Desideria Yáñez – PIONEERI naisten joukossa
Tästä varhaisesta meksikolaisesta myöhempien aikojen pyhästä, jonka uni oli johdattanut palautetun evankeliumin pariin, tuli kirkon uskollinen pioneeri.
Kuvitus Kathleen Peterson
Eräänä yönä 1880-luvun alussa Desideria Yáñez nukkui mukavassa pueblossa kaktusten reunustamilla kukkuloilla Nopalassa Meksikossa. Unessaan hän näki lehtisen nimeltä Voz de Amonestación [Varoituksen ääni], joka muuttaisi hänen elämänsä ja auttaisi häntä hengellisesti. Herättyään hän tiesi, että lehtistä julkaisevat miehet olivat Méxicossa.1 Hän käsitti myös, että hänen oli fyysisesti mahdotonta matkustaa tuohon kaupunkiin, joka oli 120 kilometrin päässä, mutta hän päätti vakaasti noudattaa unessa saamiaan vaikutelmia ja etsiä ratkaisun.
Perheen usko
Desideria keskusteli unestaan poikansa Josén kanssa. José uskoi äitiään ja matkusti Méxicoon tämän puolesta. Hän alkoi innokkaasti puhua ihmisille ja tapasi viimein kirkon jäsenen Plotino Rhodakanatyn, joka ohjasi hänet hotelli San Carlosiin.2
Hotellista José löysi vanhin James Z. Stewartin, joka oli oikolukemassa painajan vedoksia Parley P. Prattin kirjoittamasta Voz de Amonestaciónista eli samasta lehtisestä, jonka Desideria oli nähnyt unessaan. Kun José oli puhunut vanhin Stewartin kanssa Desiderian unesta, tämä lähetyssaarnaaja antoi Josélle joitakin muita kirkon lehtisiä, koska Voz de Amonestación ei ollut valmis, ja vanhin Stewart kirjoitti heidän kiinnostavan keskustelunsa päiväkirjaansa.3
Monia pölyisiä kilometrejä myöhemmin José oli taas äitinsä seurassa. Kuultuaan, että lehtinen oli olemassa, Desideria tiesi, että uni oli ollut totta. Hän tutki Josén hänelle tuomia lehtisiä, ja niiden sisältämät evankeliumin perusopetukset koskettivat hänen sieluaan. Hän halusi mennä kasteelle.
Lähetyssaarnaajan löytämä
Koska vanhin Stewart oli edelleen viimeistelemässä Voz de Amonestaciónia, vanhin Melitón Trejo, Espanjasta tullut lähetyssaarnaaja, lähetettiin Nopalaan etsimään Desideriaa ja Joséa. Huhtikuun 22. päivänä 1880 vanhin Trejo kastoi Desideria Quintanar de Yáñezin, José Maria Yáñezin ja Josén tyttären Carmenin. Desideria oli 22. Meksikon lähetyskentällä kastettu henkilö ja ensimmäinen kasteelle mennyt nainen Meksikon keskiosissa.4
Myöhemmin samassa kuussa José kävi uudelleen Méxicossa ja palasi kotiin mukanaan kymmenen kappaletta lehtistä Voz de Amonestación. Desideria sai viimein käsiinsä unessa näkemänsä lehtisen. Hänelle tuo lehtinen oli konkreettinen muistutus siitä, kuinka Herra oli kääntynyt henkilökohtaisesti hänen puoleensa ja tuonut hänet palautetun evankeliumin piiriin.
Ensimmäinen espanjankielinen Mormonin kirja
Ollessaan 72-vuotias Desideria tunsi terveytensä heikkenevän. Vuoteen 1886 mennessä hän ei pystynyt enää liikkumaan pienen kotinsa ulkopuolella San Lorenzossa lähellä Nopalaa. Eräänä kauheana iltana varkaat murtautuivat hänen taloonsa, hakkasivat hänet ja pakenivat mukanaan 3 000 Yhdysvaltain dollaria.5 Desideria jäi henkiin. Hän ei vaipunut epätoivoon vaan odotti uskossa Herran apua. Unensa perusteella hän oli jo oppinut, että Herra oli tietoinen hänen tilanteestaan.
