Luku 8

Pappeuden siunauksia kaikille

Erottamaton yhteys pappeuteen

Jumalan pappeus on palautettu täyteydessään maan päälle profeetta Joseph Smithin kautta. Pappeus on Jumalan iankaikkinen voima ja valtuus, jolla Hän siunaa, lunastaa ja korottaa lapsensa toteuttaen ”ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän”¹.

Taivaallisen Isän kelvolliset pojat asetetaan pappeuden virkoihin, ja he saavat tiettyjä velvollisuuksia ja tehtäviä. He saavat valtuuden toimia Hänen nimessään pitääkseen huolta Hänen lapsistaan ja auttaakseen heitä saamaan toimituksia sekä pitämään ja kunnioittamaan liittoja. Kaikkia taivaallisen Isän poikia ja tyttäriä siunataan yhtäläisesti, kun he turvautuvat pappeuden voimaan.

Vanhin Dallin H. Oaks kahdentoista apostolin koorumista opetti eräässä yleiskonferenssipuheessa: ”Käytämme pappeudenhaltijoista joskus nimitystä ’pappeus’, mutta emme saa unohtaa milloinkaan, etteivät pappeudenhaltijat omista pappeutta eivätkä ole sen ruumiillistuma. Sitä pidetään pyhänä luottamuksena käytettäväksi miesten, naisten ja lasten hyväksi yhtäläisesti.”² Sitten vanhin Oaks lainasi vanhin John A. Widtsoeta, joka myös palveli kahdentoista koorumin jäsenenä: ”Miehillä ei ole sen suurempaa oikeutta kuin naisilla niihin siunauksiin, jotka koituvat pappeudesta ja liittyvät sen hallussa pitämiseen.”³

”Täysin osallisia pappeuden hengellisistä siunauksista”

Monet myöhempien aikojen pyhiin kuuluvat naiset ovat todistaneet pappeuden siunauksista elämässään. Sisar Elaine L. Jack, Apuyhdistyksen 12. ylijohtaja, on ilmaissut Apuyhdistyksen muiden sisarten tunteet. ”Minulla on luja todistus pappeuden voimasta kaikkien kirkon jäsenten elämässä”, hän sanoi. ”Opissa ja liitoissa meille – – kerrotaan, että Melkisedekin pappeus ’pitää hallussaan kaikkien kirkon hengellisten siunausten avaimia’ (OL 107:18). Tiedän, että se on Jumalan voima ja valtuus maan päällä ja että se siunaa meidän elämäämme ja auttaa meitä yhdistämään maanpäälliset kokemuksemme ikuisuuksien kanssa. Kun me saamme pappeuden siunauksia, me vastaanotamme Jumalan voimaa ja armoa.” Sisar Jack jatkoi:

”Minusta on merkittävää, että naiset järjestettiin pappeuden valtuudella. Me tuemme pappeutta, ja pappeuden voima tukee meitä. Me kirkon sisaret – – pidämme suuressa arvossa mahdollisuuttamme olla täysin osallisia pappeuden hengellisistä siunauksista.

Jokainen meistä voi saada ohjausta ja siunausta iankaikkisessa edistymisessämme ottamalla vastaan näitä siunauksia. Pyhät toimitukset, liitot, sinetöimiset ja Pyhän Hengen lahja ovat välttämättömiä korotuksen saamiseksi. Näiden lisäksi on olemassa joukko henkilökohtaisia pappeuden siunauksia. Pappeuden siunaukset ohjaavat meitä, ne kohottavat näköalaamme, ne rohkaisevat ja innoittavat meitä, ne vahvistavat meidän uskollisuuttamme. Me kaikki voimme saada osaksemme näitä hengellisiä siunauksia.”⁴

Sisar Sheri L. Dew, joka palveli neuvonantajana Apuyhdistyksen ylimmässä johtokunnassa, toisti nämä opetukset: ”Sisaret, jotkut yrittävät vakuutella teille, että kun kerran teitä ei aseteta pappeuteen, teitä on huijattu. He ovat yksinkertaisesti väärässä eivätkä he ymmärrä Jeesuksen Kristuksen evankeliumia. Pappeuden siunaukset ovat jokaisen vanhurskaan miehen ja naisen ulottuvilla. Me voimme kaikki saada Pyhän Hengen, saada henkilökohtaista ilmoitusta ja saada endaumentin temppelissä, josta me tulemme ’varustettuina’ voimalla. Pappeuden voima parantaa, suojelee ja rokottaa kaikki vanhurskaat pimeyden voimia vastaan. Mikä tärkeintä, Herran huoneen korkeimpiin toimituksiin sisältyvän pappeuden täyteyden voivat vastaanottaa vain mies ja nainen yhdessä.”⁵

