Temppelin siunaukset elämässäni
Aikoinaan kun tutkin palautettua kirkkoa, sain myös tietoa temppelistä ja temppelien merkityksestä. Kaikki tuntui oikein hyvältä ja oikealta, ja teinkin päätöksen liittyä kirkkoon ottamalla vastaan kasteen liiton.
Veli Haikkola kastoi ja konfirmoi minut Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseneksi 18. marraskuuta 1972. Mieheni kannusti minua tässä päätöksessä, joskaan ei itse halunnut seurata esimerkkiäni. Tuolloin en vielä pitänyt päiväkirjaa, joten en tiedä, mitä silloin temppelistä ajattelin. Tiesin tietysti jotakin, esimerkiksi iankaikkinen avioliitto oli kaunis oppi, sillä me olimme silloin nuori perhe.
Myöhemmin aloin kirjata tuntoja ja ajatuksia muistiin. Ote päiväkirjastani 11.9.1978: ”Veli Lorentz sanoi eilen, kun olimme heillä kotikäynnillä, että Herra ei kiellä keltään henkilökohtaista ilmoitusta eikä myöskään mitään siunauksia, vaikka joskus joidenkin asioiden kohdalla siltä tuntuukin. Oli nimittäin puhe temppelitoimituksista. Olen onnellinen ja kiitollinen siitä, että kuluneena kesänä minulla oli mahdollisuus olla mukana temppelimatkalla Sveitsiin ja siellä mukana tekemässä kasteita nuorten joukossa. Uskon vahvasti, että pääsen vielä sinne täysivaltaisena ja täysivastuullisena kirkon jäsenenä. Tuolla hetkellä se ei näyttänyt mahdolliselta. Sisar Kasula soitti ja kertoi, että oli löytänyt 27 esivanhempani nimet ja tiedot. Olin riemuissani – minun rukouksiini oli vastattu. Sukututkimus oli uusi ihana alue, jonka olin löytänyt.”
9.10.1978: ”Eilen olimme poikien kanssa pyhäkoulussa. Käyn sukututkimuskurssia, ja Timo on asiasta hyvin kiinnostunut. Hän teki eilen neljän polven sukutaulun. Lupasin auttaa häntä, kun itse saan lisää tietoa. Sukututkimus edistyy hienosti. Olen pyrkinyt paastoamaan ja vuodattamaan sydämeni Herralle ja jatkan vastakin. Näin tein keväälläkin, ja niin meidän onnistui päästä poikien kanssa temppelimatkalle. Se oli meille vahvistava elämys, erikoisesti se näyttää vaikuttaneen Timoon.”
25.1.1979: ”Aamulla kun pojat olivat lähteneet kouluun, otin Kaukon kanssa puheeksi kesälomasuunnitelmat. (Veli Keskinen oli tuolloin kotiopettajamme.) Kysyin mieheltäni, voisimmeko lähteä heinäkuussa matkalle Sveitsiin temppelimatkalaisten mukaan. Siellä tarvitaan linja-autokortin omaavaa henkilöä. Hän epäili kuskiksi lähtemistään, mutta juteltuamme asiasta hän sanoi olevansa valmis veli Keskiselle kakkoskuskiksi.”
20.3.1979: ”Meillä oli Apuyhdistyksen tilaisuus, ja minulla oli kova päänsärky ja päätin pyytää veljiltä siunauksen. Siunauksen ajan minulla oli hyvä ja rauhallinen olo ja tunsin Herran läsnäolon. Veli Muhonen vahvistuksessaan siunasi minua viisaudella ja lupasi, että olen todistamassa lapsieni ja mieheni kastetilaisuuksissa ja että meidät tullaan sinetöimään Herran temppelissä.”
29.6.1979: ”Rahat on vaihdettu ja mieli on korkealla. Me kaikki lähdemme huomenna temppelimatkalle, koko perhe. Poikia aivan kihelmöi ja ihmettelin, että miksi noin jännitätte, mehän olimme jo viime kesänä. Kai sanoi, etteihän me silloin tiedetty, että siellä on niin kivaa. Temppelin hyvä henki oli tarttunut poikiin.”
29.8.1983: ”Vielä viimeiseksi ryhdyin paastoamaan, kun pelotti niin kovasti. Kysymys oli lähinnä minusta itsestäni – Kai oli valmis ja varma päätöksestään mennä kasteelle. Juuri samana päivänä hän täytti 18 ja voi itse päättää asiasta. Tilaisuus oli kaunis ja ihmisiä oli siellä paljon, sillä molemmat pojat olivat osallistuneet kirkon kokouksiin ja nuorten toimintoihin minun jäsenyyteni ajan. Oli liikuttavaa nähdä, miten Kai rutisti veljeään lämpimästi, vaikka kotona välillä tapeltiin reippaastikin.”
