22 Ajallisista tarpeista huolehtiminen ja omavaraisuuden vahvistaminen
”22 Ajallisista tarpeista huolehtiminen ja omavaraisuuden vahvistaminen”, Yleiskäsikirja: Palveleminen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa, 2020.
”22 Ajallisista tarpeista huolehtiminen ja omavaraisuuden vahvistaminen”, Yleiskäsikirja.
Kuva
mies työskentelemässä
22
Ajallisista tarpeista huolehtiminen ja omavaraisuuden vahvistaminen
22.0
Johdanto
Kirkon jäsenet tekevät liiton, jonka mukaan he kantavat toistensa kuormia, surevat surevien kanssa ja lohduttavat niitä, jotka ovat lohdutuksen tarpeessa (ks. Moosia 18:8–9). Niistä huolehtiminen, joilla on ajallisia tarpeita, on osa Jumalan pelastuksen ja korotuksen työtä (ks. 1.2). Tämä vastuu koskee kaikkia kirkon jäseniä, kun he palvelevat toisiaan.
Kirkon jäseniä neuvotaan myös vahvistamaan omaa omavaraisuuttaan uutteran työn ja Herran avulla. Omavaraisuus on kyky, sitoumus ja pyrkimys huolehtia omista ja perheen hengellisistä ja ajallisista elämän perustarpeista. Kun jäsenistä tulee omavaraisempia, he kykenevät paremmin myös palvelemaan muita.
YKSILÖIDEN JA PERHEIDEN PYRKIMYKSIÄ
22.1
Vahvista omavaraisuutta
Herran avulla jäsenet vahvistavat omavaraisuutta seuraavilla tavoilla:
Vahvistavat hengellistä, fyysistä ja emotionaalista voimaa.
Hankkivat koulutusta ja työpaikan.
Parantavat ajallista valmiutta.
22.1.1
Hengellinen voima
Vapahtaja on opettanut: ”Kaikki on minulle hengellistä, enkä minä ole milloinkaan antanut teille ajallista lakia” (OL 29:34). Jäsenet vahvistavat hengellistä voimaa, kun he tekevät seuraavaa:
osoittavat uskoa Kristukseen
rukoilevat
paastoavat
tutkivat pyhiä kirjoituksia ja elävien profeettojen sanoja
noudattavat käskyjä
osallistuvat sakramenttikokoukseen ja muihin kirkon kokouksiin
palvelevat muita
osallistuvat pyhiin toimituksiin ja pyrkivät pitämään niihin liittyvät liitot.
Kun jäsenet tekevät näitä asioita, he saavat Pyhän Hengen johdatusta siihen, kuinka ratkaista omia ongelmia ja palvella muita tehokkaasti.
22.1.2
Fyysinen ja emotionaalinen terveys
Taivaallinen Isä haluaa lastensa vahvistavan fyysistä ja emotionaalista voimaa. Tähän sisältyy seuraavien tekemistä:
Noudata viisauden sanaa (ks. OL 89; ks. myös 38.7.14 tässä käsikirjassa).
Pyri syömään ravitsevaa ruokaa, harrastamaan liikuntaa säännöllisesti ja nukkumaan riittävästi.
Vältä aineita ja käyttäytymismalleja, jotka ovat vahingollisia tai riippuvuutta aiheuttavia.
Noudata hyvää hygieniaa ja saa asianmukaista terveydenhoitoa.
Luo terveet suhteet perheeseen ja muihin sekä vahvista näitä suhteita.
Opettele hallitsemaan stressiä.
Hanki tarvittaessa apua henkisiin tai emotionaalisiin haasteisiin.
Kuva
aviopari hölkkäämässä
22.1.3
Koulutus ja työllistyminen
Vapahtaja on opettanut, että ”Jumalan kirkkaus on äly” (OL 93:36). Hän on myös opettanut: ”Etsikää oppia vieläpä tutkimalla ja myös uskon kautta” (OL 88:118; ks. myös 130:18). Koulutuksen hankkiminen voi johtaa parempaan työpaikkaan, niin että jäsenet voivat huolehtia henkilökohtaisista ja perheen tarpeista.
Työkyvyn kehittäminen auttaa jäseniä antamaan panoksensa perheensä, kirkon ja maailman hyväksi. Jäseniä neuvotaan työskentelemään ahkerasti ja olemaan rehellisiä kaikissa toimissaan.
22.1.4
Ajallinen valmius
Pyhissä kirjoituksissa opetetaan, kuinka tärkeää on olla valmistautunut (ks. Hes. 38:7; OL 38:30). Jäseniä neuvotaan valmistautumaan, jotta he voivat tarpeen tullen huolehtia itsestään, perheestään ja muista.
Jäsenet lisäävät taloudellista valmiuttaan, kun he
maksavat velan ja välttävät velkaa siinä määrin kuin mahdollista
laativat talousarvion ja elävät sen mukaan
säästävät tulevaisuutta varten
hankkivat asianmukaisen koulutuksen, joka auttaa heitä elättämään itsensä ja perheensä (ks. 22.3.3).
Valmiuteen sisältyy myös suunnitelman laatiminen siitä, kuinka hätätilanteessa huolehditaan perustarpeista. Jäseniä kannustetaan varastoimaan ruokaa, vettä ja muita perustarvikkeita sekä lyhytaikaista että pidempiaikaista tarvetta varten.
Palvele niitä, joilla on ajallisia ja emotionaalisia tarpeita
Herran opetuslapsia opetetaan ”rakastamaan toisiaan ja palvelemaan toisiaan” sekä auttamaan niitä, jotka tarvitsevat apua (Moosia 4:15–16). Jäsenet pyrkivät näkemään muut, kuten Vapahtaja näkee heidät, ymmärtäen heidän ainutlaatuisia vahvuuksiaan ja tarpeitaan. Näin tekemällä jäsenet saavat innoitusta tietää, kuinka voi palvella niitä, joilla on ajallisia ja emotionaalisia tarpeita. Nämä tarpeet saattavat koskea ruokaa, vaatteita, asuntoa, koulutusta, työllistymistä, fyysistä terveyttä ja emotionaalista hyvinvointia.
22.2.1
Herran varastohuone
Vapahtaja on opettanut: ”[Antakaa] omaisuudestanne köyhille, – – ja se laskettakoon – – piispan – – eteen – – [ja] pidettäköön minun varastohuoneessani köyhien ja tarvitsevien auttamiseksi” (OL 42:31, 34). Kaikkia kirkon käytössä olevia resursseja niiden auttamiseksi, joilla on ajallisia tarpeita, kutsutaan Herran varastohuoneeksi (ks. OL 82:18–19). Näitä ovat aika, kyvyt, myötätunto, tavarat ja taloudelliset varat, joita jäsenet uhraavat apua tarvitsevien auttamiseksi.
Jokaisessa seurakunnassa ja vaarnassa on Herran varastohuone. Johtohenkilöt voivat usein auttaa yksilöitä ja perheitä löytämään ratkaisuja tarpeisiinsa hyödyntämällä tietoa, taitoja ja palvelua, joita seurakunnan ja vaarnan jäsenet tarjoavat.
Herran varastohuoneen resurssien lisäksi jäsenet voivat usein saada tarvittavaa apua yhteiskunnan palvelujen avulla (ks. 22.12).
