1 Ja tapahtui, että kuningas Lamoni käski palvelijoidensa astua esiin todistamaan kaikesta siitä, mitä he olivat tässä asiassa nähneet.

2 Ja kun he kaikki olivat todistaneet siitä, mitä olivat nähneet, ja hän oli saanut tietää Ammonin uskollisuudesta hänen katraidensa varjelemisessa ja myös hänen suuresta voimastaan taistelussa niitä vastaan, jotka yrittivät surmata hänet, hän hämmästyi tavattomasti ja sanoi: Varmasti tämä on enemmän kuin ihminen. Katso, eikö tämä ole Suuri Henki, joka lähettää tällaisia suuria rangaistuksia tälle kansalle sen murhien tähden?

3 Ja he vastasivat kuninkaalle ja sanoivat: Sitä, onko hän Suuri Henki vai ihminen, me emme tiedä, mutta sen verran me tiedämme, että kuninkaan viholliset ^aeivät voi häntä surmata, eivätkä he voi hajottaa kuninkaan katraita, kun hän on meidän kanssamme, hänen taitavuutensa ja suuren voimansa tähden; sen tähden me tiedämme, että hän on kuninkaan ystävä. Ja nyt, oi kuningas, me emme usko, että ihmisellä on niin suuri voima, sillä me tiedämme, ettei häntä voi surmata.

4 Ja nyt, kun kuningas kuuli nämä sanat, hän sanoi heille: Nyt minä tiedän, että hän on Suuri Henki; ja hän on tullut alas tällä hetkellä varjelemaan teidän henkenne, jotta minä en ^asurmaisi teitä, niin kuin surmasin teidän veljenne. Nyt tämä on se Suuri Henki, josta isämme ovat puhuneet.

5 Nyt tämä oli Lamonin perimätieto, jonka hän oli saanut isältään, että oli olemassa ^aSuuri Henki. Mutta vaikka he uskoivat Suureen Henkeen, he luulivat, että kaikki, mitä he tekivät, oli oikein; kuitenkin Lamoni alkoi pelätä tavattomasti, peläten tehneensä väärin surmatessaan palvelijoitansa;

6 sillä hän oli surmannut monia heistä, koska heidän veljensä olivat hajottaneet heidän katraansa vesipaikalla; ja siksi, koska heidän katraansa olivat hajalla, heidät oli tapettu.

7 Nyt näiden lamanilaisten tapana oli nousta Sebusin vesien luona hajottamaan ihmisten katraita voidakseen siten ajaa monia hajalle joutuneita omalle maallensa, sillä sellainen rosvous oli tapana heidän keskuudessaan.

8 Ja tapahtui, että kuningas Lamoni kysyi palvelijoiltansa, sanoen: Missä on tämä mies, jolla on niin suuri voima?

9 Ja he sanoivat hänelle: Katso, hän on ruokkimassa hevosiasi. Nyt kuningas oli käskenyt palvelijoitaan, ennen kuin he menivät juottamaan katraitaan, laittamaan hänen hevosensa ja vaununsa valmiiksi ja viemään hänet Nefin maahan, sillä Lamonin isä, joka oli koko maan kuningas, oli määrännyt suuret pidot Nefin maassa.

10 Nyt, kun kuningas Lamoni kuuli, että Ammon oli laittamassa valmiiksi hänen hevosiaan ja vaunujaan, hän hämmästyi vielä enemmän Ammonin uskollisuutta ja sanoi: Varmasti ei kaikkien palvelijoideni joukossa ole ollut yhtään palvelijaa, joka olisi ollut niin uskollinen kuin tämä mies, sillä vieläpä hän muistaa kaikki minun käskyni pannakseen ne täytäntöön.

11 Nyt minä tiedän varmasti, että tämä on Suuri Henki, ja minä haluaisin pyytää häntä tulemaan luokseni, mutta en uskalla.

