2017
Täydellinen rakkaus karkottaa pelon
May 2017


Täydellinen rakkaus karkottaa pelon

Unohtakaamme pelkomme ja eläkäämme sen sijaan iloiten, nöyrästi, toivoen ja luottaen rohkeasti siihen, että Herra on kanssamme.

Rakkaat veljeni ja sisareni, hyvät ystävät, mikä etuoikeus ja ilo onkaan kokoontua maailmanlaajuisena kirkkona, jota yhdistää meidän uskomme ja rakkautemme Jumalaan ja Hänen lapsiinsa.

Olen erityisen kiitollinen siitä, että rakas profeettamme Thomas S. Monson on läsnä. Presidentti, me painamme aina sydämeemme opastuksen, neuvon ja viisauden sanasi. Me rakastamme sinua, presidentti Monson, ja me rukoilemme puolestasi.

Vuosia sitten kun palvelin vaarnanjohtajana Frankfurtissa Saksassa, yhden vaarnamme kokouksen lopuksi luokseni tuli hyvä mutta tyytymätön sisar.

”Eikö olekin kauheaa?” hän sanoi. ”Puheesi aikana varmaan neljä tai viisi ihmistä oli sikeässä unessa!”

Mietin sitä hetken ja vastasin: ”Olen melko varma siitä, että unet kirkossa ovat kaikista unista terveellisimpiä.”

Ihana vaimoni Harriet kuuli tämän odottamattoman sananvaihdon ja mainitsi myöhemmin, että se oli yksi mukavimmista vastauksista, mitä olin koskaan antanut.

Suuri herääminen

Muutamia vuosisatoja sitten Pohjois-Amerikassa levisi yli koko maaseudun liike nimeltään ”suuri herääminen”. Yksi sen tärkeimmistä tavoitteista oli herättää ihmiset, jotka vaikuttivat olevan unessa hengellisissä asioissa.

Nuoreen Joseph Smithiin vaikutti se, mitä hän kuuli saarnaajilta, jotka olivat osa tätä uskonnollista heräämistä. Se oli yksi niistä syistä, miksi hän päätti kysyä vilpittömästi Herran tahtoa henkilökohtaisessa rukouksessa.

Näillä saarnaajilla oli dramaattinen, tunteisiin vetoava saarnatyyli, ja nuo saarnat tunnettiin siitä, että ne tähdensivät voimakkaasti helvetin tulenhehkuisia kauhuja, jotka odottavat syntistä.1 Nämä saarnat eivät vaivuttaneet ihmisiä uneen – mutta ne ovat saattaneet aiheuttaa muutamia painajaisia. Niiden tarkoituksena ja tyylinä näytti olleen pelotella ihmisiä tulemaan kirkkoon.

Pelko manipulointikeinona

Historiallisesti pelkoa on usein käytetty keinona saada ihmiset ryhtymään toimeen. Vanhemmat ovat käyttäneet sitä lapsiinsa, työnantajat työntekijöihin ja poliitikot äänestäjiin.

Markkinoinnin asiantuntijat ymmärtävät pelon voiman ja käyttävät sitä usein. Siitä syystä joihinkin mainoksiin näyttää liittyvän epäsuora viesti, että ellemme osta mainoksen aamiaismuroja tai meillä ei ole uusinta videopeliä tai matkapuhelinta, antaudumme vaaraan elää kurjaa elämää ja kuolla yksin ja onnettomina.

Hymyilemme tälle ja ajattelemme, ettemme koskaan lankeaisi sellaiseen manipulointiin, mutta joskus niin käy. Vielä pahempaa on, että toisinaan käytämme samankaltaisia menetelmiä saadaksemme muut tekemään, mitä haluamme.

Sanomallani tänään on kaksi tarkoitusta: Ensimmäinen on kannustaa meitä tarkastelemaan ja miettimään, missä määrin me käytämme pelkoa motivoidaksemme muita – myös itseämme. Toinen on esittää parempi tapa.

