Tuntemalla ykseyttä me saamme Jumalalta voimaa
Kun tavoittelemme ykseyden tunnetta, me kutsumme Jumalan voimaa tekemään ponnisteluistamme suuria.
Äiti sanoi, että jos Gordon tekisi kotityöt, äiti leipoisi hänelle piirakan. Gordonin lempipiirakan. Ihan vain hänelle. Gordon meni tekemään kotitöitä, ja äiti leipoi piirakan. Gordonin isosisko Kathy tuli sisälle ystävän kanssa. Hän näki piirakan ja kysyi, saisivatko hän ja hänen ystävänsä siitä palan.
”Ei”, Gordon sanoi, ”se on minun piirakkani. Äiti leipoi sen minulle, ja minun piti ansaita se.”
Kathy tiuskaisi pikkuveljelleen. Pikkuveli oli niin itsekeskeinen ja kitsas. Miten hän halusi omia piirakan kokonaan itselleen?
Muutamia tunteja myöhemmin, kun Kathy avasi auton oven viedäkseen ystävänsä kotiin, hän näki auton istuimella kaksi sievästi taiteltua lautasliinaa, niiden päällä kaksi haarukkaa ja lautasilla kaksi isoa piirakanpalaa. Kathy kertoi tämän tarinan Gordonin hautajaisissa osoittaakseen, kuinka Gordon oli halukas muuttumaan ja osoittamaan ystävällisyyttä niillekin, jotka eivät aina ansainneet sitä.
Vuonna 1842 pyhät työskentelivät uutterasti rakentaakseen Nauvoon temppeliä. Kun profeetta Joseph oli maaliskuussa perustanut Apuyhdistyksen, hän tuli usein sisarten kokouksiin valmentamaan heitä pyhiin, yhdistäviin liittoihin, joita he pian solmisivat temppelissä.
Kesäkuun 9. päivänä profeetta ”sanoi aikovansa saarnata armosta[.] Olettakaamme, että Jeesus Kristus ja – – enkelit soimaisivat meitä mitättömistä asioista; mikä meidät silloin perisi? Meidän on oltava laupiaita ja jätettävä pikkuasiat vaille huomiota.” Presidentti Smith jatkoi: ”Minua murehduttaa täydemmän toveruuden puute – jos yksi jäsen kärsii, kaikki tuntevat sen – tuntemalla ykseyttä me saamme Jumalalta voimaa.” 1
Tuo pieni virke iski minuun salaman tavoin. Tuntemalla ykseyttä me saamme Jumalalta voimaa. Tämä maailma ei ole sellainen kuin haluaisin sen olevan. On monia asioita, joihin haluan vaikuttaa ja jotka haluan tehdä paremmiksi. Ja suoraan sanottuna sitä, mitä toivon, vastustetaan kovasti, ja toisinaan koen olevani voimaton. Viime aikoina olen esittänyt itselleni tutkiskelevia kysymyksiä: Kuinka voin paremmin ymmärtää ihmisiä ympärilläni? Kuinka voin luoda ykseyden tunnetta, kun me kaikki olemme niin erilaisia? Millaisesta Jumalan antamasta voimasta voisin päästä osalliseksi, jos yltäisin vain hieman suurempaan ykseyteen muiden kanssa? Sieluani tutkisteltuani minulla on kolme ehdotusta. Kenties niistä on apua teillekin.
Osoittakaa laupeutta
Jakeessa MK Jaak. 2:17 sanotaan: ”Pitäkää veljiänne [ja sisarianne] saman arvoisina kuin itseänne, ja olkaa ystävällisiä kaikille ja anteliaita omaisuutenne suhteen, jotta he voisivat olla rikkaita kuten tekin.” Vaihdetaanpa sana omaisuutenne sanaksi laupeutenne – olkaa anteliaita laupeutenne suhteen, jotta he voisivat olla rikkaita kuten tekin.
Me ajattelemme usein omaisuuden tarkoittavan ruokaa tai rahaa, mutta kenties se, mitä me kaikki tarvitsemme palvelutyössämme enemmän, on laupeus.
Oma Apuyhdistyksen johtajani sanoi hiljattain: ”Se, mitä – – lupaan – – teille, on, että pidän nimenne turvassa. – – Aion nähdä teidät sellaisina, mitä olette parhaimmillanne. – – En aio koskaan sanoa teistä mitään epäystävällistä tai sellaista, mikä ei kohota teitä. Pyydän teitä tekemään samoin minun kohdallani, koska suoraan sanoen minua pelottaa, että tuotan teille pettymyksen.”
