”Ennen kaikkea”

Chad H Webb

johtaja, seminaarit ja uskontoinstituutit

Kirkon koululaitoksen koulutuslähetys • 12. kesäkuuta 2019 • Kirkon toimistorakennuksen ensimmäisen kerroksen auditorio

Haluaisin ensiksi kiittää teitä kaikkia erityisesti pyrkimyksistänne keskittyä Vapahtajaan evankeliumin opiskelunne ja opettamisenne keskipisteenä. Kun olen tarkkaillut luokkia ja seurannut, kuinka te ja oppilaanne huomaatte Hänen nimityksiään ja tehtäviään, opiskelette Hänen luonteenpiirteitään ja ominaisuuksiaan ja opitte Hänen täydellisestä esimerkistään¹, olen tuntenut taivaallisen Isän kiitollisuuden siitä, että te todistatte Hänen rakkaasta Pojastaan. Noudattaessanne vanhin Clarkin neuvoa auttaa oppilaitanne oppimaan, kuinka tuntea Hänet ja oppia Häneltä², olen nähnyt Pyhän Hengen lisääntyneen vaikutuksen opetuksessanne ja esittämissänne kutsuissa. Yksi opettaja sanoikin minulle äskettäin: ”Jeesuksen asettaminen opetukseni keskipisteeksi on tuonut ilon takaisin luokkahuoneeseeni.” Kannustan teitä etsimään edelleen innoitusta siihen, kuinka teette sen tehokkaimmin joka päivä.

Tänään haluaisin kehottaa teitä rakentamaan näiden ponnistelujenne varaan auttaaksenne oppilaitanne näkemään Vapahtajan paitsi heidän tutkiessaan pyhiä kirjoituksia niin näkemään Hänet myös teissä, kun pyritte noudattamaan Hänen esimerkkiään ja välittämään Hänen rakkauttaan. Saatatte muistaa tämän presidentti Boyd K. Packerin esittämän ajatuksen, jota pidän seuraamuksiltaan sekä innoittavana että hämmästyttävänä:

”Ne ominaisuudet, joita vuosien mittaan minun kallisarvoisena etuoikeutenani on ollut tunnistaa teissä, veljet ja sisaret, eivät ole enempää eivätkä vähempää kuin läpikuultava kuva Mestariopettajasta. Uskon, että siinä määrin kuin toimitte teillä olevan haasteen ja tehtävän mukaan, Kristuksen kuva tosiaan uurretaan kasvoihinne. Ja käytännöllisesti katsoen siinä luokkahuoneessa sillä hetkellä ja siinä ilmauksessa ja sillä innoituksella te olette Hän ja Hän on te.”³

Vapahtajan kaikista ominaisuuksista se, joka näyttää tarjoavan sekä vaikuttimen että perustan kaikelle muulle, on Hänen täydellinen rakkautensa – Hänen rakkautensa taivaallista Isäänsä kohtaan ja Hänen rakkautensa meitä jokaista kohtaan.

Apostoli Paavali kirjoitti: ”Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, – – mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään.”⁴ Ryhmälle seminaarin- ja instituutinopettajia Paavali olisi saattanut sanoa: ”Vaikka minulla olisi karisman lahja ja vaikka ymmärtäisin opetuksen, oppimisen ja kaiken pedagogiikan perusasiat ja vaikka minulla olisi todella hienoja havaintoesityksiä, mutta minulta puuttuu rakkaus, en olisi mitään.” Älkää vain käyttäkö tuota lausuntoa tekosyynä sille, ettette tee lujasti töitä ollaksenne erittäin taitavia opettajia. Mutta muistakaa, että kun me rukoilemme ymmärrystä, tietoa ja uskoa, niin jos emme ota mukaan rakkautta, me olemme kuin ”kumiseva vaski tai helisevä symbaali”⁵.

”Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä”

Apostoli Paavali kirjoitti myös: ”Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä.”⁶

Yksi esimerkki Vapahtajan lempeydestä on tallennettu lukuun Luukas 19. Sakkeus, publikaani, oli rikastunut ollessaan roomalaisten palveluksessa, mutta juutalaiset vihasivat häntä, koska hänen keräämänsä verot tuntuivat heiltä petokselta. Eräänä päivänä Sakkeus halusi nähdä Jeesuksen, mutta hän ei onnistunut siinä, koska oli pienikokoinen, eikä hän kyennyt työntymään väkijoukon läpi, joka oli haluton auttamaan häntä. Niinpä Sakkeus juoksi edemmäs tietä, jota Jeesus käveli, ja kiipesi metsäviikunapuuhun nähdäkseen Jeesuksen tämän mennessä ohi.

