Viimeinen sana
Jeesuksen Kristuksen tehtävä osoittaa Jumalan rakkautta
Vanhin Jeffrey R. Holland
kahdentoista apostolin koorumista
Lokakuun 2003 yleiskonferenssipuheesta.
Yksi iso osa-alue niistä monista suurenmoisista tarkoitusperistä, joita Herran Jeesuksen Kristuksen elämä ja tehtävä palveli, jää usein vaille ansaitsemaansa huomiota. Hänen seuraajansa eivät aikanaan ymmärtäneet sitä täysin, eivätkä monet nykyisestä kristikunnastakaan sitä liioin ymmärrä, mutta Vapahtaja itse puhui siitä useaan otteeseen ja painokkaasti. Se on se ylevä totuus, että kaikessa, mitä Jeesus tuli sanomaan ja tekemään, mukaan luettuna ja nimenomaan sovituskärsimyksessään ja -uhrissaan, Hän näytti meille, kuka ja millainen Jumala, iankaikkinen Isämme, on, kuinka täysin Hän on omistautunut lapsilleen kaikkina aikoina ja kaikkien kansojen keskuudessa. Jeesus yritti sanoin ja teoin ilmoittaa meille ja tehdä meille henkilökohtaiseksi Isänsä, meidän taivaallisen Isämme, todellisen luonteen.
Jeesus tuli pyytämään ihmisiä rakastamaan taivaallista Isäänsä niin kuin Tämä on aina rakastanut ja tulee aina rakastamaan heitä. Heidän oli mahdollista ymmärtää Jumalan suunnitelmaa, Jumalan voimaa, Jumalan pyhyyttä ja vieläpä Jumalan vihaa ja tuomioita. Mutta Jumalan rakkautta, Hänen uskollisuutensa syvyyttä lapsiaan kohtaan, he eivät vielä täysin tunteneet ennen kuin Kristus tuli.
Niinpä ruokkimalla nälkäisiä, parantamalla sairaita, tuomitsemalla ulkokultaisuuden, rukoilemalla uskoa – siten Kristus näytti meille Isän tavan, Hänen, joka on ”armelias ja laupias, hidas vihaan, kärsivällinen ja täynnä hyvyyttä”1. Kristus julisti elämällään ja varsinkin kuolemallaan: ”Tämä, mitä teille osoitan, on Jumalan laupeutta, samoin kuin itseni.”
Todistan henkilökohtaisesti henkilökohtaisesta, elävästä Jumalasta, joka tietää nimemme, kuulee rukouksemme ja hoivaa meitä iankaikkisesti Henkensä lapsina. Todistan, että maailmankaikkeuden ihmeellisen monimutkaisten tehtävien keskellä Hän pyrkii meidän henkilökohtaiseen onneemme ja turvaamme ennen kaikkia muita jumalallisia huolenaiheita.
Pyhän apostolinviran hengessä sanon, kuten sanoi eräs, jolla oli tämä virka muinaisina aikoina: ”Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme” (1. Joh. 4:10–11) – ja rakastaa Häntä ikuisesti.