Istumme neuvostossa
Tuomme suurempaa voimaa Melkisedekin pappeuden ja Apuyhdistyksen kokouksiin
Kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin M. Russell Ballardin alkusanat
Apostolisen palvelutyöni aikana olen johdonmukaisesti tähdentänyt neuvostojen – kuten vaarnan, seurakunnan, apujärjestöjen sekä perheen neuvostojen – voimaa ja tärkeyttä. Uskon, että neuvostoina toimiminen on tehokkain tapa saada aikaan todellisia tuloksia.
Tässä kuussa otamme käyttöön joitakin yksinkertaisia mutta tärkeitä muutoksia oppiaineistoon, jota Melkisedekin pappeuden koorumien ja Apuyhdistysten jäsenet tutkivat kokoontuessaan omissa järjestöissään sunnuntaisin. Sen lisäksi, että tutkimme elävien profeettojen sanoja viimeisimmästä konferenssista, me myös istumme neuvostossa (ks. OL 107:89) keskustellaksemme yhdessä ongelmista, joita kohtaamme, ja tarpeista, joita meillä on.
Kun opimme pitämään yhdessä neuvoa tehokkaammin, Jumala siunaa meitä lisääntyvällä ilmoituksen virralla ja ymmärryksellä sekä suuremmalla voimalla toteuttaa Hänen työtään.
Ennen kuin tämä maailma luotiin, taivaallinen Isä toteutti työtään neuvostojen avulla (ks. OL 121:32). Aadamista ja Eevasta alkaen Jumalan kansa on tavoitellut Hänen neuvojaan neuvostoissa. Itse asiassa Jumala on viitannut itseensä nimityksellä ”Neuvon Ihminen” (Moos. 7:35). Tämän taloudenhoitokauden alkuvaiheissa Joseph Smith aloitti ”muinaisina aikoina vallinneen neuvostojen järjestyksen” palauttamisen1. Nykyään kirkkoa hallitaan neuvostojen avulla joka tasolla.
Viime kuukausina kirkon ylin johto on pitänyt yhdessä neuvoa Melkisedekin pappeuden ja Apuyhdistyksen sunnuntaikokousten vahvistamisesta. Tuloksena on uusi opetusohjelma nimeltään Tule ja seuraa minua – Melkisedekin pappeus ja Apuyhdistys, jossa lisätään yleiskonferenssipuheiden käyttöä ja ulotetaan neuvonpidon voima myös pappeuden koorumeihimme ja Apuyhdistyksiimme.
”Olemme tehneet aiemmalla tavalla paljon hyvää”, sanoo seitsemänkymmenen koorumin jäsen, vanhin Christoffel Golden, joka on ollut mukana ohjaamassa tätä muutosta. ”Mutta Herra haluaa meidän menevän eteenpäin. Tämä muutos, jonka tuloksena tutkimme elävien profeettojen sanoja ja istumme neuvostossa, johtaa edistymiseen.”
Äskettäin Apuyhdistyksen ylin johtokunta ja joukko seitsemänkymmenen koorumin jäseniä kokoontuivat neuvostona keskustelemaan, kuinka neuvonpito tuo ilmoitusta, edistää ykseyttä ja antaa voimaa. He esittävät seuraavat periaatteet tietäen, että te rakennatte näiden ajatusten pohjalle löytäessänne ratkaisuja, jotka sopivat teille, seurakunnallenne ja koorumillenne tai Apuyhdistyksellenne.
Voimaa tarkoituksesta
”Koska te olette kokoontuneet yhteen – – ja olette yhtä mieltä tästä yhdestä asiasta ja olette pyytäneet Isältä minun nimessäni, niin te saatte” (OL 42:3).
Neuvostot ovat keino, jonka avulla me ”[etsimme] yhdessä Herran tahtoa”2. Toisin sanoen ei riitä, että vain jaamme ideoita. Yhdessä neuvottelemalla me luomme ilmoitukselle otollisen ilmapiirin, jotta voimme oppia, mitä Herra haluaa meidän tekevän tilanteessamme. Onnistumme paremmin saamaan tällaisen ilmoitusta tuovan kokemuksen, kun muistamme seuraavat asiat:
1. Keskittyminen – aloittakaa erityisestä, mielekkäästä ongelmasta tai tarpeesta. Keskittyminen yhteen ongelmaan tai tarpeeseen lisää kykyämme edistyä mielekkäällä tavalla. Keskittyminen auttaa meitä myös havaitsemaan näkyviä oireita (mitä on tapahtumassa) pidemmälle ja pyrkimään ymmärtämään syvempiä syitä (miksi ja kuinka jokin asia vaikuttaa ihmisiin). Saattaisimme esimerkiksi pitää neuvoa siitä, kuinka valmennamme nuoriamme solmimaan yhteyden taivaaseen, sen sijaan että keskustelemme nuorten mobiililaitteisiin käyttämästä ajasta.
