Perusopit

Seminaarit ja uskontoinstituutit

1. Jumaluus

Jumaluudessa on kolme erillistä persoonaa: Jumala, iankaikkinen Isä, Hänen Poikansa Jeesus Kristus ja Pyhä Henki (ks. Ap. t. 7:55–56). Isällä ja Pojalla on käsin kosketeltava liha- ja luuruumis, ja Pyhä Henki on henkipersoona (ks. OL 130:22–23). He ovat yhtä tarkoituksessa ja opissa. He ovat täydellisesti yhtä taivaallisen Isän jumalallisen pelastussuunnitelman toteuttamisessa.

Isä Jumala

Isä Jumala on maailmankaikkeuden ylin hallitsija. Hän on henkemme Isä. Hän on täydellinen, Hänellä on kaikki valta ja Hän tietää kaiken. Hän on myös täydellisen armon, hyvyyden ja laupeuden Jumala.

Jeesus Kristus

Jeesus Kristus on Isän Esikoinen hengessä ja Isän Ainosyntyinen lihassa. Hän on Vanhan testamentin Jahve eli Jehova ja Uuden testamentin Messias.

Hän eli synnittömän elämän ja sovitti täysin koko ihmiskunnan synnit. Hänen elämänsä on täydellinen esimerkki siitä, kuinka koko ihmiskunnan tulee elää (ks. 3. Nefi 27:27). Vapahtaja oli ensimmäinen, joka nousi kuolleista tämän maan päällä. Jeesus Kristus tulee jälleen voimassa ja kirkkaudessa ja hallitsee maan päällä tuhatvuotisen valtakunnan ajan.

Kaikki rukoukset tulee pitää, kaikki siunaukset antaa ja kaikki pappeuden toimitukset suorittaa Hänen nimessään.

Pyhä Henki

Pyhä Henki on jumaluuden kolmas jäsen. Hän on henkipersoona, jolla ei ole liha- ja luuruumista. Hänestä käytetään usein nimityksiä Henki, Jumalan Henki, Herran Henki, Lohduttaja tai Puolustaja.

Pyhä Henki todistaa Isästä ja Pojasta, ilmoittaa totuuden kaikesta ja pyhittää ne, jotka tekevät parannuksen ja jotka kastetaan (ks. Moroni 10:5).

2. Pelastussuunnitelma

Kuolevaisuutta edeltävässä olemassaolossa taivaallinen Isä esitteli suunnitelman, jonka avulla meistä voi tulla Hänen kaltaisiaan ja me voimme saada kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän (ks. OL 14:7; Moos. 1:39). Pyhissä kirjoituksissa tätä suunnitelmaa nimitetään pelastussuunnitelmaksi, suureksi onnensuunnitelmaksi, lunastussuunnitelmaksi ja armonsuunnitelmaksi.

Pelastussuunnitelmaan sisältyvät luominen, lankeemus, Jeesuksen Kristuksen sovitus sekä kaikki evankeliumin lait, toimitukset ja opit. Moraalinen tahdonvapaus – ihmisen kyky tehdä valintoja ja toimia omasta puolestaan – on myös oleellinen osa taivaallisen Isän suunnitelmaa. Tämän suunnitelman ansiosta meidät voidaan tehdä täydellisiksi sovituksen kautta, me voimme saada ilon täyteyden ja elää ikuisesti Jumalan edessä. Perhesuhteemme voivat kestää kautta iankaikkisuuksien.

Kuolevaisuutta edeltävä elämä

Ennen syntymäämme maan päälle me jokainen elimme taivaallisen Isämme edessä yhtenä Hänen henkilapsistaan. Osallistuimme tuossa kuolevaisuutta edeltävässä olemassaolossa neuvonpitoon taivaallisen Isän muiden henkilasten kanssa. Siinä neuvonpidossa taivaallinen Isä esitteli suunnitelmansa, ja kuolevaisuutta edeltävässä tilassaan ollut Jeesus Kristus sitoutui olemaan Vapahtaja.

Meitä oli siunattu tahdonvapauden lahjalla, ja me teimme tärkeitä päätöksiä, kuten päätöksen noudattaa taivaallisen Isän suunnitelmaa (ks. 2. Nefi 2:27). Me valmistauduimme tulemaan maan päälle, missä voisimme jatkaa edistymistä.