Toimitukset, liitot ja siunaukset

Kun Joseph Smith järjesti Apuyhdistyksen Nauvoossa Illinoisissa keväällä 1842, sen jäsenet olivat naisia, joita oli jo siunattu joillakin pappeuden toimituksilla ja liitoilla. Heidät oli kastettu syntien anteeksisaamiseksi. He olivat saaneet Pyhän Hengen lahjan, joka antoi heille oikeuden Hengen jatkuvaan kumppanuuteen ja kyvyn saada opastusta henkilökohtaisen ilmoituksen avulla. He olivat nauttineet sakramentin Jeesuksen Kristuksen ja liittojensa muistoksi. He olivat saaneet Hengen lahjoja. Jotkut olivat saaneet patriarkallisen siunauksen, jossa oli tietoa heidän yksilöllisistä lahjoistaan ja mahdollisuuksistaan sekä jäsenyydestään Israelin huoneessa. Herra oli parantanut heitä, lohduttanut heitä ja ohjannut heitä heidän tarpeidensa ja uskonsa sekä oman tahtonsa mukaan.

Sisar Elizabeth Ann Whitney, joka osallistui Apuyhdistyksen ensimmäiseen kokoukseen, oli saanut kuulla palautetusta evankeliumista 12 vuotta aiemmin, vuonna 1830. ”Heti kun kuulin evankeliumista veljien saarnatessa sitä”, hän sanoi myöhemmin, ”tiesin sen olevan Hyvän Paimenen ääni.” Hän ”otti heti kasteen”, ja hänen miehensä Newel K. Whitney kastettiin muutama päivä myöhemmin.⁶ Muistellessaan tätä kokemusta hän kertoi siunauksista, joita hän sai pappeuden kaste- ja konfirmointitoimituksesta:

”Jos on periaatteita, jotka ovat antaneet minulle voimaa ja joiden avulla olen oppinut elämään vilpittömämmin hyödyllistä elämää, minusta tuntuu siltä, että haluaisin välittää tämän ilon ja voiman muille, kertoa heille, mitä evankeliumi on ollut aina siitä asti, kun otin sen vastaan ja opin elämään sen lakien mukaan, ja mitä se on minulle yhä: uutta Hengen ilmoitusta päivittäin, salaisuuksien paljastumista, jotka olivat ennen synkkiä, syviä, selittämättömiä ja käsittämättömiä; aivan ehdotonta uskoa jumalalliseen voimaan, äärettömään totuuteen, joka on lähtöisin Isästä Jumalasta.”⁷

Hengen lahjoja

Huhtikuun 28. päivänä 1842 Joseph Smith puhui Nauvoon naisten Apuyhdistyksen kokouksessa. Osa hänen saarnastaan perustui apostoli Paavalin opetuksiin Hengen lahjoista kohdassa 1. Kor. 12–13. Joseph Smith tähdensi, että ”näiden merkkien, kuten sairaiden parantaminen, pahojen henkien karkottaminen jne., tulee seurata kaikkia, jotka uskovat”⁸.

Koska myöhempien aikojen pyhiin kuuluvat naiset ovat saaneet Pyhän Hengen lahjan, he voivat tavoitella ja saada hengellisiä lahjoja kuten ”kielillä puhumisen, profetian, ilmoituksen, näkyjen, parantamisen, kielten tulkitsemisen ja niin edelleen” lahjoja⁹. Kautta kirkon historian myöhempien aikojen pyhiin kuuluvat naiset ovat saaneet Hengen lahjoja ja käyttäneet niitä perheensä ja muiden siunaukseksi.

Amanda Barnes Smith oli läsnä 28. huhtikuuta 1842, kun Joseph Smith opetti Apuyhdistyksen sisarille Hengen lahjoista. Hän tunsi profeetan opetusten olevan totta, sillä häntä oli siunattu ilmoituksen lahjalla noin neljä vuotta aiemmin, kun hän oli tarvinnut Herran apua pelastaakseen poikansa.

Lokakuun lopulla 1838 Amanda, hänen miehensä Warren, heidän lapsensa ja muita kirkon jäseniä oli matkalla Far Westiin Missourissa. He pysähtyivät erään myllyn luo korjaamaan vankkureitaan. Heidän ollessaan siellä väkivaltainen joukko hyökkäsi myllyssä työssä olevien myöhempien aikojen pyhien kimppuun surmaten 17 miestä ja poikaa ja haavoittaen 15:tä. Amanda, joka oli mennyt piiloon hyökkäyksen aikana, löysi palatessaan Warrenin ja heidän poikansa Sardiuksen kuolleiden joukosta. Toinen poika Alma oli vakavasti loukkaantunut. Kiväärin luoti oli räjäyttänyt hänen lonkkansa murskaksi. Amanda kertoi myöhemmin henkilökohtaisesta ilmoituksesta, jota hän sai, jotta hänen poikansa voisi parantua:

”Olin siellä koko tuon pitkän ja kammottavan yön kuolleideni ja haavoittuneideni kanssa, ja yksin Jumala lääkärinämme ja apunamme.