2. Näkökulmat – muotoilkaa ongelma tai tarve kysymykseksi. Kysymyksenä ilmaistu aihe voi tuoda esiin opillista näkemystä. Saattaisimme kysyä: ”Kuinka voimme käsitellä tätä tilannetta hyödyllisellä ja parantavalla tavalla?” tai ”Mikä oppi, jos se ymmärrettäisiin paremmin, auttaisi ratkaisemaan tämän ongelman?”
3. Voima – tavoitelkaa ilmoitusta. Vaikka neuvostoissa voidaankin ideoida ratkaisuja, neuvoston tarkoituksena on saada selville Jumalan tahto, ei vain tehdä luetteloa parhaista käytännöistä tai todeta: ”Näin tämä tehtiin edellisessä seurakunnassani.” Vanhin David A. Bednar kahdentoista apostolin koorumista onkin opettanut, ettemme me tarvitse kokouksia vaan me tarvitsemme ilmoitusta tuovia kokemuksia.3 Yhdessä neuvotteleminen tuo esiin voimallisia ratkaisuja, jotka johtavat toimintaan.
Voimaa osallistumisesta
”Nimittäkää keskuuteenne opettaja, älköötkä kaikki puhuko samanaikaisesti; vaan yksi puhukoon kerrallaan ja kaikki kuunnelkoot hänen sanojaan, niin että kun kaikki ovat puhuneet, kaikki olisivat rakentuneet kaikkien sanoista ja jotta jokaisella olisi yhtäläinen oikeus” (OL 88:122).
Neuvostoissa yksilöiden ja organisaation – seurakunnan – kiinnostuksen kohteet yhdistyvät ainutkertaisella tavalla etenkin silloin, jos osallistujat ymmärtävät seuraavat asiat:
1. Jokaisella neuvoston jäsenellä on ehdottoman tärkeä rooli. Neuvoston jäsenten tulee osallistua aktiivisesti neuvoston toimintaan mutta ei hallita sitä. Kuten Paavali opetti: ”Ei silmä voi sanoa kädelle: ’Minä en tarvitse sinua’, eikä liioin pää jaloille: ’Minä en tarvitse teitä.’ Päinvastoin, juuri ne ruumiinjäsenet, jotka meidän mielestämme ovat muita heikompia, ovat välttämättömiä.” (1. Kor. 12:21–22.)
2. Neuvoston jäsenet pyrkivät lisäämään valoa. Profeetta Joseph Smith on opettanut, että ”ennen kuin kukaan esittää vastaväitteen missään neuvoston harkittavaksi jätetyssä asiassa, hänen tulisi olla varma siitä, että hän voi [valaista] asiaa eikä aiheuttaa hämmennystä ja että hänen vastalauseensa perustuu vanhurskauteen”4.
3. Neuvoston jäsenet pyrkivät olemaan yhtä. Eriävistä näkökannoista huolimatta neuvoston jäsenet pyrkivät yhdessä ”[saamaan] opastusta Pyhältä Hengeltä”5. Joseph Smith sanoi kerran erään neuvoston kokouksessa, että ”ilmoituksen ja taivaan siunausten saamiseksi oli välttämätöntä, että kääntäisimme mielemme Jumalaan ja harjoittaisimme uskoa ja olisimme yhtä sydämeltä ja mieleltä”6.
Voimaa toimintasuunnitelmista
”Jokainen voi toimia tulevaisuutta koskevassa opissa ja periaatteessa moraalisen tahdonvapauden mukaan, jonka minä olen antanut hänelle” (OL 101:78).
Neuvoston toiminta on vajanaista ilman suunnitelmia siitä, kuinka toimia saadun ilmoituksen mukaan. Neuvoston jäseniä tulee kehottaa tekemään erityisiä sitoumuksia, joiden mukaan he toimivat. ”Neuvostonne lopussa teillä pitää olla annettuja tehtäviä”, sanoo sisar Jean B. Bingham, Apuyhdistyksen ylijohtaja. ”Tärkein työ tapahtuu kokousten välisenä aikana.”