Niiden, jotka seurasivat taivaallista Isää ja Jeesusta Kristusta, sallittiin tulla maan päälle kokemaan kuolevaisuus ja edistymään kohti iankaikkista elämää. Lusifer, eräs Jumalan henkipojista, kapinoi suunnitelmaa vastaan. Hänestä tuli Saatana, ja hän ja hänen seuraajansa karkotettiin taivaasta ja heiltä evättiin etuoikeus saada fyysinen ruumis ja kokea kuolevaisuus.

Elämä kuolevaisuudessa

Se osa olemassaoloamme, jonka vietämme kuolevaisuudessa, on oppimisen aikaa, jolloin voimme valmistautua iankaikkiseen elämään ja osoittaa, käytämmekö tahdonvapauttamme niin, että teemme kaiken, mitä Herra on käskenyt meidän tehdä. Henkemme on yhdistetty fyysiseen ruumiiseemme, mikä antaa meille mahdollisuuksia kasvaa ja kehittyä tavoilla, jotka eivät olleet mahdollisia kuolevaisuutta edeltävässä elämässämme.

Elämä kuoleman jälkeen

Kun me kuolemme, henkemme menee henkimaailmaan odottamaan ylösnousemusta. Vanhurskaiden henget otetaan vastaan onnen tilaan, jota kutsutaan paratiisiksi. Monet uskollisista jatkavat evankeliumin saarnaamista henkivankilassa oleville.

Henkivankila on väliaikainen paikka kuolemanjälkeisessä maailmassa niille, jotka kuolivat vailla tietoa totuudesta tai jotka eivät olleet kuuliaisia kuolevaisuudessa. Siellä hengille opetetaan evankeliumia ja heillä on mahdollisuus tehdä parannus ja ottaa vastaan pelastuksen toimitukset, joita suoritetaan heidän puolestaan temppeleissä. Ne, jotka ottavat vastaan evankeliumin, saavat asua paratiisissa ylösnousemukseen asti.

Ylösnousemus on sitä, että henkiruumiimme ja fyysinen lihaa ja luuta oleva ruumiimme yhdistyvät jälleen (ks. Luuk. 24:36–39). Ylösnousemuksen jälkeen henkeä ja ruumista ei enää koskaan eroteta, ja meistä tulee kuolemattomia. Jokainen maan päälle syntynyt ihminen kokee ylösnousemuksen, koska Jeesus Kristus voitti kuoleman (ks. Job 19:25–26; 1. Kor. 15:20–22). Vanhurskaat nousevat kuolleista ennen jumalattomia ja tulevat esiin ensimmäisessä ylösnousemuksessa.

Ylösnousemuksen jälkeen tulee viimeinen tuomio. Jeesus Kristus tuomitsee jokaisen ihmisen päättääkseen, minkä iankaikkisen kirkkauden kukin saa. Tämä tuomio perustuu kunkin ihmisen kuuliaisuuteen Jumalan käskyille (ks. Ilm. 20:12–13).

Kirkkauden valtakuntia on kolme (ks. 1. Kor. 15:40–42). Korkein kolmesta valtakunnasta on selestinen valtakunta. Ne, jotka ovat uskollisia todistuksessaan Jeesuksesta ja ovat kuuliaisia evankeliumin periaatteille, asuvat Isän Jumalan ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen edessä.

Toinen kolmesta kirkkauden valtakunnasta on terrestrinen valtakunta. Tässä valtakunnassa olevat ovat maan kunniallisia ihmisiä, jotka eivät olleet uskollisia todistuksessaan Jeesuksesta.

Telestinen valtakunta on alin kolmesta kirkkauden valtakunnasta. Tässä valtakunnassa olevat valitsivat kuolevaisuudessa eläessään mieluummin jumalattomuuden kuin vanhurskauden. Nämä henkilöt saavat kirkkautensa sen jälkeen kun heidät on lunastettu henkivankilasta.

3. Luominen ja lankeemus

Luominen

Taivaallinen Isä on korkein Luoja. Jeesus Kristus loi Isän johdolla taivaat ja maan. Maata ei luotu tyhjästä. Se järjestettiin jo olemassa olevasta aineesta. Jeesus Kristus on luonut lukemattomia maailmoja.