Kuva
nainen tarjoilemassa ruokaa miehelle
22.2.2
Paaston laki ja paastouhrit
Herra on asettanut paaston ja paastouhrien lain siunatakseen kansaansa ja antaakseen sille keinon palvella avun tarpeessa olevia. Paaston laki siunaa sekä antajaa että saajaa. Jäsenet kasvavat lähemmäksi Herraa ja vahvistuvat hengellisesti, kun he elävät paaston lain mukaan. He myös vahvistavat omaa omavaraisuuttaan ja tulevat myötätuntoisemmiksi. (Ks. Jes. 58:6–12; Mal. 3:8–12.)
Paastota voi milloin tahansa. Yleensä jäsenet kuitenkin pitävät paastopäivänä kuukauden ensimmäistä lepopäivää. Paastopäivään sisältyy tavallisesti seuraavaa:
rukoilemista
olemista ilman ruokaa ja juomaa 24 tunnin ajan (mikäli fyysisesti kykenee)
runsaan paastouhrin antamista.
Paastouhri on lahjoitus apua tarvitsevien avuksi. Kun jäsenet paastoavat, heitä kutsutaan antamaan uhri, joka vastaa arvoltaan vähintään niitä aterioita, jotka jäävät syömättä. Jäseniä kehotetaan olemaan anteliaita ja antamaan enemmän kuin näiden aterioiden arvo, jos he pystyvät.
Jäsenet voivat antaa paastouhrinsa ja täytetyn Kymmenykset ja muut lahjoitukset -lomakkeen piispalle tai hänen neuvonantajalleen. Joillakin alueilla he voivat myös tehdä verkkolahjoituksia. Joissakin seurakunnissa piispa voi valtuuttaa Aaronin pappeuden haltijoita keräämään paastouhreja (ks. 34.3.2).
22.2.3
Palveleminen
Jäsenet pyrkivät palvelemaan muita Vapahtajan tavoin (ks. Joh. 13:35). He pyrkivät tulemaan tietoisiksi toistensa vahvuuksista ja tarpeista. He palvelevat toisiaan osoittaen rakkautta ja ymmärrystä.
Palvelemista voidaan koordinoida seurakunnassa, vaarnassa tai paikkakunnalla. Siellä, missä JustServe.org-sivusto on käytettävissä, jäsenet ja muut voivat hyödyntää sitä löytääkseen palvelumahdollisuuksia paikkakunnalla. Jäsenet ja muut voivat myös antaa hätäapua tai yhteiskunnallista palvelua kirkon järjestämien hankkeiden välityksellä.
22.2.4
Humanitaarinen apu
Kirkko antaa humanitaarista apua kaikkialla maailmassa. Tätä tehdään sekä suoraan että yhteistyössä muiden avustusjärjestöjen kanssa. Apua annetaan rotuun, uskontoon tai kansallisuuteen katsomatta.
Jäsenet ja muut, jotka haluavat tukea näitä hankkeita, voivat tehdä lahjoituksia kirkon humanitaariseen apuun. Jäsenet voivat antaa lahjoituksensa ja täytetyn Kymmenykset ja muut lahjoitukset -lomakkeen piispalle tai hänen neuvonantajalleen. Joillakin alueilla he voivat myös tehdä verkkolahjoituksia.
JOHTOHENKILÖIDEN PYRKIMYKSIÄ
22.3
Malli omavaraisuuden vahvistamiseen ja avun tarpeessa olevien palvelemiseen
Kirkon johtohenkilöt edustavat Vapahtajaa, kun he pitävät huolta niistä, joilla on ajallisia ja emotionaalisia tarpeita (ks. 22.3.4). Niin tehdessään he pyrkivät auttamaan jäseniä vahvistamaan omavaraisuuttaan.
Johtohenkilöt tavoittelevat Pyhän Hengen johdatusta, jotta he osaavat auttaa hienotunteisesti ja myötätuntoisesti. Seuraava malli auttaa johtohenkilöitä vastaamaan jäsenten tarpeisiin tavalla, joka vahvistaa omavaraisuutta:
Etsi apua tarvitsevia.
Auta heitä arvioimaan lyhytaikaisia tarpeita ja vastaamaan niihin.
Auta heitä vahvistamaan pitkäaikaista omavaraisuutta.
Palvele niitä, joilla on emotionaalisia tarpeita.
22.3.1
Etsi apua tarvitsevia
Piispalla on pyhä vastuu etsiä apua tarvitsevia ja huolehtia heistä (ks. OL 84:112). Muita henkilöitä, joilla on tärkeä tehtävä auttaa piispaa tässä vastuussa:
palvelutyöveljet ja palvelutyösisaret
Apuyhdistyksen johtokunta ja vanhinten koorumin johtokunta
piispan neuvonantajat
muut seurakuntaneuvoston jäsenet.
Tarvittaessa piispakunta voi kutsua seurakunnan huoltotyö- ja omavaraisuusasiantuntijoita tukemaan näitä pyrkimyksiä (ks. 22.6.4).
Rakkauden ja huolenpidon hengessä seurakunnan johtohenkilöt ja ne, jotka palvelevat heidän kanssaan, auttavat niiden jäsenten huomaamisessa, jotka saattavat tarvita apua. Ei riitä, että auttaa vain pyydettäessä. Johtohenkilöiden tulee neuvotella palvelutyöveljien ja -sisarten kanssa varmistaakseen, että apua tarvitsevat jäsenet saavat asianmukaista huolenpitoa.
22.3.2
Auta jäseniä arvioimaan lyhytaikaisia tarpeita ja vastaamaan niihin
Jäsenet pyrkivät täyttämään perustarpeensa omilla ponnisteluillaan sekä sukulaistensa avulla. Kun tämä ei riitä, jäsenet saattavat tarvita apua muista lähteistä kuten
Kirkon apuun voi sisältyä apua lyhytaikaisissa tarpeissa kuten ruoka, hygieniatarvikkeet, vaatteet, asunto tai muut perusasiat. Piispat voivat käyttää paastouhrivaroja vastatakseen näihin tarpeisiin. Siellä, missä piispan tilaukset ovat käytettävissä, piispat käyttävät yleensä niitä ruoan ja muiden perushyödykkeiden hankkimiseen (ks. ”Bishops’ Orders and Referrals” johtohenkilön ja kirjurin työvälineissä [LCR]).
Antaessaan kirkon apua johtohenkilöt noudattavat periaatteita ja menettelytapoja, jotka esitetään kohdissa 22.4 ja 22.5.
22.3.3
Auta jäseniä vahvistamaan pitkäaikaista omavaraisuutta
Jäsenet saattavat tarvita jatkuvaa tukea vastatessaan pidempiaikaisiin haasteisiin. Koulutuksen hankkiminen tai muut resurssit voivat auttaa heitä vahvistamaan omavaraisuutta ja täyttämään pidempiaikaisia tarpeitaan. Apuyhdistyksen ja vanhinten koorumin johtohenkilöt, palvelutyöveljet ja -sisaret sekä muut voivat auttaa jäseniä saamaan käyttöön näitä resursseja.
Omavaraisuussuunnitelma auttaa jäseniä huomaamaan vahvuuksiaan ja tarpeitaan. Se auttaa heitä myös huomaamaan hyödyllisiä resursseja. Tätä suunnitelmaa tulee käyttää joka kerta, kun harkitaan kirkon apua. Piispa voi antaa Apuyhdistyksen johtohenkilöille, vanhinten koorumin johtohenkilöille, palvelutyöveljille ja -sisarille tai muille tehtävän auttaa jäseniä täyttämään suunnitelma.