Kuva

Sakkeus puussa

Pyhissä kirjoituksissa kerrotaan: ”Tultuaan sille kohtaa Jeesus katsoi ylös ja sanoi: ’Sakkeus, tule kiireesti alas. Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi.’

Sakkeus tuli kiireesti alas ja otti iloiten Jeesuksen vieraakseen.”⁷

Voitteko kuvitella, mitä Sakkeukselle merkitsi se, että hän tuli nähdyksi, ja mitä Vapahtajan kutsu tarkoitti ihmiselle, joka oli niin tottunut jäämään ulkopuoliseksi? Tällä pienellä lempeällä teolla on varmasti ollut valtava vaikutus.

Meidän oppilaamme tarvitsevat meidän kärsivällisyyttämme ja lempeyttämme. Huono käytös, häiriöt ja ikävät asenteet voivat toisinaan tehdä opettamisesta vaikeaa. Mutta niinä hetkinä kehotan teitä katsomaan tuon käytöksen ohi ja näkemään ihmisen. Pysähdyttehän riittävän pitkäksi aikaa kysymään: ”Mikä muu saattaisi aiheuttaa tällaisen käytöksen tai tällaisen asenteen?”

Kuten vanhin Jeffrey R. Holland on opettanut: ”Jos lapset ovat torjuvia, ehkä ette voi vielä opettaa heitä, mutta voitte rakastaa heitä. Ja jos rakastatte heitä tänään, ehkä voitte opettaa heitä huomenna.

– – Mikään siitä ei ole riippuvainen heistä. Me voimme rakastaa heitä alusta loppuun, ja ihmeitä tapahtuu.”⁸

Mutta kuinka se tehdään, etenkin silloin kun jotakuta tuntuu vaikealta rakastaa? Vanhin Holland auttoi meitä myös tässä asiassa, kun hän sanoi: ”Voitte aloittaa rakastamalla Jumalaa. Sitten voitte pyytää Häntä auttamaan teitä ulottamaan rakkautenne Häntä kohtaan muihin, jotka tarvitsevat rakkauttanne.”⁹ Te voitte ”[rukoilla] Isää koko sydämen voimalla, että täyttyisitte tällä rakkaudella”¹⁰. Te voitte rukoilla nähdäksenne heidät siten kuin Hän näkee heidät. Te voitte kuunnella ja pyrkiä ymmärtämään heitä. Ja kuten presidentti Henry B. Eyring lisäsi: ”Palvelkaa heitä. Etsikää pieniä asioita, joita voitte tehdä heidän hyväkseen. Maksakaa palvelemisen hinta, niin Jumala pitää sitä kunniassa. Lupaan teille sen. Älkää olko huolissanne, vaikka oppilaanne eivät olekaan aina rakastettavia. Tehkää vain jotakin heidän hyväkseen, niin he alkavat tuntua teistä hieman rakastettavammilta. Se on oleva lahja Jumalalta.”¹¹

Kaikille teille, jotka osallistutte oppilaidenne musiikkiesityksiin ja urheilutapahtumiin tai löydätte muita hienovaraisia tapoja palvella heitä, kiitos. Vaikka he eivät näkisikään teitä, he tuntevat, että rakkautenne heitä kohtaan lisääntyy, koska Herra siunaa teitä lempeydellä sen vuoksi, että te palvelette heitä.¹²

Toinen esimerkki Vapahtajan lempeydestä on luvussa Markus 5.

Kuva

Jeesus parantaa verenvuodosta kärsivän naisen

Ajatelkaa hetki, mitä Jeesus teki verenvuodosta kärsivän naisen hyväksi. Hän teki hyvin paljon enemmän kuin paransi tämän fyysisesti. Nainen on varmasti ollut aivan uuvuksissa kipujen, sosiaalisen torjunnan ja taloudellisen ahdingon vuoksi. Kun Jeesus sitten käsitti, että Hänestä oli lähtenyt voimaa, Hän kääntyi tungoksessa nähdäkseen henkilön, joka oli sen aiheuttanut.¹³ Fyysinen parantuminen oli jo tapahtunut. Jeesus pysähtyi, vaikka Hän oli menossa vastaamaan toiseen tärkeään tarpeeseen. Hän tunnusti naisen uskon ja kutsui tätä hellästi tyttärekseen.¹⁴ Vapahtaja näki hänet, ei hänen sairauttaan. Vapahtaja näki henkilön, jolla oli tarve tulla rakastetuksi ja kohotetuksi, ei ratkaistavaa ongelmaa tai hoidettavaa tehtävää.¹⁵

Olipa tehtävä, joka teidän täytyy hoitaa, tai oppiaihe, joka teidän täytyy valmistaa tai opettaa, tai kurinpito-ongelma, jonka kohtaatte, millainen tahansa, niin se on aina tilaisuus kohottaa ihmisiä.

