Parannuksesi ei kuormita Jeesusta Kristusta – se kirkastaa Hänen iloaan
Kutsu parannukseen on Jumalan rakkauden osoitus. Se, että vastaamme myöntävästi tuohon kutsuun, ilmaisee meidän rakkautemme.
Useita vuosia sitten Floridan-matkalla istuin ulkona lukemassa kirjaa. Sen nimi antoi ymmärtää, että voimme silti päästä taivaaseen, vaikka emme olekaan täydellisiä nyt. Eräs ohi kävelevä nainen kysyi: ”Mitä luulet, onko se mahdollista?”
Katsoin hämmentyneenä ylös ja tajusin sitten, että nainen puhui kirjasta, jota luin. Sanoin jotakin naurettavaa kuten: ”No, en ole vielä kovin pitkällä, mutta kerron sitten, miten se päättyy.”
Voi kunpa voisin matkustaa ajassa taaksepäin! Sanoisin hänelle: ”Kyllä, se on mahdollista! Koska taivas ei ole ihmisille, jotka ovat olleet täydellisiä – se on ihmisille, jotka ovat saaneet anteeksi ja jotka valitsevat Kristuksen yhä uudelleen ja uudelleen.”
Tänään haluan puhua niille meistä, joista toisinaan tuntuu tältä: ”Parannus ja anteeksianto näyttävät toimivan kaikkien muiden kohdalla paitsi minun.” Niille, jotka itsekseen miettivät: ”Koska teen jatkuvasti samoja virheitä, ehkä olen juuri tällainen.” Niille, joilla minun laillani on päiviä, jolloin liittopolku tuntuu niin jyrkältä, että se on miltei liittokiipeilyä!
Eräs suurenmoinen lähetyssaarnaaja Australiassa, vanhin QaQa Fidžiltä, kertoi samanlaisesta tunteesta lähtötodistuksessaan: ”Tiedän, että Jumala rakastaa minua, mutta joskus mietin: ’Tietääkö Jumala, että minä rakastan Häntä?’ Koska en ole täydellinen ja teen yhä virheitä.”
Tuohon yhteen lempeään, koskettavaan kysymykseen vanhin QaQa kiteytti juuri sen, mistä itse olen usein ollut huolissani. Ehkä sinäkin mietit ja ajattelet: ”Yritän niin kovasti, mutta tietääkö Jumala, että minä todella yritän? Kun epäonnistun jatkuvasti, tietääkö Jumala, että yhä rakastan Häntä?”
Minua surettaa myöntää tämä, mutta minulla oli tapana mitata suhdettani Vapahtajaan sillä, kuinka täydellisesti elin. Luulin, että kuuliainen elämä merkitsi sitä, ettei minun tarvitse koskaan tehdä parannusta. Ja kun tein virheitä, mitä tapahtui joka ikinen päivä, etäännyin Jumalasta ajatellen: ”Hän on varmasti hyvin pettynyt minuun.”
Se ei yksinkertaisesti ole totta.
Olen oppinut, että jos odottaa, kunnes on tarpeeksi puhdas tai tarpeeksi täydellinen mennäkseen Vapahtajan luo, asian ydin on jäänyt ymmärtämättä!
Mitä jos ajattelisimme käskyjä ja kuuliaisuutta eri tavalla?
Todistan, että vaikka Jumala välittää virheistämme, Hän välittää enemmän siitä, mitä tapahtuu sen jälkeen kun olemme tehneet virheen. Käännymmekö me Hänen puoleensa yhä uudelleen? Pysymmekö me tässä liittosuhteessa?
Ehkä kuulet Herran sanat ”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni” ja tunnet lannistuvasi, koska et ole pitänyt kaikkia käskyjä. Saanen muistuttaa sinua siitä, että myös parannuksen tekeminen on käsky! Itse asiassa se saattaa olla useimmin toistettu käsky pyhissä kirjoituksissa.
