Elämäntapa kaikille
Jeesuksen Kristuksen palautettu evankeliumi on elämäntapa kaikille. Tärkeintä [on] evankeliumin hyvä uutinen – ajaton oppi ja Herran Jeesuksen Kristuksen sovituksen voimat.
Hiljattain eräässä radio-ohjelmassa mukana ollut henkilö kyseenalaisti kirkon kansainvälisen vetovoiman, sillä kirkkohan on alun perin New Yorkista, sen keskuspaikka on Utahissa ja Mormonin kirja on kertomus eräästä Amerikan muinaisesta kansasta. Kun ajattelin ystäviä Aasiassa, Afrikassa, Euroopassa ja muissa osissa maailmaa, oli selvää, ettei keskusteluun osallistunut henkilö ymmärtänyt palautetun evankeliumin maailmanlaajuista luonnetta tai sen toimitusten, liittojen ja siunausten kaiken kattavuutta. Profeetta Joseph Smithin ensimmäisen näyn ja Mormonin kirjan maailmanlaajuista merkitystä ei mitata sijainnin perusteella vaan sen perusteella, millainen sanoma niillä on, kun ajatellaan ihmisen suhdetta Jumalaan, Isän rakkautta lapsiaan kohtaan ja jokaisessa ihmisessä piileviä jumalallisia mahdollisuuksia.
Profeetallinen kutsu kautta aikojen on kuulunut: ”Tulkaa Kristuksen luokse ja tulkaa täydellisiksi hänessä” (Moroni 10:32; ks. myös Matt. 5:48; Joh. 10:10; 14:6) ja pelastukaa Isän Ainosyntyisen kautta (ks. Joh. 1:14, 18; OL 29:42). Kutsu on maailmanlaajuinen ja koskee kaikkia Jumalan lapsia, olivatpa he afrikkalaisia, aasialaisia, eurooppalaisia tai mitä tahansa muuta kansallisuutta. Kuten apostoli Paavali julisti ateenalaisille, me kaikki ”olemme Jumalan sukua” (Ap. t. 17:29).
Kristuksen sovitukseen keskittyvä Isän suunnitelma elämää varten valmisteltiin ennen maailman perustamista (ks. Abr. 3:22–28; Alma 13:3). Se annettiin Aadamille ja Eevalle, ja heidän käskettiin opettaa sitä lapsilleen (ks. Moos. 5:6–12). Ajan saatossa Aadamin jälkeläiset hylkäsivät evankeliumin, mutta se uudistettiin Nooan kautta ja sitten jälleen Abrahamin kautta (ks. 2. Moos. 6:2–4; Gal. 3:6–9). Evankeliumia tarjottiin israelilaisille Mooseksen aikoina. Tarvittiin kuitenkin ankarampia keinoja heidän tuomisekseen Kristuksen luokse vuosisatoja kestäneen luopumuksen jälkeen (ks. 2. Moos. 19:5–6; OL 84:19–24). Viimein ajan keskipäivänä Vapahtaja itse palautti evankeliumin täyteyden Israelille.
Yksi valaisevimpia kohtia pyhissä kirjoituksissa tästä luopumuksen ja palautuksen peräkkäisyydestä on Jeesuksen vertauksessa viinitarhan vuokraajista (ks. Mark. 12:1–10). Vertauksessa Jeesus muistuttaa ihmisiä monista profeetoista, joita on lähetetty kautta aikojen kasvattamaan vanhurskaita kansakuntia. Sitten Hän kertoo, kuinka nämä sanansaattajat torjuttiin yhä uudelleen. Jotkut piestiin ja lähetettiin takaisin tyhjin käsin. Toiset surmattiin. Omasta palvelutyöstään profetoiden Jeesus sitten kertoo kuulijoille, että Isä päätti lähettää ainoan poikansa, suuresti rakastamansa (ks. JST Mark 12:7) sanoen: ”Minun omaan poikaani he eivät sentään uskalla koskea” (Matt. 21:37).
Jeesus kuitenkin tunsi oman kohtalonsa ja julisti:
”Mutta nämä sanoivat – –: ’Hän on perillinen. Tapetaan hänet, niin perintö on meidän.’