Osana omavaraisuussuunnitelmaa johtohenkilöt voivat suosittaa, että jäsenet osallistuvat omavaraisuusryhmään. Nämä ryhmät auttavat heitä kehittämään taitoja ja voimavaroja, niin että he voivat saada paremman koulutuksen tai työpaikan tai hoitaa paremmin raha-asioitaan (ks. 22.13). Ryhmät järjestetään yleensä vaarna- tai seurakuntaneuvostojen toimesta (ks. 22.10.2, 22.7).
Antaessaan apua piispa tai muu häneltä tehtävän saanut johtohenkilö käyttää lomaketta Omavaraisuussuunnitelma – piispan opas. Tämä lomake auttaa johtohenkilöitä seuraamaan jäsenen edistymistä kohti omavaraisuutta.
22.3.4
Palvele niitä, joilla on emotionaalisia tarpeita
Monilla jäsenillä on emotionaalisia haasteita. Palvelutyöveljet ja palvelutyösisaret sekä seurakunnan johtohenkilöt voivat merkittävällä tavalla auttaa jäseniä näiden haasteiden kanssa.
Henkilön kamppailu emotionaalisten haasteiden kanssa voi vaikuttaa myös hänen perheensä jäseniin. Seurakunnan johtohenkilöiden tulee huomioida perheenjäsenten, etenkin puolison, tarpeet. Johtohenkilöt osoittavat heille tukea ja ymmärtämystä.
Kirkko tarjoaa ”Resursseja neuvontaan” auttaakseen johtohenkilöitä tukemaan jäseniä hyvin monenlaisissa emotionaalisissa ja sosiaalisissa ongelmissa. Lisäresursseja jäsenille:
Piispat voivat neuvotella perhepalvelujen henkilöstön kanssa ymmärtääkseen paremmin jäsenen emotionaalisia haasteita ja löytääkseen saatavilla olevia resursseja ja palveluja. Myös vaarnanjohtajat ja lähetysjohtajat voivat neuvotella perhepalvelujen kanssa. Tämän neuvonnan aikana perhepalvelujen henkilöstö voi auttaa näitä johtohenkilöitä arvioimaan, tarvitseeko jäsen, jolla on vakavia emotionaalisia tai sosiaalisia haasteita, mahdollisesti ammattiapua. Nämä johtohenkilöt voivat pyytää neuvontaa ottamalla yhteyttä heitä palvelevaan perhepalvelujen toimistoon tai huoltotyö- ja omavaraisuuspäällikköön. Yhteystietoja on kohdassa 31.3.6.
Piispat voivat ohjata neuvontaa tarvitsevia jäseniä perhepalvelujen ammattiauttajan luo, mikäli saatavilla. He tekevät sen käyttämällä piispan palvelutilausta (ks. ”Bishops’ Orders and Referrals” LCR:ssä). Vaihtoehtoisesti jäsenet voivat hakea apua hyvämaineisilta ammattiterapeuteilta paikkakunnalla.
Toisinaan piispat neuvovat jäseniä, jotka tarvitsevat apua tehdäkseen parannuksen synnillisestä käyttäytymisestä. Tähän käyttäytymiseen voi sisältyä syntejä, jotka liittyvät riippuvuuksiin tai ovat niiden aiheuttamia. Näissä tilanteissa piispan tulee noudattaa kohtien 32.8.1 ja 32.8.2 ohjeita.
Kuva
pariskunta katselemassa papereita
22.4
Kirkon avun antamista koskevat periaatteet
Herran avulla jäsenet pyrkivät elättämään itsensä ja perheensä. Sukulaisia kannustetaan auttamaan tarpeen mukaan. Kun jäsenet tarvitsevat lisäapua, he voivat kääntyä muiden lähteiden puoleen kuten
kirkon apu paastouhrivaroista tai piispan tilauksista, jotka koskevat ruokaa ja muita perushyödykkeitä (ks. 22.3.2).
Kirkon avun tarkoituksena on auttaa jäseniä tulemaan riippumattomiksi, ei avusta riippuvaisiksi. Kaiken annetun avun tulee vahvistaa jäseniä heidän pyrkimyksissään tulla omavaraisiksi.
Antaessaan kirkon apua johtohenkilöt noudattavat periaatteita, jotka esitetään kohdissa 22.4.1–22.4.5. Piispakuntia ja kirjureita kehotetaan katsomaan video ”Pyhiä varoja, pyhiä vastuita”.
22.4.1
Edistä henkilökohtaista ja perheen vastuuta
Johtohenkilöt opettavat, että yksilöillä ja perheillä on ensisijainen vastuu omasta ajallisesta, emotionaalisesta ja hengellisestä hyvinvoinnistaan. Elämällä omavaraisuuden periaatteiden mukaan jäsenet pystyvät ratkaisemaan tulevia tarpeita omin neuvoin paremmin (ks. 22.1).
Ennen kirkon avun antamista piispa (tai joku muu johtohenkilö tai jäsen piispalta tehtävän saaneena) arvioi jäsenen kanssa, mitä resursseja jäsen käyttää omien tarpeidensa täyttämiseen. Tämä henkilö voi ehdottaa jäsenelle harkittavaksi muita resursseja, kuten yhteiskunnan palveluja (ks. 22.12).
22.4.2
Anna ajallista apua välttämättömiin tarpeisiin
Kirkon antaman avun tavoitteena on täyttää tilapäisesti perustarpeita samalla kun jäsenet pyrkivät tulemaan omavaraisiksi. Paastouhriapua käytetään yleensä välttämättömien tarvikkeiden maksamiseen kuten ruoka- ja vaatekuluihin. Sitä voidaan kuitenkin käyttää myös asumiskuluihin. Sitä voidaan käyttää myös henkilökohtaisten palvelujen kuten terapian, terveydenhoidon tai lyhytaikaisten ammatillisten kurssien maksuihin.
Kirkon avun tarkoituksena on ylläpitää elämää – ei ylläpitää elämäntapaa. Jäsenet saattavat tarvita tukea ja myötätuntoa, kun he pyrkivät vähentämään tai poistamaan kuluja voidakseen huolehtia omista tarpeistaan paremmin.
Piispojen tulee käyttää hyvää harkintaa ja tavoitella Hengen johdatusta harkitessaan annettavan avun määrää ja kestoa. Heidän tulee olla myötätuntoisia ja anteliaita ilman että luovat riippuvuutta.
22.4.3
Tarjoa mieluummin resursseja tai palveluja kuin käteistä
Mikäli mahdollista, piispan tulee välttää käteisen antamista. Sen sijaan hänen tulee käyttää paastouhrivaroja tai piispan tilauksia järjestääkseen jäsenille ruokatarvikkeita tai palveluja. Jäsenet voivat sitten käyttää omia rahojaan muiden tarpeiden maksamiseen.
Kun tämä ei riitä, piispa voi auttaa käyttämällä tilapäisesti paastouhrivaroja välttämättömien laskujen maksamiseen (ks. 22.5.2). Mikäli mahdollista, nämä maksut tulee lähettää suoraan palveluntarjoajalle (ks. 22.5.3).
22.4.4
Tarjoa työtä tai palvelumahdollisuuksia
Piispa kutsuu apua saavia ihmisiä työskentelemään tai palvelemaan kykyjensä mukaan. Tämä auttaa jäseniä säilyttämään omanarvontunnon. Se myös lisää heidän kykyään olla omavaraisia. Siellä, missä JustServe.org on käytettävissä, sitä voidaan hyödyntää palvelumahdollisuuksien löytämiseen paikkakunnalta.
