Me puhumme Kristuksesta

Taakka otettiin pois

Julkaistaan nimettömänä

Jouduttuani hyväksikäytetyksi lapsena kamppailin vuosia, ennen kuin päätin kertoa siitä jollekulle.

Istuin äskettäin kuuntelemassa Apuyhdistyksen oppiaihetta, jossa eräs sisar luki lasten fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa koskevan lainauksen. Ensimmäinen ajatukseni oli: ”Kuinka surullista.” Sitten täytyin Hengellä, joka todisti minulle Vapahtajan sovituksen ihmeestä. Olin ollut seksuaalisen hyväksikäytön uhri nuorella iällä. Tuon Apuyhdistyksen oppiaiheen aikana oivalsin, etten tuntenut enää tuskaa enkä pelkoa, jotka liittyivät minua vuosikausia kalvaneisiin ja pelottaneisiin tapahtumiin. Se oli ihme. Sydämessäni kiitin Vapahtajaa siitä, että Hän oli parantanut minut.

Kun olin lapsi, minulla oli vaikeaa ja tunsin vuosikausia häpeää, ennen kuin päätin kertoa jollekulle, että minua oli hyväksikäytetty. Kun olin 13-vuotias, sain tunteen, että oli aika puhua asiasta. Toimintaillassa erään palvelutoiminnan jälkeen menin erään luotettavan johtohenkilön luo, joka puhui kanssani lempeästi ja vei minut sinä samana iltana tapaamaan piispaa. Olin helpottunut nähdessäni piispan lämpimän ilmeen, kun hän kutsui minut toimistoonsa. Muistan tunteneeni vuosikausien salaisuuksien painon keventyvän piispani kuunnellessa. Muistan hänen aidot kyyneleensä, kun hän kuuli kertomukseni. Tunsin taivaallisen Isän rakkauden ja tunsin vakuuttuneeni siitä, ettei hyväksikäyttö ollut minun vikani ja että olin edelleenkin puhdas ja hyveellinen. Se oli alku parantumisen polulla, joka jatkui monia vuosia.

Parantuminen ei tapahtunut yhdessä hetkessä – se oli rauhan, ymmärryksen ja vastausten prosessi, joka muodostui siitä, että tutkin pyhiä kirjoituksia, rukoilin päivittäin ja tulin tuntemaan Jeesuksen Kristuksen yhä paremmin. Tutkiessani Vapahtajan elämää tunsin yhä suurempaa rakkautta Häntä kohtaan. Henki todisti minulle totuuksista, myös omasta arvostani Jumalan tyttärenä. Kun annoin sydämeni Herralle, noudatin Hänen käskyjään ja etsin Hänen tahtoaan, täytyin lohdulla ja rauhalla. Oppiessani tuntemaan Häntä aloin tuntea itseäni. Lopulta menneisyyteni ei enää satuttanut minua. Taakka otettiin pois. Vapahtaja oli parantanut minut.

Minulla on nyt iankaikkinen perhe: ihana aviomies ja kolme kaunista tytärtä. Minua on siunattu niin, että saan työskennellä nuorten kanssa ja todistaa, että Jeesuksen Kristuksen sovitus voi parantaa meidät synnistä, fyysisestä tuskasta ja särkyneestä sydämestä. Tiedän tämän sen laupeuden vuoksi, jota minulle osoitettiin – koska minut on ”iankaikkisesti ympäröity hänen rakkautensa käsivarsilla” (2. Nefi 1:15).

Avun hakeminen

Vanhin Richard G. Scott

”Parantuminen voi alkaa ystävällisen piispan tai vaarnanjohtajan tai viisaan ammattiauttajan avulla. Jos sääresi olisi murtunut, et päättäisi parantaa sitä itse. Myös vakavasti hyväksikäytetty voi hyötyä ammattiavusta. On monia tapoja saattaa parantuminen alkuun, mutta muista, että täysi parantuminen tulee Vapahtajan, Herran Jeesuksen Kristuksen, Mestarimme ja Lunastajamme välityksellä. Usko siihen, että kun ponnistelet, Hänen täydellinen, iankaikkinen, ääretön sovituksensa voi parantaa kärsimyksesi hyväksikäytön seurauksista.”

Vanhin Richard G. Scott kahdentoista apostolin koorumista, ”Hyväksikäytön tuhoisista seurauksista parantuminen”, Liahona, toukokuu 2008, s. 42; ks. myös s. 46 tässä numerossa.

Kuinka saamme Herran parantamaan elämämme?

Presidentti Dieter F. Uchtdorf, toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, auttoi vastaamaan tähän kysymykseen huhtikuun 2013 yleiskonferenssipuheessaan ”Jumalan valon antama toivo”:

Ensiksi, aloittakaa siitä, missä olette.

– – Meidän ei tarvitse odottaa maalilinjan ylittämistä saadaksemme Jumalan siunauksia. Itse asiassa taivaat alkavat aueta ja taivaan siunaukset alkavat laskeutua päällemme samalla kun otamme ensimmäisiä askeleitamme valoa kohti. – –

Toiseksi, kääntäkää sydämenne kohti Herraa.

Kohottakaa sielunne rukoukseen ja selittäkää taivaalliselle Isällenne, miltä teistä tuntuu. Tunnustakaa vajavuutenne. Vuodattakaa sydämenne tunteita ja ilmaiskaa kiitollisuutenne. Kertokaa Hänelle, mitä koettelemuksia teillä on. Anokaa Häneltä Kristuksen nimessä voimaa ja tukea. – –

Kolmanneksi, vaeltakaa valossa.

– – [Taivaallinen Isä] lähetti Poikansa tänne maan päälle valaisemaan tietä ja näyttämään meille, kuinka ylittäisimme turvallisesti polullemme asetetut kompastuskivet. Hän on antanut meille evankeliumin, joka opettaa opetuslapsen tavan elää. Se opettaa meille, mitä meidän täytyy tietää, tehdä ja olla kulkeaksemme Hänen valossaan seuraten Hänen rakkaan Poikansa, Vapahtajamme, jalanjälkiä.” (Liahona, toukokuu 2013, s. 75–76.)