’Voi, taivaallinen Isäni’, minä huusin, ’mitä minä teen? Sinä näet haavoittuneen poikarukkani ja tiedät kokemattomuuteni. Oi taivaallinen Isä, neuvo minulle, mitä minun pitää tehdä!’

Ja sitten minua neuvottiin aivan kuin ääni olisi puhunut minulle.”

Amandaa ohjattiin tekemään lipeää eli pesuainetta tulisijassa olleesta tuhkasta haavan puhdistamiseksi. Sitten häntä neuvottiin tekemään kankaasta ja punajalavasta haude ja täyttämään sillä haava. Seuraavana päivänä hän löysi vähän palsamia ja kaatoi sitä haavaan lievittääkseen Alman tuskia.

”’Alma, lapseni’, minä sanoin, ’uskotko, että Herra loi lonkkasi?’

’Kyllä, äiti.’

’Etkö uskokin, että Herra voi luoda jotakin lonkkasi tilalle, Alma?’

’Luuletko, että Herra voi, äiti?’ kysyi lapsi vilpittömänä.

’Kyllä, poikani’, minä vastasin, ’Hän on näyttänyt minulle sen kaiken näyssä.’

Sitten laskin hänet mukavasti kasvoilleen ja sanoin: ’Makaa nyt siinä äläkä liiku, niin Herra tekee sinulle uuden lonkan.’

Niin Alma lepäsi vatsallaan viiden viikon ajan, kunnes hän oli täysin toipunut – puuttuvan nivelen ja nivelkuopan tilalle oli kasvanut joustavaa rustoa – – lääkärien ihmeeksi.

Sinä päivänä kun hän käveli jälleen, olin ulkona hakemassa ämpärillä vettä, kun kuulin lasten huudot. Juostessani peloissani takaisin menin sisään, ja siellä Alma oli lattialla tanssimassa ympäriinsä ja lapset kirkuivat hämmästyksestä ja ilosta.”¹⁰

Ilmoituksen hengellisen lahjan avulla Herra opetti sisar Smithille, kuinka hänen piti hoitaa poikaansa. Hän – kuten Elizabeth Ann Whitney ja lukemattomat muut – sai ”iloa ja voimaa” ja ”Hengen uutta ilmoitusta”¹¹ uskollisuutensa johdosta.

Temppelin siunauksia

Yksi Herran tarkoituksista Apuyhdistyksen perustamisessa oli valmistaa tyttäriään pappeuden suurempiin siunauksiin, joita temppelin toimitukset ja liitot tuovat. Alkuaikojen sisaret Nauvoossa odottivat temppelin valmistumista hyvin innoissaan, sillä he tiesivät, kuten profeetta Joseph Smith oli luvannut Mercy Fielding Thompsonille, että endaumentti toisi heidät ”pimeydestä ihmeelliseen valoon”¹².

Profeetta Joseph Smithin kautta Herra ilmoitti myöhempien aikojen pyhille Kirtlandissa Ohiossa seuraavaa: ”Minä annoin teille käskyn, että teidän tulee rakentaa huone, jossa huoneessa minä aion antaa niille, jotka minä olen valinnut, voiman korkeudesta.”¹³ Hän lupasi antaa uskollisille pyhille ”lukuisia siunauksia”¹⁴, ja Hän julisti, että temppeli olisi ”[kiitospaikka] kaikille pyhille ja [opetuspaikka] kaikille niille, jotka on kutsuttu palveluksen työhön heidän kaikissa eri kutsumuksissaan ja viroissaan; jotta he voivat tulla täydellisiksi palvelutyönsä ymmärryksessä, teoriassa, periaatteessa ja opissa, kaikessa, mikä liittyy Jumalan valtakuntaan maan päällä”¹⁵.

Nauvoossa Herra käski jälleen pyhiä rakentamaan temppelin sanoen, että Hän palauttaisi pappeuden täyteyden ja ilmoittaisi siellä toimituksensa¹⁶.

