2005
Ruumis, pyhä lahja
Heinäkuu 2005


Ruumis, pyhä lahja

Suhtautukaamme ruumiiseemme Herran tavalla eikä maailman tavalla.

Kun katsot peiliin, mitä ruumistasi koskevia ajatuksia mielessäsi liikkuu? Jos koet vähättelevien ajatusten tulvan, olet kaikkea muuta kuin yksin. Äskettäiset tutkimukset osoittavat, että Yhdysvalloissa 63 prosenttia naisista ja 50 prosenttia miehistä on tyytymättömiä ruumiiseensa ja näkee sen kielteisessä valossa. Nämä tilastot heijastuvat myös myöhempien aikojen pyhien yhteisössä.1

Olen työssäni psykologina nähnyt lahjakkaita, vanhurskaita myöhempien aikojen pyhien naisia, jotka väheksyvät itseään siksi, ettei heidän ruumiinsa näytä sellaiselta, mitä he näkevät elokuvissa ja lehdissä. Monet sanovat, etteivät he kelpaa mihinkään elleivät he näytä hyvältä. Toiset asiakkaat ovat olleet niin pornografian harhaannuttamia, että he pitävät ruumista jonakin sellaisena, mitä kulutetaan ja käytetään hyväksi. Usein he tuntevat lopulta itsensä huijatuiksi, joutuneensa satimeen ja häpäistyksi, koska menettäessään kunnioituksen ruumista ja toisia kohtaan, siitä seuraa väistämättä, että menettää kunnioituksen itseään kohtaan.

Maailma opettaa, että fyysinen ulkonäkö määrää yksilön arvon ja haluttavuuden. Mitä lähempänä ”ihannetta” ihmisen ruumiinrakenne on, sitä suurempi on hänen arvonsa ja sitä suuremmat hänen mahdollisuutensa viettää onnellista, tyydyttävää elämää. Niitä, joilla ei ole ihannevartaloa, usein arvostellaan tai ei huomata lainkaan, kun taas niitä, joilla on ihannevartalo, etsitään ja kadehditaan tai heille annetaan valtaa.

Näinkö Jumala on tarkoittanut meidän suhtautuvan ruumiiseemme? Pyhissä kirjoituksissa Jumala ilmoittaa ruumista koskevan näkökulman, joka poikkeaa radikaalisti maailman esittämästä. Pyhät kirjoitukset ja muut ilmoitukset tarjoavat ruumiista vertaansa vailla olevia totuuksia, jotka vapauttavat meidät maallisista ajattelutavoista ja toimintamalleista, jotka painavat meitä alas.

Ruumis on jumalallinen ja auttaa meitä edistymään

Yhden perustavanlaatuisen ruumista koskevan evankeliumin totuuden mukaan se, että meillä on ruumis, on jumalallinen ominaisuus – olemme enemmän Jumalan kaltaisia ruumiin kanssa kuin ilman ruumista. Uskontomme on käytännöllisesti katsoen ainoa, jossa uskotaan, että Jumalalla on käsin kosketeltava lihaa ja luuta oleva ruumis ja että meidän ruumiimme on kirjaimellisesti luotu Hänen kuvakseen. Kallisarvoisesta helmestä luemme: ”Oman ruumiinsa kuvaksi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät” (ks. Moos. 6:8–9). Jumalan kaltaiseksi tuleminen edellyttää, että saa ruumiin kuten Hänellä on ja oppii ymmärtämään ja käyttämään sitä oikein. Niiltä, jotka päättivät kuolevaisuutta edeltävässä elämässä olla seuraamatta Jumalaa, evättiin kuolevainen ruumis. Profeetta Joseph Smith totesi, että Saatanalle oli rangaistus jäädä ilman ruumista.2

Ruumis on siis välttämätön edistymiseksi ja ilon täyteyden saamiseksi. Se, että ihmisellä on kuolevainen ruumis, on osoitus siitä, että hän valitsi vanhurskaasti kuolevaisuutta edeltävässä tilassa. Kuolevaisessa ruumiissa on luontaisesti voimia ja kykyjä, jotka tekevät mahdolliseksi jatkaa edistymistä kohti jumaluutta. Ruumis ei ole pelkästään pään kuljetusalusta eikä hengen lihallinen riesa, kuten jotkut uskovat. Sen sijaan se on sielun oleellinen, voimallinen osa, sillä ”henki ja ruumis ovat ihmisen sielu” (OL 88:15). Etuoikeus tietää, että Jumalalla kirjaimellisesti on ruumis ja että ruumis on luonteeltaan edistyvä, suo meille harvinaisen etulyöntiaseman, josta käsin ymmärtää sen suunnattomia kykyjä ja nauttia niistä.

