suurimmista tarpeista saattavat olla aivan silmienne edessä. Aloittakaa palvelemisenne omassa kodissanne ja oman perheenne keskuudessa. Ne ovat ihmissuhteita, jotka voivat olla iankaikkisia. Silloinkin – ja ehkäpä etenkin silloin – kun perhetilanteenne on vähemmän täydellinen, voitte löytää tapoja palvella, kohottaa ja vahvistaa. Aloittakaa sieltä, missä olette, rakastakaa läheisiänne sellaisina kuin he ovat ja valmistautukaa sitä perhettä varten, jollaisen haluatte saada tulevaisuudessa.” (”Edessämme olevat tarpeet”, Liahona, marraskuu 2017, s. 27.)

Ks. myös ”Take Special Care of Your Family”, Revelations in Context, s. 242–249.

OL 127:2–4

Herra tuntee iloni ja murheeni.

Väärät syytökset ja vangitsemisen uhka olivat jälleen pakottaneet Joseph Smithin piiloutumaan elokuussa 1842. Silti sanat, jotka hän kirjoitti pyhille tänä aikana (nykyään OL 127), ovat täynnä toiveikkuutta ja iloa. Mitä jakeet 2–4 opettavat sinulle Jumalasta? Entä siitä, kuinka voit kohdata henkilökohtaisia koettelemuksia?

Voisit kirjoittaa muistiin, kuinka Herra tukee sinua elämäsi ”syvissä vesissä”.

OL 127:5–8; 128:1–8

”Mitä te merkitsettekin kirjoihin maan päällä, se merkitään kirjoihin taivaassa.”

Kun luet jakeita OL 127:5–8; 128:1–8, pane merkille syitä, joiden vuoksi Herra antoi Joseph Smithille niin yksityiskohtaisia ohjeita kasteiden kirjaamisesta kuolleiden puolesta. Mitä tämä opettaa sinulle Herrasta ja Hänen työstään?

Kuva
nuori mies ja sukulaisnimikortteja

Palveleminen temppelissä esivanhempiemme puolesta sitoo meidän sydämemme heihin.

OL 128:5–25

Esivanhempieni pelastus on välttämätöntä minun pelastukselleni.

Sen pohjalta, mitä Jumala ilmoitti Joseph Smithin kautta, on selvää, miksi meidän esivanhempamme, joita ei ole kastettu tässä elämässä, tarvitsevat meidän apuamme pelastuakseen. Mutta miksihän esivanhempiemme pelastus ”on välttämätön ja tärkeä meidän pelastuksellemme”? (Ks. OL 128:15–18, kursivointi lisätty.)

Jakeessa 5 opetetaan, että kastetoimitus kuolleiden puolesta on valmistettu ”ennen maailman perustamista”. Mitä tämä totuus opettaa sinulle Jumalasta ja Hänen suunnitelmastaan? Mitä lisäymmärrystä tuo presidentti Henry B. Eyringin sanoma ”Jumalan perheen kokoaminen”? (Liahona, toukokuu 2017, s. 19–22.)

Joseph Smith käytti ilmauksia kuten ”sitova voima”, ”yhdistävä side” ja ”täysi kokonaisuus”, kun hän opetti pappeuden toimituksia ja kastetta kuolleiden puolesta. Pane merkille näitä ja samanlaisia ilmauksia lukiessasi jakeita OL 128:5–25. Mitä asioita Jeesuksen Kristuksen ansiosta voidaan sitoa yhteen kuolleiden puolesta suoritettavilla pappeuden toimituksilla? Miksi ”uskalias” on hyvä sana kuvaamaan oppia kuolleiden pelastamisesta? (Ks. jakeet 9–11.)

Mikä Joseph Smithin sanoissa jakeissa 19–25 tekee sinuun vaikutuksen? Kuinka nämä jakeet vaikuttavat siihen, mitä tunnet esivanhempiesi puolesta suoritettavaa temppelipalvelua kohtaan? Entä Jeesusta Kristusta kohtaan? Mitä tunnet innoitusta tehdä? (Ks. ideoita familysearch.org/discovery.)

Katso myös 1. Kor. 15:29; Dale G. Renlund, ”Sukututkimus- ja temppelityö – sinetöiminen ja parantuminen”, Liahona, toukokuu 2018, s. 46–49; videot ”A Sacrifice of Time” [Ajan uhraaminen] ja ”Their Hearts Are Bound to You” [Heidän sydämensä ovat liittyneet yhteen teidän kanssanne], churchofjesuschrist.org.

