Tietäminen on mukavaa mutta ei riitä
Seuraavassa on kertomuksia varhaisista kirkon jäsenistä, jotka kuulivat todistuksen Mormonin kirjan silminnäkijöiltä.
Kuvitus Dan Burr
Todistuksen kuuleminen Mormonin kirjan silminnäkijältä voisi olla parasta heti kultalevyjen tai enkelin näkemisen jälkeen. Monilla varhaisilla kirkon jäsenillä oli tuo tilaisuus.
Seuraavassa on kertomuksia muutamista kirkon jäsenistä, jotka puhuivat Mormonin kirjan silminnäkijöiden kanssa. Huomaamme kuitenkin, kuten presidentti Russell M. Nelson on opettanut, että todistuksen saaminen Mormonin kirjasta on ”mukavaa, mutta se ei riitä!”1
Rebecca Williams: ”Heidän sanansa on uskottava”
Rebecca Swain Williams kuuli useita Mormonin kirjan silminnäkijöitä Ohiossa alkaen vuodesta 1830. Hän lausui todistuksensa isälleen ja veljilleen: ”Olen kuullut saman kertomuksen useilta [Smithin perheen] jäseniltä ja kolmelta silminnäkijältä itseltään. Kuulin heidän julistavan julkisessa kokouksessa, että he näkivät pyhän enkelin tulevan alas taivaasta ja tuovan levyt ja laskevan ne heidän silmiensä eteen.”
Kun Rebeccan perheenjäsenet torjuivat hänen todistuksensa, hän ei perääntynyt. Hän rakasti heitä edelleen, rukoili heidän puolestaan ja piti arvossa isänsä hyviä neuvoja. Hän myös todisti edelleen isälleen, että Mormonin kirjan silminnäkijät puhuivat totta: ”He ovat hyvämaineisia miehiä, ja heidän sanansa on uskottava. – – He ovat nähneet Jumalan enkelin ja keskustelleet tuon enkelin kanssa.”2
1830-luvun loppupuolella, laajalle levinneen erimielisyyden vaiheessa kirkossa, Rebecca pysyi uskollisena tehden päätöksen elää Mormonin kirjan ohjeiden mukaan.3
William McLellin: ”Pakotettu – – tunnustamaan – – totuuden”
Eräänä aamuna vuonna 1831 nuori opettaja nimeltä William McLellin kuuli, että Missouriin matkalla olevat miehet saarnaisivat uudesta kirjasta, jota kuvattiin ”ilmoitukseksi Jumalalta”. Hän kiiruhti kuulemaan heitä. Hän kuunteli, kun David Whitmer todisti nähneensä ”pyhän enkelin, joka teki hänelle tunnetuksi totuuden tästä aikakirjasta”. William halusi kiihkeästi tietää, oliko miesten todistus totta. Hän kulki heidän perässään lähes 650 kilometriä Independenceen Missouriin, missä hän tapasi muita silminnäkijöitä, kuten Martin Harrisin ja Hyrum Smithin, ja haastatteli heitä.4
William haastatteli Hyrumia tuntikausia. ”Tiedustelin yksityiskohtia aikakirjan esiintulosta”, William kirjoitti. Seuraavana aamuna, rukoiltuaan, että hänet ohjattaisiin totuuteen, hän tajusi olevansa ”pakotettu rehellisenä miehenä tunnustamaan Mormonin kirjan totuuden ja paikkansapitävyyden”5.
Seuraavina vuosina Williamin valinnat ja myöhempien aikojen pyhien kärsimä vaino koettelivat ja vahvistivat hänen uskoaan. Kun pyhien kimppuun käytiin Jacksonin piirikunnassa Missourissa, Williamin ystävä Hiram Page, yksi kahdeksasta silminnäkijästä, nuijittiin ja ruoskittiin. Sen tehneet miehet sanoivat päästävänsä hänet menemään, jos hän kieltäisi Mormonin kirjan. ”Kuinka voin kieltää sen, minkä tiedän olevan totta?” Hiram sanoi, ja he pieksivät hänet uudelleen.
Hiramin todistus vahvisti Williamia – ja hän oli ymmärrettävästi kauhuissaan, että joutuisi itsekin piestäväksi. Kun hän kuuli, että alueella olevat miehet tarjosivat palkkiota hänen ja Oliver Cowderyn kiinniotosta, hän ja Oliver lähtivät kaupungista ja piiloutuivat metsään David Whitmerin kanssa. Siellä William haastatteli näitä kahta kolmesta silminnäkijästä. ”Minulle ei ole koskaan elämässäni avautunut näkyä”, hän sanoi, ”mutta te miehet sanotte, että teille on, ja siksi te tiedätte varmasti. Nyt te tiedätte, että elämämme on vaarassa joka hetki, jos rettelöitsijät vain saavat meidät kiinni. Kertokaa minulle Jumalan tähden, onko Mormonin kirja totta.”
”Veli William”, Oliver sanoi, ”Jumala lähetti pyhän enkelinsä julistamaan totuuden sen käännöksestä meille, ja siksi me tiedämme. Ja vaikka rettelöitsijät surmaisivat meidät, niin meidän täytyy kuolla julistaen sen totuutta.”
David lisäsi: ”Oliver on kertonut sinulle vakaan totuuden, sillä meitä ei voi pettää. Minä julistan mitä vilpittömimmin sinulle sen olevan totta!”6
David, Martin, Hiram, Oliver ja William tulivat kukin tietämään, että Joseph Smith käänsi Mormonin kirjan Jumalan voimalla. He tiesivät, että kultalevyille kirjoitettu evankeliumi on totta. Mutta myöhemmin he antoivat turhautumisensa Josephiin kalvaa mieltään, kunnes he lakkasivat elämästä Mormonin kirjan opetusten mukaan.
