2019
Suuri seikkailunne
Marraskuu 2019


Suuri seikkailunne

Vapahtaja kutsuu meitä – joka päivä – siirtämään syrjään mukavat ja turvalliset olomme ja liittymään Hänen seuraansa opetuslapseuden taipaleelle.

Hobiteista

Rakastettu lasten fantasiaromaani, joka kirjoitettiin monia vuosia sitten, alkaa lauseella: ”Kolossa maan sisällä asui hobitti.”1

Kertomus Bilbo Reppulista on kertomus mitä tavallisimmasta ja tavanomaisimmasta hobitista, joka saa mitä merkittävimmän tilaisuuden – suurenmoisen mahdollisuuden seikkailuun ja lupaukseen suuresta palkkiosta.

Ongelmana on, ettei suurin osa itseään kunnioittavista hobiteista halua olla missään tekemisissä seikkailujen kanssa. Heidän elämässään on aina kyse mukavuudesta. Heistä on mukavaa syödä kuusi ateriaa päivässä, milloin se vain onnistuu, ja he viettävät päivänsä puutarhassaan tarinoiden vierailijoiden kanssa, laulaen, soittaen ja paistatellen päivää elämän yksinkertaisissa iloissa.

Kun Bilbolle avautuu mahdollisuus suureen seikkailuun, jokin kuitenkin kuohahtaa syvällä hänen sydämessään. Hän ymmärtää alusta pitäen, että matkasta tulee haastava. Jopa vaarallinen. On vieläpä mahdollista, ettei hän palaa siltä.

Ja silti kutsu seikkailuun on kiirinyt syvälle hänen sydämeensä. Ja niinpä tämä tavanomainen hobitti jättää mukavuudet taakseen ja lähtee tielle suureen seikkailuun, joka vie hänet aina ”sinne ja takaisin”2.

Teidän seikkailunne

Ehkäpä yksi syy siihen, miksi tämä kertomus koskettaa niin monia, on siinä, että se on meidänkin tarinamme.

Kauan, kauan sitten, jo ennen syntymäämme, ajanjaksona, jonka aika on himmentänyt ja josta meillä ei ole muistikuvaa, meitäkin kutsuttiin lähtemään seikkailuun. Sitä ehdotti Jumala, taivaallinen Isämme. Tähän seikkailuun lähteminen tarkoittaisi sitä, että jättäisimme Hänen välittömän läheisyytensä tuoman mukavuuden ja turvan. Se tarkoittaisi tulemista maan päälle matkalle, joka on täynnä tuntemattomia vaaroja ja koetuksia.

Me tiesimme, ettei se olisi helppoa.

Mutta me tiesimme myös, että me saisimme kallisarvoisia aarteita, kuten fyysisen ruumiin, ja kokisimme kuolevaisuuden suuria iloja ja suruja. Me oppisimme ponnistelemaan, etsimään ja kamppailemaan. Meille selviäisi totuuksia Jumalasta ja itsestämme.

Tietenkin tiesimme, että matkan varrella tekisimme monia virheitä. Mutta me saimme myös lupauksen: että Jeesuksen Kristuksen suuren uhrin ansiosta me voisimme puhdistua rikkomuksistamme, jalostua ja puhdistua hengessämme ja jonakin päivänä kokea ylösnousemuksen ja tavata jälleen ne, joita rakastamme.

Me opimme, kuinka paljon Jumala rakastaa meitä. Hän antoi meille elämän, ja Hän haluaa meidän onnistuvan. Siksi Hän varasi meille Vapahtajan. ”Saat kuitenkin itse valita”, Isämme taivaassa sanoi, ”sillä se on sinulle suotu.”3

Kuolevaisuuden seikkailussamme on varmasti ollut sellaista, mikä on huolestuttanut ja jopa kauhistuttanut Jumalan lapsia, sillä suuri joukko henkiveljiämme ja -sisariamme päätti vastustaa sitä.4

Me päättelimme, että tämä mahdollisuus, joka koski sitä, mitä voisimme moraalisen tahdonvapauden lahjan ja voiman avulla oppia ja millaisiksi tulla iankaikkisesti, oli hyvinkin riskin arvoinen.5

Ja niinpä me otimme haasteen vastaan luottaen Jumalan ja Hänen rakkaan Poikansa lupauksiin ja voimaan.