He ottivat hänet kiinni, tappoivat hänet ja heittivät ulos viinitarhasta.” (Mark. 12:7–8.)
Vapahtajan sekä Hänen apostoliensa kuoleman jälkeen oppeja ja toimituksia muutettiin ja luopumus alkoi jälleen. Tällä kertaa hengellinen pimeys jatkui satojen vuosien ajan, ennen kuin valon säteet vielä kerran tunkeutuisivat maan päälle. Apostoli Pietari tiesi tästä luopumuksesta ja profetoi Vapahtajan taivaaseenastumisen jälkeen, ettei Herran toinen tuleminen tapahtuisi, ennen kuin kaikki pantaisiin kohdalleen (ks. Ap. t. 3:19–21). Myös apostoli Paavali profetoi ajasta, jolloin ihmiset eivät sietäisi tervettä oppia” (2. Tim. 4:3–4), ja että ”uskosta luopuminen” (2. Tess. 2:2–3) edeltäisi Kristuksen toista tulemista. Hänkin viittasi kohdalleen panemiseen sanoen, että määräajan tullessa Vapahtaja ”oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaiken” (Ef. 1:10).
Herra johti evankeliumin palauttamisen profeetta Joseph Smithin kautta. Kaiken kohdalleen paneminen alkoi pyhässä lehdossa Isän ja Pojan ilmestyessä Joseph Smithille. Näyssä Joseph sai tietää Jumalan olevan persoona – että Isä ja Poika ovat erillisiä, korotettuja olentoja, joilla on lihaa ja luuta oleva ruumis.
Useimpien taloudenhoitokausien alussa vastakutsutulle profeetalle on annettu kirja. Mooses sai liitontaulut (ks. 2. Moos. 31:18). Lehille annettiin luettavaksi kirja, jossa kerrottiin Jerusalemin tuhosta (ks. 1. Nefi 1:11–14). Hesekielille annettiin kirjakäärö (ks. Hes. 2:9–10), joka sisälsi Herran sanoman Juudan huonetta varten hänen aikanaan. Patmos-saarella Ilmestyskirjan Johannekselle näytettiin kirja, jossa oli seitsemän sinettiä (ks. Ilm. 5; OL 77:6). Onko sitten mikään ihme, että osana kaiken kohdalleen panemista Herra antaisi kirjan, joka sisältää evankeliumin täyteyden? Mormonin kirjalla on voima johdattaa kaikki ihmiset Kristuksen luokse. Sen viittaukset Vapahtajan sovituksen tarkoitukseen ja voimiin ovat selvimpiä, mitä aikakirjoissa on.
Pyhä Henki on kuiskannut sielulleni, että Joseph näki Isän ja Pojan pyhässä lehdossa ja että Mormonin kirja on totta. Olen kiitollinen Vapahtajan sovitustyötä koskevasta lisätiedosta Mormonin kirjassa. Yksi Vapahtajalle annetuista nimityksistä on ”Isän Ainosyntyinen Poika”. Esimerkiksi apostoli Johannes mainitsee evankeliumissaan, että hän katseli Kirkastusvuorella Herran mahtavuutta ja kirkkautta ja että Herran kirkkaus oli sellaista, ”jonka Isä ainoalle Pojalle antaa” (Joh. 1:14; ks. myös jae 18). Myös Mormonin kirja kuvailee Vapahtajaa tällä tavoin monia kertoja.
Toisin kuin kuolevaiset, jotka perivät kuoleman siemenet kummaltakin vanhemmaltaan, Jeesus syntyi kuolevaisesta äidistä mutta kuolemattomasta Isästä. Marialta saadut kuoleman siemenet merkitsivät sitä, että Hän pystyi kuolemaan, mutta perintö, jonka Hän sai Isältään, antoi Hänelle ikuisen elämän, mikä tarkoitti sitä, että kuolema oli tahdonalainen teko. Niinpä Jeesus kertoi juutalaisille: ”Sillä Isä, elämän lähde, on tehnyt myös Pojasta elämän lähteen” (Joh. 5:26).
Eräässä toisessa tilanteessa Hän sanoi:
”Isä rakastaa minua, koska minä annan henkeni – saadakseni sen jälleen takaisin.
