VELJEYDEN PALO
M itch Dunford on ollut ylipappien ryhmän jäsen Santeen 1. seurakunnassa Santeen vaarnassa Kaliforniassa Yhdysvalloissa suurimman osan niistä 11 vuodesta, jotka hän on asunut siellä. ”Ylipappien ryhmämme on tutkinut pyhiä kirjoituksia yhdessä ja tehnyt yhdessä lähetystyötä”, hän kertoo. ”Olemme antaneet siunauksia toisillemme ja toistemme perheenjäsenille. Toveruutemme on luonnollista seurausta siitä, että olemme auttaneet toisiamme kunnioittamaan kutsumuksia pappeudessa.”
Sunnuntai-iltana 26. lokakuuta 2003 Santeen vaarnan ylipapit samoin kuin useimmat San Diegon piirikunnan asukkaat huomasivat joutuneensa Kalifornian historian laajimman metsäpalon armoille. Lähes vuorokauden ajan 80–115 kilometriä tunnissa puhaltavat tuulet olivat nostattaneet 30 metrin korkuisia liekkejä ja polttaneet satoja taloja surmaten 13 ihmistä.
Mitch Dunford seisoi yksin kotinsa takana olevilla kukkuloilla puutarhaletku toisessa kädessä ja lapio toisessa. Hän oli aiemmin vienyt vaimonsa Cathyn ja heidän viisi lastaan hotelliin. Kun evakuointikäsky peruutettiin, hän palasi kotiin katsomaan, mitä voisi tehdä.
”Liekit kohosivat 12 metriin noin 9 metrin leveydeltä”, veli Dunford kertoo. ”Tuli eteni kahdesta suunnasta. Oli hyvin hiljaista. Seisoin vain miettien, voisinko todella pysäyttää sen tulen yksinäni.”
Samanaikaisesti vaarnanjohtaja Chris Allred oli kiikareineen vaarnakeskuksen katolla. Kun liekit etenivät kohti Dunfordien taloa, hän alkoi soittaa puheluita.
”Olin yksin”, veli Dunford kertoo hyvin liikuttuneena, ”ja sitten he tulivat yksi kerrallaan – koorumin miehet poikineen, jokainen lapio mukanaan. Olin aivan ymmälläni, ja kuitenkin tuntui, että niin sen pitäisikin olla.”
Varttitunnin kuluttua ensimmäinen liekkiaalto pyyhkäisi yli.
”Tukahdutimme liekit ja heitimme niiden päälle maata”, kertoo 15-vuotias Steven Schimpf, joka tuli paikalle isänsä piispa Randall Schimpfin kanssa.
Kun ensimmäinen aalto oli mennyt, tuli toinen aalto. Senkin he tukahduttivat.
Uutisten kameramies kiipesi kukkulalle ryhmän luokse ja hämmästyi saadessaan tietää, että he olivat vain joukko miehiä ja poikia jostakin kirkosta auttamassa yhtä omistaan.
”Oli liikuttavaa, että pappeusveljeni pelastivat kotimme”, veli Dunford kertoo. ”Juuri sellaisia he ovat. Naapurini eivät voineet uskoa, että kaikki ne miehet ja pojat vain ilmaantuivat auttamaan. Mutta me tiedämme, että niin sitä tekee silloin, kun on pappeuskoorumin jäsen.”