Minä tein niin.

Ja niin teitte tekin.

Me lupasimme jättää ensimmäisen asemamme turvan ja aloittaa oman suuren seikkailumme ”sinne ja takaisin”.

Kutsu seikkailuun

Ja silti elämä kuolevaisuudessa onnistuu kääntämään huomiomme pois siitä, eikö niin? Meillä on taipumus menettää näkyvistä suuri tavoitteemme ja pitää parempana mukavuutta ja helppoutta kasvun ja edistymisen sijaan.

Syvällä sydämessämme on silti jotakin kiistämätöntä, joka kaipaa korkeampaa ja jalompaa tarkoitusta. Tämä kaipaus on yksi syy siihen, miksi evankeliumi ja Jeesuksen Kristuksen kirkko vetävät ihmisiä puoleensa. Palautettu evankeliumi on eräässä mielessä sen seikkailukutsun uudistamista, jonka otimme vastaan hyvin kauan sitten. Vapahtaja kutsuu meitä joka päivä siirtämään syrjään mukavat ja turvalliset olomme ja liittymään Hänen seuraansa opetuslapseuden taipaleelle.

Tällä tiellä on monia mutkia. Sillä on kukkuloita, laaksoja ja kiertoteitä. Sillä voi olla jopa vertauskuvallisia hämähäkkejä, peikkoja ja vieläpä muutama lohikäärmekin. Mutta jos pysytte polulla ja turvaatte Jumalaan, niin löydätte viimein tien loistavaan päämääräänne ja takaisin taivaalliseen kotiinne.

Kuinka siis aloitatte?

Se on aika yksinkertaista.

Taivuttakaa sydämenne Jumalan puoleen

Ensiksi teidän pitää päättää taivuttaa sydämenne Jumalan puoleen. Pyrkikää joka päivä löytämään Hänet. Oppikaa rakastamaan Häntä. Ja antakaa sitten tuon rakkauden innoittaa teitä oppimaan, ymmärtämään ja noudattamaan Hänen opetuksiaan sekä oppimaan pitämään Jumalan käskyt. Jeesuksen Kristuksen palautettu evankeliumi on annettu meille selkeällä ja yksinkertaisella tavalla, jota lapsikin voi ymmärtää. Silti Jeesuksen Kristuksen evankeliumissa on vastaukset elämän monimutkaisimpiin kysymyksiin ja sellaista runsassisältöistä syvyyttä ja monimuotoisuutta, että vaikka tutkisimme ja pohtisimme sitä koko elämämme, voimme hädin tuskin ymmärtää siitä edes pienintäkään osaa.

Jos emmitte lähteä tähän seikkailuun, koska epäilette kykyjänne, muistakaa, ettei opetuslapseudessa ole kyse asioiden tekemisestä täydellisesti vaan asioiden tekemisestä tarkoituksellisesti. Teidän valintanne – paljon paremmin kuin kykynne – osoittavat, mitä te todella olette.6

Silloinkin kun epäonnistutte, te voitte päättää olla antamatta periksi ja sen sijaan löytää rohkeutenne, ponnistella eteenpäin ja nousta ylös. Se on matkan suuri koetus.

Jumala tietää, että te ette ole täydellisiä, että te toisinaan epäonnistutte. Jumala rakastaa teitä yhtä paljon kamppaillessanne kuin voittaessannekin.

Rakastavan vanhemman tavoin Hän haluaa pelkästään, että jatkatte tarkoituksellisesti yrittämistä. Opetuslapseus on kuin opettelisi soittamaan pianoa. Aluksi ette ehkä pysty muuhun kuin soittamaan tuskin tunnistettavan tulkinnan ”Ukko Nooasta”. Mutta jos jatkatte harjoittelemista, niin yksinkertaiset sävelmät antavat jonakin päivänä tietä ihmeellisille sonaateille, rapsodioille ja konsertoille.

