2010–2019
Miksi avioliitto ja perhe ovat tärkeitä – kaikkialla maailmassa
Huhtikuu 2015


Miksi avioliitto ja perhe ovat tärkeitä – kaikkialla maailmassa

Perhe on elämän keskipiste ja avain iankaikkiseen onneen.

Viime marraskuussa minulla oli ilo ja kunnia – yhdessä presidentti Henry B. Eyringin ja piispa Gérald Caussén kanssa – saada kutsu osallistua avioliittoa ja perhettä käsittelevään kollokvioon Vatikaanissa Roomassa. Paikalla tässä keskustelutilaisuudessa oli uskontojen edustajia 14 eri uskontokunnasta ja kuudelta seitsemästä mantereesta. Meidät kaikki oli kutsuttu ilmaisemaan uskonkäsityksemme siitä, mitä perheelle on tapahtumassa nykyajan maailmassa.

Kuva
President Henry B. Eyring, Bishop Gerald Causse and Elder Perry in Rome

Paavi Franciscus avasi ensimmäisen kokoontumistilaisuuden ja sanoi näin: ”Elämme nyt väliaikaisuuden kulttuurissa, jossa yhä useammat ihmiset lakkaavat yksinkertaisesti pitämästä avioliittoa sitoutumisen julkisena merkkinä. Tämä murros tavoissa ja moraalissa on usein liputtanut vapauden puolesta, mutta itse asiassa se on tuonut hengellistä ja aineellista tuhoa lukemattomille ihmisille, etenkin köyhimmille ja haavoittuvimmille. – – Juuri he kärsivät tässä kriisissä aina eniten.”1

Viitatessaan nousevaan sukupolveen kuuluviin hän sanoi olevan tärkeää, että he ”eivät antaudu myrkylliselle väliaikaisuuden [mentaliteetille] vaan ovat ennemminkin kumouksellisia, joilla on rohkeutta tavoitella todellista ja kestävää rakkautta ja toimia vastoin yleistä mallia”. Näin täytyy tapahtua.2

Kuva
Synod hall with the faith leaders on the marriage summit

Tätä seurasi kolme päivää esitelmiä ja keskusteluja, joissa uskonnolliset johtajat puhuivat miehen ja naisen välisestä avioliitosta. Kun kuuntelin tätä laajinta kuviteltavissa olevaa ryhmää uskonnollisia johtajia ympäri maailman, kuulin heidän olevan täysin samaa mieltä toistensa kanssa ja ilmaisevan tukensa toistensa käsityksille avioliittoinstituution pyhyydestä ja perheen tärkeydestä yhteiskuntamme perusyksikkönä. Tunsin voimakasta yksimielisyyttä ja ykseyttä heidän kanssaan.

Monet näkivät ja ilmaisivat tämän ykseyden, ja he tekivät sen monilla eri tavoilla. Yksi mieluisimmista puheenvuoroista minulle oli se, kun eräs muslimioppinut Iranista lainasi sanasta sanaan kahta kappaletta meidän ikiomasta perhejulistuksestamme.

Panin kollokvion aikana merkille, että kun eri uskonnot, uskontokunnat ja uskonnolliset järjestöt ovat yksimielisiä avioliitosta ja perheestä, ne ovat yksimielisiä myös niistä arvoista, uskollisuudesta ja sitoutumisesta, jotka luontaisesti yhdistetään perheyksikköön. Minusta oli merkittävää nähdä, kuinka avioliitto ja perhekeskeiset näkökulmat ylittivät ja syrjäyttivät kaikki poliittiset, taloudelliset ja uskonnolliset erimielisyydet. Kun kyseessä ovat rakkaus aviopuolisoon sekä lapsia koskevat toiveet, huolet ja unelmat, me olemme kaikki samanlaisia.

Kuva
President Henry B. Eyring speaking in a news room.

Oli ihmeellistä olla kokouksissa eri puolilta maailmaa olevien puhujien kanssa, kun he kaikki ilmaisivat ajatuksiaan siitä, kuinka tärkeä miehen ja naisen välinen avioliitto on. Heidän jokaisen puheenvuoron jälkeen muut uskonnolliset johtajat ilmaisivat kannatuksensa. Presidentti Henry B. Eyring esitti kollokvion lopussa puheenvuoron. Hän todisti voimakkaasti sitoutuneen avioliiton ihanuudesta ja uskostamme luvattuun siunaukseen, joka koskee iankaikkisia perheitä.

Presidentti Eyringin todistus oli sopiva päätös noille kolmelle erityislaatuiselle päivälle.

Saatatte kysyä: ”Jos suurin osa ajatteli samalla tavoin perheen tärkeydestä ja sitä koskevista uskonkäsityksistä, jos kaikki nuo uskonnot ja uskontokunnat olivat pohjimmiltaan samaa mieltä siitä, mitä avioliiton tulee olla, ja jos ne kaikki olivat yksimielisiä siitä merkityksestä, joka kodille ja perhesuhteille tulee antaa, niin kuinka me olemme yhtään erilaisia? Kuinka Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko eroaa ja erottuu muusta maailmasta?”