Yksinpuhelussaan ”Oi jospa olisin enkeli ja voisin toteuttaa sydämeni toiveen – – ja huutaa parannusta” Alma ei yrittänyt saattaa meitä häpeämään osoittamalla virheitämme. Hän halusi huutaa parannusta, jotta sinä ja minä voisimme välttyä kärsimykseltä maailmassa. Yksi syy siihen, miksi Alma vihasi syntiä, on se, että se aiheuttaa meille tuskaa.
Toisinaan minun on muistutettava itselleni, aivan kuin otsallani olisi muistilappu, että käskyt ovat tie pois tuskasta. Niin on parannuskin. Profeettamme on sanonut: ”Vapahtaja rakastaa meitä aina mutta etenkin silloin, kun teemme parannusta.”
Niinpä kun Herra sanoo ”Tehkää parannus, tehkää parannus”, niin mitä jos kuvittelisit Hänen sanovan: ”Rakastan sinua. Rakastan sinua.” Kuvittele Hänet anomassa sinua jättämään taaksesi käyttäytymisen, joka aiheuttaa sinulle tuskaa, kutsuen sinua astumaan pois pimeydestä ja kääntymään Hänen valoonsa.
Tyttäreni Carlyn seurakunnassa eräs uusi pappi polvistui siunaamaan sakramenttia, ja sen sijaan että olisi sanonut: ”Jotta he tekisivät sen Poikasi veren muistoksi”, hän sanoi vahingossa: ”Jotta he tekisivät sen Poikasi rakkauden muistoksi”. Kyyneleet täyttivät Carlyn silmät, kun niiden sanojen sisältämä totuus painui hänen mieleensä.
Vapahtajamme oli halukas kärsimään sovituksensa aiheuttaman tuskan, koska Hän rakastaa sinua. Itse asiassa sinä olet se ilo, joka oli Hänen edessään, kun Hän kärsi.
Kutsu parannukseen on Jumalan rakkauden osoitus.
Se, että vastaamme myöntävästi tuohon kutsuun, ilmaisee meidän rakkautemme.
Kuvittele mielessäsi lempikuvasi Kristuksesta. Kuvittele nyt Hänen kirkas, ilosta kumpuava hymynsä joka kerta, kun käytät Hänen lahjaansa, koska Hän on ”täydellinen toivon kirkkaus”.
Niin, parannuksesi ei kuormita Jeesusta Kristusta – se kirkastaa Hänen iloaan!
Opetetaan sitä!
Koska parannus on paras uutisemme!
Emme pysy liittopolulla siten, ettemme tee koskaan virheitä. Me pysymme tuolla polulla tekemällä parannusta joka päivä.
Ja kun teemme parannusta, Jumala antaa anteeksi saattamatta meitä häpeään, vertaamatta meitä kehenkään muuhun tai moittimatta meitä siitä, että tämä on sama asia, josta teimme parannusta viime viikolla.
Hän on innoissaan joka kerta, kun Hän näkee meidät polvillamme. Hänestä on ihanaa antaa meille anteeksi, koska Hänen mielestään me olemme ihania!
Eikö sinusta tunnukin, että se on totta?
Miksi meidän on sitten niin vaikea uskoa sitä?!
Saatana, suuri syyttäjä ja pettäjä, käyttää häpeää pitääkseen meidät erossa Jumalasta. Häpeä on niin raskasta pimeyttä, että jos sen poistaisi kehosta, tuntuisi kuin sen myötä lähtisi todellista painoa.
Häpeä on ääni, joka piiskaa sinua sanoen: ”Mitä sinä oikein ajattelit?” ”Etkö koskaan onnistu tekemään mitään oikein?”
Häpeä ei sano meille, että olemme tehneet virheen. Se sanoo meille, että me olemme se virhe. Saatat jopa kuulla: ”Piiloudu.” Vastustaja tekee kaiken voitavansa pitääkseen sen raskaan taakan sisällämme sanoen meille, että hinta on liian korkea, että on helpompaa, jos asia pysyy pimeydessä, mikä poistaa kaiken toivon.
Saatana on toivon varas.
Ja sinun täytyy kuulla tämä, joten sanon nämä sanat ääneen: Sinä et ole ääni päässäsi etkä ole tekemäsi virheet. Sinunkin on ehkä sanottava se ääneen. Sano Saatanalle: ”Ei tänään.” Käske hänen väistyä tieltäsi.