Maan luominen oli välttämätöntä Jumalan suunnitelmalle. Se tarjosi paikan, jossa me voisimme saada fyysisen ruumiin, jossa meitä voitaisiin koetella ja jossa me voisimme omaksua jumalallisia ominaisuuksia.

Meidän on määrä käyttää maan luonnonvaroja viisaasti, harkiten ja kiittäen.

Aadam oli ensimmäinen maan päälle luotu ihminen. Jumala loi Aadamin ja Eevan omaksi kuvakseen (ks. 1. Moos. 1:26–27). Kaikki ihmiset – miehet ja naiset – on luotu Jumalan kuvaksi.

Lankeemus

Aadamin ja Eevan rikkomusta ja siitä johtuneita muutoksia kuten hengellistä ja fyysistä kuolemaa kutsutaan lankeemukseksi.

Eedenin puutarhassa Jumala kielsi Aadamia ja Eevaa nauttimasta hyvän- ja pahantiedon puun hedelmää. Jos he tekisivät niin, seurauksena olisi hengellinen ja fyysinen kuolema. Hengellinen kuolema on ero Jumalasta. Fyysinen kuolema on hengen ero kuolevaisesta ruumiista.

Koska Aadam ja Eeva rikkoivat tätä käskyä ja söivät hyvän- ja pahantiedon puun hedelmää, heidät karkotettiin Herran edestä – he kokivat hengellisen kuoleman. Heistä tuli myös kuolevaisia – fyysisen kuoleman alaisia.

Aadamin ja Eevan jälkeläisinä me perimme langenneen tilan kuolevaisuudessa, jossa meitä koetellaan elämän vaikeuksilla ja vastustajan kiusauksilla (ks. Moosia 3:19).

Lankeemus on olennainen osa taivaallisen Isän pelastussuunnitelmaa. Se vie kahteen suuntaan – alaspäin ja kuitenkin eteenpäin. Sen lisäksi että se toi fyysisen ja hengellisen kuoleman, se antoi meille mahdollisuuden syntyä maan päälle ja oppia ja edistyä.

Lankeemuksen seurauksena Aadam ja Eeva ja heidän jälkeläisensä pystyivät kokemaan iloa ja surua, erottamaan hyvän pahasta ja saamaan lapsia (ks. 2. Nefi 2:22–25).

4. Jeesuksen Kristuksen sovitus

Sovittaminen tarkoittaa sitä, että kärsii rangaistuksen synnistä ja poistaa siten synnin seuraukset parannuksen tekevältä synnintekijältä, jotta hän voi päästä sovintoon Jumalan kanssa. Jeesus Kristus oli ainoa, joka kykeni sovittamaan täysin koko ihmiskunnan synnit. Hänen sovitukseensa sisältyi se, että Hän kärsi ihmiskunnan syntien vuoksi Getsemanen puutarhassa, vuodatti vertansa, kärsi ja kuoli ristillä sekä nousi ylös haudasta (ks. Jes. 53:3–5; OL 19:16–19). Vapahtaja kykeni toteuttamaan sovituksen, koska Hän pysyi synnittömänä ja Hänellä oli valta kuoleman yli. Kuolevaiselta äidiltään Hän peri kyvyn kuolla. Kuolemattomalta Isältään Hän peri voiman ottaa henkensä jälleen takaisin.

Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta jokainen nousee kuolleista ja voittaa fyysisen kuoleman. Sovituksen ansiosta ne, jotka tekevät parannuksen, noudattavat käskyjä, saavat pelastavat toimitukset ja pitävät liittonsa, voittavat hengellisen kuoleman ja saavat iankaikkisen elämän lahjan.

Sovituksessaan Jeesus otti kantaakseen kaikkien ihmisten tuskat, sairaudet ja heikkoudet (ks. Alma 7:11–12). Hän ymmärtää kärsimyksiämme, koska Hän on kokenut ne.