Joseph Smith sanoi sisarille sinä kesäkuun päivänä vuonna 1842:
”Kun ihmiset osoittavat vähänkin ystävällisyyttä ja rakkautta minua kohtaan, niin voi, millä voimalla se vaikuttaakaan mieleeni. – –
Mitä lähemmäksi pääsemme taivaallista Isäämme, sitä taipuvaisemmat olemme suhtautumaan myötätuntoisesti hukkuviin sieluihin – [meistä tuntuu, että haluamme] nostaa heidät harteillemme ja heittää heidän syntinsä selkämme taakse. Puheeni on tarkoitettu koko tälle yhdistykselle; jos haluatte, että Jumala on laupias teitä kohtaan, niin olkaa laupiaita toinen toistanne kohtaan.” 2
Tämä neuvo annettiin nimenomaan Apuyhdistykselle. Älkäämme tuomitko toisiamme ja älkäämme antako sanojemme sivaltaa. Pitäkäämme toinen toisemme nimi turvassa ja suokaamme laupeuden lahja. 3
Soutakaa sujuvasti
Vuonna 1936 tuntematon soutujoukkue Washingtonin yliopistosta matkusti Saksaan osallistumaan olympialaisiin. Elettiin syvän lamakauden aikaa. Joukkueen jäsenet olivat työläisperheiden poikia, ja heidän pienet kaivos- ja metsätyöyhteisönsä olivat lahjoittaneet vähäisiä summia rahaa, jotta pojat voisivat matkustaa Berliiniin. Kaikki kisoissa tuntui olevan heitä vastaan, mutta kilpailussa tapahtui jotakin. Soutumaailmassa siitä käytetään sanaa ”swing” eli sujuminen. Kuunnelkaapa tätä kuvausta, joka perustuu kirjaan The Boys in the Boat:
On olemassa asia, joka toisinaan tapahtuu ja joka on vaikea saavuttaa ja jota on vaikea määrittää. Siitä käytetään nimitystä ”swing”. Se tapahtuu ainoastaan silloin kun kaikki soutavat täydellisesti yhteen eikä yksikään soutuliike tapahdu eri tahtiin.
Soutajien täytyy pitää kiihkeä itsenäisyytensä hallinnassa ja samaan aikaan pitää lujasti kiinni yksilöllisistä kyvyistään. Kilpailua ei voiteta klooneilla. Hyvä joukkue muodostuu hyvästä yhdistelmästä – jollakulla on vetovastuu, jollakulla on reserviä varastossa, joku on hyvä taistelemaan, joku on hyvä rakentamaan rauhaa. Yksikään soutaja ei ole toista arvokkaampi. Kaikki täydentävät venekunnan suoritusta, mutta jos he aikovat soutaa hyvin yhteen, jokaisen täytyy mukautua muiden tarpeisiin ja kykyihin – lyhyempikätinen kurkottaa hieman pidemmälle, pidempikätinen sovittaa omat vetonsa muiden aironvetoihin.
Erilaisuudet voidaan haitan sijaan kääntää eduksi. Vain silloin tuntuu siltä kuin vene liikkuisi itsekseen. Vain silloin tuska antaa täysin tilaa riemulle. Hyvä ”swing” tuntuu runollisen sujuvalta. 4
Valtavista esteistä huolimatta tämä joukkue löysi täydellisen ”swingin” ja voitti. Olympiakulta oli riemastuttava, mutta ykseys, jota jokainen soutaja koki sinä päivänä, oli pyhä hetki, joka säilyi heidän mielessään koko heidän elämänsä ajan.
Poistakaa huono sitä mukaa kuin hyvä kasvaa
Luvun MK Jaak. 5 erittäin kauniissa vertauksessa viinitarhan herra istutti hyvän puun hyvään maahan, mutta ajan mittaan puu alkoi turmeltua ja tuotti villiä hedelmää. Viinitarhan herra sanoi kahdeksan kertaa: ”Tämän puun menettäminen surettaa minua.”
Palvelija sanoo viinitarhan herralle: ”Säästä [puuta] vielä vähän kauemmin. Ja herra sanoi: Kyllä, minä säästän sitä vielä vähän kauemmin.” 5
Ja sitten annetaan ohje, jota voidaan soveltaa meihin kaikkiin, jotka yritämme kaivaa maata ja saada hyvää hedelmää omassa pienessä viinitarhassamme: ”Poistakaa – – huonot sitä mukaa kuin hyvät kasvavat.” 6
Ykseys ei tapahdu taianomaisesti. Se vaatii työtä. Se on sotkuista, toisinaan epämukavaa, ja se tapahtuu vähitellen, kun poistamme huonon sitä mukaa kuin hyvä pystyy kasvamaan.
