Ilosanoma, suuri ilo
Ensimmäisen presidenttikunnan jouluhartaus 2022
Sunnuntai 4. joulukuuta 2022
Hyvää joulua! Kiitos kaikille niille, joiden puheet, musiikki ja palveleminen ovat tänä joulunaikana julistaneet ”ilosanomaa, suurta iloa”.
Sadat miljoonat juhlivat Jeesuksen Kristuksen syntymää tänä joulunaikana. Koko maailman pitäisi juhlia sitä. Hänen elämänsä oli ja on suurin koskaan eletty elämä.
I
Jopa maallisessa mielessä Jeesus Nasaretilaisen elämä kuolevaisuudessa on vaikuttanut tähän maailmaan ja sen historiaan enemmän kuin kenenkään muun elämä koskaan. Hän on ollut profeettojen ja runoilijoiden pääaiheena tuhansien vuosien ajan. Läntisen maailman suurenmoisin taide ja musiikki on omistettu Jeesuksen Kristuksen syntymän, elämän ja palvelutehtävän juhlistamiseen. Filosofit ja teologit ovat käyttäneet elämänsä Hänen opetustensa tutkimiseen. Nuo opetukset ovat innoittaneet lukemattomia rakkauden tekoja, Kristuksen puhtaan rakkauden ilmenemisiä.
Kenenkään elämän ja opetusten muistoksi ei ole pystytetty enemmän muistomerkkejä kuin Herran Jeesuksen Kristuksen. Niihin sisältyvät tietenkin ne suuret katedraalit, joita on siellä täällä Euroopassa ja Amerikan mantereella ja joiden rakentaminen on usein vienyt yli vuosisadan. Viime aikoina Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko on vihkinyt ja ottanut käyttöön 171 temppeliä, ja lisäksi 129 temppeliä on joko peruskorjattavana, rakenteilla tai suunnitteilla tai presidentti Russell M. Nelson on vastikään ilmoittanut niistä äskettäisessä lokakuun yleiskonferenssissamme. Näitä Herran huoneita on jokaisella mantereella ja 74 maassa maailmassa. Niissä me omistamme elämämme Jeesuksen Kristuksen seuraamiseen.
Miljoonat ovat antaneet henkensä – ja mikä tärkeämpää, miljoonat ovat muovanneet elämänsä Herran, Israelin Jumalan, Jehovan, Jeesuksen Kristuksen, meidän Vapahtajamme vuoksi. Presidentti Gordon B. Hinckley ei liioitellut, kun hän julisti: ”Hänen verraton esimerkkinsä [on ollut] suurin hyvyyttä ja rauhaa edistävä voima koko maailmassa.”1
II
Voimme nähdä tärkeän tarkoituksen ja vertauskuvan jumalallisessa ilmoituksessa Jumalan ainosyntyisen Pojan syntymästä. Uuden testamentin kertomuksissa kerrotaan, että Kristus-lapsen syntymästä ilmoitettiin itäisellä pallonpuoliskolla kolmelle eri ryhmälle, joita kutakin luonnehtivat hyvin erilaiset ominaisuudet. Ne, jotka saivat taivaallisen ilmoituksen tästä syntymästä, olivat hyvin nöyriä, hyvin pyhiä ja hyvin viisaita.