12 Ja tapahtui, että kun Ammon oli saanut hevoset ja vaunut valmiiksi kuningasta ja hänen palvelijoitaan varten, hän meni kuninkaan luo ja hän näki, että kuninkaan kasvojen ilme oli muuttunut; sen tähden hän aikoi kääntyä takaisin hänen luotaan.

13 Ja yksi kuninkaan palvelijoista sanoi hänelle: Rabbana, mikä käännettynä merkitsee mahtava tai suuri kuningas – sillä he pitivät kuninkaitaan mahtavina – ja niin hän sanoi hänelle: Rabbana, kuningas toivoo sinun jäävän.

14 Sen tähden Ammon kääntyi kuninkaaseen päin ja sanoi hänelle: Mitä tahdot minun tekevän hyväksesi, oi kuningas? Eikä kuningas vastannut hänelle yhteen tuntiin, heidän aikansa mukaisesti, sillä hän ei tiennyt, mitä hänelle sanoisi.

15 Ja tapahtui, että Ammon sanoi hänelle jälleen: Mitä haluat minusta? Mutta kuningas ei vastannut hänelle.

16 Ja tapahtui, että Ammon, joka oli täynnä Jumalan Henkeä, tiesi sen tähden kuninkaan ^aajatukset. Ja hän sanoi hänelle: Senkö vuoksi, että olet kuullut minun puolustaneen palvelijoitasi ja katraitasi ja surmanneen seitsemän heidän veljistään lingolla ja miekalla ja lyöneen poikki muiden käsivarret puolustaakseni sinun katraitasi ja palvelijoitasi, katso, tästäkö aiheutuu ihmetyksesi?

17 Minä sanon sinulle: Mistä johtuu, että ihmetyksesi on niin suuri? Katso, minä olen ihminen, ja olen palvelijasi; sen tähden minä teen kaiken, mitä pyydät ja mikä on oikein.

18 Nyt, kun kuningas oli kuullut nämä sanat, hän ihmetteli jälleen, sillä hän huomasi, että Ammon pystyi ^alukemaan hänen ajatuksensa; mutta tästä huolimatta kuningas Lamoni avasi suunsa ja sanoi hänelle: Kuka sinä olet? Oletko sinä se Suuri Henki, joka ^btietää kaiken?

19 Ammon vastasi ja sanoi hänelle: En ole.

20 Ja kuningas sanoi: Kuinka sinä tiedät minun sydämeni ajatukset? Voit puhua rohkeasti ja kertoa minulle näistä asioista; ja kerro minulle myös, millä voimalla sinä surmasit veljiäni, jotka hajottivat katraitani, ja löit poikki heidän käsivartensa –

21 ja nyt, jos kerrot minulle näistä asioista, minä annan sinulle, mitä ikinä pyydät; ja jos olisi tarpeen, minä suojelisin sinua sotajoukkoineni, mutta minä tiedän, että sinä olet voimallisempi kuin ne kaikki; kuitenkin, mitä ikinä sinä minulta pyydät, sen minä sinulle suon.

22 Nyt Ammon, joka oli viisas mutta kuitenkin viaton, sanoi Lamonille: Kuunteletko minun sanojani, jos kerron sinulle, millä voimalla minä näitä teen? Ja tätä minä sinulta pyydän.

23 Ja kuningas vastasi hänelle ja sanoi: Kyllä, minä uskon joka sanasi. Ja niin hänet saatiin juonella ansaan.

24 Ja Ammon alkoi puhua hänelle ^arohkeasti ja sanoi hänelle: Uskotko, että on olemassa Jumala?

25 Ja hän vastasi ja sanoi hänelle: En tiedä, mitä se tarkoittaa.

26 Ja silloin Ammon sanoi: Uskotko, että on olemassa Suuri Henki?

27 Ja hän sanoi: Kyllä.

28 Ja Ammon sanoi: Tämä on Jumala. Ja Ammon sanoi hänelle vielä: Uskotko, että tämä Suuri Henki, joka on Jumala, on luonut kaiken, mikä on taivaassa ja maan päällä?