Ja minä toivon, että rakkautemme ulottuu niihinkin, jotka eivät ole tällä hetkellä ilmoittautuneet tai jotka eivät osallistu. Heissä on monia Sakkeuksen ja tämän naisen kaltaisia, jotka odottavat väkijoukon takana. Joten seuratkaa Vapahtajan esimerkkiä ja lähtekää etsimään heidät.¹⁶ Rukoilettehan ja neuvottelettehan yhdessä, kun etsitte innoitusta siihen, kuinka voisitte auttaa useampia nuoria oppimaan Vapahtajasta ja Hänen opetuksistaan. Mukaan saamiseen ja kurssien suorittamiseen tähtäävien ponnistelujen tulee olla tärkeysjärjestyksen kärjessä ja eteenpäin vievänä voimana työssämme useampien taivaallisen Isän lasten siunaamiseksi.

”Ennen kaikkea, pukekaa päällenne – kuten viitta – rakkauden side”

Herra sanoi profeetta Joseph Smithille: ”Ennen kaikkea, pukekaa päällenne – kuten viitta – rakkauden side, joka on täydellisyyden ja rauhan side.”¹⁷ Miltä mahtaisi näyttää, kun on pukeutunut rakkauden siteisiin?

Kuva

aviorikoksesta tavattu nainen

Luvussa Johannes 8 kerrotaan naisesta, jonka fariseukset toivat temppeliin ja asettivat Jeesuksen eteen. He sanoivat Vapahtajalle:

”Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa.

Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?”

Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan aivan kuin ei olisi kuullut heitä. Kun he tiukkasivat Häneltä vastausta, Hän suoristautui ja sanoi: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.” Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan.

Kun fariseukset alkoivat tuntea omantuntonsa tuomitsevan heidät, he lähtivät yksi toisensa jälkeen. Jeesuksen ja naisen jäätyä kahden Jeesus kysyi lempeästi: ”’Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?’

’Ei, herra’, nainen vastasi. Jeesus sanoi: ’En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.’”¹⁸

Kun pohditte tätä tapahtumaa, miettisittekö kolmea niistä monista opetuksista, joita voimme saada Vapahtajan täydellisestä esimerkistä?

Ensiksi, Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta me voimme oppia virheistämme, ja kun teemme parannuksen, ne eivät tuomitse meitä. Luokissamme on oppilaita, jotka ovat tehneet virheitä. Kun myötätuntoisesti opetamme, että taivaallinen Isämme on halukas antamaan anteeksi ja että parannus tuo iloa¹⁹, me autamme oppilaita (ja lapsiamme) uskomaan, että Vapahtajan sovitus koskee heitä – sillä se koskee.

Ja muuten, tämä neuvo pätee yhtä lailla meihin jokaiseen. Mekin tarvitsemme Vapahtajan sovitusta omaksi avuksemme saadaksemme anteeksi ja parantuaksemme. Kun sitten koemme henkilökohtaisesti parannuksen iloa, me pystymme innostamaan oppilaitamme kääntymään Vapahtajan puoleen, koska tuo kutsu tulee omasta muuttuneesta sydämestämme.

Toiseksi, rakkaus on suuri kannustin, joka auttaa meitä haluamaan tehdä sitä, mikä on oikein. Vanhin Dale G. Renlund on sanonut: ”Varmastikaan Vapahtaja ei suvainnut aviorikosta. Mutta Hän ei myöskään tuominnut naista. Hän kannusti naista uudistamaan elämänsä. Hänen laupeutensa ja armonsa innoittivat naista muuttumaan. Joseph Smithin raamatunkäännöksessä vahvistetaan naisen siitä seurannut opetuslapseus: ”Ja siitä hetkestä lähtien nainen ylisti Jumalaa ja uskoi hänen nimeensä [Ks. LDS Bible, John 8:11, alaviite c].”²⁰