Pelon ongelma

Käsitelkäämme ensiksi pelkoon liittyvää ongelmaa, sillä ketäpä meidän joukossamme ei pelko olisi joskus pakottanut syömään terveellisemmin, käyttämään turvavyötä, liikkumaan enemmän, säästämään rahaa tai myös tekemään parannuksen synnistä?

On totta, että pelolla voi olla voimallinen vaikutus tekoihimme ja käyttäytymiseemme. Mutta tuo vaikutus on yleensä väliaikainen ja pinnallinen. Pelolla on harvoin voimaa muuttaa sydäntämme, eikä se koskaan muuta meitä ihmisiksi, jotka rakastavat sitä, mikä on oikein, ja jotka haluavat olla kuuliaisia taivaalliselle Isälle.

Ihmiset, jotka pelkäävät, saattavat sanoa ja tehdä oikeita asioita, mutta he eivät tunne oikeita tuntemuksia. He tuntevat usein avuttomuutta ja katkeruutta, jopa vihaa. Ajan myötä nuo tunteet johtavat epäluuloon, uhmaan, jopa kapinaan.

Valitettavasti tämä väärä suhtautumistapa elämään ja johtamiseen ei rajoitu maallistuneeseen maailmaan. Minua murehduttaa kuulla kirkon jäsenistä, jotka käyttävät väärin valtaa – joko kodissaan, kirkon tehtävissään, työssä tai päivittäisessä vuorovaikutuksessaan muiden kanssa.

Usein ihmiset saattavat tuomita pelottelun muissa mutta eivät pysty näkemään sitä itsessään. He vaativat mukautumista omiin sattumanvaraisiin sääntöihinsä, mutta kun muut eivät noudata näitä satunnaisia sääntöjä, he rankaisevat näitä sanallisesti, emotionaalisesti ja joskus jopa fyysisesti.

Herra on sanonut, että kun me pyrimme ”hallitsemaan tai vallitsemaan tai pakottamaan ihmislasten sieluja pienimmälläkään vääryydellä, – – taivaat vetäytyvät [ja] Herran Henki tulee murheelliseksi”2.

Voi olla hetkiä, jolloin tunnemme taipumusta oikeuttaa tekomme, koska uskomme, että tarkoitus pyhittää keinot. Saatamme jopa ajatella, että kontrolloiminen, manipulointi ja ankaruus koituvat muiden hyväksi. Ei niin, sillä Herra on tehnyt selväksi, että Hengen hedelmää ovat ”rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä”3.

Parempi tapa

Mitä enemmän opin tuntemaan taivaallista Isääni, sitä paremmin näen, kuinka Hän innoittaa ja johtaa lapsiaan. Hän ei ole vihainen, kostonhaluinen tai kostonhimoinen.4 Hänen perimmäinen tarkoituksensa – Hänen työnsä ja kirkkautensa – on opastaa meitä, korottaa meidät ja johdattaa meidät Hänen täyteyteensä.5

Jumala sanoi Moosekselle olevansa laupias, anteeksiantava, kärsivällinen sekä suuri hyvyydessään ja uskollisuudessaan.6

Taivaallisen Isämme rakkaus meitä lapsiaan kohtaan on niin suurta, ettemme mitenkään kykene sitä käsittämään.7

Tarkoittaako tämä, että Jumala suvaitsee käyttäytymisen, joka on Hänen käskyjensä vastaista, tai ei välitä siitä? Ei, ehdottomasti ei!

Mutta Hän haluaa muuttaa enemmänkin kuin vain käyttäytymisemme. Hän haluaa muuttaa sisimmän luontomme. Hän haluaa muuttaa sydämemme.

Hän haluaa, että me ojennamme kätemme ja tartumme lujasti rautakaiteeseen, kohtaamme pelkomme ja kuljemme rohkeasti eteenpäin ja ylöspäin kaidalla ja kapealla polulla. Hän haluaa tätä meille, koska Hän rakastaa meitä ja koska se on tie onneen.

Kuinka Jumala siis innostaa lapsiaan seuraamaan Häntä meidän aikanamme?

Hän lähetti Poikansa!

Jumala lähetti ainosyntyisen Poikansa Jeesuksen Kristuksen näyttämään meille oikean tien.

