”Malli ykseyteen Jeesuksessa Kristuksessa”, Liahona, lokakuu 2024.
Malli ykseyteen Jeesuksessa Kristuksessa
Kun yhdistymme Jeesuksessa Kristuksessa kuten ihmiset 4. Nefissä, meidän halumme olla yhtä syrjäyttää eromme ja johtaa onneen.
Me elämme aikaa, jolloin eripuran ja erimielisyyksien vyöry leviää ympäri maapallon. Tekniikan avulla ja sellaisten ihmisten tukemana, joiden sydän on kylmennyt, nämä erimielisyyttä aiheuttavat voimat uhkaavat täyttää sydämemme halveksunnalla ja turmella vuorovaikutuksemme kiistelyllä. Yhteisölliset siteet katkeavat. Sodat raivoavat.
Tätä taustaa vasten Jeesuksen Kristuksen todelliset seuraajat kaipaavat rauhaa ja pyrkivät aktiivisesti rakentamaan toisenlaista yhteiskuntaa – sellaista, jonka perustana ovat Jeesuksen Kristuksen opetukset. Tässä tarkoituksessa Herra on antanut meille käskyn: ”Olkaa yhtä; ja ellette te ole yhtä, te ette ole minun” (OL 38:27). Ykseys on todellakin Jeesuksen Kristuksen tosi kirkon tunnusmerkki.
Kuinka me toimimme hajaannuksen ja kiistelyn voimia vastaan? Kuinka me saavutamme ykseyden?
Onneksi me saamme esimerkin Mormonin kirjan 4. Nefistä. Tässä luvussa kerrotaan lyhyesti, kuinka ihmiset elivät sen jälkeen kun Vapahtaja oli käynyt heidän luonaan, opettanut heitä ja perustanut kirkkonsa heidän keskuuteensa. Tämä kertomus osoittaa, kuinka nämä ihmiset saavuttivat onnellisen ja rauhanomaisen ykseyden, ja se antaa meille mallin, jota voimme noudattaa saavuttaaksemme tämän saman ykseyden itse.
Kääntymys
Jakeessa 4. Nefi 1:1 sanotaan: ”Jeesuksen opetuslapset olivat muodostaneet Kristuksen kirkon kaikkiin ympäröiviin maihin. Ja [ihmiset] tulivat heidän luoksensa ja tekivät todellisen parannuksen synneistään.”
Me yhdistymme Herran ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen ympärille. Kun jokainen ihminen saa tietää Jeesuksesta Kristuksesta, Hänen evankeliumistaan ja Hänen kirkostaan, Pyhä Henki todistaa totuudesta jokaisen ihmisen sydämelle. Jokainen meistä voi sitten ottaa vastaan Vapahtajan kutsun uskoa Häneen ja seurata Häntä tekemällä parannuksen.
Näin alkaa yksilön kääntymyksen taival – pois itsekkäistä ja synnillisistä haluista ja kohti Vapahtajaa. Hän on uskomme perusta. Ja kun jokainen meistä katsoo Häneen jokaisessa ajatuksessa (ks. OL 6:36), Hänestä tulee yhdistävä voima elämässämme.
Liitot
4. Nefin aikakirjassa sanotaan, että ne, jotka tulivat kirkkoon ja tekivät parannuksen synneistään, ”kastettiin Jeesuksen nimeen, ja he saivat myös Pyhän Hengen” (4. Nefi 1:1). He olivat solmineet liiton – erityisen, sitovan suhteen – Jumalan kanssa.
Kun me teemme liittoja ja pidämme ne, me otamme Herran nimen päällemme yksilöinä. Me otamme päällemme Hänen nimensä myös kansana. Kaikista, jotka tekevät liittoja ja pyrkivät pitämään ne, tulee Herran kansaa, Hänen omaa erityistä kansaansa (ks. 2. Moos. 19:5). Näin me matkaamme liittopolkua sekä yksilöinä että yhdessä. Liittosuhteemme Jumalaan antaa meille yhteisen asian ja yhteisen identiteetin. Kun sidomme itsemme Herraan, Hän auttaa meitä liittämään sydämemme yhteen ”ykseydessä ja rakkaudessa [toisiamme] kohtaan” (Moosia 18:21).