Opettajina tai vanhempina saatamme tuntea houkutusta pidättyä kaivatuista rakkaudenilmauksista, koska olemme huolissamme siitä, että ne saatettaisiin sekoittaa synnin hyväksymiseen tai huonon käytöksen suvaitsemiseen. Oppilaamme ja lapsemme tietävät yleensä jo, mitä ajattelemme Herrasta ja Hänen käskyistään. Se, mitä he usein tarvitsevat, on vakuutus siitä, että heitä rakastetaan ja arvostetaan. Se rakkaus ja toivo, jota tämä nainen varmastikin tunsi, kun Vapahtaja siunasi häntä ”rakkauden siteillä”, on sitä, mitä me toivomme kaikkien oppilaidemme tuntevan, kun he oppivat Hänestä ja Hänen evankeliumistaan.

Kolmanneksi, Vapahtaja rakastaa Isän oppia, mutta Hän ei koskaan käyttänyt sitä lyömäaseena. Fariseukset tunsivat hyvin Mooseksen lain ja jopa vetosivat siihen lainaten sekä lakia että sen seurauksia. Mutta itse lain antaja, jonka tehtävänä oli ”[parantaa] ne, joiden mieli on murtunut, [ja julistaa] vangituille vapautusta”²¹, päättikin sen sijaan osoittaa armeliaisuutta. Hän suojeli naista fariseusten syyttäviltä käsiltä ja sydämiltä samalla kun Hän antoi heille tarpeellisen tilaisuuden pohdiskella itseään ja tulla tietoisiksi heidän omasta tarpeestaan muuttua.

Toisinaan meillä on oppilaita ja opettajia, jotka ovat käyttäneet oppia tavalla, joka herättää syyttelyn ja tuomitsemisen ilmapiirin. Rohkaisemisen ja kohottamisen sijaan tällainen suhtautuminen on alentavaa ja voi olla jopa tuhoisaa. Mestarin esimerkin seuraaminen on sitä, että opetamme tavalla, joka tuo toivoa ja parantaa niitä, joiden mieli on murtunut.

Synnin lisäksi mieli voi murtua monenlaisten olosuhteiden vuoksi. Monet oppilaat tulevat vaikeista, jopa traumaattisista tilanteista, jotka saavat heidät epäilemään, rakastetaanko ja arvostetaanko heitä. Jotkut kamppailevat ahdistuneisuuden tai liian täydellisyydentavoittelun tuomien haasteiden kanssa, jotka saavat heidät kuulemaan paheksuntaa toivon sijaan. Toiset tuntevat, etteivät ole haluttuja, koska he kohtaavat kiusauksia tai haasteita, jotka liittyvät sukupuoliseen identiteettiin, ja he tuntevat olevansa ansassa ja ovat huolissaan siitä, ettei heillä ole paikkaa eikä tulevaisuutta Jeesuksen Kristuksen palautetussa kirkossa.

Meidän opettajien pitää pyrkiä ymmärtämään, millaisia tällaiset kokemukset voivat olla oppilaillemme. Saanen kertoa teille yhden esimerkin erään entisen opiskelijan tunteista seminaarikokemustaan kohtaan. Hän sanoi: ”Meidän käsketään rakastaa lähimmäistämme, mutta tuntuu kuin ihmiset ajattelisivat, että lähimmäistään pitää kyllä rakastaa, ellei tämä ole homo. Kaikenkattava viesti on, että se on pahinta, mitä voi olla, ja se saa minut kysymään, kuinka minulla voi olla itsetuntoa ja kuinka taivaallinen Isä voi rakastaa minua.”

Mikä sitten oppilaiden henkilökohtainen haaste kenties onkin, meidän pitää kuunnella ymmärtääksemme ja välittääksemme vilpitöntä myötätuntoa ja rakkautta. Meidän pitää luoda luokkahuoneita, joissa kysymykset ovat tervetulleita ja asioista keskustellaan arvostusta ja huomaavaisuutta osoittaen. Meidän pitää opettaa selkeästi totuutta ja auttaa jokaista oppilasta ymmärtämään oma iankaikkinen identiteettinsä rakastavien taivaallisten vanhempien lapsena.²² Ja meidän pitää auttaa oppilaita tuntemaan, etteivät he ole yksin. Rakkauden ja ymmärryksen osoittaminen enenevässä määrin heitä kohtaan luo Pyhälle Hengelle otollisen ilmapiirin, lisää oppimista ja parantaa murtuneita mieliä.²³