Emme ole koskaan yksin pyrkiessämme luomaan ykseyttä. MK Jaak. 5 jatkuu: ”Palvelijat menivät tekemään työtä kaikin voimin; ja viinitarhan herra teki myös työtä heidän kanssansa.” 7
Meistä jokainen saa syvästi haavoittavia kokemuksia, koemme asioita, joiden ei pitäisi koskaan tapahtua. Aika ajoin me jokainen myös sallimme ylpeyden ja pöyhkeyden turmella hedelmän, jota tuotamme. Mutta Jeesus Kristus on kaikessa meidän Vapahtajamme. Hänen voimansa yltää aivan pohjalle asti ja on luotettavasti saatavillamme, kun kutsumme Häntä. Me kaikki anomme laupeutta syntiemme ja epäonnistumistemme osalta. Hän antaa sitä auliisti. Ja Hän pyytää meiltä, että voimme osoittaa samaa laupeutta ja ymmärtämystä toinen toisellemme.
Jeesus esitti asian suoraan: ”Olkaa yhtä; ja ellette te ole yhtä, te ette ole minun.” 8 Mutta jos olemme yhtä – jos voimme antaa osan piirakastamme tai sovittaa yksilölliset kykymme niin, että veneemme voi kiitää täydellisessä tahdissa – silloin me olemme Hänen. Ja Hän auttaa meitä poistamaan huonon sitä mukaa kuin hyvä tosiaan kasvaa.
Profeetallisia lupauksia
Me emme ehkä ole vielä siellä, missä haluamme olla, emmekä ole nyt siinä, missä tulemme olemaan. Uskon, että muutos, johon pyrimme itsessämme ja ryhmissä, joihin kuulumme, tapahtuu vähemmän aktivismin avulla ja enemmän sen avulla, että yritämme joka päivä aktiivisesti ymmärtää toisiamme. Miksi? Koska me rakennamme Siionia – kansaa, jolla on ”yksi sydän ja yksi mieli” 9 .
Liittoja solmineina naisina meillä on laaja vaikutuspiiri. Tuo vaikutus tulee esiin arkisissa hetkissä, kun opiskelemme ystävän kanssa, laitamme lapsia nukkumaan, juttelemme vieressä istuvan kanssa linja-autossa, valmistelemme esitystä työtoverin kanssa. Meillä on voima poistaa ennakkoluuloja ja vahvistaa ykseyttä.
Apuyhdistys ja Nuoret Naiset eivät ole pelkkiä luokkia. Ne voivat olla myös unohtumattomia kokemuksia, joissa me hyvin erilaiset naiset ryhdymme kaikki soutamaan samaa venettä ja soudamme, kunnes löydämme yhteisen swingin. Esitän tämän kutsun: olkaa osa joukkovoimaa, joka muuttaa maailmaa paremmaksi. Meidän liitonalainen tehtävämme on palvella, nostaa hervonneita käsiä, nostaa vaikeuksissa kamppailevat ihmiset selkäämme tai syliimme ja kantaa heitä. Ei ole hankalaa tietää, mitä tehdä, mutta usein se on vastoin omaa itsekästä etuamme ja meidän täytyy yrittää. Tämän kirkon naisilla on rajattomat mahdollisuudet muuttaa yhteiskuntaa. Tunnen täydellistä hengellistä luottamusta siihen, että kun tavoittelemme ykseyden tunnetta, me kutsumme Jumalan voimaa tekemään ponnisteluistamme suuria.
Kun kirkko juhlisti vuoden 1978 ilmoitusta pappeudesta, presidentti Russell M. Nelson esitti voimallisen profeetallisen siunauksen: ”Rukoukseni ja siunaukseni, jonka jätän kaikkien kuulijoiden ylle, on se, että voisimme voittaa kaikki ennakkoluulojen kuormat ja kulkea nuhteettomasti Jumalan kanssa – ja toinen toisemme kanssa – täydellisessä rauhassa ja sopusoinnussa.” 10
Ammentakaamme voimaa tästä profeetallisesta siunauksesta ja käyttäkäämme yksilöllisiä ja yhteisiä pyrkimyksiämme lisätäksemme ykseyttä maailmassa. Lausun todistukseni Herran Jeesuksen Kristuksen nöyrän, ajattoman rukouksen sanoin: ”Että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme.” 11 Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.