Joidenkin iäkkäiden tai vammaisten jäsenten mahdollisuudet työskennellä ja palvella saattavat olla rajallisia. Johtohenkilöiden tulee ymmärtää heidän tilannettaan ja tarjota vaihtoehtoja, joiden avulla he voivat tehdä voitavansa omissa olosuhteissaan.
22.4.5
Pidä kirkon antamaa apua koskevat tiedot luottamuksellisina
Piispa ja muut seurakunnan johtohenkilöt pitävät luottamuksellisina kaikki tiedot jäsenistä, jotka saattavat tarvita kirkon apua. Tämä suojelee jäsenten yksityisyyttä ja arvokkuutta. (Ks. 31.3.)
Apua saavien jäsenten tulee käsittää paastouhrien ja piispan tilausten pyhä luonne. Heidän tulee suhtautua kaikkeen saamaansa apuun luottamuksellisesti ja kunnioittavasti.
Toisinaan saattaa olla hyödyllistä, että seurakuntaneuvosto tai muut tietävät jonkun henkilön tai perheen tarpeista. Yksi esimerkki on se, kun jäsen etsii työpaikkaa. Näissä tapauksissa piispa ja muut johtohenkilöt yleensä pyytävät jäseneltä lupaa kertoa näistä tiedoista.
22.5
Kirkon avun antamista koskevat menettelytavat
Kirkon johtohenkilöiden tulee noudattaa tässä osiossa esitettyjä menettelytapoja antaessaan apua paastouhrivaroista tai piispan tilausten kautta ruokaan ja muihin perushyödykkeisiin.
22.5.1
Kirkon avun saajia koskevat menettelytavat
22.5.1.1
Apu seurakunnan jäsenille
Yleensä jäsenen, joka saa kirkolta apua, tulee asua seurakunnan rajojen sisäpuolella ja hänen jäsenkorttinsa tulee olla seurakunnassa. Apua voidaan antaa riippumatta siitä, osallistuuko jäsen säännöllisesti kirkon kokouksiin tai noudattaako hän kirkon tasovaatimuksia.
Jos jäsen on äskettäin muuttanut seurakuntaan, piispa ottaa yhteyttä aiempaan piispaan ja keskustelee henkilön tilanteesta ennen avun antamista. Piispa voi myös tarkastella, mitä apua on annettu kolmen edellisen vuoden aikana, LCR:n kohdasta ”Talous”.
22.5.1.2
Apu piispoille ja vaarnanjohtajille
Toisinaan piispa tai hänen perheensä jäsenet tai sukulaisensa, jotka asuvat seurakunnan alueella, saattavat tarvita kirkon apua. Kun näin käy, piispa käy vaarnanjohtajan kanssa läpi tarpeet ja ehdotetun avun. Vaarnanjohtajan kirjallinen lupa vaaditaan, ennen kuin piispa voi käyttää paastouhrivaroja tai hyväksyä piispan tilauksen itselleen, perheelleen tai sukulaisilleen.
Jos käytetään paastouhrivaroja, vaarnanjohtaja käy läpi laskut ja muut kulut ennen maksun hyväksymistä. Piispa ei voi hyväksyä maksua itselleen tai perheelleen.
Kun vaarnanjohtaja tai hänen perheensä jäsenet tai sukulaisensa, jotka asuvat hänen seurakunnassaan, tarvitsevat apua, hän ottaa yhteyttä piispaan. Piispa noudattaa samoja kirkon apua sääteleviä periaatteita ja ohjeita aivan samoin kuin kenen tahansa jäsenen ollessa kyseessä. Kun piispa on hyväksynyt pyynnön, vaarnanjohtajan täytyy kuitenkin lähettää se vyöhykkeen johtokunnalle. Vaarnanjohtaja ja piispa odottavat vyöhykkeen johtokunnan jäsenen kirjallista hyväksyntää ennen kuin etenevät maksun tai tilauksen suhteen. (Jos piirinjohtaja tarvitsee apua, lupaa pyydetään lähetysjohtajalta eikä vyöhykkeen johtokunnalta.)
22.5.1.3
Apu tilapäisesti paikkakunnalla oleskeleville tai asunnottomille
Piispa voi auttaa jäseniä ja muita, jotka ovat tilapäisesti paikkakunnalla oleskelevia tai asunnottomia. Hän pohtii kuitenkin huolellisesti, minkä tyyppistä apua annetaan ja kuinka paljon. Häntä kannustetaan neuvottelemaan henkilön aiemman seurakunnan piispan kanssa ennen avun antamista.
Tavallisesti piispa kehottaa tilapäisesti paikkakunnalla oleskelevia tai asunnottomia, jotka saavat apua, ottamaan vastaan työ- tai palvelutilaisuuksia. Piispa voi myös ohjata nämä jäsenet yhteiskunnan niiden palvelujen piiriin, jotka on tarkoitettu vastaamaan heidän tarpeisiinsa.
Tarpeen mukaan vaarnanjohtaja voi nimittää yhden piispan käsittelemään vaarnan alueella kaikki pyynnöt, jotka koskevat tilapäisesti paikkakunnalla oleskelevia tai asunnottomia. Joillakin alueilla useiden vaarnojen alueella on paljon ihmisiä, jotka ovat tilapäisesti paikkakunnalla oleskelevia tai asunnottomia. Niissä tilanteissa vyöhykkeen johtokunta voi kutsua palvelulähetyssaarnaajan käsittelemään heidän avunpyyntöjään. Tämän henkilön on pitänyt palvella piispana.
22.5.1.4
Apu henkilöille, jotka eivät ole kirkon jäseniä
Kirkkoon kuulumattomat henkilöt ohjataan tavallisesti yhteiskunnan paikallisen avun piiriin. Harvoissa tilanteissa piispa voi Hengen ohjaamana auttaa jotakuta paastouhrivaroin tai piispan tilauksen kautta. Piispa voi esimerkiksi harkita apua vanhemmille tai huoltajille, jotka eivät ole kirkon jäseniä mutta joilla on yksi tai useampi lapsi, jotka ovat jäseniä.
22.5.2
Paastouhrivarojen käyttämistä koskevat menettelytavat
22.5.2.1
Sairaanhoito tai terveydenhoito
Jokainen kirkon vyöhyke on määrittänyt hyväksytyt rajat paastouhrivarojen käyttämiselle sairaanhoito-, hammashoito- tai mielenterveyskulujen maksamiseen. Nämä rajat ovat vyöhykkeen johtokunnan suosittamia. Ne ovat kirkon huoltotyön ja omavaraisuuden johtajistokomitean hyväksymiä. Rajat voivat vaihdella vyöhykkeen sisällä alueen tai maan mukaan.
Kun piispa käyttää paastouhrivaroja sairaanhoito-, hammashoito- tai mielenterveyskulujen maksamiseen, hänen ei pidä ylittää näitä rajoja ilman asianmukaista lupaa. Hyväksymismäärät ja -ohjeet ovat kohdassa ”Use of Fast Offerings for Medical Expenses” [Paastouhrivarojen käyttö sairaanhoitokuluihin].
22.5.2.2
Kulutusluotto ja epäonnistuneet liikeyritykset tai sijoitukset
Paastouhrivaroja ei saa käyttää kulutusluottojen kuten luottokorttimaksujen tai henkilökohtaisten lainojen maksamiseen. Paastouhrivaroja ei myöskään saa käyttää epäonnistuneen liikeyrityksen tai sijoituksen seurauksena aiheutuneen velan maksamiseen.
22.5.2.3
Paastouhrivarojen takaisinmaksu
Jäsenet eivät maksa kirkolta saamaansa paastouhriapua takaisin.
