Kirkon historia
Jane Elizabeth Manning James


”Jane Elizabeth Manning James”, Kirkon historiaa koskevia aiheita

”Jane Elizabeth Manning James”

Jane Elizabeth Manning James

Jane Elizabeth Manning (noin 1822–1908) oli yksi ainakin viidestä lapsesta, jotka syntyivät vapaalle afroamerikkalaiselle pariskunnalle Connecticutissa siihen aikaan, kun useimmat mustat Yhdysvalloissa olivat orjia.1 Nuorena aikuisena Jane liittyi vuonna 1841 New Canaanin kongregationalistiseen kirkkoon, mutta puolitoista vuotta myöhemmin talvella 1842–1843 hän ja muutamat perheenjäsenet menivät kasteelle Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa. Jane ja muut hänen perheessään halusivat pian liittyä pyhien joukkoon Nauvoossa, joten he matkasivat Connecticutista New Yorkiin aikoen jatkaa matkaa höyrylaivoilla ja kanavalaivoilla. Heitä ei kuitenkaan päästetty laivaan etnisen taustansa vuoksi, joten heidän oli käveltävä jäljellä olevat miltei 1 300 kilometriä. Peoriassa Illinoisissa paikallisviranomaiset kuulustelivat Manningeja mahdollisina orjakarkureina ja vaativat asiapapereita, jotka todistaisivat heidän olevan vapaita. Rasismi oli este, johon Jane törmäsi jatkuvasti koko loppuelämänsä ajan.

Kuva
valokuva Jane Manning Jamesista

Jane Manning Jamesin muotokuva.

Kirkon historian kirjaston ja arkistojen luvalla

Päästyään Nauvooseen Jane ystävystyi pian Joseph ja Emma Smithin kanssa. Hän asui heidän luonaan ja työskenteli heidän kotitaloudessaan. Eräässä vaiheessa Emma esitti Janelle kutsun tulla adoptoiduksi lapsena Smithien perheeseen pappeuden sinetöimisellä.2 Jane kieltäytyi, koska hän ymmärsi väärin tämän oudon, uuden käytännön, mutta hän uskoi lujasti Josephin profeetalliseen tehtävään. ”Minä tunsin profeetta Josephin”, hän todisti myöhemmin. ”Hän oli hienoin mies, mitä olen koskaan nähnyt maan päällä. – – Olen varma, että hän oli profeetta, koska tiedän sen.”3

Keskustellessaan Josephin ja tämän äidin Lucy Mack Smithin kanssa Jane sai lisää tietoa Mormonin kirjasta ja sen kääntämisestä sekä oppi ymmärtämään ja arvostamaan temppelitoimituksia.

Jane solmi avioliiton Isaac Jamesin kanssa, joka oli vapaa musta käännynnäinen New Jerseystä. He sekä Janen poika Sylvester lähtivät pyhien kanssa Nauvoosta vuonna 1846 kohti länttä. Sen vuoden kesäkuussa syntyi Janen ja Isaacin poika Silas. Seuraavana vuonna perhe ylitti tasangot, ja syksyllä 1847 perhe saapui Suolajärven laaksoon. Isaac ja Jane saivat kuusi muuta lasta, joista ainoastaan kaksi eli pidempään kuin Jane. Kuten muut varhaiset uudisasukkaat Suolajärven laaksossa, Jane ja Isaac työskentelivät uutterasti elättääkseen perheensä. Isaac teki työläisenä ruumiillista työtä ja ajoittain Brigham Youngin ajurina, ja Jane kutoi kangasta, ompeli vaatteita ja pesi pyykkiä, aivan kuten hän oli tehnyt Nauvoossa.

Kireät suhteet avioliitossa johtivat siihen, että Isaac ja Jane erosivat vuonna 1870. Myöhemmin Jane oli kaksi vuotta naimisissa entisen orjan Frank Perkinsin kanssa, mutta jatkoi pian elämää yksinhuoltajana ja isoäitinä. Rahantarve ja kolmen lapsen kuolema ajoivat Janen takaisin työhön. Hän valmisti ja myi saippuaa samalla kun kaksi hänen pojistaan tekivät töitä vuokratyöläisinä. Vuonna 1890, oltuaan 20 vuotta muualla, Isaac palasi Salt Lake Cityyn, liittyi uudelleen kirkkoon ja pääsi sopuisiin väleihin Janen kanssa. Kun hän vuosi myöhemmin kuoli, hautajaistilaisuus pidettiin Janen kotona.