Apuyhdistyksen sisaret auttoivat toisiaan valmistautumaan näihin toimituksiin ja niihin liittyviin liittoihin. He antoivat panoksensa temppelin rakentamiseen, saivat opetusta profeetalta ja toisiltaan Apuyhdistyksen kokouksissa, palvelivat rakastavasti toisiaan ja pyrkivät elämään suuremmassa pyhyydessä.

Kun temppeli oli valmistumassa, 36 naista kutsuttiin palvelemaan temppelitoimitustyöntekijöinä. Elizabeth Ann Whitney, yksi noista ensimmäisistä toimitustyöntekijöistä, muisteli: ”Annoin itseni, aikani ja huomioni tuohon tehtävään. Työskentelin temppelissä joka päivä lakkaamatta sen sulkemiseen asti.”¹⁷

Korkeamman pappeuden toimituksissa, joita pyhät saivat Nauvoon temppelissä, ”[ilmeni] jumalisuuden voima”¹⁸. Kun pyhät pitivät liittonsa, tämä voima vahvisti ja tuki heitä heidän koettelemuksissaan tulevina päivinä ja vuosina (ks. luku 3).

Kirkossa tänä aikana kaikkialla maailmassa uskolliset naiset ja miehet palvelevat edelleen temppelissä ja saavat voimaa siunauksista, joita voi koitua vain temppelitoimituksista. Presidentti Joseph Fielding Smith, kirkon kymmenes presidentti, onkin sanonut: ”Tämän kirkon sisarten etuoikeuksiin kuuluu saada korotus Jumalan valtakunnassa ja saada valtuus ja voima kuningattarina ja papittarina.”¹⁹

Pappeus kotona

Apuyhdistys auttaa sisaria vahvistamaan koteja ja perheitä auttaen siten toteuttamaan yhtä pappeuden perustarkoituksista. ”Pappeuden valtuus on palautettu siksi”, on vanhin Russell M. Nelson kahdentoista apostolin koorumista sanonut, ”että perheet voidaan sinetöidä ikuisiksi ajoiksi.”²⁰ Vanhin Richard G. Scott, hänkin kahdentoista apostolin koorumista, on opettanut: ”Perhe ja koti ovat vanhurskaan elämän perusta. Pappeus on Herran varaama voima ja pappeuden seuraanto Hänen järjestämänsä keino perheen tukemiseksi.”²¹ Apuyhdistys auttaa tässä työssä auttamalla naisia ja heidän perheitään elämään evankeliumin mukaan sellaisella tavalla, että he voivat saada luvatut pappeuden siunaukset.

Aviomies ja vaimo

Vanhin Dallin H. Oaks kahdentoista apostolin koorumista on sanonut: ”Naisena ja miehenä olemisen lopullinen ja korkein ilmaus on avioliiton uusi ja ikuinen liitto miehen ja naisen välillä. Ainoastaan tämä suhde huipentuu korotuksessa. Apostoli Paavali opetti: ’Herran edessä ei kuitenkaan ole naista ilman miestä eikä miestä ilman naista.’”²² Muinaiset pyhät kirjoitukset vahvistavat tämän kertomuksissa liittoon kuuluvasta avioliitosta Abrahamin ja Saaran, Iisakin ja Rebekan sekä Jaakobin ja Raakelin välillä. Sinetöimistoimitus sitoo aviomiehen ja vaimon toisiinsa, lapsiinsa ja taivaalliseen Isäänsä. ”Niinpä pappeuskoorumiemme – – ja Apuyhdistystemme – – yhteisenä tavoitteena on saattaa miehet ja naiset yhteen pyhässä avioliitossa ja perhesuhteissa, jotka johtavat kohti iankaikkista elämää, joka ’on suurin kaikista Jumalan lahjoista’.”²³

Kun aviomiestä ja vaimoa siunataan tilaisuudella olla vanhempia, he jakavat vakavan vastuun auttaa lapsiaan ymmärtämään ja ottamaan vastaan pappeuden toimitukset ja liitot.²⁴ Ensimmäiset vanhempamme Aadam ja Eeva antoivat lapsiaan opettaessaan esimerkin suhteesta, jossa vallitsee keskinäinen riippuvuus ja ykseys. Vanhin Bruce R. McConkie kahdentoista apostolin koorumista on opettanut:

”Aadam ei ollut yksin osallisena näissä asioissa. – –

Eeva oli aktiivisesti mukana. Hän kuuli kaiken, mitä Aadam sanoi. Hän puhui ’rikkomuksestamme’, ’lunastuksemme ilosta’, ’jälkeläisistä’, joita he saisivat yhdessä, ja ’iankaikkisesta elämästä’, jota kumpikaan heistä ei voisi saada yksin vaan joka on aina varattu miehelle ja naiselle yhdessä.