Ensimmäinen ilmoitus tuli paimenille Betlehemin lähellä sijaitsevilla kukkuloilla. Enkeli ja taivaan kuoro julistivat ”[ilosanomaa, suurta iloa] koko kansalle” Vapahtajasta, ”Hän on Kristus, Herra”.22 Paimenet valittiin luultavasti ottamaan vastaan tämä hyvä sanoma, koska he olivat sävyisiä ja nöyriä. Näin he olivat ainutlaatuisen vastaanottavaisia taivaan sanomalle, jonka he vahvistivat todeksi vierailemalla vastasyntyneen luona. Pyhissä kirjoituksissa kerrotaan, että sitten ”he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu”3.3 Heidän työnsä paimenina ja karitsat, joista he huolehtivat, ennakoivat esimerkkejä, joita Vapahtaja esitti opetuksessaan. Myös kun Jeesus palvelutehtävänsä alussa tuli Johannes Kastajan luo, tämä profeetta julisti: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!”4
Toinen ilmoitus Messiaan syntymästä annettiin temppelissä Jerusalemissa kahdelle pyhälle työntekijälle, joiden jumalinen elämä teki heistä kelvollisia saamaan Pyhän Hengen todistuksen. Kun Maria ja Joosef toivat Jeesus-lapsen temppeliin esikoiselle määrättyä uhria varten, Simeon ja Hanna todistivat kumpikin, että Hän on Messias. Pyhissä kirjoituksissa kerrotaan, että Simeon otti lapsen käsivarsilleen ja ylisti Jumalaa, koska Hän salli Simeonin nähdä ”sinun pelastuksesi”, ”valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille”. Ja ”naisprofeetta” Hanna ”tuli paikalle, ja hän ylisti Jumalaa ja puhui lapsesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta”.5
Kolmas ryhmä sai tietää tästä merkittävästä syntymästä. Raamatunkohdassa, jota Joseph Smith on hieman parantanut, kerrotaan, että ”Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: ’Missä on se lapsi, juutalaisten Messias, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.’”6
Heidän esittämiensä tiedustelujen perusteella voimme olla varmoja siitä, että Herra johdatti heitä pyhiä tarkoituksiaan varten. Raamatussa opetetaan, että ”sitä, mikä on Jumalasta, ei tiedä yksikään ihminen, ellei hänellä ole Jumalan Henkeä”7. Nämä tietäjät olivat toisesta maasta ja kulttuurista, joten heidän saama todistus oli muistutus siitä, että Messias syntyi kaikkia ihmisiä varten. Lisäksi on saattanut olla toinenkin tarkoitus. Kullan ja muiden lahjojen arvo, joita tietäjät antoivat, on saattanut auttaa Mariaa ja Joosefia tekemään kiireisen matkan Egyptiin ja pysymään siellä, jotta Kristus-lapsi pelastuisi, kun kuningas Herodeksen jumalaton säädös uhkasi Hänen henkeään.8
Eikö olekin mielenkiintoista, että Kristuksen syntymän ihmeellisestä tapahtumasta ja sen tapahtuman merkityksestä ilmoitettiin vain hyvin nöyrille, hyvin pyhille ja hyvin viisaille? Kuten vanhin James E. Talmage opetti kirjassa Jeesus Kristus: ”Niin Jumala siis tosiaan herätti itselleen todistajia kaikkia kansanluokkia ja oloja varten: enkelten todistuksen köyhille ja alhaisille, tietäjien todistuksen kopealle kuninkaalle ja Juudean ylpeille papeille.”9
Simeonin ja Hannan muistaminen tänä joulunaikana voi innoittaa meitä olemaan heidän kaltaisiaan ja lisäämään todistuksemme pyhästä syntymästä ja sen tarkoituksesta.
III
Kristuksen syntymän juhlinnassa ei ole meille mitään uutta. Sanoma on ajaton ja tuttu. Se opetettiin Aadamille. Sitä saarnattiin israelilaisille. Se ilmoitettiin isä Lehin jälkeläisille. Yhä uudelleen profeetat ovat julistaneet Jeesuksen Kristuksen opetusten ja sovituksen keskeisiä totuuksia. Yhä uudelleen he ovat julistaneet Hänen tehtäväänsä ja opettaneet Hänen käskyään, jonka mukaan Jumalan lapset rakastavat ja palvelevat Jumalaa ja toisiaan. Näitä julistuksia on toistettu kautta aikojen, ja ne ovat tärkein sanoma koko iankaikkisuudessa. Niiden, jotka seuraavat Kristusta, ei pidä muokata näitä julistuksia. Ne tulee uudistaa meidän jokaisen elämässä.