Jumala innostaa taivuttelulla, pitkämielisyydellä, lempeydellä, sävyisyydellä ja vilpittömällä rakkaudella.8 Jumala on meidän puolellamme. Hän rakastaa meitä, ja kun me kompastumme, Hän haluaa meidän nousevan ylös, yrittävän uudelleen ja tulevan vahvemmiksi.

Hän on opastajamme.

Hän on suuri ja vaalittu toivomme.

Hän haluaa innostaa meitä uskolla.

Hän luottaa siihen, että opimme erehdyksistämme ja teemme oikeita valintoja.

Tämä on se parempi tapa!9

Entäpä maailman pahuus?

Yksi keino, jolla Saatana haluaa meidän manipuloivan muita, on vatvoa maailman pahuutta ja jopa liioitella sitä.

Tietenkin maailmamme on aina ollut ja tulee olemaankin epätäydellinen. Aivan liian moni viaton ihminen kärsii luonnon olosuhteista sekä ihmisen julmuudesta. Turmeltuneisuus ja jumalattomuus on meidän ajallemme ominaista ja huolestuttavaa.

Mutta kaikesta tästä huolimatta en vaihtaisi elämää tänä aikana mihinkään muuhun ajankohtaan maailman historiassa. Meitä on siunattu mittaamattomasti, kun saamme elää ennenkuulumattoman vaurauden, valistuksen ja edistyksen aikana. Ennen kaikkea meitä on siunattu Jeesuksen Kristuksen evankeliumin täyteydellä, mikä antaa meille ainutlaatuista näkökulmaa maailman vaaroihin ja osoittaa meille, kuinka voi joko välttää näitä vaaroja tai selviytyä niistä.

Kun ajattelen näitä siunauksia, haluan langeta polvilleni ja kiittää taivaallista Isäämme Hänen koskaan päättymättömästä rakkaudestaan kaikkia lapsiaan kohtaan.

En usko, että Jumala haluaa lastensa olevan peloissaan tai ajattelevan alinomaa maailman pahuutta. ”Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen.”10

Hän on antanut meille runsaasti syitä riemuita. Meidän pitää vain löytää ja huomata ne. Hän muistuttaa meille usein: ”Älkää pelätkö”, ”Olkaa rohkealla mielellä”11, ”Älä pelkää, pieni laumani”12.

Herra taistelee puolestamme

Veljet ja sisaret, me olemme Herran ”pieni lauma”. Me olemme myöhempien aikojen pyhiä. Nimeemme sisältyy olennaisesti sitoumus odottaa innokkaasti Vapahtajan paluuta ja valmistaa itseämme ja maailmaa ottamaan Hänet vastaan. Palvelkaamme siis Jumalaa ja rakastakaamme lähimmäisiämme. Tehkäämme se luontevan varmasti ja nöyrästi halveksimatta koskaan mitään muuta uskontoa tai ihmisryhmää. Veljet ja sisaret, meille on annettu tehtävä tutkia Jumalan sanaa ja ottaa varteen Hengen ääni, jotta tuntisimme ”aikojen merkit ja Ihmisen Pojan tulemisen merkit”13.

Siksi me emme ole tietämättömiä maailman haasteista emmekä aikamme ongelmista. Mutta se ei tarkoita, että meidän tulee kuormittaa itseämme tai muita jatkuvalla pelolla. Sen sijaan että ajattelisimme jatkuvasti haasteidemme valtavuutta, eikö olisi parempi keskittyä Jumalamme äärettömään suuruuteen, hyvyyteen ja ehdottomaan voimaan, turvata Häneen ja valmistautua riemullisin sydämin Jeesuksen Kristuksen paluuseen?

Meidän, Hänen liittokansansa, ei tarvitse lamaantua siitä, mitä pelkäämme mahdollisesti tapahtuvan. Sen sijaan voimme kulkea eteenpäin uskoen, rohkeina, päättäväisinä ja turvaten Jumalaan, kun lähestymme edessä olevia haasteita ja mahdollisuuksia.14

Me emme kulje opetuslapseuden polkua yksin. ”Herra, teidän Jumalanne, kulkee teidän kanssanne. Hän ei jätä teitä yksin eikä hylkää teitä.”15

”Herra sotii teidän puolestanne, olkaa te hiljaa!”16

Pelkoa kohdatessamme löytäkäämme rohkeutemme, kootkaamme uskomme ja luottakaamme lupaukseen, että ”jokainen ase, joka taotaan [meitä] vastaan, on tehoton”17.

