Seminaari on siunannut elämääni
Vuoden 2022 Seminaarien ja instituuttien (S&I) vuosittainen koulutuslähetys presidentti Ballardin kanssa
Perjantai 21. tammikuuta 2022
Hyvää huomenta. Tänä aamuna teitä on epäilemättä opetettu hyvin, ja kannatan kaikkea, mitä olette tähän mennessä kuulleet. Rukoilen, että Herra auttaa minua täydentämään tätä hienoa kokoustamme teidän kanssanne, joilla on niin suuri vastuu. On ilo olla teidän kanssanne. Haluan ilmaista rakkauteni teitä jokaista kohtaan ja toivon, että te ilmaisette samaa rakkautta perheenne jäseniä kohtaan. Välitän teille ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista apostolin koorumin rakkauden. Olemme kiitollisia merkittävistä ja uskollisista pyrkimyksistänne opettaa Jeesuksen Kristuksen evankeliumia, joka siunaa kirkkomme nuorten jäsenten elämää ja vahvistaa heidän todistustaan.
Haluan aluksi kertoa teille, kuinka seminaari on siunannut omaa elämääni. Se kylvi evankeliumin todistuksen siemenet ja auttoi minua valmistautumaan lähetystyöhöni ja johtamismahdollisuuksiini.
Kuten ehkä tiedätte, olen profeetta Joseph Smith nuoremman vanhemman veljen Hyrum Smithin pojanpojan tyttärenpoika. Äitini on Smithejä, ja olen kirkon kuudennen presidentin, presidentti Joseph F. Smithin pojantyttären poika. Olen myös kahden apostolin lapsenlapsi – äitini isä oli vanhin Hyrum Mack Smith ja isäni isä oli vanhin Melvin J. Ballard.
Kun nämä miehet ovat esi-isiäni, voisi ajatella, että minulla olisi ollut evankeliumi syvällä sydämessäni ollessani teini-ikäinen. Ei kuitenkaan ollut. Saanen kertoa teille hieman lisää vanhemmistani ja elämästäni, joka johti lähetystyöpalveluuni.
Isäni omisti oman autoliikkeen. Vuonna 1929, kun olin vasta 10 kuukauden ikäinen, suuri lamakausi iski. Laman aiheuttamat taloudelliset haasteet johtivat vanhempieni ja perheemme kannalta ikävään käänteeseen, varsinkin isäni kohdalla. Koska hän joutui kamppailemaan niin kovasti perheen elättämiseksi tuona vaikeana aikana, se sai hänet jäämään pois kirkon toiminnasta.
Myöhemmin, kun olin vanhempi ja taloudellinen tilanteemme oli vakaa, isäni osti kiinteistön vuorilta Salt Lake Cityn itäpuolelta. Sunnuntaisin hän rakensi mökkiä, ja me kaikki työskentelimme hänen kanssaan. Emme käyneet kirkon kokouksissa perheenä.
Vaikka vanhempani eivät käyneet kirkossa, se ei estänyt minua osallistumasta jumalanpalveluksiin hyvien ystävien kanssa, mitä tein, kun perheemme oli kotona, tai rukoilemasta suloisen äitini kanssa. En kuitenkaan osallistunut seminaariin.
Kun olin lukion toisella luokalla, ystäväni Nedra Mortensen kysyi, miksi en osallistunut aamuseminaariin. Niinpä seuraavana päivänä aloin osallistua – siitä lähtien joka päivä. Aamuseminaari alkoi klo 6.30. Se oli lukiolaiselle varhain – ainakin se oli minulle. Muistan kun menin seminaariin kylminä, lumisina talviaamuina. Kun viimeinen lukiovuoteni alkoi, minut valittiin lukioni seminaarin johtajaksi.
Osallistumiseni seminaariin on yksi niistä asioista, jotka ohjasivat minut oikeaan suuntaan elämässäni. Seminaarissa sydäntäni kosketettiin ja sieluuni kylvettiin todistuksen siemenet. En muista kaikkea, mitä opetettiin, mutta muistan kyllä, miltä minusta tuntui siellä. Muistan myös tunteneeni, että kuulun sinne.
