Pysykää ilmoituksen kalliolla
Vanhin Lawrence E. Corbridge
täysinpalvellut seitsenkymmen
Brigham Youngin yliopiston hartaustilaisuudessa 22. tammikuuta 2019 pidetystä puheesta ”Stand Forever” [Pysykää ikuisesti].
Turvautumalla ilmoituksen kallioon me voimme löytää vastauksia elämän tärkeimpiin kysymyksiin.
Kuvitus Michal Dziekan
Osana tehtävää, jonka sain johtavana auktoriteettina muutama vuosi sitten, luin läpi suuren määrän Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon, profeetta Joseph Smithin, Mormonin kirjan ja palautuksen tapahtumien vastaista aineistoa. Tuon tehtävän päätyttyä en ole palannut rypemään siinä loassa.
Sen aineiston lukeminen herätti minussa aina lohduttomuuden tunteen, ja yhtenä päivänä tuo raskasmielisyys innoitti minua kirjoittamaan osittaisen vastauksen kaikkiin sellaisiin vihamielisiin väitteisiin. Haluaisin esittää joitakin sinä päivänä kirjoittamiani ajatuksia, ja vaikka se, mitä kirjoitin, olikin omaksi hyödykseni, toivon sen auttavan myös teitä.
Pysymmekö ikuisesti?
Profeetta Daniel sanoi, että viimeisinä aikoina on ”taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka ei ikinä tuhoudu, eikä sitä valtakuntaa anneta toiselle kansalle. Se murskaa lopullisesti kaikki nuo valtakunnat, ja se pysyy ikuisesti.” (Dan. 2:44.)
Jumalan valtakunta on Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko. Se ”pysyy ikuisesti”. Kysymys on: Pysymmekö te ja minä vai ”aiommeko mekin lähteä”? (Ks. Joh. 6:67.) Ja jos aiomme lähteä, minne aiomme mennä?
Eksytys on aikamme merkki
Kun Herra kuvaili tulemisensa ja maailmanlopun merkkejä, Hän mainitsi monia asioita, mukaan lukien sodat ja sotahuhut, kansakuntien nousun toisiaan vastaan, nälänhädät, kulkutaudit, maanjäristykset ja monet muut merkit, kuten tämän: ”Sillä niinä päivinä nousee myös vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja, ja he näyttävät suuria merkkejä ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, jopa valitutkin, jotka ovat valittuja liiton mukaan” (JS–M 1:22; ks. myös Matt. 24:24).
En ole varma, mihin kaikkeen määreellä ”eksyttävät, jos mahdollista, jopa valitutkin” viitataan, mutta mielestäni se tarkoittaa ainakin, että meidän aikanamme jokainen joutuu haasteiden eteen.
On monia, jotka eksyttävät, ja eksyttämisen kirjo on laaja. Kirjon toisessa päässä kohtaamme niitä, jotka hyökkäävät palautusta, profeetta Joseph Smithiä ja Mormonin kirjaa vastaan. Sitten näemme niitä, jotka uskovat palautukseen, mutta väittävät, että kirkossa on puutteita ja se on kulkenut harhaan. Toiset väittävät uskovansa palautukseen, mutta ovat pettyneet oppiin, joka on ristiriidassa aikamme vaihtuvien asenteiden kanssa. Jotkut, joilla ei ole valtuutta, väittävät saaneensa näkyjä, unia ja ilmestyksiä laivan kurssin korjaamiseen, meidän opastamiseemme korkeammalle tielle tai kirkon valmistamiseen maailmanloppua varten. Toisia johdattavat harhaan väärät henget.
Toisessa päässä kirjoa kohtaamme valtavan määrän häiriötekijöitä. Koskaan ei ole ollut enemmän oikeaa tietoa, väärää tietoa ja harhaanjohtavaa tietoa, enemmän tuotteita, laitteita ja pelejä eikä enemmän vaihtoehtoja, paikkoja, joihin mennä, ja asioita, joita nähdä ja tehdä aikamme ja huomiomme viemiseksi pois siitä, mikä on tärkeintä. Kaiken tämän ja paljon muuta sähköinen media levittää välittömästi ympäri maailmaa. Tämä on eksytyksen aikaa.
Tieto on ratkaisevan tärkeää
Totuus mahdollistaa sen, että näemme selkeästi, koska totuus on tietoa ”asioista sellaisina kuin ne ovat ja kuin ne ovat olleet ja kuin ne tulevat olemaan” (OL 93:24). Tieto on ratkaisevan tärkeää, jotta välttää eksytyksen, jotta erottaa totuuden erheestä ja jotta näkee selkeästi ja kartoittaa kurssin aikamme vaarojen halki.