Elämmekö me vaaran ja sekasorron aikaa? Totta kai elämme.

Jumala itse on sanonut: ”Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.”18

Voimmeko osoittaa uskoa ja toimia sen mukaan? Voimmeko elää sitoumustemme ja pyhien liittojemme mukaan? Voimmeko pitää Jumalan käskyt myös haastavissa olosuhteissa? Totta kai voimme!

Me voimme, koska Jumala on luvannut: ”Kaikki yhdessä koituu teidän parhaaksenne, jos vaellatte oikeamielisesti.”19 Unohtakaamme siis pelkomme ja eläkäämme sen sijaan iloiten, nöyrästi, toivoen ja luottaen rohkeasti siihen, että Herra on kanssamme.

Täydellinen rakkaus karkottaa pelon

Rakkaat ystäväni, rakkaat veljeni ja sisareni Kristuksessa, jos joskus huomaamme elävämme pelossa tai levottomina tai jos joskus huomaamme, että omat sanamme, asenteemme tai tekomme aiheuttavat pelkoa muissa, niin rukoilen koko sieluni voimalla, että vapautuisimme tästä pelosta jumalallisesti annetulla vastalääkkeellä: Kristuksen puhtaalla rakkaudella, sillä ”täydellinen rakkaus karkottaa pelon”20.

Kristuksen täydellinen rakkaus voittaa kiusaukset niin, etteivät ne vahingoita, pakota, kiusaa tai muserra.

Kristuksen täydellisen rakkauden ansiosta voimme vaeltaa nöyrinä, arvokkaasti ja rohkean luottavaisina rakkaan Vapahtajamme seuraajina. Kristuksen täydellinen rakkaus antaa meille luottavaisuutta ponnistella läpi pelkojemme ja osoittaa täydellistä luottamusta taivaallisen Isämme ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen voimaan ja hyvyyteen.

Kodeissamme, työpaikoillamme, kirkon tehtävissämme ja omassa sydämessämme korvatkaamme pelko Kristuksen täydellisellä rakkaudella. Kristuksen rakkaus korvaa pelon uskolla!

Hänen rakkautensa ansiosta me pystymme huomaamaan taivaallisen Isämme hyvyyden, Hänen jumalallisen suunnitelmansa, Hänen evankeliuminsa ja Hänen käskynsä sekä turvaamaan ja uskomaan niihin.21 Rakkaus Jumalaa ja lähimmäisiämme kohtaan kääntää kuuliaisuutemme Jumalan käskyille mieluummin siunaukseksi kuin kuormaksi. Kristuksen rakkaus auttaa meitä tulemaan vähän ystävällisemmiksi, anteeksiantavammiksi, huolehtivaisemmiksi ja omistautuneemmiksi Hänen työlleen.

Kun täytämme sydämemme Kristuksen rakkaudella, meillä on herätessämme uutta hengellistä raikkautta ja elämme iloisesti, luottavaisina, hereillä ja vireinä rakkaan Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen valossa ja kirkkaudessa.

Todistan apostoli Johanneksen kanssa, että Kristuksen rakkaudessa ei ole pelkoa22. Veljet ja sisaret, hyvät ystävät, Jumala tuntee teidät täydellisesti. Hän rakastaa teitä täydellisesti. Hän tietää, mitä tulevaisuutenne tuo tullessaan. Hän ei halua teidän pelkäävän vaan uskovan23 ja pysyvän Hänen täydellisessä rakkaudessaan24. Tämä on minun rukoukseni ja siunaukseni. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Viitteet

  1. Kaksi huomattavaa esimerkkiä tämänkaltaisista saarnaajista ovat George Whitefield ja Jonathan Edwards.

  2. OL 121:37.

  3. Gal. 5:22–23.

  4. Eräässä tilanteessa Vapahtaja halusi mennä samarialaiseen kylään, mutta ihmiset torjuivat Jeesuksen ja kieltäytyivät päästämästä Häntä kyläänsä. Se loukkasi syvästi kahta hänen opetuslapsistaan, jotka kysyivät: ”Herra, tahdotko, että käskemme tulen iskeä taivaasta ja tuhota heidät?” Jeesus vastasi varoittaen näin: ”Te ette tiedä, minkä hengen omat te olette. Ihmisen Poika ei tullut ihmisten sieluja kadottamaan vaan pelastamaan.” (Ks. Luuk. 9:51–56.)