Oikeudenmukaisuus, yhdenvertaisuus ja köyhien auttaminen
Kertomus 4. Nefissä jatkuu: ”Heidän keskuudessaan [ei] ollut mitään riitoja eikä kiistoja, ja jokainen kohteli oikeudenmukaisesti toinen toistaan.
Ja kaikki oli heille yhteistä heidän keskuudessaan; sen tähden ei ollut rikkaita eikä köyhiä, ei orjia eikä vapaita, vaan heidät kaikki oli tehty vapaiksi ja osallisiksi taivaallisesta lahjasta.” (4. Nefi 1:2–3.)
Ajallisissa toimissamme Herra haluaa meidän olevan rehellisiä ja oikeudenmukaisia toisiamme kohtaan eikä petkuttavan tai käyttävän hyväksi toisiamme (ks. 1. Tess. 4:6). Kun kasvamme lähemmäksi Herraa, meillä ei ”ole halua vahingoittaa [toisiamme] vaan elää rauhassa ja kohdella jokaista sen mukaan kuin hän ansaitsee” (Moosia 4:13).
Herra on myös käskenyt meitä huolehtimaan köyhistä ja avun tarpeessa olevista. Meidän tulee ”antaa omaisuudestamme” auttaaksemme heitä kykymme mukaan ja olla tuomitsematta heitä (ks. Moosia 4:21–27).
Meidän jokaisen tulee ”pitää veljeään itsensä veroisena” (ks. OL 38:24). Jos aiomme olla Herran kansaa ja olla yhtä, meidän täytyy paitsi kohdella toisiamme yhdenvertaisina myös todella nähdä toinen toisemme yhdenvertaisina ja tuntea sydämessämme, että olemme yhdenvertaisia – yhdenvertaisia Jumalan edessä, yhdenvertaisia arvossa ja yhdenvertaisia mahdollisuuksissa.
Kuuliaisuus
Seuraava opetus 4. Nefissä tulee tästä yksinkertaisesta ilmauksesta: ”He vaelsivat niiden käskyjen mukaan, jotka he olivat saaneet Herraltaan ja Jumalaltaan” (4. Nefi 1:12).
Herra oli opettanut näille ihmisille oppiaan, antanut heille käskyjä ja kutsunut palvelijoita huolehtimaan heistä. Yksi Hänen tarkoituksistaan, kun Hän teki tämän, oli varmistaa, ettei heidän keskuudessaan olisi kiistoja (ks. 3. Nefi 11:28–29; 18:34).
Kuuliaisuutemme Herran ja Hänen palvelijoidensa opetuksille on välttämätöntä, jotta meistä tulisi yhtä. Tähän sisältyy sitoumuksemme noudattaa käskyä tehdä parannus aina kun teemme virheitä, ja auttaa toisiamme, kun pyrimme toimimaan paremmin ja olemaan parempia joka päivä.
Kokoontuminen yhteen
Seuraavaksi opimme, että ihmiset 4. Nefissä ”[jatkoivat] paastoa ja rukoilemista ja [kokoontuivat] usein yhteen sekä rukoilemaan että Herran sanaa kuulemaan” (4. Nefi 1:12).
Meidän pitää kokoontua yhteen. Viikoittaiset jumalanpalveluskokouksemme ovat meille tärkeä tilaisuus saada voimaa sekä yksilöinä että yhdessä. Me nautimme sakramentin, opimme, rukoilemme, laulamme yhdessä ja tuemme toisiamme. Muutkin kokoontumiset edistävät osaltaan yhteenkuuluvuuden, ystävyyden ja yhteisen tarkoituksen tunnetta.