Ruumis on pyhä lahja

Toinen totuus, jonka pyhät kirjoitukset tarjoavat ruumiista, on selvennys sen luonteesta pyhänä lahjana Jumalalta. Vaikka me kaikki kuolemme kuolevaisuudessa, me kaikki nousemme Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta kuolleista ja meidät yhdistetään ruumiiseemme ikuisiksi ajoiksi (ks. 1. Kor. 15:22). Yksi Kristuksen sovituksen välttämättömistä tarkoitusperistä oli todellakin antaa meille tilaisuus voittaa kuolema. Jyrkkänä vastakohtana sille, millaiseksi maailma määrittelee ”täydellisen” ruumiin, on meidän uskomme täydelliseksi tehtyyn ruumiiseen – ruumiiseen yhdessä hengen kanssa – joka on voittanut sekä fyysisen että hengellisen kuoleman. Täydellisen eli täydelliseksi tehdyn ruumiin voi loppujen lopuksi saada ainoastaan Jeesuksen Kristuksen kautta.

Pyhät kirjoitukset varoittavat meitä suhtautumasta kevytmielisesti pyhiin asioihin ja varomaan kohtelemasta ruumista epäkunnioittavasti. Alma kysyy:

”Voitteko hylätä nämä asiat ja polkea Pyhän jalkoihinne; niin, voitteko pöyhkeillä sydämenne kopeudessa; niin, pidättekö edelleenkin kalliita vaatteita ja kiinnitättekö sydämenne maailman turhuuksiin – –?

Niin, luuletteko edelleenkin, että olette toisianne parempia[?]” (Alma 5:53–54.)

Tämänkaltaiset pyhien kirjoitusten kohdat pyytävät meitä harkitsemaan, kuinka kohtelemme ruumistamme. Jos keskitytte ruumiinne manipulointiin ja koristelemiseen, niin mihin tarkoitukseen käytätte lahjaanne? Ellette pidä asianmukaisesti huolta ruumiistanne, missä määrin rajoitatte lahjaanne? Jos käytätte ruumistanne täysin vastoin Jumalan käskyjä, mitä tarkoitusta lahjanne palvelee? Pyhissä kirjoituksissa esitetään läpitunkeva kysymys: ”Sillä mitä hyödyttää ihmistä, jos hänelle suodaan lahja eikä hän ota lahjaa vastaan?” Vakavaksi vetävä vastaus kuuluu: ”Katso, hän ei riemuitse siitä, mikä hänelle annetaan, eikä riemuitse siitä, joka on lahjan antaja.” (OL 88:33.)

Ruumiin tarkoitus on auttaa meitä oppimaan, edistymään, palvelemaan ja antamaan kunniaa lahjan Antajalle, Jumalalle. Liian usein ihmiset kuitenkin erheellisesti kuvittelevat, että ruumis on tarkoitettu antamaan kunniaa heille itselleen. Epäkunnioituksen osoittaminen ruumistamme kohtaan tavalla millä hyvänsä – sen näytteleminen, sen väheksyminen, moraaliton käyttäytyminen tai sen laiminlyönti – on lahjasta kieltäytymistä. Viisas ja rakastava Jumala neuvoo meitä sen sijaan olemaan kiitollisia ruumiistamme ja tulemaan sille viisaaksi taloudenhoitajaksi.

