Maria kertoo, kuinka hänen hakupaperiensa hiominen oli keskeistä hänen työnhakunsa kannalta.
”Kun etsin työpaikkaa, otin vain esiin vanhan ansioluetteloni, lisäsin vähän uutta kokemusta ja ajattelin, että olen valmis. Ansioluetteloni oli nyt kolme sivua pitkä ja täynnä kaikenlaista hienoa… varsin vaikuttavaa. Tai niin luulin. Aloin käyttää ansioluetteloani hakiessani useita työpaikkoja, joihin olin erittäin pätevä. En saanut yhtään vastausta. Jokin oli ehdottomasti pielessä. Olisin ollut hyvä missä tahansa niistä työpaikoista, joten miksi he eivät soittaneet minulle? Viimein päätin, että tarvitsin apua. Rukoilin apua sekä aloin perehtyä ansioluetteloihin ja puhua niistä muiden kanssa. Tajusin pian, että ansioluettelo, jota pidin niin hyvänä, olikin todella huono eikä sitä luultavasti luettu lainkaan. Se teki nöyräksi.
Ryhdyin hiomaan sitä. Siihen tarvittiin aikaa ja paljon vaivaa. Aloin muokata sitä kunkin työpaikan mukaiseksi, niin että se olisi helppolukuisempi, ja korvasin tylsät työtehtäväluetteloni mielenkiintoisilla saavutuksilla. Minulle oli todella hyödyllistä katsoa hyviä esimerkkiansioluetteloja ja yrittää seurata niiden antamaa mallia. Tiesin, että olin oikeilla jäljillä, kun aloin saada useampia pyyntöjä haastatteluihin. Hakupaperini toimivat vihdoinkin hyväkseni eivätkä minua vastaan. Ne haastattelut johtivat työtarjouksiin.
Vaadittiin aimo annos nöyryyttä, ennen kuin käsitin tarvitsevani apua, mutta kun tajusin sen, taivaallinen Isä ohjasi minut mahdollisuuksien ääreen. Minua huvittaa muistellessani vanhaa ansioluetteloani. Olen kiitollinen siitä, että opin laatimaan sen paremmin. Sillä oli omalla kohdallani valtava vaikutus.”