Nuorten kertomaa
Menetin jotakin, löysin Vapahtajan
Gi Hyun M., 16, Laguna, Filippiinit
Rakastaa kirkon laulujen laulamista, musiikin kuuntelemista ja nuorten palvelemista.
Kuvitus Adam Howling
En aiemmin pitänyt kirkossa käymisestä, koska minusta tuntui, ettei minulla ollut siellä ystäviä. Koulussa minulla oli ystäviä, joiden kanssa pystyin nauramaan. Mutta minusta tuntui, että kirkossa nuoret naiset olivat erilaisia kuin minä tai he eivät ehkä pitäneet persoonallisuudestani. Aloin teeskennellä nukkuvani, jotta minun ei tarvitsisi mennä kirkkoon.
Sitten tuli koronapandemia, ja menetimme kaikenlaista. Asun äidin ja isoäidin kanssa. Äiti menetti työpaikkansa, ja luulimme, että meidän pitäisi luopua kodistamme. Aloin etsiä halvempaa asuntoa, mutta en löytänyt sellaista. Sen sijaan löysin Vapahtajan.
Kirkko alkoi lähettää jumalanpalveluksia verkossa, ja äiti pakotti minut heräämään ja katsomaan niitä. Tein niin, kunnes aloin tuntea halua tehdä niin. Minusta tuntui, että Vapahtaja kääntyi puoleeni, vaikka en itse kääntynytkään Hänen puoleensa. Ja kun aloin kääntyä Hänen puoleensa, Hän ojensi kätensä entistä lähemmäksi. Joidenkin asioiden menettäminen auttoi minua löytämään Vapahtajan.
Piispamme antoi minulle tehtävän, ja muista nuorista naisista tuli ystäviäni, koska avauduin heille. Koska minusta oli tuntunut, ettei minulla ollut ystäviä, tajusin, että muutkin saattavat kokea niin. Se sai minut ajattelemaan, että minun pitäisi ottaa ensimmäinen askel ja tehdä aloite.
Muistan, kun oli minun vuoroni auttaa erään oppiaiheen opettamisessa kirkossa. Sisimmässäni en todellakaan halunnut tehdä sitä. Mutta kun onnistuin sen tekemisessä, tunsin iloa. Tämä opetti minulle, että evankeliumi on todella kaunis. Se tuntuu hyvällä tavalla sanoin kuvaamattomalta.
Lopulta Herra auttoi äitiäni löytämään uuden työpaikan. Onneksi saamme edelleen asua kodissamme, ja Vapahtaja on tehnyt siitä pyhemmän paikan. Nauran yhä myös ystävieni kanssa koulussa. Mutta mikään ei voita Vapahtajan tarjoamaa iloa.