Läpi elämänsä vaikeuksien Jane säilytti sitoutuneen uskonsa evankeliumin opetuksiin ja arvosti jäsenyyttään kirkossa. Hän teki lahjoituksia temppelin rakennusrahastoon, ja hän osallistui Apuyhdistyksen ja Nuorten naisten karsimisyhdistyksen toimintaan.4 Jane koki runsaasti Hengen lahjoja mukaan lukien näyt, unet, uskon kautta parantuminen ja kielillä puhuminen. ”Uskoni Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin on yhtä vahva nykyään”, hän kirjoitti myöhemmin elämässään, ”ei, vaan mikäli on mahdollista, se on vahvempi kuin sinä päivänä, kun minut alussa kastettiin.”5

Vuosina 1884–1904 Jane oli aika ajoin yhteydessä kirkon johtajiin – John Tayloriin, Wilford Woodruffiin, Zina D. H. Youngiin ja Joseph F. Smithiin – ja pyysi lupaa saada oman temppeliendaumentin ja tulla sinetöidyksi.6 Siihen aikaan mustien myöhempien aikojen pyhiin kuuluvien miesten ja naisten ei sallittu osallistua useimpiin temppelitoimituksiin. Vuonna 1888 vaarnanjohtaja Angus M. Cannon antoi Janelle luvan mennä kasteelle edesmenneiden sukulaistensa puolesta.7 Lopulta vuonna 1894 kirkon johtajat antoivat hänelle luvan tulla sinetöidyksi sijaistoimituksella Joseph Smithin perheeseen palvelijana, mikä oli ainutkertainen tapaus. Vaikka hän ei saanut temppeliendaumenttia tai perheeseen sinetöimistä elinaikanaan, nämä toimitukset on suoritettu hänen puolestaan vuonna 1979.8

Hän kuoli 16. huhtikuuta 1908 ollessaan 95-vuotias – loppuun asti uskollisena myöhempien aikojen pyhänä. Deseret News -lehdessä kirjoitettiin: ”Harvat ihmiset ovat niin tunnettuja uskostaan ja uskollisuudestaan kuin oli Jane Manning James, ja vaikka hän eli vaatimattomissa oloissa, niin hänellä oli satoja ystäviä ja tuttuja.”9

Viitteet

  1. Janen äiti oli ollut orja, mutta hänet oli vapautettu Connecticutin vaiheittaisella vapautuslailla. Jane syntyi vapaana, mutta orjuus oli osavaltiossa laillista vielä Janen poismuuton jälkeenkin. Yleistä tietoa Janen elämästä on julkaisussa Henry J. Wolfinger, ”A Test of Faith: Jane Elizabeth Manning James and the Origins of the Utah Black Community”, julkaisussa Social Accommodation in Utah, toim. Clark Knowlton (Salt Lake City: University of Utah, 1975), s. 126–175, ja julkaisussa Quincy D. Newell, ”The Autobiography and Interview of Jane Elizabeth Manning James”, Journal of Africana Religions, vsk. 1, nro 2, 2013, s. 251–291.

  2. Zina D. H. Youngin kirje Joseph F. Smithille, 15. tammikuuta 1894, kirkon historian kirjasto, Salt Lake City.

  3. ”’Aunt’ Jane James”, julkaisussa ”Joseph Smith, the Prophet”, Young Woman’s Journal, vsk. 16, nro 12 (joulukuu 1905), s. 551, 553.

  4. 8. seurakunnan Apuyhdistyksen pöytäkirjat ja aikakirjat, 1867–1969, 8. seurakunta, Libertyn vaarna, 20. elokuuta 1874; 20. lokakuuta 1874; 21. joulukuuta 1874; 20. tammikuuta 1875; 22. maaliskuuta 1875; 20. toukokuuta 1875; 20. marraskuuta 1875, vsk. 1, kirkon historian kirjasto, Salt Lake City [Jane käytti lyhyen aikaa sukunimeä Perkins]; ”Ladies Semi-monthly Meeting”, Woman’s Exponent, vsk. 22, nro 9 (1. joulukuuta 1893), s. 66. Jane lahjoitti varoja St. Georgen, Loganin ja Mantin temppelien rakentamiseen sekä teki lahjoituksia lamanilaisten (intiaanien) lähetyskentälle. Ks. Linda King Newell ja Valeen Tippetts Avery, ”Jane Manning James”, Ensign, elokuu 1979, s. 29.

  5. Jane Elizabeth Manning James autobiography, noin 1902, saneltu Elizabeth J. D. Roundylle, kirkon historian kirjasto, Salt Lake City, s. 22.

  6. Jane E. Jamesin kirje John Taylorille, 27. joulukuuta 1884; Jane E. Jamesin kirje Joseph F. Smithille, 7. helmikuuta 1890; Jane E. Jamesin kirje Joseph F. Smithille, 31. elokuuta 1903.

  7. Angus M. Cannonin kirje Jane E. Jamesille, 16. kesäkuuta 1888; ks. myös Tonya Reiter, ”Black Saviors on Mount Zion: Proxy Baptisms and Latter-day Saints of African Descent”, Journal of Mormon History, vsk. 43, nro 4 (lokakuu 2017), s. 100–123.

  8. Jane Elizabeth Manning James autobiography, noin 1902. Jane saneli omaelämäkertansa Salt Lake Cityssä jossakin vaiheessa vuosina 1902–1908; Ronald G. Coleman ja Darius A. Gray, ”Two Perspectives: The Religious Hopes of ’Worthy’ African American Latter-day Saints before the 1978 Revelation”, julkaisussa Black and Mormon, toim. Newell G. Bringhurst ja Darron T. Smith (Urbana: University of Illinois Press, 2004), s. 54. Ks. myös Quincy D. Newell, ”The Autobiography and Interview of Jane Manning James”, Journal of Africana Religions, vsk. 1, nro 2 (2013), s. 256, 275 (viite 34).

  9. ”Death of Jane Manning James”, Deseret News, 16. huhtikuuta 1908.