Johtaja ohjaa neuvostoa kohti ymmärrystä ja yksimielisyyttä. Sitten hän johtaa neuvostoa sopimaan tehtävistä ja niiden kirjaamisesta myöhempää seurantaa varten. Sisar Sharon Eubank, ensimmäinen neuvonantaja Apuyhdistyksen ylimmässä johtokunnassa, lisää: ”Voima on meissä. Kun sitoudumme toimimaan, Herra pyhittää pyrkimyksemme (ks. OL 43:9). Liittoon kuuluvan toiminnan ydintä on se, että tarjoutuu tekemään tehtäviä ja sitten raportoi niistä.”
Johtajan rooli
”Saarnaaja ei ollut kuulijaa parempi, eikä opettaja ollut oppilasta parempi; ja näin he olivat kaikki samanarvoisia” (Alma 1:26).
Me kehitämme neuvostojamme välttämällä maailmallisia käsityksiä johtamisesta. Herran valtakunnassa johtaja on kaikkien palvelija (ks. Mark. 10:44). Samalla tavoin neuvoston johtaja, olipa hän kokouksen johtava virkailija tai opettaja, esittää, mihin keskitytään, mutta hän ei ole neuvoston keskipiste. Hän ei pyri olemaan hallitsevasti äänessä eikä ottamaan kantaa, ennen kuin hän on kuullut neuvoston jäseniä.
Neuvoston johtajalla on tärkeä rooli tavoitteen muotoilemisessa, keskustelun edistämisessä ja osallistujien kutsumisessa tekemään sitoumuksia toimia. Neuvosto toimii paremmin, kun neuvoston johtaja kuuntelee, ohjaa, kutsuu, suojelee ja vahvistaa.
1. Kuuntele. Hyvät johtajat kuuntelevat puhujaa ja Pyhän Hengen kuiskauksia. Vanhin Bednar on sanonut: ”Uskon, että erottamisen lahja toimii tehokkaammin silloin kun kuuntelemme kuin silloin kun puhumme.”7
2. Ohjaa. Neuvoston johtaja ohjaa keskustelua ja antaa ideoiden rakentua. Tarvittaessa johtaja muokkaa keskustelun kulkua tai ohjaa keskustelun lempeästi takaisin aiheeseen.
3. Kutsu. Herra jakaa ilmoitusta neuvoston jäsenten keskuuteen. Se, että kutsutaan jokaista – myös syrjään vetäytyviä – esittämään ajatuksia, lisää mahdollisuuksia saada selville Herran tahto.
4. Suojele. Neuvoston johtaja luo ilmapiirin, jossa on turvallista ja sopivaa kertoa ajatuksiaan, pitämällä huolta niistä, jotka puhuvat, ja suojelemalla heitä arvostelulta ja tuomitsemiselta. Arkaluontoiset aiheet edellyttävät huolellista ohjausta. Luottamuksellisten asioiden tulee pysyä luottamuksellisina.
5. Vahvista. Kun osallistujat esittävät ajatuksia ja ideoita, johtaja vahvistaa heidän panoksensa kiittämällä siitä ja yhdistämällä toisiinsa liittyviä ideoita. Tällainen vahvistaminen auttaa osallistujia tuntemaan, että he ovat osa ilmoitusta tuovaa prosessia, ja he pyrkivät yhä paremmin varmistamaan, että heidän panoksestaan on hyötyä.
Uusi opetusohjelma, uusi sitoumus
Tämä uusi vuosi ja uusi opetusohjelma tuovat mukanaan uuden sitoutumisen aikakauden. Meitä on siunattu Jeesuksen Kristuksen palautetulla evankeliumilla. Meidän vastuumme ja etuoikeutemme on tavoitella Hänen johdatustaan ja tehdä Hänen työtään. Tämä askel eteenpäin Melkisedekin pappeuden ja Apuyhdistyksen sunnuntaikokouksissamme tarkoittaa muutakin kuin että pidämme työtä käsittelevän oppiaiheen. Se tarkoittaa sitä, että me ”istumme neuvostossa” ja edistämme vanhurskasta toimintaa – toimintaa, joka ”[puskee] Siioniin monia ihmisiä, jotka [tuovat mukanaan] – – ikuisen ilon lauluja” (OL 66:11).