29 Ja hän sanoi: Kyllä, minä uskon, että hän on luonut kaiken, mitä on maan päällä, mutta taivaita minä en tunne.

30 Ja Ammon sanoi hänelle: Taivaat ovat paikka, jossa Jumala asuu ja kaikki hänen pyhät enkelinsä.

31 Ja kuningas Lamoni sanoi: Onko se maan yläpuolella?

32 Ja Ammon sanoi: Kyllä, ja hän katsoo alas kaikkiin ihmislapsiin, ja hän tietää kaikki sydämen ^aajatukset ja aikeet, sillä hänen kädellään heidät kaikki on luotu alusta asti.

33 Ja kuningas Lamoni sanoi: Minä uskon kaiken tämän, mitä sinä olet puhunut. Onko sinut lähettänyt Jumala?

34 Ammon sanoi hänelle: Minä olen ihminen; ja ^aihminen luotiin alussa Jumalan kuvan mukaan, ja hänen Pyhä Henkensä on kutsunut minut ^bopettamaan näitä asioita tälle kansalle, jotta heidät johdatettaisiin tuntemaan se, mikä on oikeaa ja totta;

35 ja minussa asuu osa siitä ^aHengestä, joka antaa minulle ^btietoa ja myös voimaa uskoni ja haluni mukaisesti, jotka ovat Jumalaan.

36 Nyt, kun Ammon oli sanonut nämä sanat, hän aloitti maailman luomisesta ja myös Aadamin luomisesta ja kertoi hänelle kaiken ihmisen lankeemuksesta ja ^aluki kansan aikakirjoista ja ^bpyhistä kirjoituksista, jotka ^cprofeetat olivat puhuneet, aina siihen aikaan asti, kun heidän isänsä Lehi lähti Jerusalemista, ja pani ne hänen eteensä.

37 Ja hän kertoi heille (sillä hän puhui kuninkaalle ja hänen palvelijoilleen) myös kaikista heidän isiensä matkoista erämaassa ja kaikista heidän kärsimyksistänsä nälkäisinä ja janoisina ja heidän vaivannäöstänsä ja niin edelleen.

38 Ja hän kertoi heille myös Lamanin ja Lemuelin ja Ismaelin poikien kapinoista, niin, kaikista heidän kapinoistaan hän kertoi heille; ja hän selitti heille kaikki aikakirjat ja kirjoitukset siitä ajasta asti, kun Lehi lähti Jerusalemista, aina tähän hetkeen asti.

39 Mutta ei tässä kaikki; sillä hän selitti heille ^alunastussuunnitelman, joka oli valmistettuna maailman perustamisesta asti, ja hän ilmaisi heille myös Kristuksen tulemisesta, ja kaikki Herran teot hän heille ilmaisi.

40 Ja tapahtui, että kun hän oli sanonut kaiken tämän ja selittänyt sen kuninkaalle, että kuningas uskoi kaikki hänen sanansa.

41 Ja hän alkoi huutaa Herran puoleen sanoen: Oi Herra, armahda; sen runsaan ^aarmosi mukaisesti, joka sinulla on ollut Nefin kansaa kohtaan, armahda minua ja kansaani.

42 Ja nyt, kun hän nyt oli sanonut tämän, hän kaatui maahan ikään kuin kuolleena.

43 Ja tapahtui, että hänen palvelijansa ottivat hänet ja kantoivat hänet hänen vaimonsa luo ja laskivat hänet vuoteelle; ja hän makasi ikään kuin kuolleena kahden päivän ja kahden yön ajan; ja hänen vaimonsa ja hänen poikansa ja hänen tyttärensä surivat häntä lamanilaisten tapaan, valittaen suuresti hänen menetystään.