Profeetta Joseph Smith on sanonut: ”Tieto on elämälle ja jumalisuudelle välttämätöntä. – – Tieto on ilmoitusta. Kuulkaa – – tämä suuri avain: tieto on Jumalan voima pelastukseksi.”1
Sanotaan, että ihmisen pitää olla uskollinen uskonkäsityksilleen. Vaikka se onkin totta, kukaan ei voi toimia paremmin kuin mitä tietää. Useimmat meistä toimivat uskonkäsitystensä pohjalta, etenkin niiden, joiden uskomme olevan omaksi eduksemme. Ongelmana on, että olemme toisinaan väärässä.
Jotkut ehkä uskovat Jumalaan ja siihen, että pornografia on väärin, ja silti he menevät pornografiselle verkkosivustolle uskoen erheellisesti, että he ovat onnellisempia, jos he tekevät niin, tai etteivät he voi olla menemättä tai etteivät he satuta ketään toista. He ovat yksinkertaisesti väärässä.
Toiset saattavat uskoa, että on väärin valehdella, ja silti he toisinaan valehtelevat uskoen erheellisesti, että heidän käy paremmin, ellei totuutta tiedetä. He ovat yksinkertaisesti väärässä.
Joku saattaa uskoa ja jopa tietää, että Jeesus on Kristus, ja silti kieltää Hänet – ei vain kerran vaan kolme kertaa – sen erheellisen käsityksen vuoksi, että hänen kävisi paremmin, jos hän lepyttelisi väkijoukkoa. Pietari ei ollut paha. En ole edes varma siitä, oliko hän heikko. Hän oli yksinkertaisesti väärässä. (Ks. Matt. 26:34, 69–75.)
Kun me toimimme kehnosti, saatamme ajatella, että olemme pahoja, kun totuus on, että me olemme yksinkertaisesti väärässä. Haasteena ei ole niinkään paljon kuroa umpeen tekojemme ja uskonkäsitystemme välinen kuilu, vaan pikemminkin haasteena on kuroa umpeen uskonkäsitystemme ja totuuden välinen kuilu.
Kuinka me kuromme sen umpeen? Kuinka me vältämme eksytyksen?
Ensisijaisia kysymyksiä ja toissijaisia kysymyksiä
On olemassa ensisijaisia kysymyksiä ja toissijaisia kysymyksiä. Aloittakaa vastaamalla ensin ensisijaisiin kysymyksiin. Ensisijaiset kysymykset ovat tärkeimpiä. Ensisijaisia kysymyksiä on vain muutama. Mainitsen neljä:
-
Onko olemassa Jumala, joka on Isämme?
-
Onko Jeesus Kristus Jumalan Poika, maailman Vapahtaja?
-
Oliko Joseph Smith profeetta?
-
Onko Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko Jumalan valtakunta maan päällä?
Sitä vastoin toissijaisia kysymyksiä on loputtomiin. Niitä ovat kysymykset, jotka koskevat kirkon historiaa, pluraaliavioliittoa, afrikkalaista alkuperää olevia ihmisiä ja pappeutta, naisia ja pappeutta, Mormonin kirjan kääntämistä, Kallisarvoista helmeä, DNA:ta ja Mormonin kirjaa, samaa sukupuolta olevien avioliittoa, eri kertomuksia ensimmäisestä näystä jne.
Jos vastaatte ensisijaisiin kysymyksiin, niin toissijaisiin kysymyksiinkin tulee vastaus tai ne menettävät merkityksensä. Vastatkaa ensisijaisiin kysymyksiin, niin pystytte käsittelemään asiat, jotka ymmärrätte, ja asiat, joita ette ymmärrä, asiat, joista olette samaa mieltä, ja asiat, joista ette ole, ilman että jätätte kirkkoa.
Oppimisen jumalallinen menetelmä
Oppimiseen on eri menetelmiä, kuten tieteellinen, analyyttinen, akateeminen ja jumalallinen menetelmä. Kaikki nämä neljä menetelmää ovat tarpeen totuuden tuntemiseksi. Ne kaikki alkavat samalla tavalla: kysymyksestä. Kysymykset ovat tärkeitä, etenkin ensisijaiset kysymykset.