Olen kiitollinen seminaarinopettajistani, jotka teidän laillanne paneutuivat oppiaiheiden valmistamiseen kutsuakseen Hengen vaikutuksen.
Olen myös kiitollinen kaikille opettajille, jotka ovat opettaneet lapsiani. Heidän varttuessaan me tutkimme evankeliumia perheenä, mutta se lisäopetus, jota he saivat seminaarissa, siunasi heidän elämäänsä silloin – ja se siunaa heidän elämäänsä edelleen. Isoisänä ja isoisoisänä – olemme juuri saaneet 100. lastenlastenlapsen – kiitän teitä opettajia, jotka olette opettaneet ja jotka opetatte lastenlapsiani. Kaikkien vanhempien ja isovanhempien puolesta kirkossa kiitän teitä uhrauksista, joita teette, kun valmistaudutte, opetatte, rakastatte ja kutsutte jokaista taivaan Isän lasta tulemaan Jeesuksen Kristuksen luo.
Veljet ja sisaret, te olette tärkeitä Herralle ja Hänen suunnitelmalleen. Teillä jokaisella on tehtävä koskettaa näiden kallisarvoisten nuorten sydäntä. Teidän työnne ja ponnistelunne ovat äärimmäisen tärkeitä nousevan sukupolven vahvistamiseksi ja Jumalan valtakunnan rakentamiseksi. Arvostamme suuresti halukkuuttanne palvella sekä uskollisia pyrkimyksiänne opettaa ja johtaa seminaari- ja instituuttiohjelmaa eri puolilla maailmaa.
Ilmaisen kiitokseni vanhin Hollandille ja johtajistokomitealle, kouluasiamiehelle vanhin Clark Gilbertille ja johtajalle veli Chad Webbille. Sekä kaikille osastojen johtohenkilöille, henkilöstölle ja jokaiselle opettajalle – rakastamme teitä, arvostamme teitä, ja olemme kiitollisia kaikille uskonnonopetukselle omistautuneille.
Kuten mainitsin aiemmin, seminaariin osallistumiseni auttoi minua saamaan todistuksen ja kulkemaan eteenpäin liittopolulla. Sen ansiosta pystyin auttamaan vanhempiani tulemaan aktiivisiksi. Palvelin lähetystyössä, mitä ei luultavasti olisi tapahtunut ilman hyviä ystäviä, jotka tunnen ja joihin satuin tutustumaan seminaarissa ja jotka ehdottivat, että minunkin pitäisi palvella lähetystyössä.
Kun puhuin sakramenttikokouksessa ennen lähetystyötäni, isäni oli läsnä kuuntelemassa puhettani. Se oli ensimmäinen kerta elämässäni, kun muistan isäni tulleen kanssani kirkkoon. Kun palasin kotiin lähetystyöstäni, puhuin vanhempieni kanssa siitä, miten tärkeää on käydä kirkossa. Vanhempani päättivät palata aktiivisiksi kirkossa, ja he ottivat vastaan erilaisia tehtäviä koko loppuelämänsä ajan.
Kirkko teki hiljattain Utahin nuorisoa koskevan tutkimuksen. Tärkeä yhdistelmä tekijöitä, joiden ansiosta oli erittäin todennäköistä, että nuoret osallistuisivat kirkon toimintaan viisi vuotta myöhemmin, oli se, jos he osallistuivat seminaariin ja heillä oli temppelisuositus. 1
Kirkon korrelaatiotutkimusjaosto on tutkinut myös seminaarin, instituutin ja kirkon korkeakoulujen vaikutusta. Tutkimus osoitti, että seminaarilla oli suurin vaikutus elinikäiseen kirkossa käymiseen, todistukseen, yhteenkuuluvuuden tunteeseen, Hengen tuntemiseen sekä henkilökohtaiseen ja perheen hartauteen. 2
Veljet ja sisaret, teillä on suuri vaikutus. Voimallinen omistautumisen henki säteilee teistä Herran Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina. Kiitos, että teillä on Hengen vaikutus elämässänne ja että annatte sen vaikuttaa myös luokkahuoneessanne. Kiitos, että kosketatte nuortemme ja nuorten aikuistemme sydäntä.
