Julkaistaan vain sähköisenä
Epäonnistuminen on osa suunnitelmaa
Neljä opetusta, jotka voimme oppia tutuista ”epäonnistumisista” pyhissä kirjoituksissa.
Melkoinen osa internetin sisällöstä tuntuu omistetun ”eeppisten epäonnistumisten” kunniaksi – Pinterest-epäonnistumisista videoihin tunaroinneista takaperin volteissa. Kenties me vain kaipaamme tietoa siitä, ettemme ole yksin, kun parhaatkaan yrityksemme eivät tunnu riittävän. No, tämän tietämiseen on toinenkin tapa.
Jos sinusta tuntuu, että päiväsi täyttyvät epäonnistumisista, etsi kannustusta pyhistä kirjoituksista. Ne ovat täynnä joidenkin varsin upeiden ihmisten vähemmän täydellisiä yrityksiä. Tässä on vain muutamia heidän opetuksiaan, jotka voivat auttaa sinua käsittämään, että pärjäät luultavasti paremmin kuin luuletkaan.
1. Usko ei estä epäonnistumista, mutta se antaa sille merkityksen.
Nefi oli täynnä uskoa, kun hän ja hänen veljensä palasivat hakemaan pronssilevyjä, mutta se ei estänyt heitä epäonnistumasta surkeasti – kaksi kertaa (ks. 1. Nefi 3). Mutta Nefin usko epäonnistumisesta huolimatta auttoi häntä kääntämään epäonnistumisensa valmistautumiseksi onnistumiseen. Valmistivatko aiemmat epäonniset kohtaamiset Labanin luona Nefiä tunnistamaan hänet, esittämään häntä, löytämään hänen talonsa ja kykenemään saamaan pyhät aikakirjat? Me emme tiedä varmasti. Mutta tiedämme, että tuleva onnistumisemme rakentuu usein aiempien epäonnistumisten pohjalle.
2. Jumala on ennakoinut epäonnistumisemme ja suunnitellut edeltä käsin.
Kun Joseph Smith sai tietää, että Mormonin kirjan 116 käsikirjoitussivua olivat kadonneet, hän huudahti: ”Kaikki on hukassa!”1 Hän tiesi epäonnistuneensa. Hän tiesi, että häntä nuhdeltaisiin ja hänet mahdollisesti jopa hylättäisiin. Ja kuitenkaan kaikki ei ollut hukassa. Jumala oli ennakoinut Josephin epäonnistumisen miltei 2 000 vuotta aiemmin ja valmistautunut sen varalle.
Samalla tavoin Jumala on ennakoinut meidän epäonnistumisemme kauan ennen kuin maailma luotiin.2 Hän pystyy kääntämään jopa tekemämme virheet siunauksiksi (ks. Room. 8:28). Ja Hän on varannut Vapahtajan, jotta kun epäonnistumisiimme liittyy syntiä, me voimme tehdä parannuksen, minkä ansiosta me voimme ”oppia [kokemuksestamme], ilman että se olisi tuominnut [meidät]”3.
3. Älä anna periksi – emme aina näe omaa menestystämme.
Abinadi kutsuttiin saarnaamaan kansalle parannusta. Jos Abinadi mittasi menestystään sen perusteella, kuinka monta ihmistä teki parannuksen, hän saattoi kuolla uskoen epäonnistuneensa täysin. Ensimmäisen kerran kun hän kehotti kuningas Nooan kansaa tekemään parannuksen, hänet torjuttiin ja hän pääsi hädin tuskin hengissä pakoon (ks. Moosia 11:20–29). Periksi antamisen sijaan hän yritti uudelleen tietoisena siitä, että hänet voitaisiin surmata – ja hänet surmattiinkin.
Mutta koska hän ei antanut periksi, kansa teki lopulta parannuksen (ks. Moosia 21:33). Sitä paitsi Alma koki kääntymyksen, opetti ja kastoi monia sekä perusti kirkon nefiläisten keskuuteen. Alman jälkeläiset johtivat kirkkoa – ja toisinaan koko kansakuntaa – Jeesuksen Kristuksen tulemiseen asti, ja tuhannet kääntyivät, mukaan lukien useimmat lamanilaiset (ks. Hel. 5:50). Yhdellä ihmisellä, joka epäonnistuessaan ei anna periksi, voi olla uskomaton vaikutus.
4. Toisinaan ongelman ratkaiseminen on vähemmän tärkeää kuin siitä oppiminen.
Oliver Granger oli tottunut siihen, että hänellä oli arvovaltaa saada asiat hoitumaan. Ennen kuin hän liittyi kirkkoon 1830-luvulla, hän oli ollut piirikunnan seriffi, kansalliskaartin eversti ja laillinen saarnaaja kirkossaan. Kirkkoon liityttyään hän palveli kaksi kertaa lähetystyössä ja oli jäsen Kirtlandin korkeassa neuvostossa. Mutta sitten Joseph Smith antoi Oliverille miltei mahdottoman tehtävän järjestää kirkon niiden johtohenkilöiden liikeasiat, jotka oli ajettu pois Kirtlandista.4
Epäonnistumista tuntien Oliver meni Josephin luo ja kuuli Herran sanovan: ”Minä muistan palvelijaani Oliver Grangeria – –. Ja kun hän lankeaa, hän nousee uudestaan, sillä hänen uhrinsa on minulle pyhempi kuin hänen menestyksensä.” (OL 117:12–13.) Oliverilta me opimme, että se tulos, jota Jumala odottaa, ei aina ole se, että keksimme haasteisiimme oikean ratkaisun, vaan se, että kasvamme niitä kohdatessamme.
Edistyminen voi olla hankalaa
Olemme täällä oppimassa ja kasvamassa, mutta kasvua ei tapahdu ilman vastustusta. Me kaikki teemme virheitä, sanoo kahdentoista apostolin koorumin jäsen, vanhin Dieter F. Uchtdorf, mutta ”meidän kohtalomme ei määräydy sen mukaan, kuinka monta kertaa kompastumme, vaan sen mukaan, kuinka monta kertaa nousemme ylös, pudistamme tomun päältämme ja kuljemme eteenpäin”5.