Jotta valomme olisi viirinä kansakunnille
Vanhin Benjamín De Hoyos
seitsemänkymmenen koorumista
Vapahtajan evankeliumi ja Hänen palautettu kirkkonsa antavat meille monia mahdollisuuksia, jotta valomme voi olla osa suurta merkkiviiriä kansakunnille.
Vuosia sitten kun palvelin seminaarinopettajana, kuulin yhden työtoverini pyytävän oppilaitaan pohtimaan seuraavaa kysymystä: Jos te olisitte eläneet Vapahtajan aikana, niin mistä syystä arvelette seuranneenne Häntä yhtenä Hänen opetuslapsistaan? He päätyivät siihen johtopäätökseen, että ne, jotka seuraavat Vapahtajaa tänä päivänä ja pyrkivät olemaan Hänen opetuslapsiaan, olisivat luultavasti tehneet niin myös silloin.
Siitä lähtien olen pohtinut sitä kysymystä ja heidän johtopäätöstään. Mietin usein, miltä minusta olisi tuntunut kuulla Vapahtajan itsensä sanovan seuraavaa vuorisaarnassa:
”Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella.
Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville.
Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.” (Matt. 5:14–16.)
Osaatteko kuvitella, miltä teistä olisi tuntunut kuulla Vapahtajan ääni? Itse asiassa meidän ei tarvitse kuvitella sitä. Olemme saaneet jatkuvana kokemuksena kuulla Herran ääntä, koska kun kuulemme Hänen palvelijoidensa äänen, se on sama.
Vuonna 1838 Herra julisti profeetta Joseph Smithin kautta seuraavan sanoman, joka on samankaltainen kuin vuorisaarnassa:
”Sillä näin kirkkoani on kutsuttava viimeisinä aikoina, nimittäin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkoksi.
Totisesti minä sanon teille kaikille: Nouskaa ja loistakaa, jotta valonne olisi viirinä kansakunnille.” (OL 115:4–5.)
Meidän aikamme on niin erityinen, että se jopa näytettiin näyssä profeetta Jesajalle. Hänkin näki tämän Jeesuksen Kristuksen kirkon palautuksen päivän, ja hän profetoi siitä ja sen tarkoituksesta sanoen: ”Hän kohottaa merkkiviirin kansoille, hän korjaa talteen Israelista pois ajetut ja kokoaa yhteen Juudasta eri tahoille hajotetut maailman neljältä kulmalta” (Jes. 11:12).
Pyhissä kirjoituksissa merkkiviiri on lippu tai viiri, jonka ympärille ihmiset kokoontuvat, kun heillä on yhtenäinen päämäärä. Muinaisina aikoina viiri osoitti taistelussa sotilaiden kokoontumispaikan. Vertauskuvallisesti puhuen Mormonin kirja ja Jeesuksen Kristuksen palautettu kirkko ovat merkkiviirejä kaikille kansakunnille. (Ks. PKO, ”Merkkiviiri”, scriptures.lds.org/fi.)
Epäilemättä yksi näiden myöhempien aikojen suurimmista merkkiviireistä on tämä loistava yleiskonferenssi, jossa julistetaan jatkuvasti taivaallisen Isämme suurta työtä ja suunnitelmaa – ”ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän [toteuttamista]” (Moos. 1:39).
Se, että yleiskonferensseja pidetään jatkuvasti, on yksi parhaista todisteista siitä, että me myöhempien aikojen pyhät uskomme ”kaiken, mitä Jumala on ilmoittanut, kaiken, mitä hän nykyään ilmoittaa, ja me uskomme, että hän ilmoittaa vielä monia suuria ja tärkeitä Jumalan valtakuntaa koskevia asioita” (UK 9).
Mitä sellaista Herra sitten on ilmoittanut presidentti Thomas S. Monsonin kautta, minkä tekemistä meidän täytyy jatkaa, jotta valomme voi olla merkkiviirinä kansakunnille? Mitkä ovat niitä tärkeitä asioita, joita täytyy tehdä tänä Siionin vahvistamisen ja Israelin kokoamisen suurenmoisena aikana?
Herra on aina ilmoittanut meille tahtonsa rivi rivin päälle, opetus opetuksen päälle, vähän täällä ja vähän tuolla (ks. 2. Nefi 28:30). Meidän ei sen vuoksi pidä yllättyä sellaisesta, mikä saattaa yksinkertaisen ja toistuvan luonteensa puolesta näyttää pieneltä, sillä Herra on jo neuvonut meitä sanoen, että ”siunattuja ovat ne, jotka kuulevat minun opetuksiani ja kallistavat korvansa minun neuvoilleni, sillä he oppivat viisautta; sillä sille, joka ottaa vastaan, minä annan enemmän”. (2. Nefi 28:30.)
Todistan, että oppimalla rivin rivin päälle, opetuksen opetuksen päälle, vähän täällä ja vähän tuolla ja ottamalla varteen johtajiemme neuvot meillä on lampuissamme öljyä, jonka avulla voimme antaa valoa muille, kuten Herra on meitä käskenyt.
