Kunnes taasen kohdataan
Hengelliset krokotiilit
”Höpsis”, sanoin. ”Ei täällä mitään krokotiileja ole.”
Kuva © iStock/Thinkstock
Olin aina halunnut lähteä Afrikkaan ja nähdä eläimet, ja lopulta sain siihen mahdollisuuden. – –
Me pysähdyimme juomapaikalle katselemaan, kuinka eläimet tulivat juomaan. Oli hyvin kuiva kausi, eikä vettä ollut paljon; juomapaikalla oli oikeastaan vain mutapaikkoja. Kun norsut astuivat pehmeään mutaan, vesi tunkeutui niiden jalanjälkiin ja eläimet joivat niistä.
Antiloopit olivat erityisen hermostuneita. Ne lähestyivät mutakuoppaa mutta kääntyivät takaisin ja juoksivat pakoon hyvin peloissaan. Näin, ettei lähistöllä ollut leijonia, ja kysyin oppaaltamme, miksi antiloopit eivät juoneet. Hänen vastauksenaan – jossa piilee tarinan opetus – oli: ”Siellä on krokotiileja.”
Tiesin, että hän laski varmasti leikkiä, ja kysyin häneltä vakavana: ”Mikä on vikana?” Hän vastasi jälleen: ”Siellä on krokotiileja.”
”Höpsis”, sanoin. ”Ei täällä mitään krokotiileja ole.” – –
Hän ymmärsi, etten uskonut häntä, ja luulen, että hän päätti antaa minulle opetuksen. Hän ajoi auton toiseen paikkaan, jossa olimme ylempänä mutaisen juomapaikan penkereellä, ja sieltä käsin saatoimme katsella alas. ”Tuolla”, hän sanoi, ”katso itse.”
En nähnyt mitään muuta kuin liejua, vähän vettä ja kaukana seisovat levottomat eläimet. Sitten yhtäkkiä näin sen – suuren krokotiilin, joka oli asettunut mutaan odottamaan sitä, että jokin hyväuskoinen eläin tulisi niin janoiseksi, että tulisi juomaan. – –
Opas oli minulle ystävällisempi kuin olin ansainnut. Minun kaikkitietävä epäilykseni hänen ensimmäistä vastaustaan ”Siellä on krokotiileja” kohtaan olisi saattanut houkutella hänet sanomaan: ”No, mene itse katsomaan.”
Näin itse, ettei krokotiileja ollut. Olin niin varma itsestäni, että olisin saattanut hyvinkin mennä katsomaan, mitä siellä oikein oli. Niin ylimielinen suhtautumistapa olisi saattanut koitua kohtalokkaaksi! Mutta opas oli tarpeeksi kärsivällinen opettaakseen minua.
Nuoret ystäväni, toivon, että puhuessanne oppaillenne te olette viisaampia kuin minä olin siinä tilanteessa. Tämä neropattimainen ajatus, että tiesin kaiken, ei todellakaan osoittanut minulta hyvää harkintaa, eikä se osoittaisi sitä teiltäkään. En ole siitä kovinkaan ylpeä, ja luulen, että minua hävettäisi kertoa siitä teille, ellen uskoisi, että siitä voi olla teille apua.
Teitä vanhemmat ihmiset ovat jonkin verran tutkineet juomapaikkoja, ja he varoittavat teitä krokotiileista. Eivät vain suurista, harmaista liskoista, jotka voivat purra teidät palasiksi, vaan myös hengellisistä krokotiileista, jotka ovat äärettömän paljon vaarallisempia, petollisempia ja jopa näkymättömämpiä kuin nuo afrikkalaiset hyvin naamioituvat matelijat.
Nämä hengelliset krokotiilit voivat tappaa tai turmella sielunne. Ne voivat hävittää teidän mielenrauhanne ja niiden mielenrauhan, jotka rakastavat teitä. Ne ovat niitä, joista on varoitettava, eikä kuolevaisuudessa nykyisin liene juomapaikkaa, joka ei olisi niitä täynnään. – –
Onneksi elämässä on riittävästi oppaita, jotka estävät tällaisia asioita tapahtumasta, jos haluamme yhä uudelleen kuunnella heidän neuvojaan.