Lahja, jota en muista
Yksi suurenmoisimmista lahjoista, mitä koskaan sain isältäni, on sellainen, jota en edes muista. Hän ei koskaan puhunut siitä. Se oli isän tapaista. Sain kuulla siitä monia vuosia myöhemmin äidiltäni.
Sekä äiti että isä olivat varttuneet Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseninä, mutta isän tupakoiminen oli estänyt heitä menemästä naimisiin temppelissä. Rakastava piispa, joka toimitti vanhempieni siviilivihkimisen, kannusti heitä asettamaan tavoitteeksi temppeliavioliiton, ennen kuin heille syntyisi lapsia. Tavoite oli heillä yhä työn alla, kun minä synnyin.
Kun kaksivuotispäiväni lähestyi, vanhempani eivät vieläkään olleet menneet temppeliin. Äiti halusi todella, että perheemme sinetöitäisiin ennen toisen lapsen syntymää, mutta isä tupakoi yhä.
Joskus toivon, että pystyisin muistamaan, mitä toisena syntymäpäivänäni tapahtui, koska silloin sain sen lahjan. Sinä iltana marraskuun alkupuolella isä tuli töistä kotiin, ja laitettuaan sivuun eväsrasiansa ja riisuttuaan takkinsa hän nosti minut syliin. ”Gary”, hän sanoi, ”minulla on sinulle erityinen syntymäpäivälahja.” Äiti sanoi yllättyneensä, koska hän tiesi, ettei isällä ollut ylimääräistä rahaa ostaakseen minulle lahjan.
Pistäen kätensä paitansa taskuun isä otti sieltä vajaan tupakka-askin ja antoi sen minulle. Äiti yritti estellä, mutta isä kohotti kätensä aivan kuin sanoakseen: ”Tämä on minun ja poikani välinen asia.”
Sitten isä sanoi minulle hiljaa: ”Olen ajatellut tätä päiväkausia. Olen päättänyt, etten halua sinun, poikani, koskaan muistavan, että isäsi tupakoi. Lahjani sinulle tänään on se, että luovun savukkeistani, enkä enää koskaan tupakoi.”
Ja siihen päättyi isäni tupakoiminen. Hänen oli varmasti vaikea lopettaa tupakoiminen niin yhtäkkiä. Se oli hänen erityinen lahjansa minulle, vaikken sitä muistakaan. Mutta siihen liittyi muutakin.
Muutama kuukausi myöhemmin äitini odottaessa veljeäni me menimme Loganin temppeliin Utahissa, missä meidät sinetöitiin yhteen iankaikkiseksi perheeksi.
Olen vilpittömän kiitollinen siitä lahjasta, jonka rakastava ja huolehtiva isäni antoi minulle monia vuosia sitten.