Hän ja Aadam rukoilivat kumpikin, he kumpikin siunasivat Herran nimeä, he kumpikin opettivat lapsiaan, he kumpikin saivat ilmoitusta, ja Herra käski heitä kumpaakin palvelemaan Häntä Jeesuksen Kristuksen nimessä ikuisesti.”²⁵

Myöhempien aikojen profeetat ja apostolit ovat kannustaneet aviomiehiä ja vaimoja noudattamaan kodissaan tätä mallia: ”Jumalallisen suunnitelman mukaan isän on määrä johtaa perhettään rakkaudessa ja vanhurskaudessa, ja hän on velvollinen suojelemaan perhettään ja huolehtimaan sen toimeentulosta. Äiti on ensisijaisesti vastuussa lastensa hoivaamisesta. Näissä pyhissä tehtävissä isillä ja äideillä on velvollisuus auttaa toisiaan tasavertaisina kumppaneina. Vamma, kuolema tai muut olosuhteet saattavat vaatia yksilöllisiä sovellutuksia. Sukulaisten tulisi tarvittaessa antaa tukeaan.”²⁶

Myöhempien aikojen pyhät kaikkialla maailmassa noudattavat näitä neuvoja yksinkertaisin mutta voimallisin tavoin. Aviomies ja vaimo kokoavat lapsensa rukoilemaan ja lukemaan pyhiä kirjoituksia. Monissa kodeissa vanhemmat varaavat tietyn paikan – kenties yksinkertaisen hyllyn – jossa he säilyttävät pyhiä kirjoituksia ja muuta kirkon aineistoa. He opettavat evankeliumia sanoillaan ja esimerkillään. He auttavat lapsiaan valmistautumaan temppelin siunausten saamiseen, kokoaikaisessa lähetystyössä palvelemiseen, oman kodin perustamiseen ja jatkamaan palvelemista kirkossa. Aadamin ja Eevan lailla he jakavat vastuun opettaa, rukoilla sekä palvella Jumalaa ja muita ihmisiä.

Joissakin tapauksissa aviomies tai vaimo voi tuntea olevansa yksin näissä tehtävissään, koska hänen puolisonsa ei ole tehnyt liittoja tai ei elä tekemiensä liittojen mukaan. Edes näissäkään tilanteissa uskollisten perheenjäsenten ei tarvitse tuntea olevansa yksin. Heidän saamansa pappeuden toimitukset ja pitämänsä liitot siunaavat ja vahvistavat heitä. He voivat myös vedota sukulaisten ja muiden myöhempien aikojen pyhien tukeen.

Naimattomat sisaret ja pappeus

Monet myöhempien aikojen pyhät eivät ole koskaan olleet naimisissa. Toiset ovat yksin aviopuolison kuoleman, hylkäämisen tai avioeron johdosta. Kuten kaikkia kirkon jäseniä, näitä jäseniä siunataan, kun he pysyvät uskollisina liitoilleen ja tekevät kaiken voitavansa pyrkiäkseen ylevään tavoitteeseen elää iankaikkisessa perheessä. He voivat nauttia pappeuden siunauksista, voimasta ja vaikutuksesta elämässään ja kodissaan saamiensa toimitusten ja pitämiensä liittojen myötä.

Vanhin Dallin H. Oaks kertoi uskollisesta äidistään, joka oli jäänyt nuorella iällä leskeksi. Koska hänet oli sinetöity mieheensä temppelissä, hän ei pitänyt itseään naimattomana. Siitä huolimatta hänen oli kasvatettava kolme lastaan yksin. Vanhin Oaks on muistellut:

”Isäni kuoli, kun olin seitsenvuotias. Olin vanhin kolmesta pienestä lapsesta, joita leskeksi jäänyt äitimme pyrki kasvattamaan. Kun minut asetettiin diakoniksi, hän sanoi, kuinka mielissään hän oli siitä, että kotona oli pappeudenhaltija. Mutta äiti johti edelleen perhettä ja muun muassa sanoi, kuka meistä pitäisi rukouksen, kun polvistuimme yhdessä joka aamu. – –

Kun isäni kuoli, äitini johti perhettämme. Hänellä ei ollut pappeuden virkaa, mutta avioliittonsa elossa olevana vanhempana hänestä oli tullut perheensä johtava virkailija. Samanaikaisesti hän osoitti aina täydellistä arvonantoa piispamme ja muiden kirkon johtajien pappeuden valtuutta kohtaan. Hän johti perhettään, mutta he johtivat kirkkoa. – –