Tuleminen viisaaksi taloudenhoitajaksi ruumiille vaatii usein luopumista jostakin maallisesta jonkin taivaallisen saamiseksi. Joidenkuiden kohdalla siihen uhraukseen saattaa kuulua luopuminen missinmittoihin pyrkimisestä, kun taas joidenkuiden toisten kohdalla siihen voi kuulua luopuminen ylenmääräisistä kaunistautumistottumuksista ja kalliiden tai säädyttömien vaatteiden käytöstä. Edelleen joillekin muille siihen saattaa kuulua luopuminen ylensyömisen lyhytaikaisesta nautinnosta, asianmukaisen liikunnan välttelemisestä tai toisten ruumiin pitämisestä oman tyydytyksensä välineenä. Tämänkaltaisesta maailmallisten tapojen hylkäämisestä koituu valtavaa hengellistä hyötyä. Ruumista koskevan totuuden ymmärtäminen ja noudattaminen tuo vapautta – vapautta turhamaisuuden, muodin, kateuden, pinnallisuuden, itsekritiikin ja pahanpuhumisen tyranniasta, ylensyömisen tai liian vähäisen syömisen, himon, pornografian, päihderiippuvuuden, tatuoinnin ja lukuisten muiden maailmallisten taakkojen ja sorron haittavaikutuksista. Se, että opimme ymmärtämään ruumiin todellisen tarkoituksen, laajentaa kykyämme käyttää tahdonvapauttamme, edistyä ja löytää iloa.

Ruumis on temppeli

Eräs ruumista koskeva totuus, jota pyhät kirjoitukset opettavat, on, että se on temppeli (ks. 1. Kor. 6:19). Temppeli ei ole vain pyhä, vaan se myös säteilee valoa ja totuutta.

Kun Herra lähetti profeetta Samuelin voitelemaan uuden kuninkaan Iisain poikien joukosta, Samuel näki kahdeksasta Iisain pojasta yhden nimeltä Eliab ja päätteli Eliabin fyysisen olemuksen perusteella, että tämä oli määrä voidella kuninkaaksi. Mutta Herra kertoi Samuelille, että tämän arvio oli väärä ja neuvoi häntä: ”Älä katso hänen kokoaan ja komeuttaan – –. Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen.” (1. Sam. 16:7.)

Meidän täytyy oppia kuten Samuelinkin, ettei ruumista eikä ihmistä pidä tuomita maailmallisia mittapuita käyttäen. Ihmisen arvo ei riipu hänen ulkonäöstään. Se, mikä tekee temppelistä kallisarvoisen, on se, mitä se antaa meidän oppia ja tehdä. Monet rakennukset ovat päällepäin kauniita, mutta vain temppelistä löytää Jumalan iankaikkisen totuuden ja lupausten loiston ja suurenmoisuuden. Samalla tavoin ruumiin arvo on suuri Jumalan silmissä, mutta ruumiin kallisarvoisuus tulee siitä, mitä se antaa meidän oppia ja tehdä, ja siitä, mitä se säteilee sisältäpäin. Meidän täytyy antaa ruumiillemme mahdollisuus säteillä Kristuksen valoa, rakkautta ja totuutta. Alma kysyy: ”Oletteko te hengellisesti syntyneet Jumalasta? Oletteko saaneet hänen kuvansa kasvoihinne? ” (Alma 5:14.) Kristuksen kaltainen ulkonäkö, joka säteilee totuutta, rakkautta ja toivoa, muodostaa todellisen kauneuden – kauneuden tärkeimmän katsojan, Jumalan, silmissä. Todellinen kauneus tulee siitä, kuka ja mikä ihminen on. Sellaisen jumalallisen kauneuden pikemminkin tuntee kuin näkee, eikä se ole sidoksissa kulttuuriin, ikään eikä muihin maailmallisiin arviointiperusteisiin.

Turvautuminen Jumalaan eikä lihan käsivarteen

Koska Saatanalta on evätty kuolevainen ruumis, hän ymmärtää aivan liian hyvin, miten arvokkaita ruumiit ovat. Hän yrittää hämmentää ja houkutella meitä käyttämään ruumista väärin tai jopa kieltämään sen, niin että voisimme olla yhtä kurjia kuin hän on (ks. 2. Nefi 2:27).