22.5.2.4
Seurakunnan paastouhrimenojen määrä
Piispaa ei vaadita rajoittamaan seurakunnan jäsenille annettua paastouhriapua seurakunnalta kerättyjen lahjoitusten määrään.
22.5.3
Maksujen maksamista koskevat menettelytavat
Mikäli mahdollista, maksut tulee suorittaa suoraan liikeyrityksille, jotka tarjoavat tavaroita ja palveluja. Yleensä avustusta ei makseta autettavalle henkilölle.
Piispakunnan jäsenet ja kirjurit noudattavat kohdassa 34.5.7 esitettyä taloudellista menettelytapaa, kun he
valmistelevat sekin
valmistelevat tilisiirron
nostavat käteistä paastouhrimaksua varten.
22.5.4
Piispaa tai vaarnanjohtajaa hyödyttäviä maksuja koskevat menettelytavat
Antaessaan jäsenille paastouhriapua piispa ei saa käyttää varoja tavaroiden tai palvelujen maksamiseen tavalla, joka toisi hänelle henkilökohtaista hyötyä. Kaikki poikkeukset edellyttävät vaarnanjohtajan hyväksyntää. Esimerkiksi jos piispa omistaa vuokrakiinteistön, jossa jäsen asuu, hän ei saa käyttää paastouhrivaroja tämän jäsenen vuokran maksamiseen, ellei vaarnanjohtaja ensin anna lupaa. Sama käytäntö pätee, jos paastouhrivaroja käytetään jäsenen ruokatavaroiden ostamiseen ruokakaupasta, jonka piispa omistaa.
Jos paastouhrimaksu jäsentä varten hyödyttäisi vaarnanjohtajaa tai hänen omistamaansa liikeyritystä, vaaditaan vyöhykkeen johtokunnan hyväksyntä. Kun piispa on hyväksynyt ehdotetun maksun, vaarnanjohtaja lähettää pyynnön vyöhykkeen johtokunnalle. Vaarnanjohtaja ja piispa odottavat vyöhykkeen johtokunnan jäsenen kirjallista hyväksyntää ennen kuin etenevät maksun suhteen.
22.5.5
Suojautuminen varojen väärinkäytöltä
Piispakunnan ja kirjurien tulee suojella paastouhrivaroja väärinkäytöltä. Mikäli piispakunnan jäsenillä tai kirjureilla on kysyttävää kirkon avun väärinkäytöstä tai petoksesta tai he haluavat ilmoittaa sellaisesta, he voivat Yhdysvalloissa ja Kanadassa soittaa palvelupuhelinnumeroon 1 800 453 3860, alanumero 2 7887. Yhdysvaltain ja Kanadan ulkopuolella piispakunnan jäsenten tai kirjurien tulee soittaa vyöhyketoimistoonsa.
22.6
Seurakunnan johtohenkilöiden roolit
22.6.1
Piispa ja hänen neuvonantajansa
Piispalla on jumalallinen toimeksianto etsiä niitä, joilla on ajallisia tarpeita, ja huolehtia heistä (ks. OL 84:112). Hän delegoi suuren osan tästä työstä Apuyhdistyksen ja vanhinten koorumin johtokunnille. Tiettyjä velvollisuuksia suorittaa kuitenkin vain piispa. Esimerkiksi piispa tekee seuraavaa:
Päättää, millaista ajallista apua annetaan, miten paljon ja kuinka kauan.
Hyväksyy paastouhriavun (ks. 22.4 ja 22.5) sekä piispan tilaukset, jotka koskevat ruokaa ja muita perushyödykkeitä (ks. 22.13).
Varmistaa, että ajallisen avun antamista koskevia periaatteita ja menettelytapoja noudatetaan. (Ks. 22.4, 22.5 ja video ”Pyhiä varoja, pyhiä vastuita”.)
Tarkastelee henkilökohtaisesti jäsenten omavaraisuussuunnitelmia. Hän antaa tarpeen mukaan muille seurakunnan johtohenkilöille tehtävän seurata edistymistä niissä suunnitelmissa. (Ks. Omavaraisuussuunnitelma ja Omavaraisuussuunnitelma – piispan opas.)
Piispalla ja hänen neuvonantajillaan on seuraavat vastuut:
Opettaa periaatteita ja siunauksia, jotka liittyvät 1) niistä huolehtimiseen, joilla on ajallisia ja emotionaalisia tarpeita, ja 2) omavaraisuuden vahvistamiseen (ks. 22.1). Tähän sisältyy henkilökohtainen ja perheen valmius.
Opettaa paaston lakia ja kannustaa jäseniä antamaan runsas paastouhri (ks. 22.2.2).
Valvoa paastouhrien keräämistä ja tilittämistä (ks. 34.3.2).
Aaronin pappeuden johtokuntana piispakunta valvoo myös Aaronin pappeuden koorumien ja Nuorten Naisten luokkien pyrkimyksiä palvella niitä, joilla on ajallisia tarpeita seurakunnassa ja paikkakunnalla (ks. 10.2.2 ja 11.2.2). Näitä pyrkimyksiä koordinoidaan seurakunnan nuorisoneuvoston kokouksissa (ks. 22.8) sekä koorumien ja luokkien johtokuntien kokouksissa (ks. 10.4.3 ja 11.3.4.3).
22.6.2
Apuyhdistyksen johtokunta ja vanhinten koorumin johtokunta
Piispan alaisuudessa Apuyhdistyksen johtokunnalla ja vanhinten koorumin johtokunnalla on tärkeä rooli huolehdittaessa apua tarvitsevista seurakunnassa (ks. 8.2.2 ja 9.2.2). Nämä johtohenkilöt opettavat seurakunnan jäseniä
palvelemaan apua tarvitsevia
elämään paaston lain mukaan
vahvistamaan omavaraisuutta
kasvattamaan henkilökohtaista ja perheen valmiutta.
Apuyhdistyksen johtokunta ja vanhinten koorumin johtokunta soveltavat kohdassa 22.3 kuvattua mallia, kun ne huolehtivat apua tarvitsevista.
Joillakin alueilla piispoilla on mahdollisuus antaa avun tarpeessa oleville jäsenille piispan tilaus, joka koskee ruokaa ja muita perushyödykkeitä (ks. 22.13). Piispa antaa tavallisesti Apuyhdistyksen johtajalle toimeksiannon tavata jäsenet ja täyttää tilauslomake (ks. 9.2.2.2). Hän voi kuitenkin antaa toimeksiannon myös vanhinten koorumin johtajalle (ks. 8.2.2.2). Toimeksianto voidaan antaa neuvonantajalle Apuyhdistyksen tai vanhinten koorumin johtokunnassa, mikäli järjestön tai koorumin johtaja ei ole saatavilla. Toimeksiannon saanut johtohenkilö antaa täytetyn lomakkeen piispalle hyväksyttäväksi.
22.6.3
Palvelutyöveljet tai palvelutyösisaret
Hengellisiin ja ajallisiin tarpeisiin liittyvä apu alkaa usein palvelutyöveljistä ja palvelutyösisarista (ks. 21.1). He raportoivat vanhinten kooruminsa tai Apuyhdistyksensä johtokunnalle palvelutyökeskusteluissa ja muina ajankohtina niiden tarpeista, joita he palvelevat. He voivat kertoa luottamuksellisista tarpeista suoraan piispalle.
