Pyhät kirjoitukset
Tuomarien kirja 17


Luku 17

Miikan pyhäkkö

1 Efraimin vuoristossa eli kerran Miika-niminen mies.

2 Hän sanoi äidilleen: ”Ne tuhat sata sekeliä hopeaa, jotka sinulta varastettiin ja joiden takia minä kuulin sinun langettavan kirouksen, ovat minun hallussani. Minä otin ne, mutta nyt minä palautan ne sinulle.” Äiti sanoi: ”Herra kääntäköön kirouksen siunaukseksi, poikani!”

3 Miika toi ottamansa tuhat sata sekeliä hopeaa takaisin äidilleen, ja äiti sanoi: ”Tämän hopean, jonka sain pojaltani takaisin, minä pyhitän Herralle, että hän siunaisi poikaani. Minä annan veistää puusta jumalankuvan ja päällystää sen hopealla.”

4 Kun Miika oli tuonut hopean äidilleen, tämä otti siitä kaksisataa sekeliä, vei kultasepälle ja teetti puusta veistetyn ja hopealla päällystetyn jumalankuvan, jota siitä lähtien pidettiin Miikan talossa.

5 Miikalla oli oma pyhäkkö, ja hän teki vielä muita jumalankuvia ja efodi-kasukan sekä asetti yhden pojistaan toimimaan pappina.

6 Israelissa ei vielä siihen aikaan ollut kuningasta, ja jokainen toimi niin kuin itse hyväksi näki.


7 Samoihin aikoihin asui Betlehemissä Juudan sukukunnan keskuudessa muuan nuori mies, joka oli Leevin heimoa.

8 Tämä mies lähti Betlehemistä etsiäkseen sopivaa paikkaa, jonne voisi asettua asumaan. Hän saapui matkallaan Efraimin vuoristoon ja osui Miikan talolle.

9 Miika kysyi häneltä: ”Mistä tulet?” Hän vastasi: ”Olen Leevin heimoa ja kotoisin Juudan Betlehemistä, mutta lähdin sieltä löytääkseni sopivan paikan, johon voisin asettua asumaan.”

10 Miika sanoi hänelle: ”Jää minun luokseni ja ryhdy minun opettajakseni ja papikseni. Saat minulta kymmenen hopeasekeliä vuodessa sekä vaatetuksen ja elatuksen.” Mies suostui

11 ja jäi asumaan Miikan luo, joka kohteli häntä kuin omaa poikaansa.

12 Miika asetti hänet papinvirkaan; miehestä tuli Miikan pappi, ja hän jäi asumaan tämän taloon.

13 Miika ajatteli: ”Nyt voin olla varma, että Herra on minulle suopea, onhan minulla pappina Leevin heimon mies.”