Kaikissa kulttuureissa esiintyy runsain määrin tapoja kohdella ruumista väärin. Sellaisten vaikutteiden keskellä ruumiin kohteleminen asianmukaisesti vaatii tietoista ajattelua ja pyrkimystä.

Jos huomaat syventyneesi oman tai ympärilläsi olevien ruumiin ulkonäköön tai jos kamppailet tunteaksesi rauhaa oman ruumiisi suhteen, voit kysyä Jumalalta, mitä voit tehdä korjataksesi asian. Jos esität tämän kysymyksen vakain aikein, sinulle voidaan antaa tarvitsemasi voima ja apu pyhien kirjoitusten ja Pyhän Hengen kautta ja muilla tavoin. Isämme taivaassa auttaa meitä taisteluissa, joita käymme kuolevaisen ruumiimme kanssa. Hän on luonut meidät ja meidän ruumiimme ja sanonut, että kaikki, mitä Hän oli tehnyt, on sangen hyvää (ks. Moos. 2:31).

Jos sinulla on huomattavia vaikeuksia ja sinulla on sellainen ongelma kuin anoreksia, bulimia, vaikea liikalihavuus tai päihderiippuvuus, tarvitset ehkä mielenterveys- tai terveydenhoitoalan ammattilaisten apua. Kuitenkin pyrkimys ymmärtää ruumiin jumalallista luonnetta ja sen ymmärtämisestä koituvan parantumisen hyväksyminen ovat voimallisimpia keinoja, millä voit voittaa maailman asettamat ruumiiseen liittyvät painolastit – olipa painolasti fyysistä, ideologista, emotionaalista tai käyttäytymiseen liittyvää.

Samalla kun Saatana juonittelee saadakseen sinut olemaan tyytymätön omaan ja toisten ruumiiseen ja epäkunnioittava niitä kohtaan, niin Jumala innoittaa toisenlaiseen näkemykseen. Jeesus Kristus voi sovituksen kautta parantaa mielesi ja sydämesi näkemyksen ruumiistasi, jos valitset niin. Kun kohtelet omaa ruumistasi ja toisten ruumista pyhien kirjoitusten mukaisella tavalla, näkemyksesi ruumiista muuttuu. Tunnistat maailman harhakuvat ja koet vapautuvasi maailmallisista näkemyksistä ja käytännöistä. Usko ruumista koskeviin periaatteisiin tekee sinut eheäksi.

Diane L. Spangler on Utahin Cedar Hillsin vaarnan Cedar Hillsin 5. seurakunnan jäsen.

VIHJEITÄ VANHEMMILLE

Näistä ehdotuksista voi olla apua auttaessanne lapsianne kehittämään terveen käsityksen ruumiista:

  • Opettakaa lapsillenne, että Jumala pitää meitä arvokkaina sen vuoksi, keitä me olemme, ei sen vuoksi, miltä me näytämme.

  • Auttakaa lapsianne ymmärtämään, mikä ero on maallisella käsityksellä ruumiista ja evankeliumiin perustuvalla käsityksellä.

  • Jos lapsenne arvostelevat toisten ulkonäköä, opettakaa heille, että sellainen käytös ei ole evankeliumin opetusten mukaista.

  • Opettakaa lapsillenne, että Jumala on luonut ruumiimme auttaakseen meitä edistymään ja tulemaan Hänen kaltaisikseen. Pyytäkää heitä kertomaan, mitä he voivat oppia ja tehdä siksi, että heillä on ruumis.

  • Opettakaa lapsillenne, että me voimme osoittaa Jumalalle arvostavamme ruumistamme pitämällä siitä huolta ja käyttämällä sitä niin kuin sitä on tarkoitettu käytettävän.

VIITTEET

  1. Ks. AnnMarie Carroll ja Diane L. Spangler, ”A Comparison of Body Image Satisfaction among Latter-day Saint and Non–Latter-day Saint College-Age Students”, Journal of the Association of Mormon Counselors and Psychotherapists, syksy 2001, s. 6–18.

  2. Ks. Profeetta Joseph Smithin opetuksia, toim. Joseph Fielding Smith, 1985, s. 179.