Nähtyään heidän valintansa profeetta Joseph todisti paitsi siitä, että Mormonin kirja on totta – ”virheettömin kaikista kirjoista maan päällä ja uskontomme lakikivi” – myös siitä, että me pääsemme ”lähemmäksi Jumalaa noudattamalla sen opetuksia kuin minkään muun kirjan avulla”7.
Sally Parker: ”Luja uskossa”
Sally Parker oli Lucy Mack Smithin naapuri Ohion Kirtlandissa. ”Hän kertoi minulle koko tarinan”, Sally kirjoitti. Kun Sally kysyi Lucylta, oliko tämä nähnyt levyt, ”[Lucy] sanoi ei, ettei ollut hänen asiansa nähdä niitä, mutta hän kantoi ja käsitteli niitä, ja minä uskon kaiken, mitä hän sanoi, sillä minä asuin hänen naapurinaan kahdeksan kuukautta ja hän oli mitä parhain nainen.”
Vuonna 1838 Sally kuuli myös Hyrum Smithin lausuvan todistuksensa: ”Hän sanoi nähneensä levyt omin silmin ja käsitelleensä niitä omin käsin.”8
1830-luvun loppupuolella, kun monet jättivät kirkon, Sally Parker suri heidän ystävyytensä menettämistä ja uudisti päättäväisyytensä elää Mormonin kirjan ohjeiden mukaan. ”Aion pitää kiinni uskostani, joka on kuin sinapinsiemenen murunen”, Sally kirjoitti. ”Minä tunnen sen voiman nyt sydämessäni. Olen yhtä luja uskossa kuin olin silloin kun minut kastettiin, ja ajatukseni ovat samat. Aion pitää kiinni evankeliumista kuolemaan asti.”9
Rhoda Greene: ”Hänellä oli Jumalan Henki”
Lucy Mack Smith puhui yleiskonferenssissa vuonna 1845 sen jälkeen kun kaikki Mormonin kirjan silminnäkijät hänen perheessään olivat kuolleet sairauteen tai heidät oli surmattu. Hän kertoi poikansa Samuelin ensimmäisestä lähetystyömatkasta.
Samuel, yksi kahdeksasta silminnäkijästä, kävi Rhoda Greenen kotona, kun Rhodan aviomies oli erään toisen kirkon lähetystyössä. Samuel kysyi Rhodalta, haluaisiko tämä kirjan. ”Se on Mormonin kirja, jonka veljeni Joseph käänsi maassa olleista levyistä”, hän selitti.
Rhoda otti kirjan vastaan lukeakseen sen ja näyttääkseen sen miehelleen. Kun Samuel tuli myöhemmin takaisin, Rhoda sanoi tälle, ettei hänen miehensä ollut kiinnostunut eikä hän voisi ostaa kirjaa. Surullisena Samuel otti kirjan ja teki lähtöä. Rhoda kertoi myöhemmin Lucylle, että sitten Samuel oli pysähtynyt ja katsonut häntä. ”Rhoda ei ollut koskaan nähnyt miehen näyttävän sellaiselta”, Lucy sanoi konferenssipuheessaan. ”Rhoda tiesi, että hänellä oli Jumalan Henki.”
”Henki kieltää minua ottamasta tätä kirjaa”, Samuel sanoi Rhodalle, joka polvistui ja pyysi Samuelia rukoilemaan kanssaan. Rhoda piti kirjan, luki sen ja sai siitä todistuksen. Niin sai ennen pitkää hänen miehensäkin. He päättivät elää sen ohjeiden mukaan koko elämänsä ajan.
”Ja niin työ alkoi”, Lucy todisti, ”ja sitten se levisi kuin sinapinsiemen.”10
Rhoda Greene on esiäitini. Mieleni ylentyy hänen Mormonin kirjaa koskevasta todistuksestaan, silminnäkijöiden tallennetuista todistuksista ja niiden todistuksista, jotka kuulivat heitä. Minua vahvistaa heidän päätöksensä elää sen mukaan, mitä Mormonin kirja opettaa.
Jokainen meistä voi olla Mormonin kirjan todistaja tänä päivänä, kun Pyhä Henki vahvistaa meille kirjan olevan totta. Vähän ennen lähetystyöhön lähtöäni sain luettua Mormonin kirjan ja sitten polvistuin ja rukoilin yksinkertaisesti mutta vakain aikein, vilpittömin sydämin ja uskoen Jeesukseen Kristukseen (ks. Moroni 10:3–4). Koin voimallisen tunteen, joka viestitti: ”Sinä tiedät jo, että se on totta.” Sen mukana tuli rauha, jota en ole koskaan halunnut vastustaa. Siitä lähtien olen tiennyt, että Mormonin kirja on totta.
Se ei kuitenkaan riitä. Presidentti Nelson on opettanut: ”Aina kun kuulen jonkun – myös itseni – sanovan: ’Tiedän, että Mormonin kirja on totta’, haluan huudahtaa: ’Sepä mukavaa, mutta se ei riitä!’ Meidän tulee tuntea, koko sydämemme pohjasta, että Mormonin kirja on yksiselitteisesti Jumalan sanaa. Meidän täytyy tuntea se niin syvästi, ettemme halua koskaan elää yhtäkään päivää ilman sitä.”11 Presidentti Nelsonin opetukset ovat totta. Jatkuva pyrkimykseni elää Mormonin kirjan opetusten mukaan on tuonut minut lähemmäksi Jumalaa kuin mikään muu.