  5. Ks. Moos. 1:39; ks. myös Ef. 3:19.

  6. Ks. 2. Moos. 34:6.

  7. Ks. Ef. 3:19.

  8. Ks. OL 121:41. Jos kerran Jumala odottaa, että me, Hänen kuolevaiset lapsensa, käyttäydymme tällä tavoin toisiamme kohtaan, niin Hän – täydellinen olento, jolla on kaikki hyveet – on sellaisen käyttäytymisen esikuva.

  9. Kuolevaisuutta edeltävä taivaan neuvonpito on erinomainen esimerkki, joka havainnollistaa Jumalan luonnetta. Siellä taivaallinen Isä esitti suunnitelmansa iankaikkista edistymistämme varten. Tuon suunnitelman tärkeitä osatekijöitä olivat tahdonvapaus, kuuliaisuus ja pelastus Kristuksen sovituksen kautta. Lusifer esitti kuitenkin erilaisen menettelytavan. Hän takasi, että kaikki tottelisivat – ketään ei menetettäisi. Ainoa tapa sen toteuttamiseksi olisi tyrannia ja pakko. Mutta rakastava taivaallinen Isämme ei sallinut sellaista suunnitelmaa. Hän arvosti lastensa tahdonvapautta. Hän tiesi, että meidän täytyy tehdä virheitä matkan varrella, jotta voimme todella oppia. Ja siitä syystä Hän antoi Vapahtajan, jonka iankaikkinen uhri puhdistaisi meidät synnistä ja sallisi meidän päästä takaisin Jumalan valtakuntaan.

    Kun taivaallinen Isämme näki, että Lusifer vietteli monia Hänen rakkaista lapsistaan, pakottiko Hän heidät noudattamaan Hänen suunnitelmaansa? Pelotteliko tai uhkailiko Hän niitä, jotka olivat tekemässä niin kauhean valinnan? Ei. Kaikkivaltias Jumalamme olisi varmasti pystynyt lopettamaan tämän kapinan. Hän olisi voinut pakottaa toisinajattelijat tahtoonsa ja panna heidät noudattamaan sitä. Mutta sen sijaan Hän salli lastensa valita itse.

  10. 2. Tim. 1:7.

  11. Ks. esim. Joos. 1:9; Jes. 41:13; Luuk. 12:32; Joh. 16:33; 1. Piet. 3:14; OL 6:36; 50:41; 61:36; 78:18.

  12. Luuk. 12:32.

  13. OL 68:11.

  14. Mooseksen neuvo oman aikansa ihmisille pätee yhä: ”Älkää pelätkö – –, niin saatte nähdä, kuinka Herra pelastaa teidät – – tänään” (2. Moos. 14:13).

  15. 5. Moos. 31:6.

  16. 2. Moos.14:14.

  17. Jes. 54:17.

  18. Joh. 16:33.

  19. OL 90:24; ks. myös 2. Kor. 2:14; OL 105:14.

  20. 1. Joh. 4:18.

  21. Muistakaamme, ettei Vapahtaja tullut ”maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen” (Joh. 3:17). Itse asiassa Hän ”ei tee mitään, mikä ei olisi maailman hyödyksi, sillä hän rakastaa maailmaa, jopa niin, että hän antaa oman henkensä voidakseen vetää kaikki ihmiset luoksensa” (2. Nefi 26:24).

  22. Ks. 1. Joh. 4:18; ks. myös 1. Joh. 4:16.

  23. Ks. Mark. 5:36.

  24. Ks. Joh. 15:10.