Olenko nähnyt Jumalan käden elämässäni?
Kirkon koululaitoksen hartaustilaisuus nuorille aikuisille • 3. maaliskuuta 2013 • Texasin yliopisto, Arlington
Matkustaessani eri puolilla maailmaa mieheni kanssa minua surettaa kun huomaan, että monet nuoret ihmiset tuntevat olevansa yksin eivätkä ole varmoja, tunteeko Herra heidät henkilökohtaisesti tai rakastaako Hän heitä. Olen rukoillut, mitä sellaisia periaatteita voisin tähdentää tänä iltana, jotka auttaisivat teitä tietämään, että Herra tuntee teidät ja rakastaa teitä. Rukoilen, että Henki auttaisi minua esittämään tämän sanoman.
Käytän puheeni runkona erään seminaarilaulun sanoja:
Meillä täytyy olla korvat kuulla Herran sana
ja silmät nähdä suunnitelma,
jalat kulkea Hänen polkuaan
ja sydän, joka ymmärtää.
(Steven K. Jones, ”Hearts that Understand”, Hold to the Rod Songbook, 1988, s. 20.)
Korvat kuulla Herran sana
Ensiksi, meillä tulee olla korvat kuulla Herran sana. Voimme kuulla Herran äänen, kun tutkimme pyhiä kirjoituksia (ks. OL 18:34–36). Kun olin teidän ikäisenne, kirkon presidenttinä oli Spencer W. Kimball. Eräs lainaus häneltä on ohjannut minua koko elämäni ajan. Hän sanoi: ”Kun alan suhtautua välinpitämättömästi Jumalaan ja kun tuntuu siltä, ettei kuuntelemassa ole yhtään jumalallista korvaa eikä mikään jumalallinen ääni puhu, huomaan, että olen itse hyvin, hyvin kaukana. Jos uppoudun pyhiin kirjoituksiin, etäisyys lyhenee ja hengellisyys palaa.” (Kirkon presidenttien opetuksia: Spencer W. Kimball, 2006, s. 72.)
Todistan, että jos meillä on korvat kuulla Herran sana, me tunnemme Hänen rakkautensa Hänen puhuessaan meille pyhien kirjoitusten kautta.
Silmät nähdä suunnitelma
Toiseksi, meillä täytyy olla silmät nähdä Hänen suunnitelmansa. Ajattelin yhtenä päivänä erästä tuntemaani kotiin palannutta lähetyssaarnaajaa, kun sain yllättäen häneltä sähköpostiviestin. Hän kertoi minulle, kuinka oli tuntenut Herran tekevän ihmeitä hänen kauttaan lähetyskentällä, mutta kuinka kotiin palattuaan hän joskus mietti, oliko Herra todella tietoinen hänestä.
Vastasin hänelle kertomalla eräästä tärkeästä neuvosta, jonka vanhin Henry B. Eyring on antanut BYU-Idahon opiskelijoille. Hän sanoi: ”Siunaan teitä niin, että jos jokaisena päivänä pyydätte rukouksessa, että teille näytetään, missä Jumalan käsi on puuttunut elämäänne sinä päivänä, siunaan teitä niin, että voitte nähdä sen. Se ilmaistaan teille. Voitte nähdä, että Hän ohjaa ja opastaa ja nostaa teitä ja että Hän tuntee teidät.” (”A Steady, Upward Course”, hartaustilaisuus Brigham Youngin yliopiston Idahon kampuksella, 18. syyskuuta 2001, web.byui.edu/devotionalsandspeeches.)
Sitten selitin, miten rukoilen tätä siunausta päivittäin ja miten näin Jumalan käden koskettaneen minua hänen pohdiskelevan sähköpostiviestinsä kautta. Vakuutin hänelle, että taivaallinen Isä siunaisi häntä samoin.
Todistan, että kun rukoilemme, että meillä olisi silmät nähdä Hänen suunnitelmansa, me huomaamme Jumalan osallisuuden elämässämme ja tiedämme, että Hän tuntee meidät.
Jalat kulkea Hänen polkuaan
Kolmanneksi, meillä täytyy olla jalat kulkea Hänen polkuaan. Useat nuoret aikuiset pettyvät, lannistuvat ja masentuvat, koska jotkin asiat, joiden he kuvittelivat tapahtuvan elämässään, eivät ole vielä toteutuneet. Jotkut luulevat virheellisesti, että jos Jumala ei ole antanut heille sitä onnea tai niitä siunauksia, joita he toivoivat tai ajattelivat ansaitsevansa, Hän ei välitä. Osoittaakseen tyytymättömyytensä Jumalaan jotkut kadottavat uskon, rikkovat liittoja sekä luottavat Jumalan sijasta maailmallisiin nautintoihin ja itseensä. Sen sijaan, että heillä olisi jalat kulkea vanhurskauden polkua, he poikkeavat evankeliumin polulta, lähtevät omille teilleen ja eksyvät. Me kaikki tunnemme jonkun, joka on ”harhautunut polulta”. Voimme tuntea Jumalan rakkauden elämässämme, kun näemme, kuinka myönteisesti monet suhtautuvat pyrkimyksiimme palvella ja pelastaa.
Herran polku on merkitty selvästi profeettojen, näkijöiden ja ilmoituksensaajien opetuksilla. Ensi kuussa on yleiskonferenssi. Todistan, että jos pyrimme rukoillen tunnistamaan jonkin henkilökohtaisen kysymyksen tai huolenaiheen ja otamme sen mukaan konferenssiin, Herra vastaa meille voideltujen palvelijoidensa sanomien kautta. Tunnemme Hänen rakkautensa ja huolenpitonsa, ja saamme lisää rohkeutta ja voimme kulkea vakaasti Hänen polkuaan nyt ja ikuisesti.
Sydän, joka ymmärtää
Neljänneksi, me tarvitsemme sydämen, joka ymmärtää Jeesuksen Kristuksen sovituksen lahjan. Vanhin Bednar on opettanut: ”On tärkeää tietää, että Jeesus Kristus tuli maan päälle kuolemaanpuolestamme – se on olennainen osa Kristuksen oppia. Mutta meidän pitää arvostaa myös sitä, että Herra haluaa sovituksensa kautta ja Pyhän Hengen voimalla elää meissä – paitsi opastaakseen meitä niin myös antaakseen meille voimaa.” (”Sovitus ja kuolevaisuuden taival”, Liahona, huhtikuu 2012, s. 14.)
Minulle Jeesuksen Kristuksen sovitus antaa henkilökohtaista lohtua ja on voimallinen todiste Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan. Se vahvistaa meitä tekemään vaikeita asioita – asioita, joihin emme uskoneet pystyvämme. Se auttaa meitä kestämään, kun emme ymmärrä Jumalan tahtoa ja ajoitusta elämässämme. Todistan, että Jumala elää, ja me tunnemme Hänen rakkautensa ja huomaamme Hänen tuntevan meidät, kun omistamme sydämemme ymmärtääksemme täydemmin Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen sovituksen siunauksia.
Meillä täytyy olla korvat kuulla Herran sana
ja silmät nähdä suunnitelma,
jalat kulkea Hänen polkuaan
ja sydän, joka ymmärtää.
(”Hearts that Understand”, s. 20.)
Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.
© 2013 Intellectual Reserve, Inc. Kaikki oikeudet pidätetään. Hyväksytty englanniksi: 8/12. Hyväksytty käännettäväksi: 8/12. Alkuperäisjulkaisun nimi: Have I seen the Hand of God in My Life? Finnish. PD50045417 130