Kuva
perheen kanssa tutkiminen -kuvake

Ideoita pyhien kirjoitusten tutkimiseen yhdessä perheenä ja koti-iltaan

OL 126.Tämän Brigham Youngille annetun neuvon lukeminen saattaa innoittaa perhettäsi puhumaan siitä, kuinka voisitte käyttää enemmän aikaa pitääksenne ”erityistä huolta” (jae 3) toisistanne.

OL 128:15–18.Mitkä ovat sukututkimustyön pelastavia ja täydelliseksi tekeviä siunauksia? Saatatte löytää joitakin ideoita videoista ”The Promised Blessings of Family History” [Sukututkimuksen luvatut siunaukset] (churchofjesuschrist.org) tai jostakin sukututkimusaiheisesta laulusta, kuten ”Sukututkimus” (Lasten laulukirja, s. 100).

OL 128:18.Voisitte valmistaa paperiketjun, jonka kussakin lenkissä on perheenjäsenen tai esivanhemman nimi, osoittamaan, kuinka sukututkimus- ja temppelityö luovat ”yhdistävän siteen” meidän ja esivanhempiemme välille. Voisitte kenties tutkia sivustoa familysearch.org ja etsiä lisää sukulaisia sekä katsoa, kuinka pitkäksi ketjunne kasvaa.

OL 128:19–23.Ehkä perheenjäsenet voisivat etsiä näistä jakeista sanoja, jotka osoittavat, miten innostunut Joseph Smith oli Jeesuksen Kristuksen evankeliumista ja kuolleiden pelastuksesta. Perheenjäsenet voisivat kertoa kokemuksista, jotka ovat saaneet heidätkin innostumaan tästä työstä – tai voisitte etsiä sellaisia kokemuksia yhdessä sivustolta familysearch.org/discovery.

Lisäideoita lasten opettamiseen on julkaisun Tule ja seuraa minua – Alkeisyhdistys tämän viikon opetusehdotuksissa.

Lauluehdotus: ”Sukututkimus”, Lasten laulukirja, s. 100.

Kuva
palautuksen ääniä -kuvake

Palautuksen ääniä

Kaste kuolleiden puolesta, ”uusi ja loistava aihe”

Kuva
luonnos Nauvoon temppelin kastealtaasta

Tässä luonnoksessa näkyy Nauvoon temppelin kasteallas, joka lepää kahdentoista härän varassa.

Phebe ja Wilford Woodruff

Phebe Woodruff asui lähellä Nauvoota, kun Joseph Smith alkoi opettaa kastetta kuolleiden puolesta. Phebe kirjoitti siitä aviomiehelleen Wilfordille, joka palveli lähetystyössä Englannissa:

”Veli Joseph – – on saanut ilmoituksen kautta tietää, että tämän kirkon jäseniä voidaan kastaa keiden tahansa sukulaistensa puolesta, jotka ovat kuolleet ja joilla ei ollut etuoikeutta kuulla tätä evankeliumia – myös omien lastensa, vanhempiensa, veljiensä, siskojensa, isovanhempiensa, enojensa, setiensä ja tätiensä puolesta. – – Heti kun heidät on kastettu ystäviensä puolesta, nämä vapautuvat vankilasta, ja he voivat lunastaa heidät ylösnousemuksessa ja tuoda heidät selestiseen valtakuntaan. Kirkko on ottanut tämän opin sydämellisesti vastaan, ja jäseniä tulee joukoittain. Jotkut menevät kasteelle peräti 16 kertaa – – yhtenä päivänä.”1

Wilford Woodruff sanoi myöhemmin tästä periaatteesta: ”Sillä hetkellä, jona siitä kuulin, sieluni hypähti ilosta. – – Ryhdyin siihen, ja minut kastettiin kaikkien niiden kuolleiden sukulaisteni puolesta, jotka tulivat mieleeni. – – Halusin sanoa halleluja, kun saimme ilmoituksen, jossa saimme tietää kasteesta kuolleiden puolesta. Minusta tuntui, että meillä oli oikeus riemuita taivaan siunauksista.”2

Vilate Kimball

Sisar Woodruffin tavoin Vilate Kimball kuuli kasteesta kuolleiden puolesta miehensä Heberin ollessa muualla saarnaamassa evankeliumia. Vilate kirjoitti miehelleen:

”Presidentti Smith on esitellyt uuden ja loistavan aiheen – –, joka on saanut aikaan varsinaisen heräämisen kirkossa. Se on kaste kuolleiden puolesta. Paavali puhuu siitä Ensimmäisessä kirjeessä korinttilaisille, luvun 15 jakeessa 29. Joseph on saanut ilmoituksen kautta siitä täydellisemmän selityksen. – – Tämän kirkon jäsenillä on etuoikeus tulla kastetuiksi kaikkien niiden sukulaistensa puolesta, jotka ovat kuolleet ennen kuin tämä evankeliumi tuli julki, aina isovanhempiensa isään ja äitiin asti. – – Kun teemme niin, me toimimme heidän edustajinaan ja annamme heille oikeuden tulla esiin ensimmäisessä ylösnousemuksessa. Hän sanoo, että heille saarnataan evankeliumia – –, mutta henkiä ei voi kastaa. – – Siitä asti kun tätä käskyä on saarnattu täällä, vedet ovat kuohuneet jatkuvasti. Konferenssin aikana joessa oli toisinaan kahdeksasta kymmeneen vanhinta kerrallaan suorittamassa kasteita. – – Minä haluan mennä kasteelle äitini puolesta. Suunnittelin odottavani, kunnes sinä tulet kotiin, mutta kun Joseph viimeksi puhui aiheesta, hän neuvoi jokaista ryhtymään toimeen ja vapauttamaan ystävänsä vankeudesta mahdollisimman nopeasti. Niinpä taidan tällä viikolla tehdä niin, kun lukuisia naapureita on tekemässä samoin. Joitakuita on jo kastettu useaan kertaan. – – Näin huomaat, että kaikki saavat mahdollisuuden. Eikö tämä olekin suurenmoinen oppi?”3

Phebe Chase

Kun Nauvoon temppelin kasteallas valmistui, kasteita kuolleiden puolesta suoritettiin siellä eikä joessa. Phebe Chase, joka asui Nauvoossa, kirjoitti äidilleen temppelistä kuvaillen kasteallasta paikaksi, jossa ”meidät voidaan kastaa kuolleiden puolesta ja meistä voi tulla pelastajia Siionin vuorella”. Hän jatkoi selittäen, että tässä altaassa ”minut on kastettu rakkaan isäni ja kaikkien muiden kuolleiden ystävieni puolesta. – – Nyt haluan tietää, mitkä ovat sinun isäsi ja äitisi nimet, jotta voin vapauttaa heidät, sillä haluan vapauttaa kuolleita. – – Herra on puhunut jälleen ja palauttanut muinaisen järjestyksen.”4

Sally Randall

Kirjoittaessaan ystävilleen ja perheelleen kasteesta kuolleiden puolesta Sally Randall muisteli poikansa Georgen kuolemaa:

”Voi, miten koettelevaa aikaa se olikaan minulle, ja tuntuu, etten vieläkään pysty hyväksymään sitä, mutta – – hänen isänsä on kastettu hänen puolestaan, ja miten ihanaa onkaan, että me uskomme evankeliumin täyteyteen ja hyväksymme sen siten kuin sitä nyt saarnataan ja että meidät voidaan kastaa kaikkien kuolleiden ystäviemme puolesta ja me voimme pelastaa heidät niin kauas taaksepäin kuin voimme saada heistä jotakin tietoa.

Haluan teidän kirjoittavan minulle kaikkien kuolleiden sukulaistemme nimet ainakin niin pitkälle kuin isoisään ja isoäitiin saakka. Aion tehdä voitavani pelastaakseni ystäviäni, ja olisin hyvin iloinen, jos jotkut teistä tulisivat ja auttaisivat minua, sillä se on suuri työ tehtäväksi yksin. – – Te varmaankin pidätte tätä outona oppina, mutta tulette huomaamaan, että se on totta.”5

Viitteet

  1. Phebe Woodruff letter to Wilford Woodruff, Oct. 6, 1840, kirkon historian kirjasto, Salt Lake City.

  2. Wilford Woodruff, ”Remarks”, Deseret News, 27. toukokuuta 1857, s. 91.

  3. Vilate Kimballin kirje Heber C. Kimballille, 11. lokakuuta 1840, kirkon historian kirjasto, Salt Lake City.

  4. Phebe Chasen kirje, ei päiväystä, kirkon historian kirjasto, Salt Lake City. Alussa kun pyhät alkoivat suorittaa kasteita kuolleiden puolesta, ihmisiä kastettiin toisinaan sekä miespuolisten että naispuolisten esivanhempien puolesta. Myöhemmin ilmoitettiin, että miehiä tulee kastaa miesten puolesta ja naisia naisten puolesta.

  5. Sally Randallin kirje, 21. huhtikuuta 1844, kirkon historian kirjasto, Salt Lake City.

Kuva
kasteallas Ogdenin temppelissä Utahissa Yhdysvalloissa

Ogdenin temppelin kasteallas Utahissa lepää kahdentoista härän selän päällä.