Seurakunnan huoltotyö- ja omavaraisuusasiantuntijat
Piispakunta voi kutsua henkilöitä tai aviopareja seurakunnan huoltotyö- ja omavaraisuusasiantuntijoiksi. Nämä asiantuntijat tukevat seurakunnan johtohenkilöitä näiden pyrkimyksissä huolehtia muista ja auttaa heitä tulemaan omavaraisemmiksi.
Asiantuntijoille voidaan osoittaa tiettyjä painopistealueita. Mahdollisia painopistealueita:
Työllistyminen
Koulutus
Valmius
Emotionaalinen terveys
Henkilökohtaiset raha-asiat
Yhteiskunnan palvelut apua tarvitseville (ks. 22.12).
Piispakunta voi myös pyytää asiantuntijoita koordinoimaan omavaraisuusryhmiä tai toimimaan niissä avustajina. Nämä ryhmät järjestetään yleensä vaarna- tai seurakuntaneuvostojen toimesta.
22.6.5
Yhteenveto tehtävistä ja rooleista
Seuraavassa taulukossa esitetään yhteenveto kohdassa 22.6 mainituista tehtävistä ja rooleista.
Tehtävä
Keskustelee ja arvioi tarpeita
Opettaa omavaraisuuden periaatteita
Auttaa jäseniä omavaraisuussuunnitelman kanssa
Hyväksyy paastouhriavun tai piispan tilaukset
Tehtävä
Piispa
Keskustelee ja arvioi tarpeita
Voi tehdä, mutta usein delegoi
Opettaa omavaraisuuden periaatteita
Kyllä
Auttaa jäseniä omavaraisuussuunnitelman kanssa
Voi tehdä, mutta usein delegoi
Hyväksyy paastouhriavun tai piispan tilaukset
Kyllä
Tehtävä
Apuyhdistyksen johtokunta ja vanhinten koorumin johtokunta
Keskustelee ja arvioi tarpeita
Kyllä
Opettaa omavaraisuuden periaatteita
Kyllä
Auttaa jäseniä omavaraisuussuunnitelman kanssa
Toimeksiannon mukaisesti
Hyväksyy paastouhriavun tai piispan tilaukset
Ei
Tehtävä
Palvelutyöveljet ja palvelutyösisaret
Keskustelee ja arvioi tarpeita
Kyllä
Opettaa omavaraisuuden periaatteita
Kyllä
Auttaa jäseniä omavaraisuussuunnitelman kanssa
Toimeksiannon mukaisesti
Hyväksyy paastouhriavun tai piispan tilaukset
Ei
Tehtävä
Seurakunnan huoltotyö- ja omavaraisuusasiantuntijat (jos kutsutaan)
Keskustelee ja arvioi tarpeita
Toimeksiannon mukaisesti
Opettaa omavaraisuuden periaatteita
Toimeksiannon mukaisesti
Auttaa jäseniä omavaraisuussuunnitelman kanssa
Toimeksiannon mukaisesti
Hyväksyy paastouhriavun tai piispan tilaukset
Ei
22.7
Seurakuntaneuvoston rooli
Yhtenä seurakuntaneuvoston tärkeänä roolina on suunnitella, kuinka huolehtia apua tarvitsevista ja auttaa heitä tulemaan omavaraisiksi (ks. 4.4). Neuvoston jäsenet perustavat nämä suunnitelmat palvelutyökeskusteluissa saatuihin tietoihin ja omiin henkilökohtaisiin yhteyksiinsä apua tarvitsevien kanssa. Keskustellessaan jäsenten tarpeista neuvosto kunnioittaa kaikkien niiden toiveita, jotka pyytävät luottamuksellisuutta.
Kun seurakuntaneuvosto miettii, kuinka pitää huolta niistä, joilla on ajallisia ja emotionaalisia tarpeita, he tekevät seuraavaa:
Suunnittelevat keinoja opettaa seurakunnan jäsenille, kuinka noudattaa omavaraisuuden periaatteita (ks. 22.1). Näihin periaatteisiin sisältyy henkilökohtainen ja perheen valmius.
Suunnittelevat keinoja auttaa niitä, joilla on välittömiä tarpeita, kuten työttömyyttä, ja niitä, joilla on pidempiaikaisia huolenpitotarpeita, kuten terveysongelmia tai vammaisuutta.
Miettivät seurakunnan jäseniä, joiden taidoista voisi olla hyötyä vastattaessa välittömiin ja pitkäaikaisiin tarpeisiin.
Selvittävät mahdollisia työ- tai palvelutehtäviä niille, jotka saavat kirkon apua.
Selvittävät, ketkä jäsenet voisivat hyötyä omavaraisuusryhmään osallistumisesta. Nämä ryhmät järjestetään yleensä vaarna- tai seurakuntaneuvostojen toimesta.
Selvittävät, mitkä muut yhteiskunnan tai kirkon palvelut voivat hyödyttää jäseniä (ks. 22.12 ja 22.13).
Suunnittelevat keinoja palvella yhteiskunnassa. Siellä, missä JustServe.org on käytettävissä, sitä voidaan hyödyntää tällaisten palvelumahdollisuuksien löytämiseen.
Seurakuntaneuvosto laatii myös yksinkertaisen, kirjallisen seurakunnan pelastussuunnitelman. Tämä suunnitelma tulee koordinoida vaarnan pelastussuunnitelman kanssa (ks. ”Stake and Ward Preparedness” [Vaarnan ja seurakunnan valmius]; ks. myös 22.9.1.3 tässä käsikirjassa).
Seurakunnan huoltotyö- ja omavaraisuusasiantuntijoita voidaan tarpeen mukaan kutsua seurakuntaneuvoston kokouksiin.
22.8
Seurakunnan nuorisoneuvoston rooli
Yksi seurakunnan nuorisoneuvoston tarkoituksista on auttaa nuoria tulemaan Jeesuksen Kristuksen omistautuneiksi seuraajiksi (ks. 29.2.6). Niiden palveleminen, joilla on ajallisia tarpeita, on tärkeää tämän tarkoituksen saavuttamiseksi. Niitä, joilla saattaa olla ajallisia tarpeita, voivat olla muiden muassa iäkkäät, sairaat ja vammaiset.
Piispakunnan ohjaamana seurakunnan nuorisoneuvosto suunnittelee keinoja auttaa apua tarvitsevia omassa seurakunnassaan ja paikkakunnallaan. Yksityiskohtaisia palvelutoimintoja voidaan suunnitella koorumien ja luokkien johtokuntien kokouksissa. Siellä, missä JustServe.org on käytettävissä, sitä voidaan hyödyntää palvelumahdollisuuksien löytämiseen paikkakunnalta.
22.9
Vaarnan johtohenkilöiden roolit
22.9.1
Vaarnanjohtaja ja hänen neuvonantajansa
Vaarnanjohtaja ja hänen neuvonantajansa johtavat pyrkimyksiä palvella niitä, joilla on ajallisia ja emotionaalisia tarpeita, sekä vahvistaa omavaraisuutta. Vaarnan Apuyhdistyksen johtokunta, korkean neuvoston jäsenet ja muut vaarnaneuvoston jäsenet auttavat heitä.
Vaarnanjohtajalla ja hänen neuvonantajillaan on seuraavat vastuut:
Opettaa periaatteita ja siunauksia, jotka liittyvät 1) niistä huolehtimiseen, joilla on ajallisia ja emotionaalisia tarpeita, ja 2) omavaraisuuden vahvistamiseen (ks. 22.1). Tähän sisältyy henkilökohtainen ja perheen valmius.