Presidentti Dallin H. Oaks on opettanut: ”Meillä on velvollisuus kantaa toistemme kuormia, ’jotta ne olisivat keveitä’ [Moosia 18:8]. Vaikka emme voikaan muuttaa Herran oppia, me haluamme jäsentemme ja menettelytapojemme ottavan huomioon ne, jotka kamppailevat kuolevaisuuden haasteiden kanssa.” Hän lisäsi myös, että ”jäsentemme pyrkimysten osoittaa enemmän ymmärrystä, myötätuntoa ja rakkautta tulee lisätä arvostusta ja ymmärrystä – – [sekä] vähentää vihaa ja kiistaa, jotka ovat niin yleisiä nykyään. – – Se on varmasti halumme, ja me pyydämme jäsentemme ja muiden apua päästäksemme siihen.”²⁴

On ratkaisevan tärkeää, että jokainen opettaja ymmärtää opin, tietää, mitä Herran profeetat sanovat nykyään näistä aiheista, ja tietää, kuinka vastata avuliaalla ja myötätuntoisella tavalla.²⁵ Olemme hyvin sitoutuneita edistymään näillä alueilla ja tulemme antamaan lisää koulutusta ja lähdeaineistoa avuksenne.

Jos on hetkiä, jolloin te itse tai oppilaanne sanovat asioita, jotka saattavat saada jonkun tuntemaan, ettei hän ole toivottu, niin rukoilettehan voimaa ja ymmärrystä siitä, kuinka voisitte osaltanne laskea syyttelyn käsiä? Auttakaa oppilaitanne muistamaan, että jokainen meistä kasvaa yhä ja tarvitsee Vapahtajan armoa. Juuri Lusifer tunnettiin syyttäjänä, joka ”meidän Jumalamme edessä syytti veljiämme päivin ja öin”²⁶. Sen sijaan Herran kädet, käsivarret ja rakkaus ovat yhä ojennettuina.

Vielä yksi jumalallisen rakkauden ominaisuus on, että taivaallinen Isämme haluaa meidän tulevan kaltaisikseen ja saavan kaikki siunaukset, jotka Hän on valmistanut lapsilleen.

Taivaallinen Isämme on korkeiden odotusten Jumala

Vanhin D. Todd Christofferson on sanonut: ”Taivaallinen Isämme on korkeiden odotusten Jumala.”²⁷ Hän ei luovu toivosta meidän suhteemme. Hän tukee meitä, kun horjumme, Hän toivoo meidän kehittyvän ja Hän on kärsivällinen meidän kasvaessamme. Opettajalla, joka rakastaa oppilaitaan, on myös korkeita odotuksia, ja hän välittää enemmän heidän iankaikkisesta edistymisestään kuin siitä, kuinka tämänpäiväinen oppitunti sujui tai kuinka paljon oppilaat pitävät hänestä.

Jeesus välitti syvästi seuraajiensa edistymisestä.

Kuva

Jeesus ja Pietari kävelevät veden päällä

Hän näki esimerkiksi Pietarissa sellaista, mitä tämä ei pystynyt näkemään itsessään. Vapahtaja kutsui Pietarin toimimaan uskossa, ja kun Pietari horjui, Vapahtaja kohotti häntä ja keskittyi aina siihen, mitä Pietarista ennen pitkää tulisi.

Se, että meillä on korkeat odotukset, innoittaa oppilaita toimimaan uskossa ja sallii heidän kokea Herran luvattuja siunauksia. Vanhin Neil L. Andersen on opettanut, että kun me johdamme ja opetamme ilman rakkautta eivätkä odotuksemme ole suuret, me kannustamme kapinointiin. Suuret odotukset ilman rakkautta edistävät poikkeamista. Suuri rakkaus ja vähäiset odotukset luovat toveruuden tunteen mutta eivät juurikaan edistystä. Sen sijaan suuri rakkaus ja suuret odotukset luovat ihmeitä.²⁸ Sellaista on Vapahtajan rakkaus, ja sellaista rakkautta meillä täytyy olla, jos aiomme tehdä vaikutuksen oppilaidemme elämään.

Kun kysyn seminaari- ja instituuttioppilailta, kuinka heidän opettajansa osoittama rakkaus on siunannut heitä, heidän vastauksensa tulevat nopeasti ja ovat täynnä kiitollisuutta. Tässä on vain muutama äskettäinen esimerkki.

