Vanhurskaille joulu tarkoittaa sitä, että kaikki järjestyy
Ensimmäisen presidenttikunnan jouluhartaus 2022
Sunnuntai 4. joulukuuta 2022
Kiitän presidentti Nelsonia ja ensimmäistä presidenttikuntaa etuoikeudesta puhua tänä iltana. Perheemme on juhlinut joulun perinteitä omassa maassamme sekä Ranskassa, Saksassa ja Brasiliassa. Asuimmepa missä tahansa, niin meille kaikille, jotka uskomme Jeesukseen Kristukseen ja seuraamme Häntä, yksi kaunis totuus pysyy samana: me riemuitsemme siitä, että Hän, joka oli kutsuttu alusta asti, Hän, jota oli odotettu vuosisatojen ajan, Hän, joka oli Isän Ainosyntyinen, Hän tuli – ajan keskipäivänä, vaatimattomiin oloihin – Hän tuli. Ja koska Hän tuli, ne miljardit, jotka ovat eläneet tämän maan päällä, tulevat elämään jälleen ja voivat halutessaan periä iankaikkisen elämän, suurimman kaikista Jumalan lahjoista.
Kaunis kertomus Hänen syntymästään jouluna opettaa meille monia asioita.
Tässä on opetus, josta haluan kertoa teille tänä iltana: Kaiken sen huolen ja epävarmuuden, vaikeuksien ja ongelmien keskellä, jotka seuraavat meitä tällä kuolevaisessa elämässämme, niiden kohdalla, jotka ovat vanhurskaita – joilla on usko ja luottamus Herraan – lopulta kaikki järjestyy.
Ajatelkaapa näitä kauniita esimerkkejä.
Vanhurskas nainen nimeltä Elisabet ja hänen miehensä Sakarias, jotka olivat nyt jo iäkkäitä, olivat surullisia siitä, ettei heitä ollut siunattu lapsilla. Silti he olivat uskollisia ja luottivat Herraan.
Vaikka pyhissä kirjoituksissa ei kerrotakaan, mitä Sakarias ja Elisabet ovat saattaneet tuntea ja sanoa toisilleen, niin musiikkinäytelmä Savior of the World [Maailman Vapahtaja] auttaa meitä pohtimaan, mitä he ovat saattaneet tuntea sydämessään. Sakarias julistaa Elisabetille: ”Meitä ei ole valittu saamaan lapsia. Mutta silti luotamme Herraan.” Ja sitten he laulavat: ”Minä annan Jumalalle ikuisesti, mutta en tahtoni mukaan. – – Jos niin ei ole tarkoitus, niin ikuisesti Hänelle antaminen tarkoittaa sitä, että odotan ja katson ja näen. – – Annan – – Hänen johdattaa minua – –, kunnes hetkeni, päiväni, vuoteni ovat menneet.”1
Sitten tapahtui ihme. Pyhien kirjoitusten mukaan enkeli Gabriel ilmestyi Sakariaalle temppelissä. Enkeli julisti: ”Rukouksesi on kuultu, vaimosi Elisabet synnyttää sinulle pojan ja sinä annat hänelle nimeksi Johannes. – – Hän kulkee – – valmistaakseen kansan Herran tuloa varten.”2
Sakarias vastasi: ”Minähän olen jo vanha, ja vaimonikin on iäkäs.”3
Gabriel sanoi: ”Koska et uskonut sanojani”, ”sinun suusi mykistyy nyt, etkä kykene puhumaan ennen kuin sinä päivänä, jona tämä tapahtuu”.4
Ajatelkaa, miltä Elisabetista ja Sakariaasta on mahtanut tuntua. Vuosien ajan he olivat rukoilleet lapsia, mutta yhtäkään ei ollut tullut. He pitivät edelleen käskyt ja luottivat Herraan. Sitten Sakariaalle ilmestyi enkeli, mutta sen jälkeen hän ei pystynyt puhumaan. Hän saattoi miettiä asemaansa Herran edessä. Mutta aikanaan vauva syntyi. Sakarias pystyi jälleen puhumaan. Ja vauvasta kasvoi profeetta Johannes, joka valmisti tietä Vapahtajalle. Kaikesta epävarmuudesta ja vaikeuksista huolimatta vanhurskaiden kohdalla lopulta kaikki järjestyy.