Oppimisen jumalallinen menetelmä sisältää osatekijöitä muista menetelmistä, mutta viime kädessä se vie voiton kaikista muista hyödyntämällä taivaan voimia. Pohjimmiltaan sen, mikä on Jumalan, tekee tiettäväksi Jumalan Henki – ja se on yleensä hiljainen, vieno ääni. Herra sanoi: ”Jumala antaa teille Pyhän Henkensä kautta, nimittäin Pyhän Hengen sanomattoman suuren lahjan kautta, tiedon” (OL 121:26).
Apostoli Paavali opetti, ettemme voi tietää sitä, mikä on Jumalan, kuin ainoastaan Jumalan Hengen avulla (ks. 1. Kor. 2:9–11). Hän sanoi: ”Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta.” Näemme sitä joka päivä. Paavali jatkoi: ”Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava Hengen avulla.” (1. Kor. 2:14.)
Kaikista elämässänne kohtaamistanne ongelmista yksi kohoaa ylitse kaiken muun ja on vähiten ymmärretty. Kauheinta ihmiselle ei ole köyhyys, sairaus, yksinäisyys, väkivalta eikä sota – niin kamalia kuin nämä olosuhteet ovatkin. Kauheinta ihmiselle on se, mikä on yleisintä: että kuolee hengellisesti. Se on sitä, että on erossa Jumalasta, ja tässä elämässä Hänen läsnäolonsa on yhtä kuin Hänen Henkensä tai voimansa.
Käänteisesti parasta ihmiselle ei ole rikkaus, maine, arvovalta, terveys, ihmisten kunnia tai turvallisuus. Parasta on se, että saa taivaallista voimaa. Se on sitä, että syntyy uudesti, saa Pyhän Hengen lahjan ja kumppanuuden, sillä Hän on tiedon, ilmoituksen, voiman, selkeyden, rakkauden, ilon, rauhan, toivon, varmuuden, uskon ja miltei jokaisen muun hyvän asian lähde.
Jeesus sanoi: ”Puolustaja, Pyhä Henki, – – opettaa teille kaiken” (Joh. 14:26). Se on voima, jolla voimme ”tietää totuuden kaikesta” (Moroni 10:5). ”Se osoittaa [meille] kaiken, mitä [meidän] tulee tehdä” (2. Nefi 32:5). Se on elävän veden lähde, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään (ks. Joh. 7:38; ks. myös jae 37).
Maksakaa se hinta, mitä ikinä täytyykin, kantakaa se kuorma, mitä ikinä täytyykin, ja uhratkaa se, mitä ikinä täytyykin, saadaksenne elämäänne Pyhän Hengen toveruuden ja voiman sekä säilyttääksenne ne. Jokainen hyvä asia riippuu siitä, että saamme Pyhän Hengen voiman elämäämme ja säilytämme sen.
”Se, mikä ei rakenna”
Mitä siis oli se lohduttomuus, jota tunsin useita vuosia sitten lukiessani vihamielistä aineistoa? Jotkut sanoisivat, että lohduttomuus johtui uskonkäsitysten asenteellisuudesta, joka tarkoittaa taipumusta noukkia ja valita vain ne asiat, jotka ovat olettamustemme ja käsitystemme mukaisia. Ajatus siitä, että kaikki se, mihin on uskonut ja mitä on oppinut, saattaa olla väärää, etenkin kun mitään parempaa ei tule tilalle, on todellakin lohduton ja häiritsevä.
Mutta kokemani lohduttomuus kuunnellessani niiden äänten synkkää kuoroa, jotka oli kohotettu profeetta Joseph Smithiä ja Jeesuksen Kristuksen kirkon palautusta vastaan, oli erilaista. Se lohduttomuus ei ollut uskonkäsitysten asenteellisuutta, eikä se ollut pelkoa siitä, että olin väärässä. Se oli Jumalan Hengen poissaoloa. Se on ihmisen tila, kun ”hän on jäänyt itsekseen” (OL 121:38). Se on synkkyyden lohduttomuutta ja ajatusten hämärtymistä (ks. OL 9:9; ks. myös jae 8).
Herra on sanonut:
”Ja se, mikä ei rakenna, ei ole Jumalasta ja on pimeyttä.
Se, mikä on Jumalasta, on valoa; ja se, joka ottaa vastaan valoa ja pysyy Jumalassa, saa lisää valoa; ja se valo kirkastuu kirkastumistaan täyteen päivään saakka.” (OL 50:23–24.)