Uskollisella leskiäidillä, joka kasvatti meidät, ei ollut mitään epäselvyyttä perheen iankaikkisesta luonteesta. Hän kunnioitti aina kuolleen isämme asemaa. Hän loi tunteen, että isä oli läsnä kodissamme. Hän puhui heidän temppeliavioliittonsa iankaikkisesta kestosta. Hän muistutti meitä usein siitä, mitä isämme haluaisi meidän tekevän, jotta voisimme tehdä totta Vapahtajan lupauksesta, että voisimme olla iankaikkisesti perhe.”²⁷

Eräs toinen mies kertoi äidistään, joka oli johtavana virkailijana kodissa: ”Juuri kun valmistauduin palvelemaan kokoaikaisessa lähetystyössä, isäni jätti perheemme ja kirkon. Noissa olosuhteissa minun oli vaikeaa lähteä kotoa kahdeksi vuodeksi, mutta minä lähdin. Ja palvellessani Herraa kaukaisessa maassa sain kuulla äitini voimasta kotona. Hän tarvitsi ja arvosti erityistä huomiota, jota hän sai pappeudenhaltijoilta – isältään ja veljiltään, kotiopettajiltaan, muilta miehiltä seurakunnassa. Suurimman voimansa hän sai kuitenkin itseltään Herralta. Hänen ei tarvinnut odottaa pappeudenhaltijoiden käyntiä saadakseen pappeuden siunauksia kotiinsa, ja kun pappeudenhaltijat lähtivät, nuo siunaukset eivät lähteneet heidän mukanaan. Koska hän oli uskollinen liitoille, jotka hän oli tehnyt kasteen vesissä ja temppelissä, hänellä oli aina pappeuden siunaukset elämässään. Herra antoi hänelle hänen omat kykynsä ylittävää innoitusta ja voimaa, ja hän kasvatti lapset, jotka nyt pitävät samat liitot, jotka tukivat häntä.”²⁸

Nämä naiset ymmärsivät, että he saivat lisää voimaa ja apua liitoista, jotka he olivat tehneet ja jotka he pitivät.

Palveleminen kirkossa

Kaikki ne, jotka palvelevat jossakin virallisessa tehtävässä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa, palvelevat niiden ohjauksessa ja valtuudella, joilla on pappeuden avaimet, kuten piispojen ja vaarnanjohtajien. Apuyhdistykseen tämä malli luotiin ensimmäisessä Apuyhdistyksen kokouksessa. Profeetta Joseph Smithin ohjeen mukaan vanhin John Taylor kahdentoista apostolin koorumista pani kätensä vuorotellen sisar Emma Smithin ja hänen neuvonantajiensa, sisar Sarah M. Clevelandin ja sisar Elizabeth Ann Whitneyn, pään päälle. Hän siunasi heitä johdatuksella heidän palvelutyössään. Siitä lähtien sisaret, jotka ovat palvelleet Apuyhdistyksen tehtävissä, kaikissa muissa kirkon tehtävissä ja kotikäyntiopettajina, ovat palvelleet niiden valtuudella, joilla on pappeuden avaimet.

Presidentti Boyd K. Packer kahdentoista apostolin koorumista on sanonut:

”Apuyhdistys toimii Melkisedekin pappeuden johdolla, sillä ’kaikki muut valtuudet tai virat kirkossa ovat lisäyksiä tähän pappeuteen’. Se järjestettiin ’pappeuden mallin mukaan’. – –

Veljet tietävät kuuluvansa pappeuskoorumiin. Liian monet sisaret pitävät kuitenkin Apuyhdistystä pelkästään luokkana, johon he osallistuvat. Jokaisen naisen sydämessä on vaalittava samaa Apuyhdistykseen kuulumisen tunnetta eikä vain pelkästään luokkaan osallistumista.”²⁹

Pappeuskoorumit järjestävät miehet veljeskunnaksi palvelemaan, oppimaan ja hoitamaan velvollisuuksiaan sekä tutkimaan evankeliumin oppeja. Apuyhdistys toteuttaa nämä samat päämäärät kirkon naisten osalta. Kaikki naiset kirkossa kuuluvat Apuyhdistykseen, vaikka heillä olisikin muita tehtäviä, joiden vuoksi heidän on vaikea osallistua kaikkiin Apuyhdistyksen kokouksiin. He saavat edelleenkin huolenpitoa ja opetusta Apuyhdistyksen sisaruuden välityksellä.