Kun ajattelen vastuutamme opettaa ja tavoittaa heidän sydämensä, muistan erään kokemuksen Suolajärven temppelissä vuosia sitten. Todistuskokouksessa temppelin neljännessä kerroksessa presidentti Gordon B. Hinckley todisti, miten tärkeää on, että ihmiset sisäistävät evankeliumin ja pitävät siitä kiinni. Hän sanoi, että ihmiset tarvitsevat tähän sisäistämiseen henkisen kääntymyksen lisäksi hengellisen kääntymyksen. Meidän tulee oppia arvostamaan evankeliumia paitsi mielessämme myös sydämessämme. Kiitos, että autatte oppilaitanne pääsemään siihen.
Presidentti Russell M. Nelson, joka palveli tuolloin lähetystyön johtavassa neuvostossa, puhui lähetyskentän johtohenkilöiden seminaarissa 25. kesäkuuta 2015, vain viikkoja ennen kuin hänestä tuli kahdentoista apostolin koorumin presidentti. Hän opetti, että lähetyssaarnaajista tulee Herran kirjeitä: ”Herran edustajina meillä on etuoikeus saarnata Hänen evankeliumiaan. Apostoli Paavali opetti ihmeellisen ajatuksen. Hän julisti, että jokaisesta edustajasta, opetuslapsesta, lähetyssaarnaajasta voi tulla elävä ’Kristuksen kirje, [jota] ei ole kirjoitettu musteella vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin vaan ihmissydämiin’ [2. Kor. 3:3].” 3 Todistan, että evankeliumi voi koskettaa jokaista oppilasta, kun he osallistuvat seminaariin. Evankeliumi voidaan kirjoittaa heidän sydämeensä.
Kiitos, että valmistaudutte tekemään sitä, mitä teette niin hyvin: opetatte Jeesuksen Kristuksen evankeliumia niin, että Henki voi koskettaa taivaallisen Isämme lasten sydämiä.
Nykypäivän ristiriitaisessa maailmassa nämä nuoret tarvitsevat sitä iloa ja rauhaa, jota Vapahtaja Jeesus Kristus tarjoaa evankeliuminsa kautta. Heidän pitää tuntea sydämessään Vapahtajamme rakkaus heitä jokaista kohtaan.
Saanen puhua tulevien johtajien valmistamisesta. Tiedätte, että tämän päivän nuoret ja nuoret aikuiset ovat tulevia johtajiamme. He tulevat johtamaan – tai johtavat jo – perhettään. He vaikuttavat naapureihinsa ja yhteisöihinsä. Kaikista tulee johtajia, kun he opettavat kirkossa, kotona, koulussa tai yhteiskunnassa. Jotkut palvelevat Alkeisyhdistyksessä, Nuorissa Naisissa tai Apuyhdistyksessä – ja jopa johtokunnissa. Jotkut palvelevat piispakunnissa, vaarnanjohtajana tai lähetysjohtajaparina. Jotkut johtavat maailmanlaajuista kirkkoa 20–30 vuoden kuluttua. Te opetatte nuoria, joilla on tuleva päämäärä, jota te ette tällä hetkellä tunne tai ymmärrä. Yhdessä luokistanne saattaa hyvinkin olla tuleva kahdentoista apostolin koorumin jäsen. Te ette tiedä sitä, mutta Herra siunatkoon teitä niin, että opetatte ikään kuin tietäisitte.
Jotta nuoremme olisivat hyviä kirkon johtajia, heidän pitää ensin johtaa hyvin omassa kodissaan. Opettakaa heille – varsinkin nuorille miehille – että ”mitään valtaa ja vaikutusvaltaa ei voi eikä saa pitää yllä pappeuden avulla, ainoastaan taivuttelemalla, pitkämielisyydellä, lempeydellä, sävyisyydellä ja vilpittömällä rakkaudella, ystävällisyydellä ja puhtaalla tiedolla, joka avartaa sielua suuresti vailla teeskentelyä ja vailla vilppiä” 4 .
