Ensimmäisen presidenttikunnan sanoma
Opetuslapsen elämä
Presidentti Dieter F. Uchtdorf
toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa
Doe Kaku kirkkoon kääntymyksensä aikoihin. Sisar Kaku nykyisin miehensä Anthonyn kanssa.
Kolmekymmentä vuotta sitten Ghanassa nuori korkeakouluopiskelija nimeltä Doe astui ensimmäisen kerran sisälle kirkkomme seurakuntakeskukseen. Eräs ystävä oli kutsunut Doen mukaan, ja Doe halusi saada tietää, millainen kirkko oli.
Ihmiset siellä olivat niin mukavia ja sydämellisiä, ettei Doe voinut olla miettimättä: ”Millainen kirkko tämä oikein on?”
Vierailu teki Doeen niin suuren vaikutuksen, että hän päätti tutustua tarkemmin kirkkoon ja sen jäseniin, jotka olivat täynnä suurta iloa. Mutta heti kun hän alkoi tehdä niin, hyvää tarkoittavat perheenjäsenet ja ystävät alkoivat vastustaa häntä joka käänteessä. He sanoivat kirkosta kauheita asioita ja tekivät kaikkensa vetääkseen Doen pois kirkon piiristä.
Mutta Doe oli saanut todistuksen.
Hänellä oli usko, ja hän rakasti evankeliumia, joka täytti hänen elämänsä ilolla. Ja niin hän astui kasteen vesiin.
Sen jälkeen Doe syventyi tutkimiseen ja rukoilemiseen. Hän paastosi ja pyrki saamaan Pyhän Hengen vaikutuksen elämäänsä. Sen tuloksena hänen todistuksensa ja uskonsa vahvistuivat ja syvenivät. Viimein hän päätti palvella Herraa kokoaikaisessa lähetystyössä.
Palattuaan lähetystyöstä hän seurusteli ja solmi avioliiton lähetystyössä palvelleen miehen kanssa – sen saman, joka oli kastanut hänet vuosia aiemmin – ja heidät sinetöitiin myöhemmin Johannesburgin temppelissä Etelä-Afrikassa.
Monta vuotta on kulunut siitä, kun Doe Kaku koki ensimmäisen kerran Jeesuksen Kristuksen evankeliumin tuomaa iloa. Tänä aikana elämä ei ole kohdellut häntä aina lempeästi. Hän on kokenut oman osansa murhetta ja epätoivoa kuten kahden lapsen kuoleman – noiden kokemusten tuoma syvä suru painaa yhä raskaana hänen sydäntään.
Mutta hän ja hänen miehensä Anthony ovat pyrkineet lähentymään toisiaan ja lähestymään rakasta taivaallista Isäänsä, jota he rakastavat koko sydämestään.
30 vuotta kasteen vesiin astumisensa jälkeen sisar Kaku päätti nyt äskettäin toisen kokoaikaisen lähetystyön – tällä kertaa yhdessä miehensä kanssa, joka palveli lähetysjohtajana Nigeriassa.
Ne, jotka tuntevat sisar Kakun, sanovat, että hänessä on jotakin erityistä. Hän loistaa. On vaikeaa viettää aikaa hänen kanssaan tuntematta itseään onnellisemmaksi.
Hänen todistuksensa on varma: ”Minä tiedän, että Vapahtaja pitää minua tyttärenään ja ystävänään (ks. Moosia 5:7; Et. 3:14)”, hän sanoo. ”Ja minäkin opettelen ja yritän todella lujasti olla Hänen ystävänsä – en vain sillä, mitä sanon, vaan myös sillä, mitä teen.”
Me olemme opetuslapsia
Sisar Kakun tarina on samankaltainen kuin monien muiden. Hänellä oli halu tuntea totuus, hän maksoi hengellisen valon saamisen hinnan, hän osoitti rakkauttaan Jumalaa ja lähimmäisiään kohtaan, ja matkan varrella hän koki vaikeuksia ja surua.
Mutta vastustuksesta ja surusta huolimatta hän on jatkanut eteenpäin uskossa. Ja aivan yhtä tärkeää on, että hän on säilyttänyt ilon. Hän on löytänyt tavan paitsi kestää elämän vaikeuksia myös kukoistaa niistä huolimatta!
Hänen tarinansa on samankaltainen kuin teidän ja minun.
Matkamme on harvoin mutkaton tai ilman koettelemuksia.
Meillä jokaisella on murheita, pettymyksiä, suruja.
Saatamme jopa lannistua ja toisinaan tuntea musertuvamme.
Mutta ne, jotka elävät opetuslapsen elämää – jotka pysyvät uskollisina ja kulkevat eteenpäin uskossa, jotka turvaavat Jumalaan ja pitävät Hänen käskynsä1, jotka elävät evankeliumin mukaan päivä toisensa ja tunti toisensa jälkeen, jotka palvelevat Kristuksen kaltaisella tavalla lähellään olevia yksi hyvä teko kerrallaan – ovat niitä, joiden pienillä teoilla on usein suuri vaikutus.
Ne, jotka ovat hieman ystävällisempiä, vähäsen anteeksiantavaisempia ja hitusen armeliaampia, ovat niitä, jotka armahdetaan.2 Ne, jotka tekevät tästä maailmasta paremman paikan yksi huolehtiva ja rakastava teko kerrallaan ja jotka pyrkivät elämään Jeesuksen Kristuksen opetuslapsen siunattua, tyydytystä tuovaa ja sopuisaa elämää, ovat niitä, jotka löytävät lopulta ilon.
He tietävät, että ”Jumalan rakkaus, joka leviää kaikkialle ihmislasten sydämiin, – – on kaikkein haluttavinta – – ja riemullisinta sielulle”3.