5. Taloudenhoitokausi, luopumus ja palautus

Taloudenhoitokausi

Taloudenhoitokausi on ajanjakso, jolloin Herra ilmoittaa evankeliuminsa opit, toimitukset ja pappeuden. Se on ajanjakso, jolloin Herralla on maan päällä ainakin yksi valtuutettu palvelija, jolla on pyhä pappeus ja jumalallinen tehtävä viedä evankeliumi maan asukkaille. Aikojen täyttymisen taloudenhoitokausi on viimeinen taloudenhoitokausi. Se alkoi siitä, kun evankeliumi ilmoitettiin Joseph Smithille.

Aiemmat taloudenhoitokaudet on nimetty Aadamin, Henokin, Nooan, Abrahamin, Mooseksen ja Jeesuksen Kristuksen mukaan. Lisäksi on ollut muitakin taloudenhoitokausia mukaan lukien ne, jotka olivat nefiläisten ja jerediläisten keskuudessa.

Pelastussuunnitelma ja Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on ilmoitettu ja niitä on opetettu jokaisena taloudenhoitokautena.

Luopumus

Kun ihmiset kääntyvät pois evankeliumin periaatteista eikä heillä ole pappeuden avaimia, he ovat luopumuksen tilassa.

Yleisen luopumuksen aikakausia on ollut kautta maailmanhistorian. Yksi esimerkki on suuri luopumus, joka tapahtui sen jälkeen kun Vapahtaja oli perustanut kirkkonsa (ks. 2. Tess. 2:1–3). Vapahtajan apostolien kuoleman jälkeen ihmiset vääristelivät evankeliumin periaatteet ja tekivät kirkon organisaatioon ja pappeuden toimituksiin muutoksia ilman valtuutta. Tämän laajalle levinneen pahuuden takia Herra otti pappeuden valtuuden ja avaimet pois maan päältä.

Suuren luopumuksen aikana ihmiset eivät saaneet jumalallista ohjausta eläviltä profeetoilta. Perustettiin monia kirkkoja, mutta niillä ei ollut valtuutta antaa Pyhän Hengen lahjaa eikä suorittaa muita pappeuden toimituksia. Osia pyhistä kirjoituksista turmeltui tai katosi, eikä ihmisillä ollut enää todellista tietoa Jumalasta.

Tämä luopumus kesti siihen asti kunnes taivaallinen Isä ja Hänen rakas Poikansa ilmestyivät Joseph Smithille ja aloittivat evankeliumin täyteyden palautuksen.

Palautus

Palautus on sitä, että Jumala vakiinnuttaa uudelleen evankeliuminsa totuudet ja toimitukset ihmisten keskuudessa maan päällä (ks. Jes. 29:13–14; Ilm. 14:6–7).

Herra valmisteli palautusta nostamalla esiin jaloja miehiä uskonpuhdistukseksi kutsuttuna aikana. He yrittivät palauttaa uskonnollisen opin, käytännöt ja järjestyksen sellaisiksi kuin Vapahtaja oli ne asettanut. Heillä ei kuitenkaan ollut pappeutta eikä evankeliumin täyteyttä.

Palautus alkoi vuonna 1820, kun Isä Jumala ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus ilmestyivät Joseph Smithille vastauksena tämän rukoukseen (ks. JS–H 15–20). Joitakin palautuksen tärkeimpiä tapahtumia olivat Mormonin kirjan kääntäminen, Aaronin ja Melkisedekin pappeuden palauttaminen sekä kirkon perustaminen 6. huhtikuuta 1830.

Johannes Kastaja palautti Aaronin pappeuden Joseph Smithille ja Oliver Cowderylle 15. toukokuuta 1829. Melkisedekin pappeus ja valtakunnan avaimet palautettiin vuonna 1829, kun apostolit Pietari, Jaakob ja Johannes antoivat ne Joseph Smithille ja Oliver Cowderylle.

Evankeliumin täyteys on palautettu, ja Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko on ainoa tosi ja elävä kirkko koko maan päällä (ks. OL 1:30). Kirkko täyttää lopulta koko maailman ja pysyy ikuisesti (ks. Dan. 2:44–45).

6. Profeetat

Profeetta on henkilö, jonka Jumala on kutsunut puhumaan puolestaan (ks. Aam. 3:7). Profeetat todistavat Jeesuksesta Kristuksesta ja opettavat Hänen evankeliumiaan. He tekevät tiettäväksi Jumalan tahdon ja todellisen luonteen. He tuomitsevat synnin ja varoittavat sen seurauksista. Toisinaan he profetoivat tulevista tapahtumista.

