169
Kuin vuoret vahvat ja jylhät
Päättäväisesti
1. Kuin vuoret vahvat ja jylhät
Me seisomme myöskin niin
Kalliolla, jolle isät
Jo rakensi ennemmin.
Se kallio kunnia, hyve,
Usko iki-Jumalaan,
Jonka viirin riemuin he nosti
Keskelle erämaan.
[Chorus]
Oi, sä kuule, maa tää kaikaa:
Eteenpäin, eteenpäin sitä vie.
Laaksot, vuoret kaikki raikaa:
Eteenpäin, eteenpäin sitä vie.
Korkeelle nostain viirin
Me kuljemme kirkkauteen.
Meit kutsuu perintömme:
Eteenpäin, eteenpäin, eteenpäin.
2. Nyt kalliolle tälle
Näin Kuninkaallemme
Me rakennamme linnan
Ja kiitosta laulamme
Perinnöstä, jonka saimme;
Ei kultaa se, rikkautta
Vaan siunausta taivaan,
Voimaa ja iloa.
[Chorus]
Oi, sä kuule, maa tää kaikaa:
Eteenpäin, eteenpäin sitä vie.
Laaksot, vuoret kaikki raikaa:
Eteenpäin, eteenpäin sitä vie.
Korkeelle nostain viirin
Me kuljemme kirkkauteen.
Meit kutsuu perintömme:
Eteenpäin, eteenpäin, eteenpäin.
Sanat: Ruth May Fox, 1853–1958. © 1948 IRI
Sävel: Alfred M. Durham, 1872–1957. © 1948 IRI