Jumalan Hengen antama ilmoitus syrjäyttää uskonkäsitysten asenteellisuuden, koska se ei perustu pelkästään todisteisiin. Olen koko elämäni ajan pyrkinyt kuulemaan Herran sanaa ja oppimaan tunnistamaan Jumalan Hengen vaikutuksen ja seuraamaan sitä. Se henki, joka liittyy profeetta Joseph Smithiä, Mormonin kirjaa ja palautusta arvosteleviin synkkiin ääniin, ei ole valon, älyn eikä totuuden henki. En tiedä paljon, mutta minä tunnen Herran äänen, eikä Hänen äänensä kuulu siihen synkkään kuoroon.
Jyrkkänä vastakohtana lohduttomuudelle ja tympeälle ajatusten hämäryydelle, joka vallitsee epäilyksen suossa, on valon, älyn, rauhan ja totuuden henki, joka on läsnä palautuksen tapahtumissa ja loistavassa opissa, etenkin profeetta Joseph Smithin kautta maailmalle ilmoitetuissa pyhissä kirjoituksissa. Lukekaapa niitä ja kysykää itseltänne ja Jumalalta, ovatko ne valheellisia, petollisia ja harhauttavia sanoja vai ovatko ne totuus.
Ette voi eliminoimalla oppia totuutta
Jotkut, jotka pelkäävät, ettei kirkko ehkä olekaan totta, käyttävät aikaansa ja huomiotaan rämpien toissijaisten kysymysten suossa. He yrittävät erheellisesti oppia totuutta eliminoimisen avulla, yrittämällä poistaa jokaisen epäilyksen. Se on aina huono ajatus. Se ei koskaan toimi.
Totuutta vastaan on suunnattu rajattomasti väitteitä ja mielipiteitä. Joka kerta kun löytää vastauksen yhteen vastustavaan väitteeseen ja kohottaa katseensa, jo toinen tuijottaa suoraan silmiin. En sano, että pitäisi pistää pää pensaaseen, mutta sanon kyllä, että koko elämänsä voi käyttää siihen, että yrittää epätoivoisesti löytää vastauksen jokaiseen kirkkoa vastaan suunnattuun väitteeseen oppimatta koskaan tuntemaan tärkeimpiä totuuksia.
Vastaukset ensisijaisiin kysymyksiin eivät tule vastaamalla toissijaisiin kysymyksiin. Toissijaisiin kysymyksiin on vastauksia, mutta myönteistä asiaa ei voi todistaa oikeaksi osoittamalla vääräksi jokaisen kielteisen asian. Ei voi todistaa kirkon olevan totta osoittamalla vääräksi jokaisen sitä vastaan esitetyn väitteen. Se on virheellinen menetelmä. Ennen pitkää täytyy olla pitäviä todisteita, ja pitävät todisteet siitä, mikä on Jumalan, tulevat lopulta ja varmasti ilmoituksen kautta Pyhän Hengen avulla ja voimalla.
Opetuslapsiltaan Jeesus kysyi:
”’Kuka minä teidän mielestänne olen?’
Simon Pietari vastasi: ’Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika.’
Jeesus sanoi hänelle: ’Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa.
– – Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita.’” (Matt. 16:15–18; ks. myös jakeet 13–14.)
Jeesuksen Kristuksen kirkko on perustettu ilmoituksen kalliolle, eivätkä tuonelan portit sitä voita. Te ja minä olemme kirkko. Meidän täytyy olla perustettuja ilmoituksen kalliolle, ja vaikka emme tietäisikään vastausta jokaiseen kysymykseen, meidän täytyy tietää vastaukset ensisijaisiin kysymyksiin. Jos tiedämme, niin tuonelan portit eivät meitä voita vaan me pysymme ikuisesti.
Pysykää ilmoituksen kalliolla
Taivaassa on Jumala, joka on iankaikkinen Isämme. Jeesus Kristus on Jumalan Poika, maailman Lunastaja. Joseph Smith oli Jumalan profeetta, joka laski perustuksen Jumalan valtakunnan palautukselle. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko on Jumalan valtakunta maan päällä. Tiedän tämän omasta kokemuksestani – tämän kaiken. Tiedän tämän todisteiden vuoksi, ja todisteita on valtavasti. Tiedän tämän tutkimiseni ansiosta. Ja varmimmin tiedän tämän Pyhän Hengen avulla ja voimalla.
Ja sen ansiosta tiedän kaiken, mitä minun tarvitsee tietää pysyäkseni kirkossa ikuisesti. Pysykäämme ilmoituksen kalliolla etenkin ensisijaisten kysymysten kohdalla. Jos sen teemme, me pysymme kirkossa ikuisesti emmekä koskaan lähde pois.