Henkilökuvia uskosta
Viktor Barbinjagra
Harkova, Ukraina
Viktor syntyi kolme kuukautta ennenaikaisesti. Sen seurauksena hän on monivammainen ja hän oppi kävelemään vasta seitsemänvuotiaana. Kohtaamistaan haasteista huolimatta Viktor on päättänyt olla onnellinen. Hän saa iloa auttaessaan muita ja osoittaessaan heille rakkautta.
Leslie Nilsson, valokuvaaja
Synnyin kolme kuukautta ennenaikaisesti. Lääkärit sanoivat, etten luultavasti oppisi tekemään mitään, mutta äitini yritti aina löytää minulle apua eri tahoilta. Vuosien ajan sain erilaisia hoitoja, mutta en siltikään oppinut kävelemään.
Viimein äiti löysi erään hoitokeinon, joka voisi mahdollisesti auttaa minua kävelemään. Hän päätti pyytää lähetyssaarnaajia antamaan minulle siunauksen ennen hoidon alkamista. Kun olin saanut siunauksen, menimme lääkäriin. Hoitokeinona oli vain erilaisia fyysisiä harjoitteita. Lopulta tehtyäni niitä harjoitteita aloin kävellä.
Joskus vammaisuuteni harmittaa minua, mutta yritän olla näyttämättä sitä. Yleensä olen onnellinen, ja minä vain en näytä turhautumistani muille.
Teini-iässä minulla oli kuitenkin vaihe, jolloin olin masentunut.
En halunnut mennä kirkkoon. Kysyin Jumalalta: ”Miksi minä olen tällainen? Mikset voi parantaa minua? Miksei minulla ole hyviä suhteita muiden kanssa?” Nämä kysymykset lannistivat minua ja saivat minut tuntemaan oloni tosi murheelliseksi, enkä tiennyt, kuinka voisin muuttaa tilannettani, joten ajattelin, että kenties elämäni lopettaminen olisi vastaus.
Mutta sitten ajattelin äitiäni ja sitä, kuinka hän suhtautuisi asiaan. Ajattelin, että hän olisi luultavasti todella pahoillaan ja tuntisi, että hän on tehnyt jotakin väärin tai ettei hän ole tehnyt kylliksi auttaakseen minua. Silloin päätin, että halusin jatkaa elämistä.
Loppujen lopuksi tunnen, että olen varsin onnellinen.
Minulla on ongelmia – aivan kuten kaikilla muillakin. Ne eivät ole suurempia tai pienempiä, ja vaikka emme ehkä pystykään ratkaisemaan niitä täysin, niin tiedän, että pystymme selviytymään ongelmiemme kanssa ja voimme varmasti kulkea eteenpäin.
Tiedän, että Jumalalla on suunnitelma jokaiselle ihmiselle tässä elämässä riippumatta siitä, keitä he ovat.
Äidilläni oli tapana sanoa minulle, että komein ihminen voi olla onnettomin ja ruma ihminen voi olla todella onnellinen.
Kirkon ansiosta tiedän, että voin olla onnellinen kaikesta huolimatta, koska Jumalan suunnitelma on onnensuunnitelma. Uskon, että onnellisuus on jotakin, mikä on meidän sisällämme – ei meidän ulkopuolellamme.
Onnellisuus tulee siitä, että osoittaa uskoa, turvautuu Jumalaan ja elää evankeliumin mukaan. Tämä auttaa meitä saamaan oikean asenteen ja hyödyntämään sitä, mitä meillä on, tullaksemme paremmiksi.
Jokaiselle ihmiselle tulevaisuudessa on aina jotakin parempaa, ja jos on jotakin kielteistä, siitä pystyy selviytymään.
Yritän rakastaa ihmisiä, koska tärkein asia elämässä on yhteytemme ihmisiin. Yritän rakastaa perhettäni, koska perhe on meidän tulevaisuutemme, se on kaikkemme. Ja olen kiitollinen Jumalalle kaikesta, mitä minulla on.
Kaikille, joilla on vaikeuksia, sanoisin: Yritä hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet tällä hetkellä, myös kaikkine puutteinesi, ja usko, että sinusta voi tulla parempi.
”Tiedän, että voin olla onnellinen kaikesta huolimatta”, Viktor Barbinjagra sanoo, ”koska Jumalan suunnitelma on onnensuunnitelma.” Viktor on oppinut näitä totuuksia pyhistä kirjoituksista.
Pyhät kirjoitukset ovat antaneet tarvittavaa opastusta Viktorin elämään. Hän sanoo: ”Tiedän, että Jumala on valmistanut keinon jokaiselle ihmiselle tässä elämässä riippumatta siitä, keitä he ovat.”
Perheistä puhuessaan Viktor sanoo: ”Se on kaikkemme.” Hän asuu isoäitinsä Tamara Kovaljovan kanssa.
Kohtaamistaan haasteista huolimatta Viktor saa iloa auttaessaan muita ja osoittaessaan heille rakkautta. ”Yritän rakastaa ihmisiä, koska tärkein asia elämässä on yhteytemme ihmisiin”, hän sanoo.
Viktor juttelee ystävänsä Anton Mihailovskin kanssa, joka palvelee seurakunnanjohtajana Harkovassa.