Opettaa paaston lakia ja kannustaa jäseniä antamaan runsas paastouhri (ks. 22.2.2).
Opettaa piispoille, kuinka tulee asianmukaisesti antaa kirkon apua niille, joilla on ajallisia tarpeita (ks. 22.9.1.1).
Varmistaa, että vanhinten koorumien johtajille ja seurakuntien Apuyhdistysten johtajille opetetaan heidän tehtäviään pitää huolta apua tarvitsevista. Korkean neuvoston jäsenet ja vaarnan Apuyhdistyksen johtokunta auttavat näiden vastuiden opettamisessa seurakunnan johtohenkilöille (ks. 22.9.2 ja 22.9.3).
Johtaa vaarnan pyrkimyksiä valmistautua hätätilanteisiin ja toimia niissä (ks. 22.9.1.3).
Vaarnanjohtajalla on lisäksi seuraavat vastuut:
Tarkastaa paastouhripyynnöt, jotka koskevat piispan hyväksyntärajan ylittäviä sairaanhoitokuluja. Vaarnanjohtaja voi hyväksyä pyyntöjä omaan hyväksyntärajaansa asti. Hän lähettää vyöhykkeen johtokunnan harkittavaksi pyynnöt, jotka ylittävät hänen hyväksyntärajansa (ks. 22.5.2.1).
Tarkastaa kaikki pyynnöt, jotka koskevat kirkon apua piispoille (ks. 22.5.1.2).
Palvella tehtävän saatuaan isäntävaarnanjohtajana huoltotyö- ja omavaraisuushankkeissa (ks. 22.9.1.2).
Vaarnan johtokunta voi antaa yhdelle tai useammalle korkean neuvoston jäsenelle tehtävän auttaa valvottaessa pyrkimyksiä huolehtia niistä, joilla on ajallisia tarpeita vaarnassa (ks. 22.9.2). Vaarnan johtokunta voi myös kutsua vaarnan huoltotyö- ja omavaraisuusasiantuntijoita tukemaan näitä pyrkimyksiä (ks. 22.9.4).
22.9.1.1
Opettaa piispoille kirkon avun antamisen periaatteita
Vaarnanjohtaja varmistaa, että piispat huolehtivat niistä, joilla on ajallisia tarpeita heidän seurakunnassaan. Hän opettaa piispoille kirkon avun antamista koskevia periaatteita ja menettelytapoja (ks. 22.4 ja 22.5). Opettamisessa hän käyttää todellisia käytännön esimerkkejä.
Puhutteluissaan piispojen kanssa vaarnanjohtaja tarkastelee paastouhrimaksuja seurakunnan kuukausittaisesta talousraportista. Hän myös keskustelee kunkin piispan kanssa periaatteista, joiden mukaisesti piispa auttaa jäseniä. Hän neuvottelee piispan kanssa talousraportin kaikista maksuista tai malleista, jotka saattavat osoittaa oikeiden periaatteiden väärin ymmärtämistä.
Kirkon avun antamista koskevista periaatteista ja käytännöistä keskustellaan myös vaarnan piispojen neuvostossa (ks. 22.11).
Vaarnanjohtaja varmistaa, että jokainen piispa käy läpi koulutuksen videolla ”Pyhiä varoja, pyhiä vastuita” vähintään kerran vuodessa.
22.9.1.2
Palvella kirkon huoltotyö- ja omavaraisuushankkeiden isäntävaarnanjohtajana
Tarpeen mukaan vyöhykkeen johtokunta nimittää isäntävaarnanjohtajan kullekin huoltotyö- ja omavaraisuushankkeelle vyöhykkeellään. Seuraavassa on esimerkkejä näistä hankkeista:
Tehtävän saanut vaarnanjohtaja auttaa vapaaehtoisten löytämisessä hankkeiden tarpeisiin. Vapaaehtoiset voivat tulla isäntävaarnasta ja muista vaarnoista, joita hanke palvelee.
Isäntävaarnanjohtaja voi perustaa isäntävaarnan hankekomitean valvomaan hanketta. Komitean jäseniä ovat seuraavat:
vaarnanjohtaja tai tehtävän saanut neuvonantaja
korkean neuvoston jäsen
vaarnan Apuyhdistyksen johtokunnan jäsen
hankkeen johtaja
huoltotyö- ja omavaraisuusasiantuntijoita tarpeen mukaan.
22.9.1.3
Toimia hätätilanteissa
Vaarnanjohtaja valvoo kirkon hätäaputoimia ja -viestintää vaarnassaan. Katastrofeissa, jotka koskevat useampaa kuin yhtä vaarnaa, vyöhykkeen johtokunta tai tehtävän saanut vyöhykeseitsenkymmen voi johtaa hätäaputoimia. Huoltotyö- ja omavaraisuuspäälliköt tukevat vyöhykkeen ja vaarnan johtohenkilöitä näissä pyrkimyksissä.
Vaarnanjohtajat voivat kutsua huoltotyö- ja omavaraisuusasiantuntijoita valvomaan hätäapukeskusta, johtamaan viestintää tai käsittelemään turvallisuusongelmia. Tarvittaessa vyöhykkeen johtokunta tai vyöhykeseitsenkymmen voi myös nimittää näitä asiantuntijoita vyöhyketasolla tai koordinointineuvoston tasolla.
Palvelutyöveljet ja -sisaret raportoivat jäsenten olosuhteista ja tarpeista koorumin ja Apuyhdistyksen johtohenkilöille. Nämä johtohenkilöt raportoivat piispalle, joka raportoi vaarnan johtokunnalle.
Vaarnan johtokunta raportoi tiedot 1) vyöhykkeen johtokunnalle tai tehtävän saaneelle vyöhykeseitsenkymmenelle sekä 2) huoltotyö- ja omavaraisuuspäällikölle. Tämä raportti sisältää tietoja, jotka koskevat jäsenten, lähetyssaarnaajien, kirkon kiinteistöjen ja paikkakunnan tilannetta. Jos katastrofi on vaikuttanut kirkon jäseniin, piispat voivat käyttää paastouhrivaroja perustarpeiden täyttämiseen. Piispat noudattavat kohdan 22.4 periaatteita.
Vaarnanjohtaja hyväksyy kirkon paikallisesti julkisuuteen antamat tiedot. Hän koordinoi tämän vaarnan viestintäjohtajan kanssa, jos sellainen on kutsuttu (ks. 6.2.1.7). Hän huolehtii siitä, että tiedot ovat paikkansapitäviä ja ajankohtaisia. Hän voi toimia kirkon edustajana vastaten tiedotusvälineiden kysymyksiin. Hän voi myös antaa tämän tehtävän vaarnan viestintäjohtajalle tai muulle edustajalle. Katastrofeissa, jotka koskevat useampaa kuin yhtä vaarnaa, vyöhykkeen johtokunta tai tehtävän saanut vyöhykeseitsenkymmen voi johtaa julkista viestintää.
Hätätilanteen sattuessa kirkon johtajat voivat antaa kirkon resursseja viranomaisten käyttöön. Kirkon rakennuksia (paitsi temppeleitä) voidaan vyöhykkeen johtokunnan luvalla käyttää majoitustarkoituksiin, ensiapuasemina tai ruoanjakelupaikkoina. Kirkon rakennusten tällainen käyttö tulee koordinoida tehtävän saaneen kiinteistöjohtajan kanssa. Jos jonkin muun hyväntekeväisyysjärjestön tai yhteiskunnallisen järjestön annetaan käyttää rakennusta, tulee allekirjoittaa käyttösopimus. Lisää tietoa on kohdassa ”Use of Church Buildings in a Disaster” [Kirkon rakennusten käyttö katastrofitilanteessa].