Vaikka on monia asioita, joita voimme tehdä ollaksemme valona ja merkkiviirinä muille, niin haluaisin keskittyä seuraaviin kolmeen: lepopäivän pyhittäminen, pelastuksen työn jouduttaminen verhon kummallakin puolella sekä Vapahtajan tavalla opettaminen.
Valo, josta puhumme, tulee siitä hartaudesta, jota omistamme lepopäivän pyhittämiseen niin kirkossa kuin kotona. Se on valoa, joka lisääntyy, kun varjelemme itsemme niin, ettei maailma saastuta. Se on valoa, joka tulee, kun annamme uhriksi sakramenttimme Hänen pyhänä päivänään ja omistamme hartautemme Korkeimmalle. Tämän kaiken ansiosta Hänen Henkensä voi aina olla meidän kanssamme. Se on sitä valoa, joka lisääntyy ja tulee näkyviin, kun palaamme kotiin tuntien anteeksiantoa, josta presidentti Henry B. Eyring puhui viime lokakuun yleiskonferenssissa sanoessaan: ”Kaikista niistä siunauksista, joita voimme luetella, ehdottomasti suurin on se anteeksiannon tunne, joka tulee, kun nautimme sakramentin. Tunnemme suurempaa rakkautta ja kiitollisuutta Vapahtajaa kohtaan, jonka ääretön uhri teki mahdolliseksi sen, että meidät puhdistetaan synnistä.” (”Kiitollisuus lepopäivänä”, Liahona, marraskuu 2016, s. 100.)
Kun pyhitämme lepopäivän ja nautimme sakramentin, meidät puhdistetaan ja sen lisäksi meidän valomme tulee kirkkaammaksi.
Meidän valomme lisääntyy myös silloin, kun omistamme ja pyhitämme aikaa siihen, että etsimme esivanhempiemme nimiä, viemme heidän nimensä temppeliin ja opetamme perhettämme ja muita tekemään samoin.
Tämä pyhä temppeli- ja sukututkimustyö, joka on yhteistä työtä pyhille verhon kummallakin puolella, etenee nopeammin kuin koskaan, kun Herran temppeleitä rakennetaan. Nyt kun temppeleillä on erityisiä aikatauluja perheille, jotka tulevat omien sukulaisnimikorttiensa kanssa, vaimollani ja minulla on ollut riemullisia kokemuksia, kun olemme palvelleet temppelissä yhdessä lastemme ja lastenlastemme kanssa.
Kun etsimme nimiä ja viemme niitä temppeliin sekä opetamme muita tekemään samoin, niin yhdessä me loistamme merkkiviirinä.
Vielä yksi keino nousta ja loistaa on se, että opimme opettamaan Vapahtajan tavalla. Riemuitsen kaikkien niiden kanssa, jotka opettelevat opettamaan Vapahtajan tavalla. Saanen lukea uuden opettamisen oppikirjan alusta: ”Jokaisen evankeliumin opettajan – jokaisen vanhemman, jokaisen virallisesti kutsutun opettajan, jokaisen kotiopettajan ja kotikäyntiopettajan ja jokaisen Kristuksen seuraajan – tavoitteena on opettaa evankeliumin puhdasta oppia Hengen johdatuksella auttaakseen Jumalan lapsia vahvistamaan uskoaan Vapahtajaan ja tulemaan enemmän Hänen kaltaisikseen” (Opettaminen Vapahtajan tavalla, 2016).
Tällä hetkellä tuhannet uskolliset opettajamme pitävät valoa ylhäällä oppiessaan, kuinka he voivat opettaa Vapahtajan tavalla. Tässä yhteydessä uusi opettajaneuvoston kokous on yksi keino nousta ja loistaa, kun oppilaat kokoontuvat Kristuksen opin merkkiviirin ympärille, sillä ”avain opettamiseen Vapahtajan tavalla on elää, kuten Vapahtaja eli” (Opettaminen Vapahtajan tavalla, s. 4).
Kun me kaikki opetamme ja opimme Hänen tavallaan ja kun meistä tulee enemmän Hänen kaltaisiaan, niin meidän valomme loistaa kirkkaammin eikä se voi pysyä kätkössä vaan siitä tulee merkkiviiri niille, jotka etsivät Vapahtajan valoa.
Rakkaat veljeni ja sisareni, meidän ei pitäisi emmekä saa kätkeä valoamme. Vapahtajamme on käskenyt meitä antamaan valomme loistaa kuin ylhäällä vuorella oleva kaupunki tai kuin lamppu lampunjalassa. Niin tehdessämme me ylistämme Isäämme taivaassa. Vapahtajan evankeliumi ja Hänen palautettu kirkkonsa antavat meille monia mahdollisuuksia, jotta valomme voi olla osa suurta merkkiviiriä kansakunnille.
Todistan, että Jeesus Kristus on se valo, jota meidän tulee heijastaa. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.