Rakkaus
Sitten aikakirja 4. Nefissä antaa meille sen, mikä on kenties tärkein avain kaikkeen tähän – se asia, jota ilman todellista ykseyttä ei saavuteta: ”Maassa [ei] ollut mitään kiistaa, Jumalan rakkauden tähden, joka asui ihmisten sydämessä” (4. Nefi 1:15).
Henkilökohtainen rauha saavutetaan, kun me nöyrän alistuvasti todella rakastamme Jumalaa. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Se, että rakastaa Jumalaa enemmän kuin ketään tai mitään muuta, on olotila, joka tuo todellista rauhaa, lohtua, varmuutta ja iloa. Kun opimme rakastamaan Jumalaa ja Jeesusta Kristusta, rakkaus perhettä ja lähimmäisiä kohtaan seuraa luonnostaan.
Suurin ilo, mitä tulemme koskaan kokemaan, ilmenee, kun olemme täynnä rakkautta Jumalaa ja kaikkia Hänen lapsiaan kohtaan.
Rakkaus, Kristuksen puhdas rakkaus, on vastalääke kiistelyyn. Se on Jeesuksen Kristuksen todellisen seuraajan tärkein ominaisuus. Kun nöyrrymme Jumalan edessä ja rukoilemme koko sydämemme voimalla, Hän suo meille rakkautta (ks. Moroni 7:48).
Kun me kaikki pyrimme saamaan Jumalan rakkauden sydämeemme, ykseyden ihme tuntuu meistä täysin luonnolliselta.
Jumalallinen identiteetti
Lopuksi ihmiset 4. Nefissä osoittivat ykseydestään todisteen, joka ansaitsee huomiomme: ”Ei ollut rosvoja eikä murhaajia, eikä ollut lamanilaisia eikä mitään -laisia, vaan he olivat yhtä, Kristuksen lapsia ja Jumalan valtakunnan perillisiä” (4. Nefi 1:17).
Nimikkeet, jotka olivat jakaneet ihmisiä satoja vuosia, katosivat kestävämmän ja ylevöittävämmän identiteetin edessä. He näkivät itsensä – ja kaikki muut – sen mukaan, mikä oli heidän suhteensa taivaalliseen Isään ja Jeesukseen Kristukseen.
Moninaisuus ja erot voivat olla meistä hyviä ja merkittäviä. Mutta tärkein identiteettimme liittyy jumalalliseen alkuperäämme ja tarkoitukseemme.
Ennen kaikkea jokainen meistä on Jumalan lapsi. Toiseksi, kirkon jäseninä meistä jokainen on liiton lapsi. Ja kolmanneksi, jokainen meistä on Jeesuksen Kristuksen opetuslapsi. Kehotan meitä kaikkia olemaan antamatta minkään muun tunnisteen ”syrjäyttää tai korvata tai asettua etusijalle, kun kyse on näistä kolmesta pysyvästä nimityksestä”.
Olkaa yhtä
Jumala on kutsunut kaikkia tulemaan luokseen. Kaikille on tilaa. Kulttuurimme, politiikkamme, etnisyytemme, makumieltymyksemme ja monet muut tapamme saattavat olla erilaisia. Mutta kun yhdistymme Jeesuksessa Kristuksessa, sellaiset erot häviävät merkitykseltään ja syrjäyttävät ensisijaisen halumme olla yhtä – jotta me olisimme Hänen.
Suhtautukaa vakavasti 4. Nefissä annettuihin opetuksiin. Kun me jokainen pyrimme sisällyttämään nämä ykseyden keskeiset osatekijät elämäämme, meistä voidaan sanoa, kuten sanottiin heistä: ”Eikä totisesti voinut olla onnellisempaa kansaa kaikkien niiden kansojen joukossa, jotka Jumalan käsi oli luonut” (4. Nefi 1:16).