Lisää tietoa on kohdassa ”Emergency Response Procedures” [Hätäaputoimien toimintatavat].
22.9.2
Korkean neuvoston jäsenet
Kullekin vanhinten koorumille osoitettu korkean neuvoston jäsen tukee koorumin johtokuntaa heidän vastuussaan huolehtia apua tarvitsevista ja auttaa heitä vahvistamaan omavaraisuutta (ks. 22.6.2).
Vaarnan johtokunta voi myös nimittää yhden tai useampia korkean neuvoston jäseniä tekemään seuraavaa:
Opettamaan vaarnan ja seurakunnan huoltotyö- ja omavaraisuusasiantuntijoita heidän rooleissaan, jos asiantuntijoita on kutsuttu (ks. 22.9.4 ja 22.6.4).
Koordinoimaan vapaaehtoistyöntekijöitä huoltotyö- ja omavaraisuushankkeissa.
Palvelemaan erityisissä työryhmissä, jotka koordinoivat omavaraisuuteen ja yhteiskunnalliseen palvelemiseen liittyviä resursseja (ks. 22.10.2).
Vaarnoissa, jotka tukevat jotakin huoltotyö- ja omavaraisuushanketta, yhtä korkean neuvoston jäsentä voidaan pyytää toimimaan isäntävaarnan hankekomiteassa (ks. 22.9.1.2).
22.9.3
Vaarnan Apuyhdistyksen johtokunta
Vaarnan Apuyhdistyksen johtokunta tukee seurakuntien Apuyhdistysten johtokuntia niiden vastuussa huolehtia apua tarvitsevista ja auttaa näitä vahvistamaan omavaraisuutta (ks. 22.6.2).
Vaarnan Apuyhdistyksen johtokunnan jäseniä voidaan pyytää palvelemaan erityisissä työryhmissä, jotka koordinoivat omavaraisuuteen ja yhteiskunnalliseen palvelemiseen liittyviä resursseja (ks. 22.10.2). Vaarnoissa, jotka tukevat huoltotyö- ja omavaraisuushanketta, yhtä johtokunnan jäsentä voidaan myös pyytää toimimaan isäntävaarnan hankekomiteassa (ks. 22.9.1.2).
Tarpeen mukaan vaarnan johtokunta voi kutsua henkilöitä tai aviopareja vaarnan huoltotyö- ja omavaraisuusasiantuntijoiksi. He tukevat vaarnan johtohenkilöitä näiden pyrkimyksissä huolehtia muista ja auttaa heitä tulemaan omavaraisemmiksi.
Asiantuntijoille voidaan osoittaa tietty painopistealue. Mahdollisia painopistealueita:
Tarjota ideoita ja resursseja, jotka auttavat vaarnan jäseniä lisäämään ajallista valmiuttaan (ks. 22.1.4).
Auttaa varautumaan hätätilanteisiin tai toimimaan niissä (ks. 22.9.1.3).
Jakaa jäsenille tietoa saatavilla olevista yhteiskunnan sekä kirkon resursseista (ks. 22.12 ja 22.13).
Vaarnan asiantuntijat koordinoivat ponnisteluja huoltotyö- ja omavaraisuusasiantuntijoiden kanssa, joita on mahdollisesti kutsuttu seurakunnissa.
22.10
Vaarnaneuvoston rooli
Vaarnaneuvoston jäsenet keskustelevat vaarnan jäsenten tarpeista ja suunnittelevat, kuinka jäseniä autetaan tulemaan omavaraisiksi (ks. 29.3.8). He selvittävät, mitkä yhteiskunnan ja vaarnan resurssit voivat auttaa seurakuntien johtohenkilöitä huolehtimaan jäsentensä ajallisista ja emotionaalisista tarpeista (ks. 22.12 ja 22.13). He laativat vaarnalle yksinkertaisen kirjallisen suunnitelman, kuinka toimitaan hätätilanteissa, ja pitävät sen ajan tasalla (ks. ”Stake and Ward Preparedness” [Vaarnan ja seurakunnan valmius]). Vaarnaneuvostot voivat myös suunnitella tapoja palvella paikkakunnalla.
Paikallisen saatavuuden perusteella vaarnaneuvosto voi käyttää tai toteuttaa mitä tahansa seuraavista valinnaisista resursseista. Nämä resurssit voivat auttaa vaarnan jäseniä vahvistamaan omavaraisuutta tai osallistumaan yhteiskunnalliseen palveluun:
Vaarnan johtokunta voi nimittää erityisiä työryhmiä, kuten JustServe-työryhmiä, jotka auttavat kohdassa 22.10.1 esitettyjen valinnaisten resurssien organisoimisessa ja johtamisessa. Nämä ryhmät voivat koostua vaarnaneuvoston tai vaarnan aikuisten johtajistokomitean valituista jäsenistä (ks. 29.3.9). Niihin voi kuulua myös asiantuntijoita, kuten seuraavat:
huoltotyö- ja omavaraisuusasiantuntijat (ks. 22.9.4)
vaarnan viestintäjohtajat tai JustServe-asiantuntijat (ks. JustServe Opaskirja yhteiskunnalliseen palveluun)
muita tarpeen mukaan.
22.11
Vaarnan piispainneuvoston rooli
Vaarnan piispainneuvosto järjestetään neuvomaan piispoja heille kuuluvissa vastuissa. Siinä keskustellaan säännöllisesti periaatteista, jotka liittyvät 1) niistä huolehtimiseen, joilla on ajallisia ja emotionaalisia tarpeita, ja 2) omavaraisuuden vahvistamiseen. (Ks. 29.3.11.)
Neuvoston jäseniä kannustetaan tekemään seuraavaa:
Vaihtamaan ideoita, kokemuksia ja resursseja, jotka liittyvät jäsenten ajallisiin ja emotionaalisiin tarpeisiin vastaamiseen. Tähän sisältyvät yhteiskunnan tarjoamat palvelut. Tähän sisältyvät myös ideat työ- tai palvelumahdollisuuksista jäsenille, jotka saavat kirkon apua.
Keskustelemaan tavoista kannustaa jäseniä saamaan paaston lain mukaan elämisen ja paastouhrien lahjoittamisen siunauksia.
YHTEISKUNNAN JA KIRKON PALVELUT
22.12
Yhteiskunnan palvelut
Monilla alueilla jäsenillä on käytettävänään yhteiskunnan palveluja, jotka auttavat perustarpeissa. Näitä palveluja voivat olla
sairaanhoitoapu
ruoka-apu
koulutus-, työ- ja elinkeinopalvelut
mielenterveyspalvelut
koulutusohjelmat
ikäihmisten ohjelmat
asumistuki.
Jäseniä kannustetaan ottamaan selvää näistä palveluista kirkon palvelujen lisäksi (ks. 22.13).
Kuva
hedelmiä ja vihanneksia
22.13
Kirkon palvelut
Seuraavassa taulukossa luetellaan kirkon palveluja, jotka voivat tukea jäsenten pyrkimyksiä huolehtia ajallisista ja emotionaalisista tarpeistaan sekä vahvistaa omavaraisuutta. Herran varastohuone (ks. 22.2.1) ja paastouhrit (ks. 22.2.2) ovat piispojen käytettävissä jokaisessa seurakunnassa. Muut luetellut palvelut ovat valinnaisia ja vaihtelevat paikkakunnittain.