Opettajat, olkaa keskittyneitä ja avuliaita niiden elämässä, joita opetatte. Te ette valmista heitä vain lähetystyöpalveluun tai opiskeluun. Te valmistatte heitä tulemaan hyviksi vanhemmiksi. Te valmistatte heitä tulemaan hyviksi kirkon jäseniksi ja johtajiksi. Te valmistatte heitä menestymään kaikissa tulevissa pyrkimyksissä. Kun katsotte oppilaitanne, kuvitelkaa, mitä he tekevät 5, 10 tai 20 vuoden kuluttua, ja tavoitelkaa sitten taivaan innoitusta tietääksenne, kuinka auttaa heitä valmistautumaan siihen.
Antakaa heille tilaisuuksia johtaa. Kuten mainitsin aiemmin, toimin viimeisenä lukiovuotenani seminaarimme johtajana. Opettajani ottivat riskin antamalla minun olla johtaja. Aloitin seminaarin vasta toisena lukiovuotenani. En ollut seminaarioppilas, jolla olisi ollut meriittinä vuosien läsnäolomerkinnät. Toivon, että huomaatte sen nuoren naisen tai nuoren miehen, jolla on potentiaalia, ja annatte hänelle mahdollisuuden. Auttakaa jokaista oppilasta venymään hieman. Älkää vain päästäkö heitä irti ja odottako heidän johtavan. Pikemminkin opettakaa heitä johtamaan, antakaa heidän sitten johtaa ja opettakaa edelleen, kuinka johtaa vielä paremmin.
Esimerkiksi kun uusia johtavina auktoriteetteina palvelevia seitsenkymmeniä kutsutaan, me annamme opetustilaisuuksia ennen kuin lähetämme heidät yksilöllisiin toimeksiantoihinsa eri puolille maailmaa. Otamme heidät mukaan toimeksiantoihin. Näillä miehillä on huomattavaa kokemusta johtamisesta kirkossa. Me kuitenkin edelleen opetamme heitä ennen kuin päästämme heidät irti. Useita kertoja vuoden aikana kahdentoista apostolin koorumin jäsenet osallistuvat seitsenkymmenten kokouksiin antaakseen ohjeita, jotka auttavat heitä vahvistamaan todistustaan ja olemaan tehokkaampia johtajia. Lisäisin vielä, että käytämme tilaisuutta opettaa toisiamme kahdentoista koorumissa, matkustaa toistemme kanssa ja oppia toisiltamme. Luulisi, että kun olemme olleet tehtävissämme pitkään, tietäisimme kaiken. Ei, maailma muuttuu ja ihmisten tarpeet ovat erilaisia – etenkin eri puolilla maailmaa. Niinpä me kahdentoista koorumin jäsenet katsomme eteenpäin ja odotamme opettavamme toisillemme, kuinka voimme paremmin täyttää vastuumme Herran Jeesuksen Kristuksen apostoleina.
Pyydän teitä auttamaan tulevia johtajiamme. Monet ovat innokkaita oppimaan johtamiskokemuksistanne. Aikanne heidän ollessaan seminaari- ja instituuttioppilaita on lyhyt, mutta pankaa merkille ne hetket, jolloin voitte vaikuttaa yksilöön.
Haluan mainita, että kysymyksiin on vastattava täsmällisesti. Tiedämme, että kysymysten esittäminen on oppilaille suurenmoinen tapa oppia. Useimmat kysymykset osoittavat halua oppia. Kannustakaa oppilaita esittämään kysymyksiä ja auttakaa heitä oppimaan, kuinka löytää vastauksia tutkimalla ja rukoilemalla. Evankeliumi antaa vastauksia useimpiin elämän kysymyksiin. On kuitenkin kysymyksiä, joihin ei voi vastata, koska meiltä puuttuu oikeaan vastaukseen tarvittavaa tietoa. Niissä tilanteissa älkää spekuloiko. On ihan hyvä sanoa ”en tiedä” tai ”emme tiedä”. Olemme aina turvassa ja suojassa, kun opetamme totuutta, kun opetamme asioita, jotka tiedämme. Älkää eksykö pois totuudesta älkääkä spekuloiko asioita, joita emme vielä ymmärrä. Useimmissa tapauksissa voitte antaa uskollisen, harkitun ja täsmällisen tulkinnan pyhien kirjoitusten kohdasta ja evankeliumin opista, kirkon historiasta tai muista aiheista, joita ymmärrämme. Kannustan teitä pitämään kiinni annetusta opetusohjelmasta ja käyttämään virallista aineistoa.