Me tuemme kirkon presidenttiä profeettana, näkijänä ja ilmoituksensaajana ja ainoana henkilönä maan päällä, joka saa ilmoitusta koko kirkon ohjaamiseksi. Tuemme profeettoina, näkijöinä ja ilmoituksensaajina myös neuvonantajia ensimmäisessä presidenttikunnassa ja kahdentoista apostolin koorumin jäseniä (ks. OL 1:38).

7. Pappeus

Pappeus on Jumalan iankaikkinen voima ja valtuus. Pappeuden voimalla Jumala loi taivaat ja maan ja hallitsee niitä. Tällä voimalla Hän lunastaa ja korottaa lapsensa toteuttaen ”ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän” (Moos. 1:39).

Jumala antaa pappeuden valtuuden kirkon kelvollisille miespuolisille jäsenille, niin että he voivat toimia Hänen nimessään Hänen lastensa pelastukseksi. Pappeudenhaltijat voidaan valtuuttaa saarnaamaan evankeliumia, suorittamaan pelastavia toimituksia ja johtamaan Jumalan valtakuntaa maan päällä. Tämän valtuutuksen antavat ne johtajat, joilla on pappeuden avaimet.

Aaronin pappeus

Aaronin pappeutta sanotaan usein valmistavaksi pappeudeksi. Aaronin pappeuden virat ovat diakoni, opettaja, pappi ja piispa. Nykyajan kirkossa kelvolliset miespuoliset jäsenet voivat saada Aaronin pappeuden 12 vuoden iästä alkaen.

Aaronin pappeus pitää hallussaan enkelien palveluksen, parannuksen evankeliumin ja kasteen avaimia (ks. OL 13).

Melkisedekin pappeus

Melkisedekin pappeus on korkeampi eli suurempi pappeus, ja se huolehtii hengellisistä asioista. Tämä suurempi pappeus annettiin Aadamille, ja se on ollut maan päällä aina kun Herra on ilmoittanut evankeliuminsa.

Sitä kutsuttiin aluksi ”pyhäksi pappeudeksi Jumalan Pojan järjestyksen mukaan” (OL 107:3, kursivointi poistettu). Myöhemmin se tultiin tuntemaan Melkisedekin pappeutena suuren ylipapin mukaan, joka eli profeetta Abrahamin aikaan (ks. 1. Moos. 14:18; OL 107:2).

Melkisedekin pappeuden virat ovat vanhin, ylipappi, patriarkka, seitsenkymmen ja apostoli. Melkisedekin pappeuden johtaja on kirkon presidentti.

8. Ensimmäiset periaatteet ja toimitukset

”Me uskomme, että evankeliumin ensimmäiset periaatteet ja toimitukset ovat ensimmäiseksi, usko Herraan Jeesukseen Kristukseen; toiseksi, parannus; kolmanneksi, upotuskaste syntien anteeksisaamiseksi; neljänneksi, kätten päällepaneminen Pyhän Hengen lahjan saamiseksi” (UK 4).

Usko

Usko on sellaisen toivomista, ”mikä ei näy mutta on totta” (Alma 32:21). Usko on hengellinen lahja, joka tulee Jumalan sanan kuulemisesta. Usko voi kasvaa, kun rukoilemme, tutkimme pyhiä kirjoituksia ja noudatamme Jumalan käskyjä.

Usko ei ole passiivista, vaan ilmenee siinä, kuinka me elämme.

Uskon täytyy keskittyä Jeesukseen Kristukseen, jotta se johtaisi ihmisen pelastukseen. Usko Jeesukseen Kristukseen merkitsee täydellistä luottamista Häneen ja turvaamista Hänen äärettömään sovitukseensa, voimaansa ja rakkauteensa. Siihen sisältyy usko Hänen opetuksiinsa ja siihen, että vaikka me emme ymmärräkään kaikkea, Hän ymmärtää.