Tässä on vastaus: vaikka oli suurenmoista nähdä ja tuntea, että meillä on niin paljon yhteistä muun maailman kanssa perhettämme koskevissa asioissa, vain meillä on palautetun evankeliumin tuoma iankaikkinen näkökulma.

Se, mitä palautettu evankeliumi tuo keskusteluun avioliitosta ja perheestä, on niin suurta ja niin merkityksellistä, ettei sitä voi korostaa liikaa: me teemme tästä aiheesta iankaikkisen! Me viemme avioliittoon sitoutumisen ja avioliiton pyhyyden korkeammalle tasolle uskomme ja ymmärryksemme ansiosta siihen, että perhe juontuu ajasta ennen kuin tätä maailmaa oli ja että perhe voi edetä iankaikkisuuksiin.

Tätä oppia opetetaan hyvin yksinkertaisesti, voimallisesti ja kauniisti Ruth Gardnerin sanoituksessa Alkeisyhdistyksen lauluun ”Perheeni mulle rakas on”. Pysähtykää vain hetkeksi miettimään, kuinka Alkeisyhdistyksen lapset kaikkialla maailmassa laulavat nämä sanat äidinkielellään, täysin palkein ja innolla, jonka vain rakkaus perheeseen voi herättää:

Perhe voi aina yhdessä olla.

Niin Isä päätti sen.

Mä tahdon luonani ain pitää perheeni.

Siihen Herra antoi valtuuden.3

Palautetun evankeliumimme koko teologia keskittyy perheeseen sekä uuteen ja ikuiseen avioliittoon. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa me uskomme kuolevaisuutta edeltävään elämään, jossa me kaikki elimme Jumalan, taivaallisen Isämme, kirjaimellisina henkilapsina. Me uskomme, että me olimme ja yhä olemme jäseniä Hänen perheessään.

Me uskomme, että avioliitto ja perhesiteet voivat jatkua haudan tuolla puolen – että avioliitto, joka on solmittu asianmukaisella valtuudella Herran temppelissä, on edelleen voimassa tulevassa maailmassa. Vihkiseremoniastamme puuttuvat sanat ”kunnes kuolema teidät erottaa”. Sen sijaan siinä sanotaan: ”ajaksi ja koko iankaikkisuudeksi”.

Me uskomme myös, että luja perinteinen perhe on paitsi vakaan yhteiskunnan, vakaan kansantalouden ja vakaan arvokulttuurin perusyksikkö, myös iankaikkisuuden sekä Jumalan valtakunnan ja hallinnon perusyksikkö.

Me uskomme, että taivaan järjestys ja hallinto rakentuvat perheen ja suvun ympärille.

Juuri meidän uskomme siihen, että avioliitto ja perhe ovat iankaikkisia, saa meidät kirkkona haluamaan olla johtaja ja osallistuja maailmanlaajuisissa liikkeissä avioliiton ja perheen vahvistamiseksi. Me tiedämme, että on muitakin kuin aktiivisesti uskonnollisia ihmisiä, joilla on yhteisiä arvoja ja jotka pitävät kestävää avioliittoa ja lujia perhesuhteita tärkeinä. Suuri joukko uskonnosta kiinnostumattomia ihmisiä on tullut siihen tulokseen, että avioliittoon ja perheeseen sitoutunut elämäntapa on järkevin, taloudellisin ja onnellisin tapa elää.

Kukaan ei ole koskaan keksinyt tehokkaampaa tapaa kasvattaa seuraavaa sukupolvea kuin avioliitossa olevien vanhempien talous, jossa on lapsia.

Miksi avioliiton ja perheen pitäisi olla tärkeitä – kaikkialla? Yleiset mielipidemittaukset osoittavat, että avioliitto on yhä ihanne ja toive enemmistön keskuudessa jokaisessa ikäryhmässä – myös tämän vuosituhannen sukupolven, jolta kuulemme hyvin paljon puhetta itse valitusta sinkkuudesta, henkilökohtaisesta vapaudesta ja avoliitosta avioliiton sijaan. Tosiasia on, että vahva enemmistö maailmanlaajuisesti haluaa yhä saada lapsia ja luoda lujan perheen.

Kun sitten olemme naimisissa ja kun meillä on lapsia, todellinen yksimielisyys koko ihmiskunnan kesken käy vieläkin ilmeisemmäksi. ”Perheihmisinä” – asuimmepa missä tahansa ja olivatpa uskonkäsityksemme millaiset tahansa – meillä on monia samoja ongelmia, samoja sopeutumista vaativia asioita ja samoja lapsiamme koskevia toiveita, huolia ja unelmia.