Yksi nuori nainen sanoi: ”Minusta on ihanaa mennä seminaariin ja nähdä, kun opettajani on iloinen ja hymyilee. En edes tiedä, kuinka pukea sanoiksi se, kuinka suuresti hänen rakkautensa on vaikuttanut minuun. Vähän aikaa sitten hän kehui minua, ja kävelin ulos rakennuksesta yrittäen olla itkemättä, koska se teki minut hyvin onnelliseksi. Tuo yksinkertainen kohteliaisuus merkitsi minulle todella paljon. Menen innoissani seminaariin joka päivä. Se on päiväni kohokohta. Opettajani osoittama rakkaus minua kohtaan on opettanut minua rakastamaan jokaista muuta Jumalan poikana tai tyttärenä.”

Mukailen erästä toista: ”Tämänpäiväinen oppituntimme on todella muuttanut minua. Sain rohkeutta esittää erään vaikean kysymyksen, ja opettajani todella kuunteli ja yritti ymmärtää, mistä kysymykseni kumpusi. Sitten hän ajan kanssa vastasi kysymykseeni. Se, mitä hän sanoi, avasi todella silmäni joillekin asioille, joita en ollut tullut aiemmin ajatelleeksi.”

Ja lopuksi, eräs nuori mies kirjoitti: ”Tämän lukukauden alussa asenteeni oli huono. En välittänyt evankeliumista enkä itsestäni, ja olin kaikkea muuta kuin onnellinen. Olin sanonut vanhemmilleni, että halusin jäädä pois seminaarista. Ja sitten menin luokkaan. Ja opettajani tiesi nimeni, vaikken ollut aiemmin ollut paikalla. Henki luokassa sävytti koko päiväni, ja elämästä tuli vähän parempaa. Muutin tapojani, aloin käydä kirkossa useammin, lukea pyhiä kirjoituksia ja aloin ajatella. Sen rakkauden vuoksi, jota hän osoitti meitä ja evankeliumia kohtaan, ja sen Kristuksen valon vuoksi, jonka näin hänessä, olen pyrkinyt sitä valoa ja sitä rakkautta kohti. Aion suorittaa seminaarin loppuun, palvella lähetystyössä ja jonakin päivänä solmia temppeliavioliiton, koska opettajani kutsui Hengen ja opetti joka päivä niin että Henki oli hänen kumppaninaan.”

Nyt lopettaessani haluaisin ilmaista arvostukseni Herraa ja teitä kohtaan. Olen kiitollinen Herran meitä kaikkia koskevasta ja välittömästä rakkaudesta. Olen kiitollinen Hänen kärsivällisyydestään, kun pyrin oppimaan ne opetukset, joista olemme tänään puhuneet. Hänen rakkautensa ja myötätuntonsa herättävät minussa halun olla parempi. Ja haluan teidän tietävän, kuinka paljon me rakastamme teitä. Me huomaamme, kuinka väsymättä te palvelette niitä, joita opetatte ja autatte. Me tiedämme, kuinka paljon te rukoilette heidän puolestaan ja kuinka te tunnette tuskaa, kun heillä on vaikeaa, ja kuinka te riemuitsette, kun he onnistuvat. Me tiedämme, että te kannatte omat kuormanne ja turvaatte päivittäin Herraan saadaksenne Hänen voimaansa itsellenne ja perheellenne. Me toivomme teidän tietävän, että me rukoilemme puolestanne ja että me rakastamme teitä.

Autattehan jokaista oppilasta oppimaan tuntemaan Vapahtajan ja rakastamaan Häntä auttamalla heitä näkemään Hänet sekä pyhien kirjoitusten tutkimisessaan – että teissä. Rukoukseni on, että me olemme yksinkertaisesti lempeitä ja näemme yksilön emmekä ongelmia, että me pyrimme siunaamaan vieläkin useampia taivaallisen Isän lapsia, että me laskemme syyttelyn kädet ja autamme jokaista tuntemaan, että heillä on paikka ja tulevaisuus Herran kirkossa, että me kannustamme oppilaitamme noudattamaan Vapahtajan opetuksia elinikäisinä Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina pysyttelemällä liittopolulla, jotta he voivat saada kaikki siunaukset, jotka taivaallinen Isämme on heitä varten varannut. Auttakaamme heitä tuntemaan taivaallisen Isämme ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen rakkaus ja luottamaan siihen. Älkääkä koskaan unohtako, että ”Kristuksen kuva [voi uurtua] kasvoihinne. Ja käytännöllisesti katsoen siinä luokkahuoneessa sillä hetkellä ja siinä ilmauksessa ja sillä innoituksella te olette Hän ja Hän on te.”²⁹

Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.