Ei minulle sellaista ole opetettu
Irene Taniegra, Filippiinit
Eräänä päivänä töissä ollessani minun täytyi poistua muutamaksi tunniksi hoitamaan tärkeitä asioita äitini puolesta. Menin toimistoon aamulla ja kerroin työtoverilleni, että olisin iltapäivän poissa. Tauolla hän kuiskasi minulle: ”Voin auttaa sinua kellokortin kanssa.”
”Ei, kiitos”, sanoin.
Kun lähdin toimistolta ehtiäkseni linja-autoon, ystäväni seurasi minua leimauslaitteelle. Hän sanoi hiljaa: ”Leimaa kellokorttiisi tuloaika iltapäiväksi, niin leimaan korttisi taas, kun lähden itse kotiin.”
Ennen kuin sain sanotuksi sanaakaan, hän lisäsi: ”Hei, meidän palkkamme on alle minimipalkan, joten voimme kyllä tehdä sen. Se on vain pieni rahasumma. Sitä paitsi emme ole ainoat, jotka tekevät niin.”
Aloin miettiä hänen sanojaan. Hän oli osittain oikeassa, ja tiesin, että hän tarkoitti hyvää. Mutta ei minulle sellaista ole opetettu kirkossa.
Kokosin kaiken voimani ja päättäväisyyteni ja sanoin hänelle lempeästi: ”Ystäväni, Herra on hyvä, ja jos Hän siunaa meitä, me voimme saada Häneltä enemmän kuin sen rahasumman.”
Hän lähti vähän ärsyyntyneenä siitä, että olin torjunut hänen ehdotuksensa. Kävellessäni bussipysäkille olin huolissani siitä, kuinka pieneksi palkkani jäisi. Tiesin, että meidän pitäisi seuraavassa kuussa jättää joitakin ruokaostoksia tekemättä.
Muistin kävellessäni yhden kirkon laulun sanat: ”Ain viisahasti toimi, ain ole vilpitön, niin Luoja sua siunaa ja auttaa voittohon.”1 Mieleeni tulivat sanat toisestakin kirkon laulusta: ”Oikein tee, ja Herra siunaa sinua.”2
Nuo säkeet vahvistivat päätöstäni olla antautumatta houkutukselle ja luottaa Herran lupauksiin.
Tuosta tapauksesta on kulunut kolme vuotta, ja minulla on nyt uusi työpaikka. Herra on todella siunannut minua. Se vei aikansa, mutta laulujen lupaus tosiaankin toteutui, ja voin tuntea, että saan edelleen monia siunauksia, kun valitsen jatkuvasti oikein. Olen kiitollinen kirkon lauluista, jotka antoivat minulle rohkeutta pitää kiinni siitä, mikä on oikein Jumalan silmissä.