Sitten lokakuussa 1886 eräs apostoli ja kaksi lähetysjohtajaa tulivat odottamatta käymään alueella. José Yáñez kertoi heille äitinsä kärsimyksistä. Veljet menivät ripeästi Desiderian kotiin. Desideria ilahtui tavatessaan vanhin Erastus Snow’n kahdentoista apostolin koorumista ja pyysi tätä panemaan kätensä hänen päänsä päälle pappeuden siunausta varten.
Johtavien veljien käynnin aikana uusi lähetysjohtaja Horace Cummings yllätti Desiderian tärkeällä uutisella. Hän kertoi, että koko Mormonin kirjan ensimmäinen espanjankielinen käännös oli valmistumassa Salt Lake Cityssä. Desideria pyysi heti, että saisi tuon tulevan pyhän kirjan.
Kuukautta myöhemmin lähetysjohtaja Cummings palasi Desiderian luo tuomaan kirjan. Hän kirjoitti kokemuksestaan: ”Kävin vanhan sisar Yáñezin luona, joka on invalidi, ja annoin hänelle sitomattoman Mormonin kirjan, jonka olin pyytänyt lähettämään Utahista. Se oli ensimmäinen espanjankielinen, joka oli saatu Meksikoon. – – Hän vaikutti siihen hyvin tyytyväiseltä.”6 Se olikin viimeinen lähetyssaarnaajan käynti Desiderian luona hänen elinaikanaan.
Eristyksissä mutta ei unohdettuna
Vuoden 1889 tienoilla – vain 10 vuotta palautetun evankeliumin saapumisesta Meksikon keskiosiin – kirkon johtajat tunsivat innoitusta siirtää kirkon rajalliset voimavarat siirtokuntien perustamiseen Meksikon pohjoisosiin. Lähellä Méxicoa asuvat jäsenet, jotka olivat noin 1 600 kilometrin päässä siirtokunnista, tunsivat olevansa kuin lampaat ilman paimenta lähetyssaarnaajien lähtiessä pohjoiseen. Vaikka Desiderialla oli yhä oma perhe lähellään, hän tiesi, että heidän pitäisi toteuttaa evankeliumia eristyksissä. Se tarkoitti sitä, ettei hän voisi koskaan liittyä Apuyhdistykseen eikä hän saisi temppelin siunauksia elämänsä aikana.
Mutta hän ymmärsi, että Herra tunsi hänet. Palvelijoidensa välityksellä Herra oli ilmaissut halunsa palvella laumaansa yksi kerrallaan. Unensa, pappeuden siunauksen ja Mormonin kirjan ansiosta Desideria pystyi todistamaan ehdottomasta varmuudestaan, että Jumala huolehti hänen hengellisistä ja ajallisista tarpeistaan. Vaikka tämä tieto ei estänyt koettelemuksia ja haasteita ilmaantumasta hänen elämäänsä, se antoi hänelle luottamusta siihen, että Herra keventäisi aina hänen kuormiaan.
Kestävä perintö
Vuonna 1903 lähetyssaarnaajat palasivat Meksikon eteläosiin ensimmäisen kerran sitten vuoden 1886. He tapasivat Josén, joka tiivisti Desiderian kestämisen loppuun asti ja Desiderian jättämän uskon perinnön sanomalla, että sekä hänen vaimonsa että hänen äitinsä ”kuolivat täysin uskollisina mormonismille” ja että hänellä itsellään oli ”toivo kuolla mormonismiin uskoen”7.
Nähtyään unensa Desideria astui evankeliumin polulle, ja hänestä tuli kirkon latinalaisamerikkalainen pioneeri. Uskon siemen, jonka vuonna 1880 nähty uni oli kylvänyt, ei mennyt hukkaan, vaan se versoi Desiderian tehdessä kasteenliiton ja kestäessä koettelemuksensa uskoa osoittaen. Desiderian olisi ollut helppoa kuihtua hengellisesti, kun hän ja hänen perheensä toteuttivat evankeliumia ollessaan eristyksissä muusta kirkosta, mutta hän sinnitteli. Hän tiesi, että Jumala välitti hänen pienestä maailmankolkastaan ja varjeli sitä.
Vaikka Desideria ei pystynyt lähtemään kodistaan, hänestä tuli esimerkki uskosta, ahkeruudesta, kuuliaisuudesta ja luonteenlujuudesta paitsi omalle perheelleen myös jokaiselle meistä, kun pyrimme kulkemaan eteenpäin tuossa pioneerihengessä.