Kukaan ei sitä minulta riistä, itse minä sen annan pois. Minulla on valta antaa se ja valta ottaa se takaisin. Niin on Isäni käskenyt minun tehdä.” (Joh. 10:17–18.)
Ikuinen olemus, jonka Jeesus sai Isältään, antoi Hänelle voiman suorittaa sovituksen, kärsiä kaikkien syntien tähden. Mormonin kirjassa profeetta Alma opettaa, että Jeesus otti päällensä paitsi meidän syntimme myös meidän kipumme, ahdinkomme ja koetuksemme. Alma selittää edelleen, että Jeesus otti päällensä meidän sairautemme, kuoleman ja meidän heikkoutemme. (Ks. Alma 7:11–13.) Tämän Hän teki Alman sanojen mukaan, ”jotta hänen sydämensä täyttyisi armolla, lihan mukaisesti, jotta hän osaisi – – auttaa kansaansa” (Alma 7:12).
Profeetta Abinadi selittää edelleen, että ”kun hänen sielunsa on annettu uhriksi synnin tähden, hän saa nähdä jälkeläisensä” (Moosia 15:10). Sitten Abinadi kertoo, että Vapahtajan jälkeläisiä ovat profeetat ja ne, jotka seuraavat heitä. Kun ajattelin Vapahtajan kokemusta puutarhassa ja ristillä, pidin niitä monien vuosien ajan paikkoina, joissa suuri synnin massa sälytettiin Hänen päälleen. Alman, Abinadin, Jesajan ja muiden profeettojen sanojen kautta näkemykseni on kuitenkin muuttunut. Persoonattoman synnin massan sijaan Jeesuksen edessä oli pitkä jono ihmisiä, kun Hän tunsi meidän vajavuutemme (ks. Hepr. 4:15), ”kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme – – [ja] meidän pahat tekomme [olivat] hänet ruhjoneet” (Jes. 53:4–5).
Sovitus oli läheinen, henkilökohtainen kokemus, jossa Jeesus tuli tuntemaan, kuinka auttaa meitä jokaista.
Kallisarvoinen helmi opettaa, että Moosekselle näytettiin kaikki maan asukkaat, joiden ”lukumäärä oli suuri, vieläpä lukemattomampi kuin hiekka meren rannalla” (Moos. 1:28). Jos Mooses näki jokaisen sielun, niin tuntuu järkeenkäyvältä, että maailmankaikkeuden Luojalla on voima tutustua läheisesti meihin jokaiseen. Hän sai tietää teidän heikkouksistanne ja minun. Hän koki teidän kipunne ja kärsimyksenne. Hän koki minun kipuni ja kärsimykseni. Todistan, että Hän tuntee meidät. Hän ymmärtää sen, kuinka me joudumme tekemisiin kiusausten kanssa. Hän tuntee meidän heikkoutemme. Mutta sen lisäksi – sen lisäksi että Hän tuntee meidät, Hän osaa myös auttaa meitä, jos tulemme Hänen luokseen uskossa. Juuri siksi eräs nuori latinalaisamerikkalainen nainen yhtäkkiä oivalsi olevansa muutakin kuin vain hiukkanen maailmankaikkeudessa, kun Pyhä Henki antoi hänelle todistuksen palautuksesta. Hän tunsi Jumalan rakkauden, hän tunsi olevansa Jumalan tytär ja käsitti, että Jumala tuntee hänet. Se myös selittää, miksi pelastussuunnitelma tuntui japanilaisen ystäväni mielestä tutulta, kun lähetyssaarnaajat opettivat häntä ja kun Pyhä Henki vahvisti hänen tarkoituksensa maan päällä ja hänen mahdollisuutensa.
Todistan, että Jeesuksen Kristuksen palautettu evankeliumi on elämäntapa kaikille. Tärkeintä eivät ole asioiden tapahtumapaikat vaan evankeliumin hyvä uutinen – ajaton oppi ja Herran Jeesuksen Kristuksen sovituksen voimat. Todistan, että Hän elää, että Hän on Kristus. Todistan, että evankeliumi, joka palautettiin profeetta Joseph Smithin kautta, on se kaiken kohdalleen paneminen, josta Pietari puhui. Todistan, että presidentti Gordon B. Hinckley on Herran profeetta tänä päivänä. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.