New York Times -lehden kolumnisti David Brooks sanoikin: ”Ihmisillä ei mene paremmin, kun heille annetaan mahdollisimman paljon henkilökohtaista vapautta tehdä, mitä he haluavat. Heillä menee paremmin, kun he ovat kiinnittyneet sitoumuksiin, jotka osoittautuvat henkilökohtaisia valintoja tärkeämmiksi – sitoumuksiin perhettä, Jumalaa, työuraa ja maata kohtaan.”4

Yksi ongelma on se, ettei suuri osa mediasta ja viihteestä, joka on maailmalle yhteistä, kuvasta enemmistön tärkeysjärjestystä ja arvoja. Mitkä syyt sitten ovatkin, niin liian suuri osa televisio-, elokuva-, musiikki- ja internettarjonnastamme on klassinen esimerkki siitä, kuinka vähemmistö tekeytyy enemmistöksi. Moraalittomuus ja moraalin puute aina äärimmäisestä väkivallasta satunnaiseen seksiin esitetään normina, ja se voi saada ne, joilla on valtavirran mukaiset arvot, tuntemaan, että he ovat vanhanaikaisia tai elävät menneisyydessä. Tällaisen median ja internetin hallitsemassa maailmassa ei ole koskaan ollut vaikeampaa kasvattaa vastuuntuntoisia lapsia ja pitää avioliitto ja perhe koossa.

Huolimatta siitä, mitä suurin osa median ja viihteen tarjonnasta saattaa esittää, ja huolimatta siitä, miten joidenkin kohdalla avioliittoon ja perheeseen keskittyminen heikkenee hyvin todellisella tavalla, niin ihmiskunnan vankka enemmistö uskoo kuitenkin yhä siihen, että avioliiton tulee olla yhden miehen ja yhden naisen välinen liitto. He uskovat uskollisuuteen avioliitossa ja he uskovat avioliittolupauksiin ”myötä- ja vastoinkäymisissä” ja ”aina kuolemaan saakka”.

Meidän pitää muistuttaa itseämme silloin tällöin, kuten minua muistutettiin Roomassa, siitä ihanan rohkaisevasta ja lohduttavasta tosiasiasta, että avioliitto ja perhe ovat yhä useimpien ihmisten toive ja ihanne ja että me emme ole yksin näine uskonkäsityksinemme. Koskaan aiemmin ei ole ollut suurempaa haastetta löytää toimivaa tasapainoa työn, perheen ja henkilökohtaisten tarpeiden välillä kuin meidän aikanamme. Kirkkona me haluamme auttaa kaikessa, missä voimme, luodaksemme ja tukeaksemme lujia avioliittoja ja perheitä.

Siitä syystä kirkko osallistuu aktiivisesti ja tarjoaa johtajuutta eri koalitioihin ja ekumeenisiin hankkeisiin perheen vahvistamiseksi. Siitä syystä me kerromme perhekeskeisistä arvoistamme tiedotusvälineissä ja sosiaalisessa mediassa. Siitä syystä me annamme kaikkien kansakuntien käyttöön sukututkimus- ja sukutietojamme.

Me haluamme, että meidän äänemme tulee kuulluksi kaikkia vääristyneitä ja vaihtoehtoisia elämäntyylejä vastaan, jotka yrittävät korvata perheorganisaation, jonka itse Jumala on säätänyt. Me haluamme myös, että äänemme tulee kuulluksi tukiessamme sitä iloa ja täyttymystä, jonka perinteinen perhe tuo. Meidän täytyy jatkuvasti tuoda kautta maailman tuo ääni julistamaan, miksi avioliitto ja perhe ovat niin tärkeitä, miksi avioliitolla ja perheellä on todella merkitystä ja miksi niillä tulee aina olemaan.

Veljeni ja sisareni, palautettu evankeliumi keskittyy avioliittoon ja perheeseen. Juuri avioliittoa ja perhettä koskevissa asioissa me voimme olla yhtä useimpien muiden uskontojen kanssa. Juuri avioliiton ja perheen ympärillä meillä on eniten yhteistä muun maailman kanssa. Juuri avioliittoa ja perhettä koskevissa asioissa Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkolla on suurin tilaisuus olla vuorella oleva valo.

Saanen päättää lausumalla todistukseni (ja tämän maan päällä viettämäni yhdeksän vuosikymmentä pätevöittävät minut sanomaan näin), että mitä vanhemmaksi tulen, sitä paremmin ymmärrän, että perhe on elämän keskipiste ja avain iankaikkiseen onneen.

Annan kiitokset vaimolleni, lapsilleni, lastenlapsilleni ja lastenlastenlapsilleni sekä kaikille serkuille ja avioliiton kautta saamilleni ja omille sukulaisilleni, jotka ovat tehneet omasta elämästäni niin antoisaa ja kyllä, myös iankaikkista. Tästä iankaikkisesta totuudesta lausun lujimman ja pyhimmän todistukseni. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Viitteet

  1. Paavi Franciscus, puhe Humanum-tapahtumassa, kansainvälisessä uskontojen välisessä kollokviossa miehen ja naisen komplementaarisuudesta, 17. marraskuuta 2014, humanum.it/en/videos; ks. myös zenit.org/en/articles/pope-francis-address-at-opening-of-colloquium-on-complementarity-of-man-and-woman.

  2. Paavi Franciscus, kollokvio miehen ja naisen kompelementaarisuudesta.

  3. ”Perheeni mulle rakas on”, MAP-lauluja, 188.

  4. David Brooks, ”The Age of Possibility”, New York Times, 16. marraskuuta 2012, s. A35, nytimes.com/2012/11/16/opinion/brooks-the-age-of-possibility.html.