Tunne tuo vetovoima, Jumalan mielen mukainen murhe, joka kääntää sinut kohti Vapahtajaa, ja katso, kuinka Hänen armonsa astuu elämääsi ja sinulle rakkaiden elämään. Lupaan, että heti kun tuomme särkyneen sydämen rohkeasti Häntä kohti, Hän on paikalla heti.
Jos näkisit jonkun hukkuvan, etkö ojentaisi kättäsi ja pelastaisi häntä? Voitko kuvitella, että Vapahtajasi torjuisi ojennetun kätesi? Kuvittelen Hänen sukeltavan veteen, laskeutuvan kaiken alapuolelle, jotta Hän voi nostaa meidät ylös niin että voimme hengittää raitista ilmaa! Kukaan ei voi vajota niin alas, etteikö Kristuksen valo loistaisi sinne.
Vapahtaja on ikuisesti kirkkaampi kuin häpeän synkeys. Hän ei koskaan hyökkäisi arvoasi vastaan. Katso siis tarkasti.
-
Kuvittele, että tämä käsi kuvaa arvoa.
-
Tämä käsi kuvaa kuuliaisuutta. Ehkä olet herännyt tänä aamuna, pitänyt merkityksellisen rukouksen ja tutkinut pyhiä kirjoituksia kuullaksesi Jumalan äänen. Olet tehnyt hyviä valintoja ja kohtelet ympärilläsi olevia ihmisiä Kristuksen tavoin. Olet kuuntelemassa yleiskonferenssia! Kuuliaisuutesi on tässä!
-
Tai ehkä asiat eivät ole menneet niin hyvin. Sinun on viime aikoina ollut vaikea tehdä niitä pieniä, yksinkertaisia asioita, jotka yhdistävät sinut taivaaseen. Olet tehnyt valintoja, joista et ole ylpeä.
-
Missä on arvosi? Onko tämä käsi liikahtanut lainkaan?
Arvosi ei ole sidottu kuuliaisuuteen. Arvosi on vakio. Se ei muutu koskaan. Sen on antanut sinulle Jumala, eikä ole mitään, mitä sinä tai kukaan muu voi tehdä muuttaakseen sitä. Kuuliaisuus tuo siunauksia – se on totta. Mutta arvo ei ole yksi niistä. Arvosi on aina ”suuri Jumalan silmissä”, olivatpa valintasi vieneet sinut minne tahansa.
Vaikka teen virheitä, haluan pysyä liittosuhteessa Kristukseen, ja kerron sinulle miksi.
Nuorena osallistuin uimahyppytunneille ja opin, että kun tuomarit pisteyttävät uimahyppyä, he katsovat suoritusta. Oliko veteenmeno täydellisen pystysuora, nilkat ojennettuina ja mahdollisimman sulava? Sitten he tekevät jotakin tavanomaisesta poikkeavaa. He ottavat huomioon vaikeusasteen.
Jokainen tekee uimahypyn omalla vaikeusasteellaan. Ja Vapahtajasi on ainoa, joka todella tuntee vaikeudet, joiden kanssa kamppailet. Haluan suhteen siihen ainoaan henkilöön, joka ymmärtää minua, joka tuntee sydämeni ja sen, kuinka kovasti yritän!
Hän tietää, että pimeyden sumut laskeutuvat meidän kaikkien matkalaisten ylle ja että matkamme kulkee saastaisen virran vieritse – niinpä silloinkin kun pidämme kiinni rautakaiteesta, vettä roiskuu päällemme.
Kristuksen luo tuleminen tarkoittaa sitä, että sanoo: ”Autatko minua?” ja tuntee toivoa ja ilmoitettua varmuutta siitä, että Hänen käsivartensa ovat aina ojennettuina sinua kohti. Uskon, että tämä tuore näkemys parannuksesta tarkoittaa sitä, että vaikka emme ylläkään täydelliseen kuuliaisuuteen vielä, me pyrimme rakastavaan kuuliaisuuteen nyt ja päätämme yhä uudelleen jäädä, koska rakastamme Häntä.