17.1.1985: ”Huomenna Timo täyttää 18 vuotta, mutta hänen kasteensa voidaan tehdä jo tänään, koska nuoret ovat lähdössä temppelimatkalle ja hän pääsee mukaan. Paikalla oli paljon nuoria, ja piispa vertasi puheessaan Timoa Natanaeliin, jossa ei vilppiä ole. Timo vietti syntymäpäivänsä erikoisen hienolla tavalla tekemällä työtä Herran huoneessa. Viime sunnuntaina hänet asetettiin Aaronin pappeudessa papin virkaan. Kodissamme on taas pappeudenhaltija. Olen tästä kaikesta niin onnellinen. Tämä on minulle ikimuistoista aikaa: esikoispoika on lähetystyössä, ja tämä nuorempi seuraa hyvässä hänen jalanjälkiään.”
2.3.1986: ”Myöhään illalla Kai soitti. Hän oli juuri tullut kirkosta ja hänellä oli niin suuri uutinen, että hänen oli pakko kertoa siitä heti minulle. Heidän piispansa siellä Bostonissa oli kertonut, että nyt on tullut ilmoitus, että sisaret, joiden miehet eivät ole jäseniä, voivat päästä temppeliin saamaan oman temppelipyhityksen. Se kuulostaa ihmeelliseltä. Minun oli pakko heti soittaa Sadulle, vaikka kello oli jo paljon. Hän oli myös ällikällä lyöty ja kertoi saaneensa juuri siunauksen, jossa veli Haikkola oli sanonut: ’Sinun odotuksesi aika on pian ohi.’ Hän sanoi ymmärtävänsä, mistä siinä on kyse. Me sovimme, että tähtäämme tämään kevään kuluessa temppeliin menoon. Tämä tuntuu aivan ihmeelliseltä, ja ajatella, että Kai ymmärsi, mitä tämä asia minulle merkitsi. Yksi ongelma siinä ilmaantui heti: aviopuolisolta pitää saada kirjallinen suostumus ennen kuin voi saada temppelisuosituksen. Kyllä tämä vaatii vielä paljon paastoa ja rukousta.”
11.10.1986 ”Minä sain oman temppelipyhitykseni, ja lapsuusystäväni Auli oli avustajana minulle koko ajan.”
13.5.1988: ”Tänä aamuna tulin Tukholman temppelistä – Timo jäi vielä päiväksi ja tulee Sinin kanssa huomenaamulla. Kokemus oli todella hieno saada olla yhdessä poikansa kanssa temppelissä. Timo oli kovasti valmis saamaan oman endaumenttinsa.”
Suurimmat siunaukset ja lupausten täyttymykset sijoittuvat vuodelle 2019. Jo aikanaan sain olla paikalla, kun pojat kastettiin. Olin nyt paikalla, kun Kauko sai sijaistyönä samat pyhät toimitukset. Pojat ja Feliks yhdessä jatkoivat muiden toimitusten tekemistä. Viimeiseksi hoidimme sinetöinnit.
10.2.2019: ”Menin Timon perheen mukana temppeliin. Ensin menimme toimistoon täyttämään tarvittavat paperityöt, joita varten Waltteri oli lähettänyt sähköisesti meidän perheryhmälomakkeemme. Auli ja Kari olivat tulleet Ninan luokse ja tulivat temppelille noin kello 13, jolloin saimme suoritetuksi kaikki sinetöinnit meidän osalta. Kai ei pystynyt olemaan paikalla, koska valmisteli lähtöään Afganistaniin, mutta tuli lauantaiaamuna paikalle. Taas tehtiin ensin toimistossa paperityöt, ja veli Haikkola toimi taas sinetöijänä, kuten olimme sopineet jo vuosi aikaisemmin. Monta kommervenkkia oli ennen kuin tämä kaikki saatiin hoidettua. Nyt mieleni on helpottunut ja onnellinen ja näin, että se oli onnellinen hetki myös pojille. Metsätähdet olivat siellä vuoronjohtajina, ja Cornelia sanoi, että hän ei ole koskaan nähnyt Kaita niin iloisena ja onnellisena kuin nyt siellä temppelissä. Sitä me kaikki todella olimme.”
Tämä on minun liittopolkuni kohti temppeliä.