Pitäkää asiat yksinkertaisina. Olen käyttänyt tuota lausetta niin paljon elämäni aikana, että lapseni panivat lauseen hautakiveen paikassa, jossa rakas vaimoni lepää ja johon minut jonakin päivänä pannaan lepäämään hänen viereensä. Siinä hautakivessä lukee ”Pitäkää asiat yksinkertaisina.” Kun kuolen, toivon kaikkien ymmärtävän, että pidin sitä tärkeänä. Pitäkää evankeliumi yksinkertaisena. Se on yksinkertaisen kaunis, selkeä ja ihmeellinen. Kun opetatte evankeliumia, pitäkää se yksinkertaisena ja todistakaa usein Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen palvelutyöstä ja jumalallisesta tehtävästä.
Muistakaa, että Nefi ylisti selkeyttä. 5 Hän opetti, että ”me puhumme Kristuksesta, me riemuitsemme Kristuksessa, me saarnaamme Kristuksesta, me profetoimme Kristuksesta ja me kirjoitamme profetioidemme mukaisesti, jotta lapsemme tietäisivät, mistä lähteestä he voivat odottaa syntiensä anteeksiantoa” 6 . Todistan, että kun opetatte, saarnaatte ja todistatte Kristuksesta, oppilaanne tuntevat todistuksenne ja riemuitsevat Jeesuksen Kristuksen ja Hänen evankeliuminsa hyvyydestä.
Olen vanhin Melvin J. Ballard pojanpoika. Hän palveli apostolina 20 vuotta. Olin 11-vuotias, kun hän kuoli. Mutta oli monia – kun tulin kyllin kypsään ikään ja ymmärsin – joita isoisäni oli palvellut apostolina, jotka olivat kuulleet hänen saarnaavan, olivat kuulleet hänen opettavan. Huomasin kyseleväni yhä uudelleen – eri ihmisiltä eri puolilla maailmaa, jotka olivat kuulleet hänen opettavan ja saarnaavan evankeliumia. Ja miltei aina sain vastauksen: ”En muista tarkalleen, mitä hän sanoi”, ihmiset sanoivat minulle, ”mutta en koskaan, koskaan unohda, miltä minusta tuntui.” Ne, joita opetamme – he eivät ehkä muista sanojamme, mutta älkööt he koskaan, koskaan unohtako, miltä heistä tuntui, kun opetimme Jeesuksen Kristuksen yksinkertaisia, kauniita oppeja.
Olen puhunut siitä, kuinka tärkeitä ovat meidän vastuumme opettajina ja johtohenkilöinä. Nuo vastuut ovat tärkeitä ja tarpeellisia. Teidän vastuunne omassa perheessänne on kuitenkin vielä suurempi. Olemme täällä maan päällä, jotta meistä tulee osa sukua ja meillä on kyky luoda ja muodostaa oma perheemme. Meidän jokaisen perheolosuhteet ovat erilaiset. Olivatpa olosuhteenne millaiset tahansa, vaalikaa ja rakentakaa niitä perhesuhteita. Jos olet naimisissa, vietä aikaa puolisosi kanssa. Kysy puolisosi neuvoa ja noudata sitä. Olen ollut parempi isä, aviomies ja kirkon johtaja rakkaan vaimoni Barbaran ystävällisten, rakastavien neuvojen ansiosta. Mikäli et ole naimisissa, pyydä neuvoa vanhemmiltasi, sukulaisiltanne tai joltakulta, johon luotat. Meidän kaikkien tulee rakentaa perhesuhteitamme, koska ne kestävät tämän elämän jälkeen. Vastuunne tai tehtävänne opettajana tässä ohjelmassa päättyy, mutta perhesuhteenne ovat iankaikkisia.