Se ei ehkä tapahdu tässä elämässä, mutta niin tulee käymään. Jumala pyytää vain, että jatkatte tietoisesti yrittämistä.

Osoittakaa muille rakkautta

Tässä valitsemassanne polussa on jotakin kiinnostavaa, melkein ristiriitaista, sillä ainoa keinonne edistyä evankeliumin seikkailussanne on auttaa muitakin edistymään.

Muiden auttaminen on opetuslapseuden polku. Usko, toivo, rakkaus, myötätunto ja palveleminen jalostavat meitä opetuslapsina.

Kun pyritte auttamaan köyhiä ja apua tarvitsevia ja ojentamaan kätenne ahdistuneille, teidän oma luonteenne puhdistuu ja lujittuu, henkenne laajenee ja te kuljette hieman ryhdikkäämmin.

Mutta tähän rakkauteen ei voi liittyä odotuksia takaisinmaksusta. Se ei voi olla sellaista palvelemista, jossa odotetaan tunnustusta, ihailua tai suosimista.

Todelliset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset rakastavat Jumalaa ja Hänen lapsiaan odottamatta mitään vastineeksi. Me rakastamme niitä, jotka tuottavat meille pettymyksen, jotka eivät pidä meistä. Jopa niitä, jotka pilkkaavat, kohtelevat kaltoin tai pyrkivät loukkaamaan meitä.

Kun täytätte sydämenne Kristuksen puhtaalla rakkaudella, ette jätä mitään tilaa kaunalle, tuomitsemiselle tai häpäisemiselle. Te pidätte Jumalan käskyt, koska te rakastatte Häntä. Siinä samalla teistä tulee hitaasti enemmän Kristuksen kaltaisia ajatuksissanne ja teoissanne.7 Ja mikä voisikaan olla suurempi seikkailu kuin se?

Kertokaa tarinanne

Kolmas asia, jonka pyrimme hallitsemaan tällä taipaleella, on ottaa päällemme Jeesuksen Kristuksen nimi ja olla häpeämättä sitä, että olemme Jeesuksen Kristuksen kirkon jäseniä.

Me emme salaa uskontoamme.

Me emme hautaa sitä.

Päinvastoin me puhumme muiden kanssa taipaleestamme normaalein ja luontevin tavoin. Sitähän ystävät tekevät – he puhuvat asioista, jotka ovat heille tärkeitä. Asioista, jotka ovat lähellä heidän sydäntään ja joilla on heille merkitystä.

Sitä te teette. Te kerrotte tarinanne ja kokemuksianne Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseninä.

Toisinaan tarinanne saavat ihmiset nauramaan. Toisinaan ne tuovat heidät kyynelten partaalle. Toisinaan ne auttavat ihmisiä jatkamaan elämää kärsivällisinä, sinnikkäinä ja rohkeina kohtaamaan seuraavan tunnin, seuraavan päivän, ja tulemaan hieman lähemmäksi Jumalaa.

Kertokaa kokemuksistanne kasvokkain, sosiaalisessa mediassa, ryhmissä, kaikkialla.

Yksi viimeisistä asioista, mitä Jeesus sanoi opetuslapsilleen, oli, että heidän oli määrä lähteä kaikkialle maailmaan ja kertoa ylösnousseesta Kristuksesta.8 Nykyään mekin otamme iloiten vastaan tuon suuren toimeksiannon.

Mikä loistava sanoma meillä onkaan kerrottavana: Jeesuksen Kristuksen ansiosta jokainen mies, nainen ja lapsi voi palata turvallisesti taivaalliseen kotiinsa ja asua siellä kirkkaudessa ja vanhurskaudessa!

Kerrottavana on vieläkin enemmän hyviä uutisia.

Jumala on ilmestynyt ihmiselle meidän aikanamme! Meillä on elävä profeetta.

Saanen muistuttaa teille, ettei Jumala tarvitse teitä ”myymään” palautettua evankeliumia tai Jeesuksen Kristuksen kirkkoa.

Hän yksinkertaisesti odottaa, että ette piilota niitä vakan alle.

Ja jos ihmiset päättävät, ettei kirkko ole heitä varten, se on heidän päätöksensä.