Muistatko kuningas Benjaminin kansan, jolla ei ollut enää halua tehdä pahaa vaan ainoastaan tehdä alati hyvää? Luuletko, että he pakkasivat telttansa, menivät kotiin eivätkä enää koskaan tehneet yhtäkään virhettä? Ei tietenkään! Ero on siinä, etteivät he enää halunneet tehdä syntiä. He olivat rakastavan kuuliaisia! Heidän sydämensä kääntyi ja virittäytyi kohti Jumalaa samalla kun he kamppailivat!
Kerran rannalla näin linnun, joka lensi vastatuuleen. Se räpytteli siipiään oikein kovaa, miltei raivokkaasti, mutta pysyi samassa paikassa. Sitten huomasin toisen linnun korkeammalla. Se oli löytänyt nousuvirtauksen ja leijui tuulessa helposti, vaivatta. Siinä on ero, yritämmekö tehdä tämän itse vai käännymmekö Vapahtajamme puoleen ja annamme Hänen nostaa meitä parantaminen siipiensä alla.
Kun olimme lähetystyönjohtajia Australiassa ja tapasimme viimeisen kerran kunkin lähetyssaarnaajan, puhuimme luvusta 3. Nefi 17, jossa ihmiset olivat lähellä Vapahtajaa ja saattoivat kuulla Hänen rukoilevan heidän puolestaan. Kysyimme: ”Jos voisit kuulla Vapahtajan rukoilevan sinun puolestasi, mitä luulisit Hänen sanovan?”
Heidän vastaustensa kuuleminen on ollut yksi suurimmista Hengen täyttämistä kokemuksista elämässäni. Jokainen näistä lähetyssaarnaajista pysähtyi, ja kyyneleet täyttivät heidän silmänsä, kun muistutimme heitä: ”Vapahtajasi tietää, millaisia vaikeuksia koet. Hän on tuntenut ne!”
Tämän nuo lähetyssaarnaajat sanoivat hiljaa ja lempeästi: Eräs sisar sanoi: ”Jeesus kertoisi Isälle: ’Tämä sisar tekee parhaansa. Tiedän, miten kovasti hän yrittää.’” Eräs vanhin sanoi: ”Kaiken sen jälkeen, mitä tämän vanhimman elämässä on tapahtunut, olen hyvin ylpeä hänestä.”
Kokeillaan tätä. Ennen kuin tänä iltana rukoilet, kuvittele, että Jeesus Kristus on lähelläsi. Hän on Puolustajasi Isän luona. Kysy itseltäsi: ”Mitä Vapahtajani sanoisi Isälle minusta?”
Ja ole sitten vaiti.
Kuuntele sitä ääntä, joka kertoo sinusta hyvää – Vapahtajan, parhaan ystäväsi, ääntä ja taivaallisen Isäsi ääntä, sillä Hän on todella läsnä. Muista, että Heidän rakkautensa ja sinun arvosi ovat aina suuria, tapahtuipa mitä tahansa!
Seison tässä todistamassa, että Jeesus Kristus antaa valoa niille, jotka ovat pimeydessä. Niinpä niinä päivinä, kun tunnet äänen kehottavan sinua piiloutumaan, että sinun pitää piiloutua pimeään huoneeseen aivan yksin, kutsun sinua olemaan rohkea ja uskomaan Kristusta! Tule ja sytytä valo – täydellinen toivon kirkkautemme.
Hänen valonsa loisteessa näet kaikkialla ympärilläsi ihmisiä, jotka ovat myös tunteneet olevansa yksin, mutta nyt valon palaessa sinä ja he ihmettelette: ”Miksi me niin pelkäsimme pimeässä? Ja miksi jäimme sinne niin pitkäksi aikaa?”
”Kietokoon valojen Herra sinut syliinsä ja lohduttakoon sinua ja rakastakoon sinua jatkuvasti.” Rakastakaamme Häntä jatkuvasti ja valitkaamme Hänet yhä uudelleen. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.