Ykseys: ”kaikkien on toimittava yhdessä”

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa miesten ja naisten tulee vahvistaa ja lujittaa toisiaan ja toimia yhdessä ja ykseydessä. Herra on sanonut: ”Olkaa yhtä; ja ellette te ole yhtä, te ette ole minun.”³⁰

Profeetta Joseph Smith opetti: ”Kaikkien on toimittava yhdessä, muutoin ei voida tehdä mitään.”³¹ Ja hän näytti esimerkkiä toimimalla yhdessä muiden kanssa. Sisar Eliza R. Snow muisti tämän esimerkin ja vaali sitä koko elämänsä ajan. Kun Apuyhdistys järjestettiin uudelleen Utahissa, hän kertoi siitä paikallisille kirkon johtohenkilöille. Hän opetti, että piispoilla tuli olla sama suhde seurakuntien Apuyhdistyksiin kuin Joseph Smithillä oli Apuyhdistykseen Nauvoossa. Hän opetti myös, että ”jokainen yhdistys – – tarvitsee toimiakseen [piispan] neuvoja”.³²

Kun sisar Bathsheba W. Smith palveli Apuyhdistyksen neljäntenä ylijohtajana, hän muisti Joseph Smithin opetukset ja esimerkin. Hän neuvoi Apuyhdistyksen sisaria toimimaan sopusoinnussa pappeusjohtajien kanssa. Hän sanoi: ”Me haluamme nöyrästi pitää Herralta saamamme kutsumukset kunniassa, ja jotta tekisimme sen hyväksyttävästi, me tarvitsemme uskon ja tuen kirkon ensimmäiseltä presidenttikunnalta, apostoleilta, vaarnanjohtajilta ja piispoilta, joita me haluamme aina tukea ja joiden kanssa me haluamme tehdä työtä sopusoinnussa.”³³

Tämä malli on säilynyt kautta vuosikymmenten. Presidentti Henry B. Eyring, neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, on sanonut: ”Eräs suurenmoinen osa Apuyhdistyksen perinnöstä ilmenee siinä tavassa, jolla pappeus on aina osoittanut kunnioitusta ja saanut sitä puolestaan Apuyhdistykseltä.”³⁴

Kun sisar Barbara W. Winder alkoi palvella Apuyhdistyksen 11. ylijohtajana, presidentti Gordon B. Hinckley, joka palveli tuolloin neuvonantajana ensimmäisessä presidenttikunnassa, pyysi häntä yhdistämään Apuyhdistyksessä, Nuorissa Naisissa ja Alkeisyhdistyksessä palvelevat sisaret pappeuden alaisuuteen. Sisar Winder ymmärsi, että ykseys ”ei tarkoita pelkästään sitä, että sisaret toimivat yhdessä, vaan että me olemme pappeusveljien kumppaneita. Me olemme kumppaneita työssä.”³⁵

Sisar Winder sanoi, että pian sen jälkeen kun hänet oli kutsuttu palvelemaan Apuyhdistyksen ylijohtajana, vanhin Dallin H. Oaks pyysi, että saisi tavata hänet. Vanhin Oaksia oli pyydetty valmistelemaan kirkon lausunto eräästä tärkeästä aiheesta, ja vanhin Oaksista tuntui, että hänen oli saatava siihen kirkon naisjohtajien panos. Hän osoitti kunnioitusta ja kiitollisuutta sisar Winderin tietämystä, mielipiteitä ja innoitusta kohtaan pyytämällä sisar Winderin apua ja käyttämällä sitä.

Sisar Winder opetti myöhemmin, että miehet ja naiset kirkossa tarvitsevat toistensa apua työssä. ”Opin, että kun minut kutsutaan kokoukseen”, hän selitti, ”minua ei kutsuta tulemaan sinne valittamaan kaikista ongelmistani vaan minut kutsutaan tulemaan ratkaisujen kera. Sitten yhdessä voimme keskustella ideoista nähdäksemme, mikä toimii. Pappeusveljet odottavat ja tarvitsevat kirkon naisten näkökulmaa. Meidän pitää olla valmistautuneita ja auttaa heitä.”³⁶

Tämä ykseys tarkoituksessa käy selkeästi ilmi kirkon neuvostojen kokouksissa. Kun miehet ja naiset näissä neuvostoissa kuuntelevat toisiaan, tavoittelevat Hengen johdatusta ja työskentelevät ykseydessä, he saavat innoitusta tietää, kuinka vastata yksilöiden ja perheiden tarpeisiin. Herra on sanonut: ”Missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni jonkin asian tähden, katso, minä olen siellä heidän keskellään.”³⁷

Presidentti Thomas S. Monson, kirkon 16. presidentti, kertoi esimerkin siitä, mitä voi tapahtua, kun Apuyhdistyksen sisaret ja pappeusveljet työskentelevät yhdessä Herran palveluksessa:

”Elokuun 24. päivänä [1992] pyörremyrsky Andrew iskeytyi Floridan rannikolle Miamista etelään. Tuulenpuuskien nopeus oli yli kolmesataa kilometriä tunnissa. – – Kahdeksankymmentäseitsemäntuhatta taloa tuhoutui; sataviisikymmentätuhatta ihmistä jäi kodittomiksi. – –

Paikalliset pappeusjohtajat ja Apuyhdistyksen johtajat ryhtyivät nopeasti arvioimaan loukkaantumisia ja vahinkoja ja auttamaan raivaustöissä. Kolme suurta vapaaehtoisista jäsenistä koostuvaa partiota – määrältään yli viisituhatta jäsentä – teki työtä rinta rinnan tuhon kohteeksi joutuneitten asukkaitten kanssa ja auttoi korjaamaan kolmetuhatta asuinrakennusta, juutalaisen synagogan, helluntaikirkon ja kaksi koulua.”³⁸

”Käsi kädessä pappeuden kanssa”: innoitettuja neuvoja myöhempien aikojen profeetoilta

Myöhempien aikojen profeetat ovat puhuneet siunauksista, joita kirkko ja perheet saavat, kun uskolliset pappeusveljet ja uskolliset Apuyhdistyksen sisaret työskentelevät yhdessä.

Presidentti Spencer W. Kimball, kirkon 12. presidentti, on sanonut: ”Tässä [Apuyhdistyksen] järjestössä on voima, jota ei vielä ole täysin käytetty hyväksi Siionin kotien vahvistamiseksi ja Jumalan valtakunnan rakentamiseksi – eikä sitä käytetä, ennen kuin sekä sisaret että pappeus saavat näkemyksen Apuyhdistyksestä.”³⁹

Presidentti Joseph Fielding Smith tiivisti Apuyhdistyksen ja pappeuskoorumien välisen suhteen:

”Heillä [sisarilla] on omat kokouksensa kuten Apuyhdistys, jossa heille on annettu voima ja valtuus tehdä todella paljon. – –

Herra on viisaudessaan kutsunut sisaremme pappeuden avuksi. Sisarten myötätunnon, sydämen hellyyden ja ystävällisyyden ansiosta Herra katsoo heihin ja antaa heille velvollisuuksia ja tehtäviä olla tarvitsevien ja ahdistettujen palvelijoita. Hän on osoittanut tien, jota heidän tulee kulkea, ja Hän on antanut heille tämän suurenmoisen järjestön, jossa heillä on valtuus palvella seurakuntien piispojen ohjeiden mukaan ja sopusoinnussa seurakuntien piispojen kanssa pitämällä huolta kansamme niin hengellisistä kuin ajallisistakin asioista.”⁴⁰

Kun presidentti Gordon B. Hinckley palveli kirkon 15. presidenttinä, hän sanoi Apuyhdistyksen sisarille seuraavaa:

”Saanen – – sanoa teille sisarille, ettette te ole toisella sijalla Isän suunnitelmassa Hänen lastensa iankaikkiseksi onneksi ja hyvinvoinniksi. Te olette tuon suunnitelman ehdottoman välttämätön osa.

Ilman teitä suunnitelma ei voisi toimia. Ilman teitä koko ohjelma raukeaisi tyhjiin. – –

Jokainen teistä on Jumalan tytär, jolla on jumalallinen syntyperä. Teidän ei tarvitse puolustella tuota asemaa. – –

Tämän kirkon naisissa on voimaa ja suuria kykyjä. Heissä on johtajuutta ja määrätietoisuutta, tiettyä itsenäisyyden henkeä ja samalla suurta tyytyväisyyttä siitä, että he ovat osa tätä Herran valtakuntaa ja työskentelevät käsi kädessä pappeudenhaltijoiden kanssa sen edistämiseksi.”⁴¹

Amanda Smith rukoili apua poikansa hoitamiseen.

Nauvoon temppeli Illinoisissa

Temppelitoimitustyöntekijöitä Suolajärven temppelin portailla vuonna 1917

Aadamilla ja Eevalla oli eheä liittosuhde.

Kun myöhempien aikojen pyhiin kuuluvat naiset tekevät liittoja ja pitävät ne, Herra vahvistaa heitä valtakuntansa palveluksessa.

Apuyhdistys tukee naisia näiden hoivatessa lapsiaan.

”Jokaisen naisen sydämessä on vaalittava – – Apuyhdistykseen kuulumisen tunnetta” (Boyd K. Packer).

Kirkossa miehet ja naiset työskentelevät yhdessä ja ykseydessä.

”Tämän kirkon naisissa on voimaa ja suuria kykyjä” (Gordon B. Hinckley).