Se ei tarkoita, että te olette epäonnistuneet. Te kohtelette heitä edelleenkin ystävällisesti. Eikä se sulje pois sitä mahdollisuutta, että kutsutte heitä uudelleen.

Ero ihmisten välisten satunnaisten yhteydenottojen ja myötätuntoisen, rohkean opetuslapseuden välillä on – kutsuminen!

Me rakastamme ja kunnioitamme kaikkia Jumalan lapsia riippumatta heidän asemastaan elämässä, riippumatta heidän etnisestä taustastaan tai uskonnostaan, riippumatta heidän päätöksistään elämässä.

Omalta osaltamme me sanomme: ”Tulkaa ja nähkää! Ottakaa itse selville, kuinka kulkeminen opetuslapseuden polulla on palkitsevaa ja jalostavaa.”

Me kutsumme ihmisiä ”tulemaan ja auttamaan, kun yritämme tehdä maailmasta paremman paikan”.

Ja me sanomme: ”Tulkaa ja jääkää! Me olemme veljiänne ja sisarianne. Me emme ole täydellisiä. Me luotamme Jumalaan ja pyrimme pitämään Hänen käskynsä.

Liittykää meihin, niin teette meistä parempia. Ja siinä samalla teistäkin tulee parempia. Lähtekäämme tälle seikkailulle yhdessä.”

Milloin minun pitäisi aloittaa?

Kun ystävämme Bilbo Reppuli tunsi seikkailukutsun heräävän sisimmässään, hän päätti nukkua kunnon yöunet, nauttia tukevan aamiaisen ja lähteä matkaan heti aamusta.

Herätessään Bilbo huomasi, että hänen kotinsa oli sekaisin, ja hän melkein unohti jalon suunnitelmansa.

Mutta sitten hänen ystävänsä Gandalf tuli ja kysyi: ”Milloin sinä oikein aiot tulla?”9 Jotta Bilbo ehtisi ystäviensä matkaan, hänen oli päätettävä itse, mitä tehdä.

Ja niin tämä hyvin tavallinen ja tavanomainen hobitti rynnisti etuovestaan seikkailun polulle niin nopeasti, että unohti hattunsa, kävelykeppinsä ja taskunenäliinansa. Häneltä jäi jopa toinen aamiainen kesken.

Ehkäpä tässä on meillekin opetus.

Jos te ja minä olemme tunteneet halua liittyä suureen seikkailuun – elää sen mukaan ja kertoa siitä, mitä rakastava taivaallinen Isämme on valmistanut meille kauan sitten – niin vakuutan teille, että tänään on päivä seurata Jumalan Poikaa ja Vapahtajaamme Hänen palvelemisen ja opetuslapseuden polullaan.

Meiltä voi kulua koko elämä odottaessamme sitä hetkeä, kun kaikki järjestyy täydellisesti. Nyt on kuitenkin aika sitoutua täysin etsimään Jumalaa, palvelemaan muita ja kertomaan kokemuksestamme muille.

Jättäkää taaksenne hattunne, kävelykeppinne, nenäliinanne ja sotkuinen kotinne.10

Te, jotka jo kuljette tuota polkua – olkaa rohkeita, osoittakaa myötätuntoa, luottakaa itseenne ja jatkakaa matkaa!

Te, jotka olette lähteneet polulta – tulkaa takaisin, liittykää jälleen joukkoomme, tehkää meistä vahvempia.

Ja te, jotka ette ole vielä aloittaneet – miksi viivytellä? Jos haluatte kokea tämän suuren hengellisen matkan ihmeitä, lähtekää omalle suurelle seikkailullenne! Puhukaa lähetyssaarnaajien kanssa. Puhukaa myöhempien aikojen pyhiin kuuluvien ystävienne kanssa. Puhukaa heidän kanssaan tästä ihmeellisestä teosta ja ihmeestä.11

On aika aloittaa!

Tulkaa, liittykää joukkoomme!

Jos tunnette, että elämällänne voisi olla enemmän merkitystä, korkeampi tarkoitus, vahvemmat perhesiteet ja läheisempi yhteys Jumalaan, niin tulkaa ja liittykää joukkoomme.