Seuraavaksi joulukertomuksessa tapaamme rakkaan Marian, joka valittiin olemaan Jumalan Pojan äiti. Silti hänen elämässään oli huolta ja epävarmuutta. Gabriel ilmestyi Marialle kertoen hänelle hänen ylevästä kutsumuksestaan. Maria ihmetteli ääneen: ”Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon.”5 Gabriel selitti, että Pyhän Hengen voima tulisi hänen ylleen ja Korkeimman voima peittäisi hänet varjollaan, ja Maria synnyttäisi Jumalan Pojan ja Hänen nimensä olisi Jeesus.
Ajatelkaa, millaista iloa ja onnellisuutta hän varmasti tunsi, kun Jumalan enkeli vieraili hänen luonaan. Kuinka nöyräksi hän tunsi itsensä ajatellessaan, että hänestä tulisi kauan odotetun Messiaan äiti. Ja silti, kun hän kertoi Joosefille, kaikki ei ollut vielä selvää. Joosef oli lakia kunnioittava mies eikä halunnut häpäistä Mariaa, mutta hän oli epävarma siitä, mikä olisi oikea tapa toimia. Hänen tuntiessaan huolta ja epävarmuutta enkeli ilmestyi hänelle yöllä unessa: ”Joosef, – – älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.”6
Varmastikin voimme ymmärtää, kuinka Maria tunsi levottomuutta ja epävarmuutta miettiessään, kuinka tämä mitä ihmeellisin siunaus tapahtuisi. Myös Joosef oli huolissaan ja epävarma. Nyt oli kuitenkin selvää, että heidän oli määrä kulkea tätä tietä yhdessä. Kuinka onnellinen Maria varmasti olikaan tietäessään, että enkeli oli ilmestynyt Joosefille. Kuinka onnellinen Joosef varmasti olikaan tietäessään, että tämä oli Jumalan tahto. Epävarmuudesta ja vaikeuksista huolimatta vanhurskaiden kohdalla lopulta kaikki järjestyy.
Mutta kuten tiedämme, edessä oli yhä vaikeuksia – aina on. Kun Marian synnyttämisen aika lähestyi, roomalaiset vaativat Joosefia palaamaan Betlehemin kaupunkiin. Maria ja Joosef päättivät, että he menisivät yhdessä. Me kaikki rakastamme kaunista joulukertomusta. Kun he saapuivat Betlehemiin, heille ei ollut tilaa majapaikassa. Millaista huolta Joosef varmasti tunsikaan. Miten voi olla mahdollista? Miksi Marian, joka oli valittu kaikkien naisten joukosta, täytyy synnyttää Korkeimman Poika tallin alkeellisissa oloissa? Sujuisiko synnytys ilman ongelmia tai komplikaatioita?
Se on voinut tuntua hyvin yllättävältä, hyvin epäoikeudenmukaiselta. Mutta vauva syntyi, ja Hän oli terve. Kuten kauniissa joululaulussa kerrotaan: ”Tuo pienoinen Jeesus Hän synnyttyään Vain heinille seimen sai kallistaa pään.”7
Ennen kuin yö päättyi, enkeli ilmestyi paimenille kedolla tuoden mukanaan ilosanoman, suuren ilon. Ja enkelit lauloivat: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.”8
Paimenet menivät Betlehemiin ja löysivät Jeesus-lapsen. Ja kun he löysivät Kristus-lapsen, millaista lohtua ja varmuutta Joosef ja Maria varmasti tunsivat käsittäessään, että heitä ympäröivillä vaikeuksilla oli tarkoitus. Enkelit olivat julistaneet Hänen tulemistaan ja Hänen jaloa tehtäväänsä. Vaikeuksien ja epävarmuuden jälkeen vanhurskaiden kohdalla lopulta kaikki järjestyy.