Kun päätän rakastavan puheeni teille, ajattelen, millainen ilo on olla mukana tässä tärkeässä ja loistavassa työssä teidän kanssanne. Tunnen samaa iloa kuin Ammon, kun hän sanoi veljilleen ja tovereilleen:
”Kuinka suuri syy meillä onkaan riemuita – –?
Meistä on tehty välineitä Jumalan käsissä tämän suuren työn toteuttamiseksi. – –
Siunattu olkoon meidän Jumalamme nimi; laulakaamme hänen ylistyksekseen, niin, kiittäkäämme hänen pyhää nimeään, sillä hän tekee vanhurskauden ikuisesti. – –
Minun iloni on täysi, niin, sydämeni on ääriään myöten täynnä iloa, ja minä riemuitsen Jumalastani.” 7
Rakkaat veljeni, sisareni ja opettajatoverini – ja sanon niin, koska ensisijainen vastuu kahdentoista apostolin koorumin jäsenillä on opettaa. Todistan, että taivaallisen Isän lapsina me voimme kokea evankeliumin iloa ja rauhaa, kun elämme sen mukaan ja kun opetamme sitä, kun noudatamme Herran käskyjä ja elämme totuudessa.
Jeesuksen Kristuksen elämä, palvelutyö ja evankeliumi tuovat sitä iloa. Uudessa testamentissa Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi.” 8
Profeetta Lehi koki evankeliumin hedelmän tuomaa iloa ja halusi perheensäkin nauttivan sitä. Hän sanoi: ”Ja kun nautin sen hedelmää, se täytti sieluni tavattoman suurella ilolla; sen vuoksi aloin toivoa, että perheenikin nauttisi sitä, sillä minä tiesin, että se oli kaikkia muita hedelmiä haluttavampaa.” 9
Olen varma, että jokainen meistä tuntee samoin kuin apostoli Johannes, kun hän sanoi: ”Mikään ei tuota minulle suurempaa iloa kuin se, että kuulen lasteni elävän totuudessa.” 10
Tämän päivän maailmaa kuohuttavat pettymykset, erimielisyydet, tyytymättömyys, syrjintä, epäkunnioitus, lannistuminen ja ahdistus. Jeesuksen Kristuksen evankeliumi voi kantaa meidät näiden vaikeiden aikojen läpi. Profeetta Lehi opetti Herran ilmoittaman yksinkertaisen periaatteen. Hän sanoi: ”Ihmiset ovat, jotta heillä voisi olla ilo.” 11
Herran nimessä sekä pyhän apostolinviran voimalla pyydän Herraa siunaamaan teitä jokaista niin, että saatte iloa perheestänne, iloa evankeliumista ja iloa tehtävistänne opettajana tai johtajana kirkon suurenmoisessa seminaari- ja instituuttiohjelmassa. Ilmaisen jälleen kerran rakkauteni teitä aivan kaikkia ja oppilaitanne kohtaan.
Todistan, että Jeesus Kristus elää ja että tämä on Hänen kirkkonsa ja tämä on Hänen evankeliuminsa. Herra siunatkoon teitä, rakkaat opettajatoverini, niin että voimme koko sydämemme voimalla koskettaa useampien Isämme lasten mieltä ja myös sydäntä. Heidän pitää tietää, että Jeesus on Kristus, että Hän on nostanut profeetan, nimittäin Josephin, ja palauttanut ikuisen evankeliumin täyteyden, ja että kaikki, mikä on välttämätöntä, jotta voimme tuntea rauhaa ja iloa tässä elämässä, on ilmoitettu jälleen ja on saatavana Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa. Pyydän siunausta ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista koorumin puolesta teidän ja perheidenne ylle. Teen sen nöyrästi Herran Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.