Huhtikuu–heinäkuu 1839

Parantumisen päivä

Sairaiden siunaaminen Jumalan voimalla

Kun Joseph Smith ja muutamat muut kirkon johtajat olivat vangittuina Missourissa, jotkut vartijat veivät heidät toiseen vankilaan. Vartijat olivat ystävällisiä vangeille. Eräänä yönä vartijoiden johtaja kertoi Josephille, että hän oli menossa nukkumaan ja jos Joseph ja hänen ystävänsä pakenisivat, hän ei estäisi heitä.

Saints, osa 1, s. 392–393

Joseph ja muut kirkon johtajat pakenivat. He saivat tietää, että heidän perheensä asuivat Quincyn kaupungissa.

Saints, osa 1, s. 395–396

Ihmiset Quincyssä olivat ystävällisiä pyhiä kohtaan. He antoivat pyhille ruokaa ja vaatteita sekä majapaikan.

Saints, osa 1, s. 377

Pyhät olivat kiitollisia Quincyn asukkaiden ystävällisyydestä. Mutta Joseph tiesi, että he tarvitsisivat oman paikan, jossa asua. Kirkon johtajat ostivat maata, jota kukaan muu ei halunnut, ja pyhät alkoivat muuttaa sinne.

Saints, osa 1, s. 399–400

Alue oli lähellä suurta jokea. Se oli märkä, mutainen ja täynnä hyttysiä. Hyttyset saivat monet pyhistä sairastumaan vakavasti malariaan. Jotkut heistä kuolivat.

Saints, osa 1, s. 402

Kun Joseph näki, että hyvin monet ihmiset olivat sairaina, hän kokosi muutamia kirkon johtohenkilöitä ja pyysi heitä tulemaan mukaansa. Koko aamun he kulkivat perheen luota toisen luo käyden sairaiden luona ja siunaten heitä. He käyttivät Jeesuksen Kristuksen voimaa parantaakseen heidät sairaudestaan.

Saints, osa 1, s. 402

Eräs, jonka luona he kävivät, oli Elijah Fordham. Hän oli niin sairas, että hänen vaimonsa luuli hänen kuolevan pian. Joseph kysyi Elijahilta, oliko tällä uskoa parantua.

Saints, osa 1, s. 402

Elijah sanoi: ”Pelkäänpä, että on liian myöhäistä.” Joseph kysyi Elijahilta, uskoiko tämä Jeesukseen Kristukseen. ”Uskon, veli Joseph”, Elijah vastasi.

Saints, osa 1, s. 402

Joseph siunasi hänet Jeesuksen Kristuksen nimessä. Elijah nousi seisomaan. Jeesus oli parantanut hänet! Sitten Elijah seurasi Josephia seuraavaan taloon ja auttoi Josephia siunaamaan muita sairaita.

Saints, osa 1, s. 402–403