Myös uudessa maailmassa vanhurskaat kohtasivat vaikeuksia, epävarmuutta ja huolia. Profeetta Samuel oli profetoinut, että Vapahtajan syntymä tapahtuisi viiden vuoden kuluttua ja että merkkinä olisi koko yö ilman pimeyttä. Kun tuo päivä lähestyi, suunnitelmissa oli jotakin käsittämätöntä. ”Epäuskoiset [jotka julistivat, että aika on mennyt, olivat määränneet] päivän, jolloin kaikki ne, jotka uskoivat [että Vapahtaja tulisi], otettaisiin hengiltä, ellei tapahtuisi sitä merkkiä.”9 Epäuskoiset pilkkasivat uskovia: ”Teidän ilonne ja uskonne tähän asiaan on ollut turhaa.”10 Kuvitelkaa vanhurskaiden levottomuutta ja huolta. Pyhissä kirjoituksissa kerrotaan, että Nefi ”meni ulos ja kumartui maahan ja huusi voimallisesti Jumalaansa kansansa puolesta”11. Ja kun Nefi rukoili, ”Herran ääni tuli hänelle sanoen: Nosta pääsi ja ole rohkealla mielellä, sillä katso, aika on käsillä ja tänä yönä merkki annetaan, ja huomispäivänä minä tulen maailmaan.”12
Pyhissä kirjoituksissa julistetaan: ”Sanat, jotka Nefille tulivat, toteutuivat – –; sillä katso, auringon laskiessa ei tullut pimeä. [Ja] kaikki ihmiset – – olivat niin tavattoman hämmästyneitä, että he kaatuivat maahan. [Ja] koko sinä yönä [ei] tullut pimeää, vaan oli niin valoisaa kuin olisi ollut keskipäivä. – – Ja he tiesivät sen olevan se päivä, jona Herra syntyisi.”13
Kaikista vaikeuksista ja epävarmuudesta huolimatta vanhurskaiden kohdalla – niiden, jotka luottavat Jumalaan – lopulta, tapahtuipa se tässä elämässä tai kun polvistumme Hänen jalkojensa juureen, kaikki järjestyy.14
Kun ajattelee Vapahtajan syntymän pyhää ajankohtaa, miksi Herra halusi odottaa aivan viimeiseen yöhön, ennen kuin Hän kertoi Nefille, että Hän syntyisi huomispäivänä? Hän olisi voinut kertoa siitä Nefille viikkoja tai kuukausia etukäteen. Miksi Hän antoi Elisabetin ja Sakariaan tulla vanhoiksi lapsettomina ennen kuin Hän vahvisti, että heille syntyisi profeetta Johannes? Ja miksi Marian piti ihmetellä edessään olevaa kulkusuuntaa ja miksi Joosefin piti kyseenalaistaa oma paikkansa tässä kaikkein tärkeimmässä kertomuksessa? Miksi seimen, paimenten ja enkelien roolista ei tiedetty, ennen kuin noiden tapahtumien aika oli koittanut?
Kuolevaisuutta edeltävässä maailmassa Herra julisti: ”Ja koettelemme heitä näin nähdäksemme, tekevätkö he kaiken, mitä Herra, heidän Jumalansa, käskee heidän tehdä.”15 Ja Sananlaskuissa: ”Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan. Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien.”16
Kun meidän aikanamme on epävarmuutta, kun meidän aikanamme on vaikeuksia ja ongelmia, kun meillä on edessämme ponnistelua, olkaamme uskollisia. Jeesus syntyi sinä pyhänä yönä. Hän on maailman Vapahtaja, Rauhan Ruhtinas, kuninkaiden Kuningas. Hän elää, ja ”toivo maan taas uudestaan Käy tänne etsien”17. Todistan, että kun olemme vanhurskaita, kaikki murheen, vaikeuden ja epävarmuuden kyyneleemme pyyhitään ja kaikki asetetaan kohdalleen Hänessä, Jumalan rakkaassa Pojassa. ”Riemuitse, maa, kun Kuningas Jo saapuu.”18 Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.