Joulu herättää meissä halun yltää tavanomaisia rakkautemme ja ystävyytemme siteitä laajemmalle. Taivaallinen julistus ”maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa”10, ei ole rajoittunut niihin, joita kohtaan me jo tunnemme rakkautta ja kiintymystä. Se ohjaa osoittamaan hyväntahtoisuutta myös satunnaisille ystäville, tuntemattomille ja jopa vihollisille. Joulu on myös anteeksiantamisen aikaa, aikaa parantaa vanhoja haavoja ja korjata pieleen menneitä suhteita entiselleen.
Joulu on aikaa poistaa ylimielisyys ja ärsyyntyminen, hillitä arvostelua, osoittaa kärsivällisyyttä ja kiinnittää vähemmän huomiota ihmisten välisiin eroihin. Meitä kannustetaan osoittamaan toveruutta kaikille ihmisille, niille, jotka kuuluvat kirkkoomme, ja niille, jotka eivät kuulu, noudattaen käskyä, jonka Jumala kehotti profeetta Moosesta antamaan israelilaisille:
”Kun maahanne tulee muukalaisia asumaan keskuudessanne, älkää sortako heitä.
Kohdelkaa joukossanne asuvia siirtolaisia ikään kuin he olisivat heimolaisianne ja rakastakaa heitä kuin itseänne.”11
Joulu on aikaa muistaa, että me kaikki olemme taivaallisen Isän lapsia – Hänen, joka antoi ainosyntyisen Poikansa, jotta kaikki lunastettaisiin kuolemasta, ja joka on tarjonnut pelastuksen ja korotuksen siunaukset koko ihmiskunnalle samoin ehdoin.
Kristuksen seuraajina meidän pitäisi olla kaikista maailman ihmisistä ystävällisimpiä ja huomaavaisimpia. Meidän tulee opettaa lapsiamme olemaan ystävällisiä ja huomaavaisia jokaista kohtaan. Meidän tulee tietenkin välttää sellaisia suhteita ja toimintoja, jotka vaarantavat hyvän käytöksemme tai heikentävät uskoamme ja jumalanpalvelustamme. Mutta sen ei pitäisi estää meitä pyrkimästä yhteistyöhön ihmisten kanssa kaikkien vakaumusten piirissä – niin uskovien kuin ei-uskovien kanssa.
Muutama vuosikymmen sitten presidentti Thomas S. Monson lausui nämä sanat:
”Muinaiset paimenet etsivät Jeesus-lasta. Mutta me etsimme Jeesusta Kristusta, vanhempaa Veljeämme, Välimiestämme Isän luona, Lunastajaamme, pelastuksemme Aikaansaajaa, Häntä, joka oli alussa Isän luona, Häntä, joka otti päälleen maailman synnit ja kuoli omasta tahdostaan, että me voisimme elää ikuisesti. Tätä Jeesusta me etsimme.”12
Myöhempien aikojen pyhät ovat ainutlaatuisen valmiita juhlimaan Jeesuksen Kristuksen pelastavaa sanomaa ympäri vuoden. Meillä on Pyhän Hengen lahja, jonka tehtävänä on todistaa Isästä ja Pojasta.13 Me olemme taivaallisen Isän lapsia – Hänen, joka on julistanut: ”Tämä on minun työni ja kirkkauteni – ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen.”14 Ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen profeetat – Hänen, joka on Herra, Israelin Jumala – ovat julistaneet Hänen evankeliumiaan.
”Hän tuli maailmaan, nimittäin Jeesus, ristiinnaulittavaksi maailman tähden ja kantamaan maailman synnit ja pyhittämään maailman ja puhdistamaan sen kaikesta vääryydestä;
jotta hänen kauttaan pelastuisivat kaikki, jotka Isä oli antanut hänen valtaansa ja tehnyt hänen kauttaan;
joka kirkastaa Isän ja pelastaa kaikki hänen kättensä teot.”15
Sen vuoksi Hänen palautetussa kirkossaan me julistamme, ”että koko ihmissuku voi pelastua Kristuksen sovituksen ansiosta noudattamalla evankeliumin lakeja ja toimituksia”16. Tästä todistan Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.