Jos etsitte yhteisöä, jossa ihmiset pyrkivät tulemaan paremmiksi versioiksi itsestään, auttamaan apua tarvitsevia ja tekemään tästä maailmasta paremman paikan, tulkaa ja liittykää joukkoomme!

Tulkaa katsomaan, mistä tässä ihmeellisessä, suurenmoisessa ja jännittävässä matkassa on kyse.

Matkan varrella te löydätte itsenne.

Löydätte tarkoituksen.

Löydätte Jumalan.

Löydätte elämänne jännittävimmän ja loistavimman matkan.

Tästä todistan Lunastajamme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Viitteet

  1. J. R. R. Tolkien, Hobitti eli Sinne ja takaisin, 1985, suom. Kersti Juva, s. 7.

  2. Hobitin alaotsikko.

  3. Moos. 3:17.

  4. Ks. Job 38:4–7 (Jumalan pojat huusivat ääneen iloaan); Jes. 14:12–13 (”pystytän valtaistuimeni Jumalan tähtiä korkeammalle”); Ilm. 12:7–11 (taivaassa käytiin sotaa).

  5. ”Profeetta Joseph Smith kuvasi tahdonvapautta oikeudeksi ’harjoittaa sitä ajatuksen vapautta, jonka taivas niin armollisesti on suonut ihmiskunnalle yhtenä parhaista lahjoistaan’ [Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, 2007, s. 360]. Tämä ’ajatuksen vapaus’ eli tahdonvapaus on voima, joka sallii yksilöiden toimia tahtonsa mukaan (ks. OL 58:28). Siihen sisältyy sekä tahdonvapauden käyttäminen, kun valitsemme hyvän ja pahan välillä tai hyvän ja pahan eri tasojen välillä, sekä myös tilaisuus kokea tuon valinnan seuraukset. Taivaallinen Isä rakastaa lapsiaan niin paljon, että Hän haluaa meidän saavuttavan täydet mahdollisuutemme – tulevan sellaisiksi kuin Hän on. Edistyäkseen henkilöllä täytyy olla sisäinen kyky tehdä haluamansa valinta. Tahdonvapaus on niin perustavaa laatua Hänen suunnitelmassaan lapsiaan varten, että ’edes Jumala ei voinut tehdä ihmisistä itsensä kaltaisia tekemättä heistä vapaita’ [David O. McKay, ”Whither Shall We Go? Or Life’s Supreme Decision”, Deseret News, 8. kesäkuuta 1935, s. 1].” (Byron R. Merrill, ”Agency and Freedom in the Divine Plan”, julkaisussa Window of Faith: Latter-day Saint Perspectives on World History, toim. Roy A. Prete, 2005, s. 162.)

  6. Romaanissaan Harry Potter ja salaisuuksien kammio kirjailija J. K. Rowling saa Tylypahkan rehtori Dumbledoren sanomaan jotakin melko samankaltaista nuorelle Harry Potterille. Se on hieno neuvo meillekin. Olen käyttänyt sitä puheissani aiemmin, ja mielestäni se on toistamisen arvoinen.

  7. ”Rakkaat ystävät, jo nyt me olemme Jumalan lapsia, mutta vielä ei ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Sen me tiedämme, että kun se käy ilmi, meistä tulee hänen kaltaisiaan, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on.” (1. Joh. 3:2, kursivointi lisätty.)

    Vaikka sellaista muuttumista meidän voikin olla mahdotonta ymmärtää, niin ”Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia.

    Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa; jos kerran kärsimme yhdessä Kristuksen kanssa, pääsemme myös osallisiksi samasta kirkkaudesta kuin hän.

    Minä päättelen, etteivät nykyisen ajan kärsimykset ole mitään sen kirkkauden rinnalla, joka vielä on ilmestyvä ja tuleva osaksemme.” (Room. 8:16–18, kursivointi lisätty.)

  8. Ks. Matt. 28:16–20.

  9. Tolkien, Hobitti, s. 36.

  10. Ks. Luuk. 9:59–62.

  11. Ks. LeGrand Richards, Kummia tekoja ja ihmeitä, 1982.