Myöhempien aikojen pyhät uskovat myös Isään Jumalaan, Pyhään Henkeen, pappeuden voimaan ja muihin palautetun evankeliumin tärkeisiin käsitteisiin. Usko auttaa meitä parantumaan hengellisesti ja fyysisesti sekä saamaan voimaa ponnistella eteenpäin, kohdata vastoinkäymisemme ja voittaa kiusaukset. Se antaa meille myös rauhaa. Herra tekee elämässämme suuria ihmeitä meidän uskomme mukaan.

Uskon avulla ihminen saa syntien anteeksiannon ja voi lopulta asua Jumalan edessä.

Parannus

Parannus on mielen ja sydämen muutos, joka antaa meille tuoreen näkemyksen Jumalasta, itsestämme ja maailmasta. Siihen sisältyy kääntyminen pois synnistä ja kääntyminen Jumalan puoleen anteeksiannon saamiseksi. Siihen kannustavat rakkaus Jumalaa kohtaan ja vilpitön halu olla kuuliainen Hänen käskyilleen.

Syntimme tekevät meistä epäpuhtaan – kelvottoman palaamaan taivaallisen Isämme eteen asumaan. Jeesuksen Kristuksen sovituksessa taivaallinen Isämme on antanut meille ainoan keinon saada syntimme anteeksi (ks. Jes. 1:18).

Parannukseen kuuluu murheen tunteminen synnin tekemisestä, synnin tunnustaminen taivaalliselle Isälle ja tarvittaessa muille, syntien hylkääminen, niiden aiheuttamien vahinkojen korjaaminen mikäli mahdollista sekä eläminen kuuliaisena Jumalan käskyille (ks. OL 58:42–43).

Kaste

Upotuskaste vedessä sellaisen henkilön toimittamana, jolla on valtuus, on evankeliumin ensimmäinen pelastava toimitus ja välttämätön, jotta ihmisestä voi tulla Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen. Kaste on myös välttämätön, jotta ihminen voi päästä selestiseen valtakuntaan (ks. Joh. 3:5).

Englannin kielen kastetta tarkoittava sana baptism tulee kreikankielisestä sanasta, joka tarkoittaa ’uittaa, upottaa (nesteeseen)’. Upottaminen on vertauskuva ihmisen syntisen elämän kuolemasta ja ihmisen uudestisyntymisestä hengelliseen elämään, joka on omistettu Jumalan ja Hänen lastensa palvelemiselle. Upotuskaste on myös vertauskuvana kuolemasta ja ylösnousemuksesta.

Koska kaikilla maan päälle syntyneillä ihmisillä ei ole tilaisuutta ottaa evankeliumia vastaan kuolevaisuudessa, Herra on antanut valtuuden suorittaa kasteita kuolleiden puolesta (ks. 1. Kor. 15:29). Näin ne, jotka ottavat evankeliumin vastaan henkimaailmassa, voivat tulla kelvollisiksi pääsemään Jumalan valtakuntaan.

Pyhän Hengen lahja

Kun ihminen on kastettu, yksi tai useampi Melkisedekin pappeuden haltija panee kätensä hänen päänsä päälle ja konfirmoi hänet kirkon jäseneksi. Osana tätä konfirmoinniksi kutsuttua toimitusta ihmiselle annetaan Pyhän Hengen lahja (ks. Joh. 3:5).

Pyhän Hengen lahja on eri asia kuin Pyhän Hengen vaikutus. Ihminen saattaa tuntea Pyhän Hengen vaikutuksen ajoittain jo ennen kastettaankin, ja tuo vaikutus auttaa häntä saamaan todistuksen totuudesta. Kun ihminen on saanut Pyhän Hengen lahjan, hänellä on oikeus Pyhän Hengen jatkuvaan kumppanuuteen, jos hän pitää käskyt.

9. Toimitukset ja liitot

Toimitukset

Kirkossa toimitus on pyhä, virallinen toimenpide, jolla on hengellinen merkitys. Jumala on asettanut jokaisen toimituksen opettamaan hengellisiä totuuksia. Pelastuksen toimitukset suoritetaan pappeuden valtuudella ja niiden johdolla, joilla on pappeuden avaimet.

Jotkin toimitukset ovat korotukselle välttämättömiä, ja niitä kutsutaan pelastaviksi toimituksiksi. Niitä ovat kaste, konfirmointi, Melkisedekin pappeuteen asettaminen (miehillä), temppeliendaumentti ja avioliittoon sinetöiminen. Kaikkiin pappeuden pelastaviin toimituksiin liittyy liitto.

Toimituksia on muitakin, kuten sakramentti, patriarkallinen siunaus ja sairaan siunaaminen.

Liitot

Liitto on Jumalan ja ihmisen välinen pyhä sopimus. Jumala esittää liiton ehdot, ja me suostumme tekemään sen, mitä Hän pyytää meitä tekemään. Sitten Jumala lupaa meille tiettyjä siunauksia kuuliaisuudestamme. (Ks. OL 82:10; 84:33–39.)

Kaikkiin pappeuden pelastaviin toimituksiin liittyy liitto. Me teemme Herran kanssa liiton, kun meidät kastetaan, ja me uudistamme tämän liiton nauttiessamme sakramentin. Veljet, jotka saavat Melkisedekin pappeuden, ottavat vastaan pappeuden valan ja liiton. Me teemme lisää liittoja temppelissä.

10. Käskyt

Käskyt ovat lakeja ja vaatimuksia, jotka Jumala antaa ihmiskunnalle. Me ilmaisemme rakkautemme Häntä kohtaan pitämällä Hänen käskynsä (ks. Joh. 14:15). Käskyjen pitäminen tuo siunauksia Herralta (ks. OL 130:20–21).

Kaksi tärkeintä käskyä ovat: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. – – Rakasta lähimmästäsi niin kuin itseäsi.” (Matt. 22:37, 39.)

Kymmenen käskyä ovat tärkeä osa evankeliumia, ja ne ovat iankaikkisia periaatteita, jotka ovat välttämättömiä korotuksellemme (ks. 2. Moos. 20:3–17). Herra ilmoitti ne Moosekselle muinaisina aikoina, ja Hän on tuonut ne uudelleen julki myöhempien aikojen ilmoituksissa (ks. Moosia 13:12–24). Muita käskyjä ovat muun muassa siveyden lain noudattaminen, täysien kymmenysten maksaminen, rehellisyys, rukoileminen päivittäin, kiitollisuuden hengessä eläminen sekä viisauden sanan noudattaminen.

11. Avioliitto ja perhe

”Avioliitto miehen ja naisen välillä on Jumalan säätämä” ja ”perhe on keskeisellä sijalla” Hänen pelastus- ja onnensuunnitelmassaan.

”Pyhiä lisääntymisen voimia tulee käyttää ainoastaan miehen ja naisen kesken, jotka on laillisesti vihitty aviomieheksi ja vaimoksi.” Vanhempien tulee ”lisääntyä ja täyttää maa”, ”kasvattaa lapsensa rakkaudessa ja vanhurskaudessa” ja ”huolehtia heidän fyysisistä ja hengellisistä tarpeistaan”.

”Aviomiehellä ja vaimolla on vakava velvollisuus rakastaa toinen toistaan ja huolehtia toisistaan.” ”Isän on määrä johtaa perhettään rakkaudessa ja vanhurskaudessa” ja huolehtia sen toimeentulosta. ”Äiti on ensisijaisesti vastuussa lastensa hoivaamisesta. Näissä pyhissä tehtävissä isillä ja äideillä on velvollisuus auttaa toisiaan tasavertaisina kumppaneina.”

”Jumalallinen onnensuunnitelma” opettaa, että perhesuhteet voivat jatkua ”haudan tuolla puolen”. Maailma luotiin ja evankeliumi ilmoitettiin, jotta perheitä voidaan muodostaa, sinetöidä ja korottaa iankaikkisesti.

(Ks. ”Perhe – julistus maailmalle”, Liahona, lokakuu 2004, s. 49.)

Lisää tietoa näistä aiheista: lds.org, Gospel Library, Gospel Topics; mormonit.fi, Uskonkäsitykset ja oppi; tai Lujana uskossa – evankeliumiaiheinen hakuteos, 2005.

© 2009 Intellectual Reserve, Inc. Kaikki oikeudet pidätetään. Hyväksytty englanniksi: 6/09. Hyväksytty käännettäväksi: 6/09. Alkuperäisjulkaisun nimi: Seminary and Institute of Religion Basic Doctrine. Finnish. PD00010275 130